Luukku nro 14

Minun ei ollut tarkoitus laittaa kahtena päivänä peräkkäin ulkomaisia koiria, mutta tämä huonokuntoinen, isokokoinen  kuva tuli eilen englannista. Kuvassa näyttäisi olevan kaksi collieta väreiltään tricolour. Ulkonäöllisesti nämä koirat eivät ole minun silmään mitenkään priimaa, mutta silti mielenkiintoisen näköisiä rotunsa edustajia. Hetken aikaa tavasin kuvaajatietoja kunnes google kertoi, että Reading on kaupaunki Berkshiren kreivikunnassa kuvaajana on toiminut W.H Dee, joka on vaikuttanut ainakin 1890-1915 ja naisen asusta päätellen kuva on tuolta ajalta.

Luukku nro 13

Lucian päivän kunniaksi julkaisen kolme ranskalaista kuvaa. Lucia itse italialaisena ei varsinaisesti liity asiaan mitenkään. Kuvat ovat 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Ensimmäinen vaikuttaisi olevan beauceron ulkonäön ja koon puolesta, myös harlekiini väri täsmäisi. Beauceron oli jo suhteellisen vakiintunut rotutyypiltään Ranskassa 1900-luvun alussa.

Toisessa kuvassa on pieni tyttö ja hauska pieni pörrökoira. Tämä kuva on ranskalainen takana olevan kirjoituksen perusteella. Katselin mitkä rodut voisivat täsmätä tyyppinsä puolesta tähän pieneen koiraan ja mm. löwchen voisi olla yksi mahdollisuus. Kuvan lapsi ei ole mitenkään erityisen vanha tai kookas, joten koirakaan ei ole mikään suuren suuri. Kuvaa tarkastellessa huomioni kiinnittyi lapsen erikoisen seisoma-asentoon, jonka jälkeen huomasin hänellä kädessä oleva kävelykepin..

Kolmannesta kuvasta tulee nopealla briardi, joka se voi hyvinkin olla. Kuva on tosiaan Ranskasta, jossa briardi virallisesti erotettiin omaksi rodukseen jo vuonna 1883, mutta tyypiltään se voi ihan yhtä hyvin edustaa mitä tahansa pitkäkarvaista eurooppalaista paimenkoiraa. Olisin taipuvainen katsomaan koiran vielä keskenkasvuiseksi mittasuhteiden ja etujaloissa olevien kasvupattien (tai takkujen) vuoksi.

Tämä kaksikko saa minut aina yhtä hilpeälle tuulelle..

"Lusse Lelle, Lusse Lelle. Elva nätter för jul..."

Luukku nro 12

Tämän päivän luukusta löytyy Mikkelin ruotsinkielisen tyttökoulun johtajaopettaja kirjavan koiralaumansa kanssa. Kuva on todennäköisesti otettu Mikkelissä 1910-1920-luvulla. Kuvasta tekee mielenkiintoisen koirien hyvin erilaiset tyypit ja etualalla oleva ilmeisesti trimmattu villakoira.

Toinen kuva on otettu toukokuussa 1932 ja kuvan takana on teksti "Rauhan sarastus". Kuvassa kiinnittää huomiota ylioppilaiden lisäksi komea koira, joka voisi olla pitkäkarvaisen saksanpaimenkoiran tyyppinen tapaus. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki hänelle, joka tunnistaa missä kuva on otettu..

Luukku nro 11

Taas kerran yhdessä lempiaiheistani. Metsästyskoiria ja metsästäjiä taitaa kuvakokoelmassani olla eniten. Toki metsästys on ollut aikoinaan yksi yleisin koirien käyttötarkoitus. Metsästyskuvista näkee, että koiran rodulla ei kauheasti ole merkitystä.

Näistä kuvista ensimmäinen on todennäikoisesta 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä ja koirat hyvin mielenkiintoiaen näköisiä, erityisesti pienempi. Ajokoira on todennäköisesti 1920-luvun loppupuolelta.

Luukku nro 10

Tästä luukusta paljastuu 1920-30-luvun saksanpaimenkoiria, mitkä olivat hyvin kirjavia tyypiltään Suomessa tuona aikana. Osa kuvista on saman perheen koiria.

Luukku nro 9

Lapset ja koirat ovat yksi lempiaiheita, sillä niissä näkyy monesti aikakausi hyvin selvästi. Vanhemmissa kuvissa lapset ovat laitettu esiintymään kuin pienet aikuiset ja mitä lähemmäs nykyaika tullaan sitä vapaammin ja iloisemmin lapset saavat kuvissa olla. Voin kuvitella miten vaikeaa lapsien ja koirien kuvaaminen on ollut entisaikaan ollut, kun pelkästään kuvan ottamista varten on pitänyt odottaa pitkän aikaa liikkumattomana. Näissäkään kuvissa ei kovin iloisia lapsia näe, eli ilmeisesti kuvaaminen on ollut hyvin vakavaa puuhaa eikä kuvaajien ensisijainen tehtävä ole ollut houkutella lapsesta sitä parasta ilmettä esiin kuten nykyään.

Näistä kuvista ylempi on Turusta ja sen on kuvattu vuosien 1862-1870 välillä O. J Aunen toimesta. Kuvaaja itse on lähtoisin norjalainen ja kuoli suomalaisessa siirtokunnassa Argentiinassa vuonna 1909. Kuvan koira ei näytä olevan mikään hirmuisen suuri ja on ulkonäöltään mielenkiintoinen.

Alempi on Salosta ja sen on kuvanut Feodor Smirnoff ennen 1940-lukua. Kuva on hieno itsessään, sillä siinä ei näe yhtään ajan patinaa, vaan on edelleen kunnoltaan kuin suoraan kuvaamosta tullut. Kuvaa ostaessa ensisilmäyksellä ajattelin sen olevan Amerikkalainen, koska koira näytti siltä mitä heidän kuvissaan paljon esiintyy. Koiran ulkonäkö viehättää minua suunnattomasti ja siitä tulee mielieen nykyiset collie- ja noutajaristeytykset.

Luukku nro 8

Ulkomaisia paimenkoiria osa 1. Näistä kuvista ylempi vaikuttaisi naisen vaatteiden perusteella olevan 20-luvulta, kuva on luonnossa todella kaunis ja sen vuoksi sen ostinkin alunperin. Se on kooltaan hyvin iso, noin A5 kokoinen ja valokuva on pohjustettu paksulla pahvilla kuten siihen aikaan on ollut tapana. Kuvan saksanpaimenkoira on hauskan näköinen ja koiran tunnistaa hyvin rotunsa edustajaksi. 

Alempi kuva on mahdollisesti ranskalainen valokuva, jossa tyypillinen postikortti painatus takana. Se joittunee 1900-luvun alkupuolelle tyylinsä puolesta. Kuvaajana leiman ja lyijykynällä tehdyn allekirjoituksen perusteella on A. De Rycke. Kuvan koira luokitellaan todennäköisesti saksanpaimenkoiraksi, mutta jokin siinä minusta vetää ajatuksia myös belgianpaimenkoirien suuntaan. Minulla on muutama eurooppalainen paimenkoirakuva lisää odottomassa julkaisua.

Pahoittelen, että tämä postaus ei tullut ajoissa, minulla oli ajoitettu julkaisi jäänyt laittamatta jostain syystä päälle,

Luukku nro 7

Pienet koirat ovat selkeästi vähemmistönä koirakuvissani. Tämä kuva on yksi mielenkiintoisimpia, koska siinä koira näyttää kovasti Venäjän toylta, jonka arvellaan saaneen alkunsa 1800- ja 1900-luvun vaihteessa, pojan balalaikka myös viittaa itään, mutta taas koristetalon lippu Suomeen. Kuva on siis mitä ilmeisemmin Viipurin suunnalta ja toidennäköisesti ajoittaa 20-30-luvulle.

Tämä kuva on kuvattu Turussa 1899-1900 ennen kuin liike sulkemista. Pieni koira kuvassa on hyvin mielenkiintoisen näköinen enkä sen rotutaustoja uskalla edes arvailla.

Luukku nro 6

Kettuterrierit ovat hyvin edustettuina kokoelmassani ja tässä taas kaksi temppuilevaa koiraa. Ylempi kuva on yksi suosikeistani jo pelkästään sen tunnelman ja asetelman vuoksi. Se on Tyyne Böökin kuvaava aikavälillä 1913-1926 eli samoihin aikoihin kun Suomi itsenäistyi. Alempi kuva on kuvattu Lappeenrannassa 1927 ja kuvaajana E.G. Lehtinen. Valokuva on kulkenut korttina ja tekstissä lukee mm. "Terveisiä kasarmilta" kauniilla käsialalla. 

Luukku nro 5

Turku 29/ IV 1906 

"..Lähetän sinulle nyt sen kirjoittamaani koiran pennun sinun osoitteellasi Raumalle. Laita sille jokin nukkumapaikka joko navettaan tai puuvajaan. Se on kyllä tottunut nukkumaan myös ulkona. Pitäkää sen nyt vaan hyvänä.."

Tämä valokuvakortti ajokoiranartusta hyvin tarkkoine tietoineen on kulkenut kasvattajalta Turusta lyseolaiselle nuorelle herralle Raumalle. Kortin teksti antaa ymmärtää, että kuvan nartun pentu seurasi pian perässä. Katkelma kortin tekstistä kertoo omaa kieltään siitä, miten koirankasvattajat jo yli sata vuotta sitten ovat välittäneet kasvateistaan ja toivoneet niille parasta mahdollista. Tästäkään kortin lähettäjästä ei ole tiedossa kuin etunimi, mutta mitä ilmeisemmin hänkin on ollu tekemässä arvokasta työtä suomenajokoiran jalostuksessa. Minulta löytyy muitakin kuvia ajokoirista eri aikoina ja julkaisen niitä pian. Edellinen ajokoirapostaus löytyy täältä.

Luukku nro 4

Tällä kertaa englantilaisia koiria. Vahva veikkaus roduista ovat bullmastiffi ja englanninbulldoggi. Kaksi vanhinta kuvaa ajoittuvat ajalle, jolloin kumpikin rotu oli vakiintumassa. Bullmastiffi hyväksyttiin viralliseksi roduksi 1924 ja englanninbulldogille kirjoitettiin ensimmäinen rotumääritelmä vuonna 1976.

Tämä kuvan on kuvaamotietojen perusteella kuvattu vuosien 1887 ja 1891 välisenä aikana, jolloin kuvaamo on sijannut kuvassa olevassa osoitteessa.

Tämä sievä brindle bulldoggi on Thomas Bullockin (1811-1870)  kuvaama, ja kuva on otettu vuosien 1851 ja 1870 välisenä aikana. Kuvan takana ei ole myöhempien vuosien painatuksia, joten se ajoittunee lähemmäksi 1850-lukua kuin 1860-lukua.

Tämä kuva ajoittuu 1920-luvulle. Tämän kuvan koira herättää minussa monenlaisia ajatuksia. Ensinnäkin lähinnä melkein positiivisia ajatuksia sen puolesta, että tähän tyyppiin voi edelleen törmätä bulldogin erilaisten muunnosten parissa, koska se ei vielä ole äärimmäisen epäterveen näköinen verrattuna nykytilanteeseen, mutta myös negatiivisesti siinä suhteessa, että jo 20-luvulla on ollut nähtävissä kehityssuunta mihin rotua on lähdetty viemään eteenpäin. Rodun nykytilanne ei ole syntynyt hetkessä. Kuinka nopeasti, js onko ylipäätään, siihen on mahdollista saada muutosta?

Kunhan saan arkistoni järjestykseen, niin pääsen toivottavasti esittelemään tässä joulukalenterissa kuvia 60-luvun suomalaisista mopseista, eli aikana jolloin rotu on tullut "virallisesti" Suomeen. Mikäli muuttuneet rodut kiinnostavat, niin suosittelen tutustumaan myös aikasempaan postaukseeni "Suomen ensimmäiset cavalierit". 

Luukku nro 3

Skotlanninpaimenkoirat ovat aina viehättäneet minua, johtuen siitä että ensimmäinen paimenkoirakokemus minulla oli tätini afgaanilaumaan ajoittain kuuluneesta colliesta, joka vinttikoiriin verrattuna oli elämys palveluhalukkuudellaan. Siitä se ajatus että olisin paimenkoiraihmisiä lähti..

Tuttu ja Paka-Tiltun olenkin esitellyt täällä ja täällä aikaisemmin. Paka-Tiltusta (Kasv. A. Pakarinen) löytyi 1920-luvun julkaisuista sen verran tietoa, että se on osallistunut näyttelyyn ja palkittu aikoinaan ensimmäisellä palkinnon.

1940-1950-lukua

Tämän selkeästi hyvin menestyneen koiran nimi olisi mielenkiintoista saada tietoon. Jotain haisua koirasta on kun vanhoja valioita olen etsinyt vuosikirjoista yms. mutta mitään varmuutta ei vielä ole. Sama koira on myös kahdessa seuraavassa kuvassa. Koira on siis elänyt 1950-luvulla.

Nämä seuraavat kuvat ovat todennäköisesti 1960-luvulta vaatetuksen ja kuvion ulkoasun perusteella.

Vanhoja postikortteja rodusta löytyy vuoden 2016 joulukalenterista, linkki

Luukku nro 2

Tästä luukusta paljastuu isoja koiria. Näitä minulla on vähemmän kokoelmassa.

Ensimmäinen kuva on kuuluisan Daniel Nyblinin kuvaama 1877-1897 välisenä aikana. Alempi kuva on hieman tuoreempi eli vuodelta 1929 ja sen tunnelmasta tulee mieleen Astrid Lindgrenin  Saariston lapset. Koirien tyyppi on mielenkiintoinen ja vanhemmasta kuvasta tulee koiran päästä mieleen landseerin alkutyypin kuvat. Kahden alimman kuvan koirien tyyppi on puolestaan hämmästyttävän samankaltainen.

Karjalassa 1928

FI JVA ja muita tapahtumia

Pulmunen

Päivitystauko ja kirjoittajan blokki on viimein selätetty. Päätin kesällä että keskityn tieteelliseen kirjoittamiseen ja vasta päästyäni siinä vauhtiin voin keskittyä taas bloggaamiseen. Gradu on nyt viimein hyvässä vauhdissa ja ajatukset ovat nyt sitten kunnolla suunnattu koirajuttuihin jo pelkästään gradun aiheen vuoksi. Gradusta enemmän myöhemmin, sillä tämä postauksen tarkoitus on koota meidän kesän ja syksyn kivat jutut.

Meidän loppukesän, ja itseasiassa koko vuoden, kohokohta oli ehdottomasti Nupun valioituminen MEJÄssä heinäkuun lopulla, asia minkä eteen olemme tehneet monta vuotta töitä enemmän ja vähemmän. Valioituminen olisi saattanut tulla aikaisemminkin, jos vähemmän olisi ollut enemmän. Nyt sen aika kuitenkin koitti ja en voisi kai olla yhtää onnellisempi asiasta.

Nuppu

Nuppu jäi nyt MEJÄ-kokeista eläkkeelle, lähinnä sen vuoksi että nuoremmat koiramme pääsevät seuraavaksi lajin pariin. Käytännön jälkihommiin Nuppu pääsi kun tutut metsästäjät soittivat hirven jääneen juoksemaan. Epäilys oli, että hirveen ei olisi lopulta tullut osumaa, mutta se oli kuitenkin pakko varmistaa. Nuppu kävi tekemässä työnsä, ja todennut hirven ja miesten jälkiä eroteltuaan sekä tovin hirveä jäljestettyään että verta ei löydy.

Pulmu

Norjan näyttelyreissun jälkeen meillä oli ohjelmassa Kemin KV näyttely. Pulmu esiintyi pentuluokassa viimeisen kerran ja oli ROP-pentu. Esiintyminen oli vauhdikasta. Ennen kehään menoa treenailimme ja Pulmu oli oikein asiallinen ja teki kypsästi mitä pyysin. Omaa vuoroa odotellessa se pötkötteli nurmella ja katseli ohi valuvaa koirakansaa varsin rentona. Kehänauhan ylitettyään se sitten pisti kaikkien aikojen parhaan Pulmu Shown päälle. Milloin minulta yritettiin viedä numerolappu, milloin näyttelyremmi tai vain vaatteet päältä. Hieman hävetti kun tuomari kehui koiran äärettomän lupaavaksi ja samaan hengenvetoon moitti minua kun en pärjää pennun kanssa. Siihen päälle sitten Armaksen kanssa kehään, sillä myös oli virtaa enemmän kuin minun kunto kesti. Armas sai EH:n ja kiitellen kiiruhdin kehästä pois saadakseni työntää pääni kevythäkkiin häpeästä. Onneksi koirat opettavat emännän pysymään nöyränä. Näytteylyreissu oli kyllä äärettömän kiva, sillä pääsimme taas tapaamaan Maria ja laumaa.

Sitten oli se erkkari, jossa viisaasti ilmoitin etten esitä yhtään koiraa. Kasvattaja esitti Pulmun äärettömän hienosti junioriluokan voittoon SA:lla ja sertikilpailun Pulmu hävisi aikuiselle nartulle saaden vara-SERTin. Mika esitti Nupun tuloksella PN3 mikä oli todella hieno saavutus kovatasoisessa seurassa. Erkkari siis ylitti odotukset ja oli muutenkin todella kiva tapahtumana. Olin vuokrannut meille Nallikarista, eli ihan näyttelyalueen läheisyydestä viihtyisän mökin ja siitä oli näppärä käydä kehässä. Armas kävi kokeilemassa rallya UPK:n kokeessa seuraavana päivänä, mutta vielä ei onnistuttu keskittymään tarpeeksi hyvin tekemiseen ja tulos jäi hieman alle hyväksytyn rajan.

Tärkeä juttu alkusyksylle oli Ainon Nose Workin hajutestin läpäiseminen. Meillä on ollut Ainon kanssa välillä ongelmia ilmaisuinnokkuudessa, eli se jossain vaiheessa huomasi ilmaisemisen olevan etsimistä kannattavampaa ja alkoi taputella kaikki laatikot. Toki oikea ilmaisu oli sitten selkeämpi. Treenailimmme tehostetusti muutaman viikon ennen testiä ja testi meni kirkkaasti läpi n. 20 sekunnissa, vaikka minä vähän epäilinkin koiran tehdessä selkeän ilmaisun. Taas opin että koiraan voi kyllä luottaa. Kokeet meillä olisi ollut sitten lokakuun alussa, mutta jätin ne suosiolla väliin kun alkoi tuntua ettei kumpikaan koira ollut siinä hetkessä koekuntoinen.

Mitäs muuta..

Pulmu täytti vuoden marraskuun alussa. Siitä on tullut laumamme äärettömän tärkeä osa ja se on kaikkea mitä sitä me tarvitsimme tähän porukkaan Usvan jälkeen. Pulmusta on kasvanut sievä pitkäjalkainen neitonen, jonka kanssa on helppo kulkea ja harrastaa. Se on yhdistelmä ääretöntä helppoutta ja suunnatonta röyhkeyttä maustettuna hyväntahtoisuudella. Erityisen ihanaa on sen iloisuus ja avoimuus. Kiitos Eilalle tästä aarteesta!

Luukku nro 1

Tänä vuonna päätin taas kokeilla joulukalenteria, sillä kuvakokoelmani on karttunut kovasti parin vuoden aikana. Tuntuu turhalta jemmata kuvia omissa arkistoissa, jos niistä voisi olla jollekin muullekin iloa edes blogissa julkaistuna. Joulukalenteri alkaa siis lempiaiheellani, eli pystykorvilla. Kuvat ovat 1920-luvuilta ja ovat suomalaisia postikortin kokoisia kuvia.

Tämä koira on kuvassa merkitty kuolleen 23.12.1924

Kuva on lähettänyt Edwin ystävälleen pääsiäistervehdykseksi Nukariin

Mielenkiintoista on, että kaikissa kuvissa pystykorvat ovat  (osassa saattaa esiintyä sama koira, koska kuvat ovat samalta myyjältä) varustettu runsailla valkoisilla merkeillä, mikä käsittääkseni olikin hyvin yleistä tuohon aikaan maatiaistyyppisillä pystykorvilla. 1930-luvulle siirtyessä rotutyyppi oli jo yhtenäistynyt ja on pystytty alkaa puhua vakiintuneesta rodusta.