Treenit eivät ole veljiä keskenään

Ainorallattelee

Maanantain ohjelmassa oli aamupäivästä nose workin treenailua ulkona. Päädyin tekemään kouluttajamme neuvon mukaan useampia piiloja, tässä tapauksessa pihalle, ja antaa koirien bongata niitä itsenäisesti ja ilman käskyä samalla kun muuten vain mitomme "tiluksia" yhdessä. Ensimmäisen piilo oli mattotelineessä siitä edeten pihan tarjoamien piilojen myötä loogisesti peräkärryn pohjaan, kottikärryn renkaaseen, tontin rajalla olevaan pöyrätelineen runkoon, kukkapenkin miniaitaan ja lopulta takaterassin portaisiin. Tässä harjoituksessa en siis käskenyt koiran tehdä etsintää, vaan palkkasin sen ruhtinaallisesti jos se itse havaitsi ja ilmaisi jotenkin tutun hajun. Ja löytyihän niitä. 

Mattotelineen hajutäppä oli ensimmäinen joka osui Armaksen pitkään nokkaan, peräkärryn täppä ei ollut niin mielenkiintoinen. Sekin löytyi kuitenkin ja Armas alkoi ilmaista sitä sohimalla tassulla "ajoneuvoa". Tassulla näyttämistä olen pyrkinut sammuttamaan, mutta se tuli yhtäkkiä hyvin vahvana suoraan selkäytimestä. Loputkin hajut löytyivät ja tuntui kuin Armaksen päässä olisi syttynyt pieni lamppu myös ulkoetsintöjen osalta. 

Aino pääsi myös etsimään samat piilot heti Armaksen jälkeen. Ainohan ei ole nyt osallistunut lainkaan tiineyden myötä noihin meidän ryhmätreeneihin, ja tämä oli sen ensimmäinen ulkoetsintä. Aino löysi hajut ja kertoi mukavan selkeästi löydöistään. Luonnollisesti se koirista, joka on äippälomalla eikä siten voi osallistua kokeeseen, tekee heti paremmin töitä kun on koe tulossa. Aino nyt muutenkin on hyvin lahjakas nenänkäyttäjä ja keskittyy paremmin työhön, siinä missä veljensä kuluttaa enemmän virtaa (polttaa kynttilää sen molemmista päistä) ja tekee nopeasti annetut tehtävät. Treenit olivat siis molemmilta koirilta onnistuneet ja ajatukset tulevan kokeen suhteen ovat taas..toiveikkaan luottavaisenomaiset! Seuraava vastaavanlainen etsintä on tarkoitus tehdä perjantaina. Viikonlopun kokeen järjestelytkin ovat nyt hyvällä mallilla ja voi enemmän keskittyä omiin koiriin entä miettimään mitä vielä on tekemättä kokeen suhteen.

Maanantain treenit eivät jääneet kuitenkaan tuohon nosettamiseen, vaan klo 17.00 tönötimme häkkikentällä Armaksen ensimmäisissä rallytreeneissä. Toki se on muutaman kerran tehnyt rallya ollessaan Ainon völjyssä, mutta nyt se on päässyt ihan omaan rally-tokoryhmään. Armas oli ajoittain herttaisen pihalla rallyn pyöritysten kanssa ja välillä sen ajatukset karkasivat viereiselle agilitykentälle. Vaikeinta Armakselle rallyssä on ymmärtää miksi koiran pitää yhtäkkiä tehdä asoita eri tavalla kuin aina ennen. Esimerkiksi ohjaajan eteen istuminen oli vaikea suorittaa, koska Armaksen mielestä koiran kuuluu olla ohjaajan vasemmalla puolella. Myöskin "oikealta sivulle" tuntui olevan haastavaa koska vasemmaltakin pääsee ja vielä nopeampaa. Ei kai hyväksi todettuja käytäntöjä kannata niin vain muuttaa? Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen Armaksen panokseen noissa treeneissä. Itse olin hieman liian alivirittynyt koiran vireeseen nähden, mutta saatiin kuitenkin treenattua. "Nukkuneen rukous" olisi voinut olla osuva kuvaus minusta kun etenin kyltiltä toiselle. Seuraavaa treenikertaa varten täytyy kotona tehdä juurikin noita pyörityksiä sinne sun tänne ja ennen kaikkea sivulta ohjaajan eteen.

Tiistaina kävimme taas kentällä tekemässä tottista Armaksen kanssa ja pitämässä hauskaa Ainon kanssa. En ihan hirveästi halua revitellä Ainon kanssa lelulla yms. ihan vain kaiken varmuuden vuoksi, joten leikimme patukalla muuten. Aino rallatteli iloisesti vaikka yrittikin tarjota lelua revittäväksi.

Armaksen kanssa otin seuraamista, ilman että olin itse namuautomaatti, paikallaoloja maaten ja istuen, luoksetuloja sekä pk-hyppyä. Edellisen kerran jäljiltä Armas muisti automaattisesti hypätä takaisinkin päin. Nyt pitää pikaisesti treenata eteen istuminen kuntoon, koska nyt Armas tarjoaa hypyn jälkeen suoraan sivulle tuloa. Eteentulo on hyvin väljä ohjattuna, eli se pitää naksutella halutunlaiseksi. Nuo kun saisi vahvoiksi, niin voisi kokoeilla noutoesinettä namiautomaatin tilalle. Tällä kertaa Armas otti vähenevissä määrin häiriötä agikentän tapahtumista eikä kentän laidalle leiriytyneet mopopojatkaan aiheuttaneet tuntemuksia muissa kuin meissä ihmisissä.

NWF-kokeeseen valmistavaa treeniä..

Siellä se haju on!

Armas sai koepaikan ensimmäiseen Suomessa järjestettävään NWF-kokeeseen, eli se pääsee kisaamaan Nose workissa NWF ry:n alaisessa kokeessa. Olemme nyt sitten ahkeroineet ulkoetsintöjen kanssa, kun viimein sää sallii niitäkin tehdä. Toki olisimme voineet aloittaa ulkona treenaamisen aikaisemminkin, mutta jälkiviisaus ei vie tässä hetkessä mihinkään. Takana on siis kaksi treenikertaa melkein sinnepäin menneitä ulkoetsintöjä. Koe on tulevana lauantaina..

Perjantaina olimme treenikaverimme kotipihalla Rantavitikalla ja siellä Armas löysi ulkoetsinnässä hajun, mutta en tiedä olisinko kokeessa osannut sen sanoa löytäneen sitä. Nenä sillä kyllä alkoi viimmatusti pöyriä ennen kuin loikkasi ikkunalautaa vasten, jonka uumenissa haju oli.  Ajoneuvoetsinnässä Armasta ei olisi voinut vähempää kiinnostaa asuntovaunun renkaan vanne ja haju, joka sinne oli piilotettu. 

Vielä tarvitaan vahvistetta "hajupilveen"

Sunnuntaina olimme toisen treenikaverin luona Pahtajan upeissa rantamaisemissa. Siellä Armas löysi ajoneuvoetsinnässä hajun, mutta ei ilmaissut sitä mitenkään. Tästä olisin kuitenkin osannut arvata sen tehneen löydön, koska se oli juuri ainovia kohtia, mitä se peräkärrystä haisteli. Jälkikäteen olisi pitänyt heti tarttua tuohon löytöön, mutta kokeilin odottaa siltä hieman vahvempaa reaktiota ennen palkkaamista. Ulkoetsinnässä Armasta kiinnosti enemmän Kemijoen virtaava vesi jäälauttoineen ja tyttöjen pissat kuin hajun etsiminen. Tämmöistä tämä on välillä.

Ulkoetsintä on selkeästi ihan eri juttu Armakselle kuin sisällä työskentely, eli treenienkin pitäisi olla sen mukaiset alussa. Oli omaan latteuteeni tällä kertaa tyytymätön, sillä olisin voinut palkata paremmin koiraa pienistäkin onnistumisista. Jotenkin sitä vain pää surisi täynnä treenisuunnitelmia ja analyyttisia ajatuksia koiran toiminnasta, että se tärkein eli koiran vahvistaminen unohtui. Selkeästi pitää keskittyä etsinnän aikana ihan siihen etsintään ja koiraan eikä miettiä liikaa. Eikä myöskään kuunnella treenikavereiden ehdotuksia kesken koiran kanssa työskentelyn, siitä mitä seuraavassa harjoitteessa pitäisi tehdä. Ensin siis kunnollinen suunnitelma, töyskentely parhaalla mahdollisella tavalla ja koira hyvin palkaten, ja sitten lopuksi palaute, analyysi ja neuvot tekemisestä. Onneksi kokeessa kukaan ei huutele kesken suorituksen hyvää tarkoittavia neuvoja.

Nose Work-treenien jälkeen suuntasimme kentälle treenaaman tottista molempien kanssa ja juoksuttamaan Armaksesta nopeita luoksetuloja vahvistavalla "viestijuoksulla" vielä viimeiset virrat pois.

Tästä se lähtee: Ainon bh:n paikallaolo.

Aino sai aloittaa treenit ja vauhtia sillä piisasikin. Nyt alkaa olla alkutiineyden väsymys poissa, vaikka edelleen ruoka menee huonosti alas, ja Aino haluaa tehdä taas innokkaasti töitä. Otimme lähinnä seuraamisia, paikallaoloja sekä rallyn pyörähdyksiä sekä höpötimme kaikkea kivaa, mistä Aino vain tykkää. Illalla ruokakin sitten maistui, vaikka Aino söikin osan ruuastaan namien muodossa. Ainon kanssa on kiva treenata ja se edistyy nopeaa. Tuskin maltan odottaa sen mammaloman loppumista elokuun lopussa.

Armaksen kanssa otimme siis nopeita luoksetuloja sekä aloitimme viimein pk-hypyn treenaamisen. Onneksi muistin treenikassissa olevan makupala-automaatin, joka helpotti kovasti palkkausta. Armaksen vire nousi heti korkealla ja hypyt olivat ilmavia ja tehokkaan näköisiä. Aloitin heti alkuun hyppyyttämällä koiran edestakaisin. Ilta oli valitettavasti pitkällä hämyineen ja koira niin nopea, ettei kamera ehtinyt tarkentaa koiraan. Puuesteellä hyppyytin korkeimmillaan 70 cm korkeita hyppyjä muutaman toiston. Siitä korkeammat täytyy sitten treenata kangashypyllä, joka on turvallisempi, mikäli koira ottaa osumaa esteeseen.

Hyviä uutisia!

Maanantaista asti olen hymyillyt eikä se onneksi vielä tiistainakaan hyytynyt. Aloitetaan kuitekin tuoreimmasta uutisesta, eli Aino ultrattiin tiistaina tiineeksi. Meille siis tulee juhannuksen aikoihin pentuja jos loppuraskaus menee hyvin.

Ultrassa näkyi kolme pentua, joka voi tarkoittaa hyvinkin 3-6 pentua. Tiineyden oireet olivat hyvin selvät jo viime viikolla, eli Ainolla alkoi aamupahoinvointi eikä huvittanut enää leikkiä Armaksen kanssa. Aino nyt mieluiten pötköttelee joko masuaan esitellen tai hautoo itseään peiton mutkassa. Aamuisin ruoka ei maistu Ainolle ja se on selkeästi pahoinvoivan näköinen, mutta päivän mittaan ruoka onneksi alkaa maistua pieninä annoksina. On siis hyvin raskautetun oloinen jo tässä vaiheessa tiineyttä. .

Maanantain hymyn syypää oli ihana Armakseni, jonka kanssa osallistuimme Nose Workin 1-luokan hajutestiin. Testi oli käyttökoirien järjestämä, eli olin osaltani puuhaamassa sitä. Meillä oli takana treenitauko, itseasisassa Ainon juoksuista lähtien. Yritin kerran treenata juoksun aikana, mutta molemmat koirat hömpöttivät keittiötreeneissä tarjoten kaikkea mahdollista. Vajaa viikko ennen testiä kävin Armaksen kanssa ystävämme autotallissa muistuttelemassa mitä etsitään ja siellä ensimmäinen toisto meni kaiken muun nuuskuttamisessa ja toisella saatiin vauhdikas näyttö ensin väärälle hajumukille ja sitten vielä voimakkaampi oikealle. Tästä muistutuksena itselleni, että Armaksen kanssa ei kannata käyttää mtään munakennoja pienempiä piiloja, koska se rämistelee surutta niiden päältä. No, meillä oli siis takana kaksi treeniä joista toinen oli mennyt ihan holtittomasti ja tuossa jälkimmäisessä olin omasta mielestäni onnistunut olemaan aidosti iloinen  koiralle sen suorituksesta ja koira peilasi sitä takaisin.

kuva Pekka Alamommo

En kuitenkaan mennyt hajutestiin mitenkään suurin odotuksin vaan valmistauduin henkisesti jo seuraavan päivän uusintamahdollisuuteen. Armas oli suoritusvuorossa 13. ja oli todella innokas ja hyvällä tuulella vuoroaan odotellessa. Koiran ilo oli pirskahtelevaa ja tarttui minuun vieden jännitykseni pois. Halliin menimme suunnitellusti koiran virettä hilliten ja sain maltettua itseni ja tehtyä aloituksen kuten aina treeneissä. Minulla on siis tapana ottaa Armas sivulle ja hengähtää hetki sen kanssa ennen kuin annan sille luvan syöksyä laatikoille. Armas eteni nopeaa, mutta tarkasti oikean laatikon huolellisesti, josta tiesin sen löytäneen hajun. Aikaa sillä kului reilut  17 sekunttia suoritukseen. Sain kehuja koiran hyvästä lukemisesta ja olin siihen itsekin tyytyväinen. Ennen kaikkea olin kuitenkin tyytyväinen koiraani, joka oli kerrassaan loistava koetilanteessa ja teki jopa paremmin keskittyen töitä kuin monessa treenissä. Lisäksi onnistuin taas palkkaamisessa niin että Armas oikein loisti minun iloani.

Armas siis suoritti hyväksytysti 1-luokan hajutestin ja sai kilpailuoikeiden 1-luokan kokeisiin. Toivottavasti ensimmäinen koe olisi jo parin viikon päästä. Aino olisi sääntöjen mukaan saanut vielä osallistua, mutta totesin paremmksi antaa sen nyt rauhassa keskittyä massunsa kasvattamiseen. Sen kanssa ehtii kyllä syksylläkin.