Teräsvillalaiset



Hanna-Leena Pasanen (o.s Pukema)

Koirista olen ollut kiinnostunut niin kauan kuin muistan. Tätini afgaanit antoivat hyvän pohjan koiranhoitoon ja pitkään hoidin mm. Mimmi raukan turkkia afgaaniopeilla. Kiitos Sannin, Cutrin, Nellyn, Pepin, Iida-Marian ja Jussin afgaanit sekä koiranäyttelyt ovat edelleen erittäin lähellä sydäntäni, vaikka pumia voittanutta ei ole vielä tullut vastaan. Afgaanilaumassa kiinteästi kasvaessa opin ymmärtämään laumadynamiikkaa ja ne opit ovat olleet kultaakin kalliinpia oman koiralauman ohjaamisessa.

Ensimmäisen koirani, eli Mimmi-pumin sain 13-vuotiaana vuonna 1997. Mimmin saaminen oli ison työn takana, sillä ensin jouduin vakuuttamaan vanhempani siitä, etten voi elää ilman omaa koiraa vaikka eläinallerginen olenkin. Usvan 2001 sain hieman vähemmällä kinuamisella, sillä eihän pumeja voi olla vain yhtä perheessä. Malinoisit Otto ja Lex tulivat miehen mukana elämääni vuonna 2005. Haave kolmannesta pumista siirtyi malinoisien myötä useammalla vuodella eteenpäin, kunnes 2009 Nuppu täytti kaikki toiveet uudesta harrastuskoirasta ja ystävästä.

Toimin tällä hetkellä aktiivisesti Pumien rotuyhdistyksessä. Olen ollut yhdistyksen hallituksessa vuodesta 2013 ja yhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 2016. Yhdistystoiminta on minulle yksi tärkeä osa koiraharrastusta ja olinkin Rovaniemen Käyttökoirat ry:n hallituksessa pienen ikuisuuden ensin hallituksenjäsenenä sitten varapj:nä ja kaudet 2010-2016 yhdistyksen puheenjohtajana. Hieman kevensin työmäärääni vuodeksi 2017 ja palasin takaisin hallituksen jäseneksi. Hallitusurani käyttökoirissa päätin vuoteen 2019. Kennelpiirinkin asiat kiinnostavat, joten kuulun Lapin kennelpiirin nuorisojaostoon.

Olen harrastanut koirieni kanssa aktiivisesti vuodesta 1997, jolloin aloitin Mimmin kanssa TOKO:sta ja laajensin harrastuksiani siitä. Agilityä tuli päälajiksi  vuonna 1998 ja palveluskoiralajit siihen rinnalle 2003. Agilitypuolella toimin koulutusohjaajana yli 8 vuotta. Palveluskoirapuoli imi jossain vaiheessa minut mukaansa enemmän ja kokeiden järjestämisen ohella koulutin Bh-kokeeseen tähtääviä koirakoita. Nykyisin perustottelevaisuuskurssit ovat lähellä sydäntäni. Yhden kesän vedin jopa vinttikoirien viehejuoksutreenejä, eli sotkeudun liiakin helposti hommaan, jos toiseenkin mukaan. Mitä enemmän koirien kanssa on tullut puuhattua, sitä nöyremmäksi tässä on muuttunut. Jokainen uusi koiratuttavuus opettaa aina jotain uutta koirista. Kouluttaja pyrin kulkemaan kaikkien koulutusideologioiden keskellä avoimin mielin ottaen jokaisesta suuntauksesta ja koulukunnasta parhaat palat keskittyen koiraan yksilönä ja lajinsa edustajana.

Omia kohokohtia harrastusvuosien varrella on Nupun Jäljestysvalion arvo mejässä rotunsa ensimmäisenä.

Kesäisin normaalisti päälajimme on ollut jäljestys, unohtamatta TOKOa ja Rally-Tokoa. Agility on edelleen rakas laji, mutta sitä treenaamme tällä hetkellä elämyshakuisesti ja tekniikkaa hioen. Uusina lajeina on Nose Work ja rally-toko.

Kennelliiton ja palveluskoiraliiton kursseja olen käynyt seuraavasti
  • Kasvattajan peruskurssi 2004
  • Koetoimitsija 1 2004
  • Agility koetoimitsija 2004
  • Toko koetoimitsija 2005
  • PK koetoimitsija 2005
  • Koirankouluttaja 1 (palveluskoiralajit) 2006
  • Kasvattajan jatkokurssi 2007
  • Agilitykoulutusohjaajakurssi 2007
  • Luonnetesti koetoimitsija 2009
  • Kasvattajan peruskurssi 2011 (edellinen ehti vanhentua)
  • Kaverikoirakurssi 2012
Omien koirien treenaamisen ja kouluttamisen lisäksi mieliharrastukseni on kokeiden järjestäminen. Luonnetestit on lähinnä sydäntä sen vuoksi, että niistä on aina mahdollista oppia paljon koirien käyttäytymisestä ja luonteista.  Mitä enemmän on tullut 24 aktiiviharrastusvuoden aikana nähtyä erilaisia koiria ja ohjaajia, niin sitä vahvemmaksi on tullut oma visio siitä millainen hyvä koira on virheineen kaikkineen. Työhistoriani perusteella voin sanoa olevani kasvatus- ja sosiaalialan sekatyöläinen ja olen monipuoliseen työhistoriaan onnistunut mahduttamaan myös koirien kouluttamisen opettamisen tuntiopettajana.

Ensimmäinen pentueemme näki päivänvalon 21.1.2013. Hieman tämän jälkeen meille myönnettiin kennelnimi Teräsvillan. Kotiin jätettiin kasvamaan Aino ja Armas. Tarkoituksena on kasvattaa pienimuotoisesti pumeja sellaisista yhdistelmistä, joista olisin valmis jättämään itselleni koiran kotiin. Tavoitteena on rotumääritelmän mukainen pumi, joka on tuottaa omistajalleen iloa niin arjessa kuin harrastuksissa.

Olen jäsenenä seuraavissa yhdistyksissä






 Yhteydenotot

Hanna-Leena Pasanen
+35844 2828 268
hlpasanen@gmail.com
Rovaniemi


Tilaa: Blogitekstit (Atom)