lauantai 25. heinäkuuta 2015

Arkea ennen työvuoroa

Minulla on taas meneillään viiden yön työputki ja se tietää koirille hieman tylsempää arkea. Illalla menen töihin klo 20.00 ja aamulla pääsen töistä klo 7.15. Tavallisest olen kotona viimeistään klo 7.45. Koirat ulos kävelylle ja ruokaa koko sakille. Nukkumaan pääsen viimeistään klo 09.30. Pyrin nukkumaan päivällä kuusi tuntia, jotta jaksan olla töissä virkeänä. Aina tämä ei onnistu, ei ainakaan yhteen menoon. Nyt kun mieheni on ollut kesälomalla eivät koiratkaan ole päivällä nukkuneet, vaan puuhastelevat ja käyvät välillä kysymässä tekisinkö jotain niiden kanssa. Jos eivät töki kylmillä kirsuilla minua nenään, niin ne kävelevät päälläni kun nukun. Normaalina arkena koko lauma nukkuu silloin kuin minäkin nukun. Tosin, sen sitten tietää miten paljon virtaa voi pakkautua koiraan, joka nukkuu ensin isännän kanssa yöunet ja sen jälkeen emännän kanssa päiväunet. Minulla on työvuorojen välillä keskimäärin neljästä viiteen tuntia hereilläoloaikaa, jonka aikana pyrin aktivoimaan koirat ja pyörittämään normiarkea. Onneksi työssäni on vastapainona pitkät vapaat, jolloin pyrimme tekemään senkin edestä asioita.

Tämä ilme poistaa emännästäkin kaiken väsymyksen.
Näin kesäaikaan tuntuu, että jokainen auringonsäde pitäisi kerätä talteen talven varalta. Pyrin siis pääsemään hereille puolen päivän jälkeen ja lähtemään koirien kanssa liikenteeseen palatakseni sitten uudelleen nukkumaan iltapainotteisesti. Väsymys kaikkoaa yleensä sitä mukaa kun koirien ilmeet kirkastuvat ja niiden silmät loistavat innostusta.

Armas taas hieman juoksi..
Silloin kun itse on oikein koomainen ei koirienkaan kanssa kannata hirveästi treenata. Huomaan itsessäni välillä oikein väsyneenä pinnan lyhenemistä, jota en mielelläni näytä koirilleni. Noina päivinä lähdetään hallille pitämään yleensäkin vain kivaa. Onpa siis niitäkin päiviä, että olen mennyt hallille silmät ristissä ja tehnyt muutaman keppitoiston ja antanut koirien sen jälkeen leikkiä ihan vain keskenään. Onneksi koirillani treenikentillä keskenään leikkiminen ja muu vapaa toiminta ei vähennä niiden motivaatiota tehdä töitä minun kanssa. Kumpikin nuorista koirista tuntuu aina valitsevan minut ennen toistaan Leikki keskeytyy kun minä aktivoidun ja tarjoan tilaisuuden tehdä jotain minun kanssani. Ovat oppineet, että treeneissä on aina kivaa ja aktiivisuus kannattaa.

Tehdäänkö jotain?
Aino ja Armas ovat hyvin erilaisia koiria, vaikka ovat samoista aineksista tehtyjä. Vapaana ollessaan, elleivät leiki keskenään, Aino tykkää myyrästää, kaivaa, tonkia ja tutkia asioita.  Se viihtyy hyvin yksikseen välillä tarkistaen, että muu lauma on näköetäisyydellä. Säännöllisesti se juoksee luokseni riemuissaan, kuin emme olisi nähneet toisiamme vähintään puoleen vuorokauteen, palatakseen taas puuhastelemaan omia juttujaan. 

Armas puolestaan juoksee. Se juoksee isoa ympyrää, kahdeksikkoa,  kaahaa ja suhaisee ohi. Menee hetkeksi lauman eteen makoilemaan sopivan etäisyyden päähän ja kohta taas juoksee laumaa ympäri isompaa ja pienempää kaarta. Silloin kun Armas ei juokse, se makaa joko lauman edessä tai minun jaloissani. Armaksen juoksemisella on selkeä funktio ja nauttii siitä suunnattomasti. Muutenkin se on hyvin fyysinen koira siskonsa ollessa älykkö. Äly ja Väläys siis täydentävät toisiaan loistavasti tehden arjestani kaikkea muuta kuin tylsää.


Ruokatauka



Minne sitten?
Kuvat kännykällä. eli laatu sen mukaista.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Hurahdus


Toukokuussa sain pitkällisen haaveen päätökseen ja mieheni kantoi meille akvaarion tupaan. Olen miettinyt ja puntaroinut akvaarion laittamista jo ennen kuin sain ensimmäisen koirani. Noin viiden vuoden välein haave on aina nostanut voimakkaammin päätään ja tuolloin olen tarttunut akvaariokirjoihin. Nyt allaspaketti ostettiin ihan päähänpistona. Lohduttaudun sillä, että jos johonkin on valmistautunut koko ikänsä niin voiko se olla silloin spontaani hankinta? Minä nimittäin vastustan viimeiseen asti minkään elollisten hankkimista ilman kunnon harkintaa.



No, tuossa vaiheessa oli onneksi kyse vain lasipurkista ja tykötarpeista. Suunnittelin ja hankin sisustuksen. Kypsyttelen altaan pitkän kaavan mukaan. Kävin melkein joka toinen päivä eläinkaupassa kyselemässä kaloista samalla kun tarkkailin altaan arvoja tuhkatiheään. Onneksi ystävälliset ihmiset jaksoivat vastailla tyhmiinkin kysymyksiini. Kalaston suunnitteluvaihessa ngelmana oli purkin koko. Halusin alkujaankin pienen akvaarion tietäen sen ongelmat. Altaani on siis 60 litraa ja laskelin ettei siihen montaa kalaa mahdu, jos haluan niiden voivan oikeasti hyvin. Alunperinkin ajattelin, että minulla olisi altaassa kasvit pääosassa. Lopulta pitkän harkinnan jälkeen valitsin asukkaiksi kuusi kirsikkabarbia ja kirsikkasukarapuja.


Ensimmäistä sukupolvea
Oikeasti minusta tuntui tuolloin, että koiranpennunkin hankinta on keveämpää kuin juuri oikeiden kalojen valitseminen altaaseen. Tämä johtui puhtaasti siitä, että koirista ja niiden hyvinvoinnista minä jotain ymmärrän, mutta kalojen sielunmaisena oli vielä tuolloin ihan vieras. Mistä minä tietäisin milloin kalani voivat hyvin ja milloin huonosti? Tykkäisivätkö ne vieraasta kalalajista, jonka kanssa jakavat altaan tai onko hiekka niille oikean väristä tai laatuista?

Toinen sukupolvi. Kirsikoiden väreissä on kovasti vaihtelua.
No, nyt kaikki on hyvin. Kalat voivat hyvin, ravut lisääntyvät ja kasvit kasvavat kohisten. Kalatkin yrittävät kovasti lisääntyä, mutta niille näyttää liian hyvin maistuvan niiden oma mäti. Minulla oli kalaston valinnassa kriteerinä myös se, ettei kalat ja kumppanit ole kovin ahkeria lisääntymään. Kirsikkasukaravut kyllä kertautuvat ihan kiitettävästi, mutta niiden hankinta oli lopulta tietoinen valinta ja kompromissi. Ostin niitä kesäkuussa kuusi ja nyt niitä on 20 yksilöä. Ravuille täytyy hommata ns. uutta verta altaaseen, jotta niiden kanta pysyisi geneettisesti moninuotoisena. 


Kyllä minulla hieman vastustikin alkuun vaikka nyt olen levollisempi kuin alussa allaselämän suhteen. Kirsikkabarbien voimakas reviirikäyttäytyminen yllätti minut. Kolme urosta ja kolme naarasta ja "paljon" tilaa saivat aikaan kukkotappeluita. Yhden uroksen kylki oli välillä pahasti auki. Tein altaan sisustukseen muutoksia jotta kaikilla olisi ns. omaa tilaa, mutta se ei vaikuttanut asiaan merkittävästi. Tein riskiratkaisun ja ostin kaksi naarasta lisää. Tappelut loppuivat siihen ja vastoin pelkoani pahasti pureskeltu uroskin toipui kuntoon tiheämmällä vedenvaihdolla.  Päätin heti alkuun etten ala mihinkään kalojen lääkitsemiseen, sillä eristäminen ja turha käsittely vain lisäävät eläimen stressiä. Tähän päätökseen vaikutti myös se, että saamani tiedon perusteella pienimpien kalojen vaste hoitoihin ja lääkityksiin on huono.

Toinen kalaongelma tuli vastaan heinäkuussa, jolloin yksi naaras turposi yhtäkkiä palloksi ja suomut olivat pörröllään. Tein diagnoosiksi vesipöhön, joka voi olla oire monestakin eri ongelmasta. Vesiarvot olivat kunnosssa eikä mitään uutta ollut tullut altaaseen viikkoihin. Kalan vointi ei kääntynyt vuorokaudessa parempaan, joten päästin sen tuskistaan. Ensimmäinen kalan lopetus ei ollutkaan tunnetasolla niin kevyt juttu kuin ajattelin. Murehdin kalan vointia ensin kovasti, mutta lopetuspäätöksen tein nopeaa. En sentään itkenyt, mutta asettelin kuolleen kalan hellästi roskikseen saatesanoin. Kummasti sitä kykenee onkimaan ja kalastamaan, mutta akvaariokala on yhtäkkiä ihan eri asia.

Nyt siis altaassa ui neljä naarasta ja kolme urosta. Urosten välinen kähinä alkoi uudelleen edellä mainitun traagisen menetyksen jälkeen, joten täytyy hommata altaaseen se tasapainottava viides naaras. Senkin kalan yritän löytää siten, että se edes teoriassa olisi erisukuinen kuin olemassa olevat kalat. Ihan siltä varalta, jos sattuisivat joskus onnistumaan lisääntymisyrityksissä. 


Akvaarioelämää on siis takana toukokuun 10. päivästä lähtien. Muutama hassu kuukausi vasta. Paljon on jo tullut opittua, mutta vielä on todella paljon asioita mitä pitäisi omaksua. Jos olisin etukäteen tiennyt miten paljon huolta altaasta on, niin olisin ehkä pysynyt pelkästään koirissa. Työtäkin siinä on, mutta se on hauskaa ja vaivatonta nyt kun välineet alkavat olla kunnossa ja tietää mitä tekee. Pois en tuota purkkia mistään hinnasta laittaisi ja toinenkin on jo salaisesti haaveissa.  Aamulla ensimmäisenä kalat ovat koirien kanssa kyselemässä aamupalaa ja niidenkin ruokkiminen rytmittää mukavasti päivää. Altaan äärellä tulee vähän väliä vietettyä hiljaisia hetkiä vain tuijotellen lumoutuneena sen elämää ja tarkkailen kalojen keskinäistä touhuilua.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Tiedän ken on kaikkein kaunein..

...tiedän ken on herttaisin.



Usva sai taas päivitystä kampaukseensa. Nostettuani koiran alas trimmauspöydältä esitin itselleni taas kerran tutun kysymyksen. Miksi jemmaan kaunista mummokoiraa sen peikkoturkin alla? Hieman jäi viilattavaa, mutta josko tässä tulisi joku mätsäri tai vastaava niin pääsisi mummelikin viimeisteltynä koreilemaan.

Usva on hauska kaveri. Ikä tuo sille lempeää röyhkeyttä aina vain lisää. Se ei ole koskaan kuvia kumarrellut eikä turhia käskyjä totellut, mutta ikinä se ei ole ihmisiä kohtaan myöskään ollut epäkohtelias. Usva tietää ettei ole pakko jos ei halua. Kovasti se on onneksi aina halunnut tehdä kaikkea minun kanssa yhdessä. Nyt kun se ei oikeasti kuule enää mitään ei sen myöskään tarvitse totella. Kukapa sitä olemattomien käskyjen vuoksi hyppelisi. Usva noudattaa todella hienosti käsimerkkejä ja naminjaossa aina arvaa mitä temppuja sen pitää tehdä. Usva on myös onnistunut opettamaan minulle uusia temppuja millä minä sitä voin palkata. Paikoillaan tepsuttaminen/jalkojen polkeminen on yksi näistä. Usva on siis edelleen kova tarjoamaan vaihtoehtoisia toimintoja saadakseen palkkaa.

Trimmauksen jälkeen halusin ottaa Usvasta muutaman kuvan valkoapiloiden peittämällä nurmikolla. Toteutus ei ihan vastannut suunnitelmaa. Usva kyllä oli tomerana asiassa mukana, mutta ei ymmärtänyt (halunnut ymmärtää?), että stop-merkki tarkoittaa paikoillaan odottamista. Se sinnikkäästi seurasi namia ja kulki siis kameran perässä. Lopulta jouduin laittamaan sille pannan ja hihnan ja sitomaan sen puutarhaletkuun kiinni. Pieni paine hihnassa sai koiran heti hoksaamaan mikä on kupletin juoni. On se niin rakas.

Kemin kv 19.7.15

SA:n saaneet urokset ennen sijoittamista
Oulun näyttelyjä seurasi heti perään Kemin kansainvälinen näyttely. Jos Oulua vaivasi tuskastuttavat parkkipaikat, parkkiinohjaus ja kehät, niin Kemistä en keksi mitään vikaa. Näyttely oli paikan ja järjestelyjen puolesta tähän mennessä vuoden paras näyttely. Minua hieman jo vaivaa näyttelyväsymys, vaikka tälle kesälle olisi vielä kolme näyttelyä jäljellä. Hieman hirvittää, miten nuoret koirani jaksavat tämän kesän tahtia. Syksyllä ei kumpikaan varmaan enää jaksa innostua kehässä, jos kauhukuvani toteutuisivat.

Tällä kertaa meillä oli hauska ja ystävällinen Birk Carsten tuomarina. Armas ei väistänyt tuomaria yhtään ja esiintyi iloisesti. Liikkeet toki eivät edelleenkään mene aina minun kanssa samaan suuntaan, mutta tätä tuomaria se vain nauratti. Totesi kyllä, että liikkeet vaikuttivat sijoitukseen, koska muuten tykkäsi koirasta kovasti. Ainoa meni reippaana kehään, mutta yhtäkkiä äkkäsi jotain epäilyttävää kehän toiselta sivulta. Aino ei yleensä reagoi noin kehässä mihinkään, mutta luulen valaraskauden nostavan päätään ja edellisen viikon kehäkäynnin kummittelevan. Tuomari etsi pienempiä narttuja ja Aino oli liian iso, taisi olla myös hieman liian pullea tuomarin makuun. 

Armas
"Good proportions. Square built. Nice expression. Well carried ears. Good proportion between skull-muzzle. Good bite. Firm back. Well carried tail. Typical angulations. Good depth of chest. Excellent coat & colour. Could move more freely. Good character" VAL ERI, VAK2, SA, PU4, VARACACIB 
Aino
"Up to size. Excellent proportions. Excellent ear carriage. Nice dark eyes. Correct stop. Good bite. Could have less spring of ribs. Good back & tail carriage. Good bone & angulations. Moves freely. Alert character. Good colour & coat." AVO ERI AVK 1

Päivän pumit kuvina

Teräsvillan Aina Valmis "Armas"
VAL ERI, VAK2, SA, PU4, VARACACIB

Ylenmäen Obelix
VAL ERI, VAK1, SA, PU1, CACIB, ROP

Napos Dobias
VET ERI, VEK2, SA, PU3

Napos Joszi
VET ERI, VEK1, SA, PU2, ROP-VET


Kasevan Antaa Palaa
JUN ERI, JUK1

Teräsvillan Ainoa Oikea "Aino"
AVO ERI, AVK 1


Kisködmönös Angyika
VAL ERI, VAK1, SA, PN1, CACIB, VSP


torstai 16. heinäkuuta 2015

Ylistetty fitdog-juoma

Lueskelin tässä kevään aikana useampaa blogia, joissa hehkutettiin kovasti Fitdog-juomajauheita. Innostuin ja ajattelin, että siinäpä olisi oiva ratkaisu meidän nesteytysongelmiin. Aino ja Nuppu ovat huonoja juomaa. Usva holvaa kyllä veden kanssa, kuin mikäkin juoppo, kaikkina muina aikoina kuin sillloin kun oikeasti olisi hyvä juoda. Usvalle siis toivoin tuotteesta apua kesähelteisiin. Armas on hyvä juomaan, mutta sillä on tapana ns. juosta itsensä piippuun, joten palautusjuomat voisivat senkin puolesta sopia sen lenkki ja treenieväisiin.

Ajattelin tuotetta oikeasti pääasiassa Nupulle, koska sillä on selkeästi aineenvaihdunnan kanssa ongelmia. Nupulla turvottaa välillä kovasti ja vaikuttaa siltä, että nesteet eivät kierrä kunnolla koirassa. Näin ei tietenkään tapahdukaan, koska koira juo äärettömän vähän. Nupun turvotukseen ja pinkeyteen on haettu syytä verikokein, mutta mitään vikaa koirasta ei ole löytynyt. Lisäksi toivoin, että voisin Fitdog Energy + Rehydrate- juomajauheen avulla löytää sopivan tavan tankata koiraa ennen koejäljelle lähtöä.

Päädyin tekemään hintavertailuja ja lopulta tilasin Fitdog Energy + Rehydrate- juomajauhetta VIPstorelta parin shakerin kera. Ajatuksena oli jakaa pussin sisältä Nupun ja muiden pumieni kesken kahteen osoitteeseen. Leksun jätin pois tästä eläinkokeesta, koska sillä ei ole koskaan ollut nesteen nauttimisessa mitään ongelmaa. Lisäksi se ei ole enää niin "kovassa" käytössä kuin nuoremmat koirat.



Tuotteen saapuessa Nuppu olikin sopivasti kotonani muiden kaverina. Kävimme lenkillä ja kotiin palattuani tarjosin nälkäisille ja janoisen oloiselle laumalle Fitdog-juomaa. Olin tosiaan lukenut lukuisista blogeista ylistyksiä miten juoma maistuu nirsoimmillekin koiralle varauksetta. Minun pumeissani on yksi nirso ja kolme ahnetta. Fitdogin vastaanotto laumassa oli kuitenkin yllättäen hyvin masentava. 

Armas, joka syö ja juo mitä vain, ei suostunut maistamaan juomaa, vaan valitsi vesikupin sen sijaan. Aino sentään maistoi ja totesi ettei koe tarvetta maistaa toista kertaa. Usva alkoi vimmatusti peittämään fitdog-juomaa sisältävää kuppia, mutta ei halunnut maistaa. Nuppu kiersi kupin kaukaa. Tässä vaiheessa minun oli pakko itse ottaa juomasta kulaus ja todeta että se ei ollut lihan (keinotekoista?) aromia nähnytkään. Maku oli mitään sanomaton ja tylsä eikä tullut edes sitä mukavan rasvaista suutuntumaa. Luin vielä käyttöohjeet uudelleen varmistaakseni, että olin sekoittanut juoman  ihan varmasti oikein. Toistin juomakokeen vielä viikon kuluttua uudelleen ja vastaanotto oli edelleen yhtä nihkeä.

Harmittaa vietävästi, sillä tuote olisi voinut olla käyttökelpoinen, vaikka se ei nyt varsinaisesti sisällä mitään ns, oikeaa, mitä kokesin noiden tarvitsevan lisää ravitsemukseensa. Olen tehnyt hirven pikkuluita ja ydinluita keittämällä juomaa vastaavaan tarkoitukseen ja se on toiminut koirilla hyvin. Aina ei vain jaksa olla keittämässä ja siivilöimässä luunsiruja. Valmis tuote olisi ollut helpottava ratkaisu varsinkin kesäaikaan. Väistämättä tulee mieleen, että maistuiko tuote oikeasti muille koirille niin hyvin miten sitä hehkutettiin blogeissa. Ovatko neljä pumiani vain se kuuluisa poikkeus, joka vahvistaa säännön? Tilastollisesti olisi merkittävää, että juuri minulle sattuisi ne koirat, joille em. tuote ei kelpaa lainkaan makunsa puolesta.

Minulla olisi siis nyt myynnissä em. pussi avattuna sekä shakeri. Toisen shakerin jätän omaan käyttöön, sillä se osoittautui juuri oikean kokoiseksi astiaksi lihapötkyjen sulattamiseen. Tämän lisäksi se pysyy pystyssä jääkaapissa. Jee..



tiistai 14. heinäkuuta 2015

Oulu Int x 2


Oulun kv näyttelyn tuloksiin olen varsin tyytyväinen. Aino oli lauantaina narttujen toinen kera sertin ja vara-cacibin ja Armas sai tyytyä arvosanaan "Hyvä". Sunnuntaina Armas oli urosten toinen saaden sertin ja cacibin. Tällä tuloksella Arma myös valioitui! Aino oli sunnuntaina narttujen kolmas vara-sertillä ja vara-cacibilla.

Laskeskelin, että toukokuusta Aino on kerännyt yhteensä viisi cacibia, näistä yksi on oikea ja neljä vara-cacibia, jotka siirtyisivät sille, JOS Ainolle yleensä vahvistettaisiin cacibeja. Vanhoilla säännöillä Aino siis tarvitsisi enää yhden ulkomaisen cacibin tullakseen C.I.B:ksi. No, otan edelleen ennemmin Ainolle sukutauluun ER-rekisteröidyt sukulaiset kuin hienon tittelin. Olkoot sitten aikanaan epävirallinen "inttivalio".


Lauantaina tuomarina oli Maija Mäkinen. Tuomarina hän oli varsin inhimilinen ja mukava sekä käsitteli kauniisti koiria. Arvostelussaan hän oli tarkka ja juoksutti jokaista useaan otteeseen. Sain myös arvosteluun pyynnöstä mittaustulokset koiristani. Tosin, Ainon 43cm ei ihan vastaa tähän asti mitattua, mutta Armaksen 47-47,5 on ihan linjassa siihen, mitä olen itse mitannut. Postauksen ensimmäinen oleva kuva vääristää reilusti sisarusten mittasuhteita ja näyttää kuin Aino olisi kohta Armasta korkeampi. Kuvassa Armas yrittää kuikuilla Ainon takaa minulla olevia palkkoja.


Armas:
"Isokokoinen koon ylärajalla oleva uros, jolla oikeat mittasuhteet ja oikea sukupuolileima. Hyvä pään pituus ja linjat, hyvät korvat. Pyöreät silmät, hyvät leuat ja oikea purenta. Korkea säkä, eturaajat saisivat olla suoremmat ja kyynärvarret saisivat kiinnittyä kiinteämmin runkoon. Hyvä runko. Hyvin kulmautunut takaa, matala kinner. Hyvä häntä, ok karvanlaatu. Liikkuu hyvin takaa, edestä kovin leveästi ja löysästi. Hyvä käytös pöydällä, mutta muuten saisi käyttäytyä varmemmin. Koko 47" AVO H

Aino:
"2,5v. Hyvät mittasuhteet ja sukupuolileima. Hyvä pää, korvat, silmät ja purenta. Hyvä kaula, vankka runko, rintakehä voisi olla hieman pidempi rakenteeseen nähden. Rodunomaiset kulmaukset, hyvä matala kinner. Vahva selkä, hyvin kiinnittynyt häntä. Ok karvanlaatu. Hyvä luusto ja käpälät. Liikkuu erittäin hyvin sivusta ja takaa, hieman löysästi edestä. Hyvä käytös. koko 43" AVO ERI, AVK 1, SA, PN2, SERT, VARACA

Sunnuntain tuomarina oli venäläinen Oleg Yanchev. Tämä tuomari ei juurikaan tutkinut koiria ja juoksutti vähänlaisesti Mäkiseen verrattuna. Hän ei halunnut käyttää pumeilla pöytää vaan arvosteli ne maassa. Tämä tietenkin aiheutti meille hieman jännitystä. Tuomari mielellään kumarteli koirien ylle koko vartalonsa teholla. Armas ja Aino väistivät hieman molemmat, mutta eivät niin pahasti, että olisi vaikuttanut arvosteluun. Ylle kumartelevia ihmisiä siis pitää oikeastikin treenata. Olen tuudittautunut ajatukseen, että kaikki haluavat arvostella pumit pöydällä. Armaksella meni liikkeet hieman paremmin kuin aikaisemmin, mutta saimme taas nätisti ilmaistun maininnan meidän esiintymistaidoista tai pikemminkin niiden puutteesta.
Voi, mitkä sinkuneet takajalat..

Armas:
" Very good type. Big size. Long head. Very good pigment. Short body. Very good topline. Nice physic form, structure of coat and moving. Little problem with demostraation." AVO ERI, AVK 1, SA, PU2, SERT, CACIB, FI MVA

Aino:
"Very good type and size. Long head. Good line. Good pigment in eyes. Good topline and structure of coat. Very good moving." AVO ERI, AVK1, SA, PN3, VASERT, VARACA 

Muut viikonloppuna kisanneet pumit


Napos Szoknyavadász
 LA: VAL ERI



Napos Joszi
LA & SU: VET ERI, VEK 1, sA PU1, ROP-VET, ROP



Kasevan Antaa Palaa
LA: JUN ERI, JUK1, SA, PN3, VASERT
SU: JUN ERI, JUK1, SA, PN2, SERT



Kisködmönös Angyika
LA & SU: VAL ERI, VAK1, SA, PN1, CACIB, VSP




Mariell De Marque Juli En Zafir
SU: AVO, AVK2, SA, PN4

Mariell De Marque Juli En Zafir ja Teäsvillan Ainoa Oikea



perjantai 10. heinäkuuta 2015

Pikavisiitti mökille



Mejäkokeen jälkeen suuntasimme koko porukka mökille viettämään sunnuntai-iltaa. Pumit pääsivät uimaan ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Riemu oli rajaton, Armas nappasi ensimmäisen mahdollisen lelun ja juoksi suoraan veteen uimaan. Nuppu ja Armas pörräsivät yhtä kiihkeinä rannalla lelujen kanssa kuin sääsket, jotka kyttäsivät meitä. Valitettavasti Nuppu oli niin virtaisa kokeen jälkeen, että siitä ei tullut yhtään terävää kuvaa.


Usva olikin jo viettänyt koko viikonlopun mökillä ja tyytyi nyt vain kahlailemaan rantavedessä. Kotiin tultuamme huomasin koko koiran olevan keltainen siitepölystä. Mänty on pölyttänyt nyt todella ahkerasti ja rantavedet ovat keltaisena. Männyn ei pitäisi aiheuttaa allergiaoireita, mutta minä en silti tohtinut vielä mennä uimaan, vaikka mieli tekikin. Tosin ei tuo lämpötilakaan ollut ihan uimista varten.



Ainolla oli omaa kivaa rallatellen mutaojassa ja suon reunalla. Yhden vesilelunkin se onnistui kaapata itselleen ja suollistaa sen pitkin rantaa. Ainoa ei vielä tällä kertaa kiinnostanut uiminen, vaikka viime kesänä sekin oli varsinainen vesipeto.







Leksa malttoi odottaa omaa uintivuoroaan ihan rauhassa. Veteen päästyään se alkoi itselleen tyypillisesti uida omia mutkiaan välillä jahdaten kuplia. Lopputolos vastaa aina mallia hylje, eli koira vaikuttaa olevan ääriään täynnä vettä. Toisaalta hyvä, että on mistä pissata, mutta liika veden ahmiminen ei ole tervettä. Leksulla pari viikkoa sitten taas alkoi pissa kulkea vain tipottelemalla ja se sai taas tutut lääkkeet suurentuneeseen eturauhaseensa. Lääke auttoi vaivaan nopeaa ja pissa taas kulkee. Lääkehoito on vain sen verran kallista, että laskeskelin varovaisesti, että olisin kohta jo kahteen kertaan kastroinut koiran niillä rahoilla.











Pumien jäljiltä vesilelut olivat enemmän tai vähemmän rikki ja hukassa. Yksi keltainen pallo (kuvassa) oli ajelehtimassa ulottumattomiin. Koetimme moneen kertaan saada Leksua hakemaan pallon, mutta se siitä viis veisasi. Lopulta kun olin jo luovuttanut pallon suhteen ja laskenut sen hävikkiin kävi Leksu sen jalosti hakemassa. Pallo oli kuitenkin menetetty tapaus, sillä Leksu viipotti sen kanssa pihalle ja kävi tuttuun tapaansa hautaamassa sen jonnekin. Sillä on aina ollut tapana kerätä mökin sisältä ja pihalta kaikki lelut ja piilottaa ne pitkin tonttia. Pumien kanssa saan sitten etsiä niitä, mutta moni lelu jää löytymättä.

Iloksemme Hau-Hau:lta tuli paketti, jonka sisältö paikkaa vesileluhävikin ja lähtee testattavaksi heti kun aurinko taas vähänkään näyttäytyy.