Saikulla taas..

Tästä kehkeytyy varsinainen sairausblogi. Koirat voivat hyvin, Lexunkin naama alkaa olla kunnossa. Tällä kertaa emäntä on sitten vuorostaan 6 viikon sairauslomalla.

Multa operoitiin tänään nilkka, siitä parsittiin jänne ja viilailtiin sitä sun tätä. Jalassa on nyt sitten kipsi, joka alkaa heti polven alapuolelta. Kaksi viikkoa pitäisi pärjätä sen kanssa. Kuutisen viikkoa kaikkinensa olisi kärsimystä ja jalan tehokasta kuntoutusta. Ei mitään tietoa milloin voi taas alkaa juoksentelemaan agia. Koirat joutuvat olemaan hieman vähemmällä treenillä parisen viikkoa. Onneksi lenkkeilytyspalvelu pelaa. Minunkin olisi tarkoitus mahdollisimman pian alkaa kokeilemaan miten onnistuu yhdistelmä kepit ja kaksi pumia. Malinoissia en uskalla edes kokeillakaan keppien kanssa, käy vielä samoin kuin kävi veneen airojen kanssa kesällä ;).

Harmittaa kun tänäänkin jouduin jättämään kuutamoTOKOilun väliin..jotenkin tuo kepeillä kulkeminen ei vielä luonnistu kovinkaan hyvin.

Viime viikolla treenailtiin jonkin verran:

Tiistaina 20.1 treenailtiin aamupäivästä parisen tuntia agia. Usvalla puomin kontaktit ei nyt oikein toimineet, mutta keinu oli loistava. Liikkui muutenkin hyvin.

Illalla oli sitten kuutamoTOKOa. Tällä kertaa oli seuraamista ja käännöksiä. Käännösten treenaaminen oli oikein tehokasta ilman koiraa. Vuorottelimme Hannan kanssa ohjaajan ja koiran rooleissa. Kylläpä vain oli vaikeaa. Koiraparat, kun niiden pitäisi melkein olla ajatustenlukijoita. Seuraamisessa sain Usvalle potkua kun köytin narupalloa palkkana. Sille kun on tullut tavaksi jätättää hieman, tai siis U. kulkee koko ajan samalla nopeudella vaikka mie kulkisin miten lujaa tahansa. Se ei turhia hötkyile, paitsi kun on pallo palkkana.

Paikallaan makuussa käytin palloa palkkana ja homma alkoi pelittää. Ongelmana oli siis se kun Usva ennakoi ja nousee kun saapastelen sen viereen takaisin.

Kävin trimmaamassa Titiuun ja kylläpä se olikin kasvanut kovasti. Nätti pikkuinen pumi. Kamala pentukuume vaivaa edelleen. Toivottavasti siihen saa helpotusta vielä ennen kesää..

13.1 Hammaslääkärissä Oulun Akuutissa

Kävimme tänään poistattamassa Lexun katkenneen kulmahampaan Akuutissa. Hammas meni oletettavasti 28.12 mökkireissulla. Lexu ei voinut lenkillä vastustaa kiusausta katkaista nuorta jäätynyttä mäntyä tien varrelta. Se puri käsivarren vahvuisen puun poikki kahdesta osaa, ennen kuin oli tyytyväinen ja oletettavasti yhtä hammasta köyhempi. Uuden vuoden aattona sitten huomasimme puutoksen. Koiran käytös ei juurikaan poikennut normaalista, oli ehkä hivenen rauhallisempi kuin normaalisti. Päivystyksestä saatiin lääkkeet ensihätään ja hammaslääkärille aika vasta tälle päivälle.



Jotain puuttuu.. :(

Asiantuntijoiden (Akuutti ja Anident) mukaan hampaalle ei ollut muuta tehtävissä kuin poisto. Lexun kaltaisilla kun ei tahdo uudet kruunut kestää. Lopulta kävi ilmi ettei uutta kruunua olisi vaurioiden vuoksi pystynyt edes rakentamaan.

Tuossa reppana nyt makoilee naama turvoksissa ja pönttö sekaisin. Klinikalla se olikin iloinen oma itsensä ja antoi käsitellä nätisti sekä ennen että jälkeen operaation. Yllätyin kuinka hienot ja ajanmukaiset tilat Akuutissa on.

Puruluut ja repimisleikit ovat totaalikiellossa pari viikkoa ja suun paraneminen voi kestää viisikin viikkoa kaikkinensa.



Hampaan juuri ja pieni osa kruunua

Huomiselle olinkin suunnitellut agia ja KuutamoTOKOa, mutta saa nähdä päästäänkö kun olen nyt kuumeessa. :P

Agia, tokoilua ja temppuilua

Aamulla suuntasimme taas hallille treenaamaan agia. Treenit olivat yksinkertaiset, mutta yllättävän vaikeat. Positiivistä oli Jonnan ja Usvan meno, sekä Usvan eteneminen. Pitempiä pätkiä pitäisi taas alkaa tekemään, niin tulisi rutiinia ohjaamiseen. Mimmikin innostui treenaamaan, vaikka aluksi yrittikin poistua hallista autoon viehkeän piippauksen voimalla. Hyppi yllättävän hyvin, kunnes ei sitten nähnyt erästä rimaa ja tippui sen päälle. Ihmeen väsyneitä olivat molemmat loppuillan. Kuulema niin oli eräs toinenkin..

Illalla treenasin Lexun kanssa luoksetuloa, lähellä oloa, jääviä, ja seuraamista. On ilo treenata sen kanssa kun se tekee niin reippaasti ja innolla kaiken mitä pyytää. Pitäisi taas lähteä hallillekin kokeilemaan, kun se jo kotona osaa ;). Lopuksi otettiin illan kevennykseksi Pam!, olet kuollut-temppu. Käsittämätöntä miten nopeasti se oppii uusia juttuja.

Huomaan, että itselle tulee taas intoa opettaa koirille kaikenlaista turhaa, kun ei päästä ulkoilemaan kunnolla pakkasten vuoksi ( täällä parhaimmillaan yli 24 pakkasastetta). Eilen Usvalle opetin pallon laittamista ruokakuppiin (toimii jo). Seuraavaksi saa koko koira mennä sinne ;). Hankala oli vain treenata naksun kanssa kun Mimmi kihotti selän takana ja kokeili koko temppuohjelmistonsa läpi. Pääsi sekin sitten näyttämään taitonsa. Pitäisi keksiä Mimmillekin jokin uusi juttu opetettavaksi, ei kuitenkaan mitään missä se joutuisi kosketuksiin minkään epämääräisen kanssa :D.

6.-7.1 agia ja tokoa

Tänään oli ensimmäinen treenikerta KuutamoTOkO-ryhmässä. Usva toimi oikein mukavasti, työvireessä ei ole moittimista. Illan ohjelmassa oli sivulle tulo, kontaktikävelyä, paikallaanoloa.
Paikallaolossa meidän pitää treenata lisää minun lähestymistä. Usva nousee ylös aina kun yritän sen rinnalle. Pitääpä treenata tuo pois seuraavaa kertaa varten.


Eilen oli minun vuoro vetää maxi1:sten treenit. Sattumalta Varpu lähti mukaan Usvaa ohjaamaan. Meno oli todella nättiä, sillä Varpu on todella hyvä valssaamaan ja viemään koiraa. Harmi vain kun Varpu on normaalisti Kuopiossa.. Usvaa ei alkuvaikeuksien jälkeen yhtään haitannut "vieras" ohjaaja. Agility tuntuu olevan sille selvästi tärkeämpää kuin se kuka ohjaa. Näytti Usvakin nauttivan kun oli kerrankin ohjaaja joka juoksee kunnolla.