Talvipulmu

 

"Pulmu, mitä syöt?"

"Hähää"

Painoa Pulmulla on nyt 7,5kg

Ilpo Ojalan handlerklinikka 17.2.2018

Kävimme Armaksen kanssa handlerklinikalla lauantaina. Kurssin järjesti Rovaniemen käyttökoirat ja kouluttajana oli kokenut handleri ja kasvattaja Ilpo Ojala, joka veti koulutuksen läpi raikkaan purevalla otteella. Oli oikeasti virkistävää seurata miten kouluttaja antoi rehellisen suoraa palautetta ja pisti lauman naisia tekemään ihan tosissaan töitä. Itsekin pysyin skarppina koko ajan ja sain paljon oivalluksia muita seuraamalla. Esimerkiksi sillä, mistä kohtaa remmi koiran kaulalla lähtee esittäjän käteen on oikeasti koiran esiintymisen kannalta merkityksellistä.

Monesti Armaksen kanssa kehäkäynnin jälkeen on ollut olo, että jonnekin klinikalle sitä olisi mentävä, mutta yleensä vain ollaan sitten fysioterapeutin luona ihasteltu komeita mustelmia mitä olen koiran esittämisestä saanut. Armaksella on siis veikeänä tapana tavoitella polveani kiinni liikkeitä esitellessä. Polven tavoittelu on ollut koiralle niin palkitsevaa, että oikean toiminnon naksuttelu ja muut pehmeät menetelmät eivät ole tehonneet, mutta toisaalta tiukemmat kiellot ovat vain innostaneet taistelemaan saaliista. Nyt lähdin hakemaan ideoita miten saada koira kuriin tässä asiassa.

Sinällään meillä ei hirveästi ole Armaksen kanssa tavoitteita näyttelyn puolella. Sain sen hyvin vaivattomasti muotovalioksi, ilman että se juoksi kunnolla oikeastaan yhtään ja huolimatta siitä että se on ylisuuri rotunsa edustaja. Nyt on vain ollut turhauttavaa käydä hakemassa "ok" tulos ilman kuorrutteita sen vuoksi että koira suorastaan perseilee kehässä. Kuten kouluttaja toi esille, niin miksi lähteä vain "pitämään hauskaa" kehään kun siellä voisi oikeasti tehdä töitä ja saada mieluisa tuloskin. Turhaa rahan haaskausta vain jos ei ole yrittämässä tosissaan. En siis tarkoita verenmaku suussa kilpailemista, vaan siitä että koira treenataa ja kunnostetaan kunnolla kehään ja kehässä se esitetään mahdollisimman hyvin. Se kuka lopulta voittaa ei ole tärkeää, vaan se mitä on itse tehnyt sen ilmoittautumismaksun ja koiran menestymisen eteen.

Armaksen kanssa minulla on koulutuksen ansiosta nyt treenisuunnitelma selvillä. Tie on pitkä vaikka toimintaohje yksinkertainen. Käytönnössä harjoitellessa ensisijaisesti pitää estää ei toivottu käytös, antaa tarvittaessa palaute ei-toivotusta ja palkita onnistumisesta. Kesän näyttelyt tulevat ihan pian ja aika näyttää ollaanko valmiita vielä osallistumaan niihin.

Projektina pihan aitaaminen

Viime postauksessa mietin vuoden saavutuksia ja yksi tärkeimmistä jäi mainitsematta. Meillä on ollut iät ja ajat tavoitteena pihan aitaaminen koirille. Kevään 2017 aikana projekti viimein käynnistyi ja valmistui kesäkuun aikana. Pitkään maassa pysynyt lumi hidasti projektia.

Talot ovat vaihtunet ja tontit pienentyneet vuosien varrella. Nyt kun tämä mökki vaikuttaa olevan ehkä hieman pysyvämpi asumus päätimme ryhtyä viimein toimeen. Meillä on siis 900 neliön pienen pieni tontti talomme alla, mutta aitaprojekti minulle on ollut mielessä jo talon nro 1 kohdalla, jolloin tonttia olisi ollut aidattavana reilut 2000 neliötä. 

1

Aitaprojektia vauhditte tuloillaan ollut pentue ja ajatus kolmannesta kotilauman jäsenestä. Suurin vaaratekijä, jonka vuoksi aidan halusin, on takapihan takana oleva vilkas tie, jonne nopea pumi loikkaisi pihalta muutamassa sekunnissa. Meidän ja tien välissä on vain ohut puistometsäkaistale ja toisaalta autotien takana menee vetovoimainen kävelytie kulkijoineen. En halunnut ottaa pienintäkään riskiä, että joku koirista olisi juossut tielle. Tiheään asutullu alueella on myös naapureita kohtaan kohteliasta pitää pumit omalla tontilla. Oman kokemuksen mukaan pumi mielellään mieltäisi kaiken mitä näkee omaksi reviirikseen. Meidän kohdalla se olisi äkkiä kattanut myös kolmen seuraavan naapurin pihat kahteen ilmansuuntaan.

Kevään mietimme aidan materiaalia ja sitä millaisen alueen koirille aitaisimme. Lopulta päädyimme aitaamaan 3/4 takapihasta. Jättäen leveäm huoltoalueen aidan ja toisen naapuritontin välille. Talon yhdellä sivulla oli valmiiksi 180 cm korkea lankkuaita, jonka olemme teettäneet toisen rajanaapurin kanssa yhdessä. Aitamateriaaliksi mietimme monenlaista vaihtoehtoa lankkuaidasta lammasverkkoon, mutta lopulta hinnan, laadun ja helppouden vuoksi päädyimme AB Polarin 3D aitaelementteihin, joiden korkeus on 120cm. Tilasimme aitaelementit, tolpat, kiinnikkeet sekä portin Virosta ja hintaa niille tuli rahdin kanssa n. 900 euroa rahdin osuuden ollessa reilut 200 euroa. Aidan pystytys tapahtui omin voimin. Sementtisäkkeihin saatiin kulumaan noin 100 euroa. Aita on samaa mitä näkee monien päiväkotien ja koulujen tonttien rajaajina. Sen pitäisi olla kestävää ja huoltovapaata.

Aitatolpat ovat kaikki valettu maahan. Nyt talvella on käynyt mielessä, että portti olisi ollut kenties järkevämpi asentaa hieman korkeammalle maan pinnasta, sillä lumityöt pitää portin kohdalta tehdä nyt liki nurmikon tasolle. Kevät näyttää sitten miten routa on käsitellyt aidan perustuksia. Keväälle jää myös isompien rakojen tilkitseminen maanrajasta, joita tuli tontin kaltevuuden ja epätasaisuuden vuoksi. Erityisesti lankkuaidan alta tällä hetkellä pääsisi pienin pumi vaivatta kulkemaan, jos lumi ei täyttäisi pihaa. Aino ja Armas eivät ole yrittäneetkään kesän aikana aidan ali, vaikka niiltäkin se olisi tapahtunut helposti paikka paikoin pienellä änkeämisen vaivalla. Onneksi aitaa siis kunnioitetaan.

Kesä me sitten nautimme takapihasta joka käänteessä. Miten mukavaa oli makoilla tuolissa lukien gradukirjoja koirien leikkiessä ympärillä tai keskittyessä kaivamaan pihan ainoasta kukkapenkistä kukkia ylös. Voin sanoa, että takapihan aitaaminen paransi elämänlaatua kovasti, vaikka se hassulta kuulostaakin.

Päivitystä aita-asiaan:

Kesällä 2020 huomattiin portin maalin hieman kukkivan ruostetta ja laitettiin kysely asiasta valmistajalle. Vastaus tuli samana iltana, eli sinkityn portin ei kuulu kukkia ja kyseessä olisi valmistusvirhe. Tästä reilun vuorokauden kuluttua kuljetusliike toi pihaan uuden portin kuluitta. Loistavaa asiakaspalvelua!