Kasvatin kuulumisia kuvin

Saimme taas kivoja kuvia Kotkan pojastamme Edistä. Virallisesti Edi on Teräsvillan Alati Valpas ja niin äitinsä näköinen että emosta ei voi erehtyä. Kiitos taas Edin perheelle kuvista ja kuulumisista!

Ensilumi

Niin se vain meillekin satoi ensilumi maahan viime yön aikana. Koirat intoilivat lumesta kun kävimme alkuyöstä puskapissillä ja heti aamusta pääsivätkin sittten takapihalle pinkomaan. Kummasti ei Ainoakaan haittaa kylmä lumi tassuissa, kun märkä nurmikko taas inhottaa ylipaljon. Vielä kaksikon pystyi päästämään valvotusti yhdessä leikkimään, sillä Aino aloitti juoksun viime sunnuntaina. Hieman se jo esittelee takamustaan Armakselle, mutta Armas vartoo vielä eikä suotta intoile. Tästä juoksusta emme tosiaan ole Ainoa astuttamassa, vaan haluamme rauhassa katsoa, että kaikki menee normaalisti. Katsotaan sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Aino yrittää keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa: ohikulkevan koiran vahtaamiseen ja namipuheisiin

Karvaa se vain on..

Joko luit?

Koiramme 10/2017

Tuoreimmasta Koiramme-lehdestä löytyy rotuesittely pumista. Rotua kuvaavissa tarinoissa esiintyvät myös edesmenneet ensimmäiset pumini Mimmi ja Usva. Suosittelen lukemaan artikkelin, jos rotu hiukankaan kiinnostaa. Jutussa on mukavasti päässeet ääneen kasvattajat ja harrastajat. Lisää tietoa rodusta ja erityisesti harrastusominaisuuksista löytyy Pumit ry:n sivuilta Monitoimipumi-osiosta.

Edellinen rotuesittely pumeista oli Koiramme-lehdessä 19 vuotta sitten ja tuolloin lehtijutun kuviin päätyi Mimmin pentukuva. Mimmi oli lehtijutun julkaisun aikaan reilun vuoden ikäinen ja muistan juttua ahmiessani ajatelleeni miten hienoa olisi jos joskus minullakin olisi jotain sanottavaa rodusta. Siitä alkoi rodun opiskelu, jolle ei näy loppua. Toukokuussa minulla tuli täyteen 20-vuotta pumien kanssa elämistä ja harrastamista. Tuosta ajasta ja sen annista minulla olisikin hautumassa postaus, mutta aika näyttää milloin ehdin saamaan sen valmiiksi.

Koiramme 7-8/1998

Mimmi n. 2-3kk

Syksyn kuulumisia

Kulunut syyskuu on humahtanut silmissä. Tuntuu, että mitään en ole saanut aikaiseksi, mutta jotain kuitenkin. Heti rallykisojen jälkeen järjestimme kolmen puminaisen voimin mätsärin täällä Rovaniemellä. Mainostus onnistui hyvin, sillä sankasta sateesta huolimatta paikalle tuli mukavasti ihmisiä. Seuraava isompi puristus oli sitten Pumipäivät, eli leiriviikonloppu pumisteille, joka pidettiin kuun vaihteessa Virroilla.

Olimme Mikan kanssa vastuussa mejän opetuksesta leiriviikonloppuna ja olikin mukava nähdä toinen toistaan erilaisempia mejäpumeja. Osa oli lähes koevalmiita ja kaikilla muillakin oli hyvät taipumukset lajiin. Yhtään sellaista koiraa ei leirillä ollut etteikö verijälki olisi kiinnostanut. Ihanaa, että pumistit niin ennakkoluulottomasti kokeilevat koiriensa rajoja harrastamisen suhteen. Tosin ne rajat eivät kyllä kovin helpolla tule vastaan kun pumista on kyse. Pumista kun on moneen. Minun aktiivista viikonloppuani hieman rajoitti jalkavamma, jonka onnistuin saamaan viikkoa ennen Pumipäiviä. Onneksi sain jättää kepit pois käytöstä ennen viikonloppua. Tälläkin hetkellä jalka on vielä hellä, mutta onneksi hammassärkymäinen kipu jalkapöydän luissa alkaa jo hellittämään.

Ainolla ja Armaksella on ollut syyskuun loppu ja lokakuun alku hieman tylsempää. Treenit olivat tauolla ja minä jalkapuolena. Toisaalta treenitauko on varmasti tehnyt myös hyvää. Tällä viikolla loppuu sen suhteen laiskottelu, sillä rally-treenit alkavat meidänkin osalta. Osallistumme myös intensiiviselle Nose Work/hajuerottelukurssille, jonka aloitusluennolla istuimme sunnuntai-iltana. Tiistaina pääsemme tositoimiin hajuerottelun kanssa.

Koulukirjojen oheen olen hommannut hieman kevyempää luettavaa, joista toivottavasti pääsen kirjoittamaan pian myös täällä blogin puolella. Ostin siis kovasti esillä olleen Kaikenkarvainen kansa- Miten koirista tuli miljoonabisnestä ja Do As I Do-opaskirjan. Jälkimmäisen olen ehtinyt jo kahlata läpi ja aloitella koirien kanssa apinointitreenit. Ensin mainittua olen ehtinyt lukea ensimmäisen kappaleen ja todeta kirjan olevan lupaava ja ilmiöitä hyvin ja kaunistelematta kuvaileva sekä ainakin ekaan lukuun asti ilman sensaationhakuista syyttelyä, siis ilman sellaista henkeä mitä kirjan ympärillä on tähän mennessä lietsottu uutisoiden eri medioissa. Mielenkiinnolla jatkan lukemista.