Aino tokokoulussa osa 2

Maanantaina pääsimme viimein Ainon kanssa taas treenailemaan tokoa ryhmässä. Hyvin ehdittiin, vaikka treenien jälkeen piti vielä suunnata töihin. Tällä kertaa ei ollut varsinaista ohjausta, vaan treenattiin edellisen kerran juttuja porukalla. Sopi hyvin meille, sillä kotiläksyt olivat tekemättä ja monta treenikertaa jäänyt väliin.

Aino otti jonkin verran häiriötä muista ja pyrki häiritsemään muita. Silloin kun Ainon piti kiireisenä ei se ennättänyt miettiä ylimääräisiä, vaan keskittyi täysillä suorittamiseen. Ohjelmassa oli mm. merkki, seuraaminen, peruuttaminen, paikallaanolo. Merkkiä teimme ensimmäistä kertaa ja Aino näytti tulevan äitiinsä siinä. Hyvin nopeaa se näytti huomaavan, mistä palkitaan. Tarkoitukseni oli alunperin palkita sitä merkin kiertämisestä, mutta koira alkoi hieman jo kokeilla merkin takana seisomista.

Seuraamisen opettamista en ollut ehtinyt miettiä loppuun asti. Paljon sitä olen miettynyt, mutta lopputuloksesta en ole varma. Sen tiedän, että pelkästään perinteisellä imuutuksella saan vain aikaan pomppivan seuruun. En vain osaa. Piti ihan miettiä miten olen kaksi ensimmäistä koiraa opettanut seuraamaan, kun kolmas on se pomppija. Ainon kanssa on nyt suunnitelma muodostumassa ja Armakselle myös. Kumpaakin lähden viemään kokeilumielessä kahdella erillä tavalla eteenpäin.

Peruuttamista Aino on tehnyt aikaisemminkin, lähinnä ollaan harjoiteltu sitä käytännön tilanteissa. Välillä tuli jo pitkää suoraa pätkää, välillä ei. Paikallaoloon, siis maassa oloon, sain jo tällä yhdellä kertaa hieman kestoa. Tätähän ei olla treenattu oikeatsi vielä koskaan. Kosketusalustaa tuli otettua muutamaan otteeseen häiriössä ja koira polkee sitä vimmatusti, välillä jopa kahdella tassulla. Seuraavaksi pitää enää nimetä toiminto ja vaihdella etäisyyksiä.

Ainon tämän viikon suunnitelma

[ ] Kontaktikävely peruuttaen, tavoitteena katkeamaton kontakti --> koiran kääntäminen sivulle
[ ] Perusasentoa
[ ] Paikallaoloa
[ ] Kosketusalustan nimeäminen

Sunnuntaina kävimme mökillä tuulettumassa. Koirilla oli kivaa, vaikka Nuppu ja Usva joutuivatkin olemaan eristyksissä nuorisosta. Nuppu juoksunsa vuoksi  ja Usva kipeän takajalan takia. Sattumalta aloimme molemmat ontua vasenta jalkaa viikonlopun aikana. Usvan ontumisen syy on vielä mysteeri, mutta minulla se johtuu rehellisestä liukastumisesta ja polven taittamisesta. Diagnoosina oli jonkinsortin repeämä jossain ja tanssiminen kiellettiin 4 viikoksi. Yhtään ei tanssita, mutta agilityä tekisi mieli juosta. Taitaa sekin vain olla kiellettyjen aktiviteettien listalla.

Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus

Usva mummeli täytti tänään 13 vuotta. Kuinka olenkaan nauttinut jokaisesta yhteisestä vuodesta, ja tiedän Usvankin nauttineen. Usvalla nimittäin on aina ollut laumassa oma spesiaaliasema, jota se on surutta (mutta kiltisti ja lempeästi) käyttänyt hyväkseen. Vanhuus on tuonut Usvaan uudenlaista varmuutta ja arvokkuutta, vaikka vieläkin se välillä innostuu tosissaan hössöttämään ja roikkumana nilkassa innosta tuhisten.

Nupulla alkoi tänään tärppipäivät ja Armas totesi, että jotain varmaan tarvisi tehdä asialle. Jostain syystä se oletti että Usva on se tärppinen. Varmaan kivempi ja helpompi vaihtoehto, kuin omaan huoneeseen sulkeutunut ärtynyt mammakoira. Leksu puolestaan luuli, että Aino on syypää sulotuoksuihin. Kumpikin sitten itki väärää naista.

Armas on tosiaan tähän asti ollut varsin maltillinen ja ruoka on kiinnostanut juoksujuttuja enemmän. Tänään se sitten yritteli jo tosissaan astua Usvaa. Armas jopa jätti ruokakuppinsa nuolematta, jotta ehtisi paremmin nuoleskella Usvan korvia ja.. Usva ei sitä pahemmin kieltänyt ja jossain vaiheessa oikein innostui kosiskelemaan ja yllyttämään nuorta urosta. Onneksi Armas uskoi minun pieniä kieltoja ja Usvan makoilessa se malttoi vain vahtia hellästi sen vieressä. Yhtään turhaa vinku tai vonkua se ei päästänyt. Onneksi, sillä meteliä riitti päivään muutenkin.

Iltapäivällä Usva ja Nuppu pakkasivat laukkunsa ja lähtivät mökille jatkamaan juhlintaa. Pojat pääsevät nämä pahimmat päivät hieman helpommalla. Leksulla on onneksi vielä pissa kulkenyt, mutta pahoin pelkään sen eturauhasen taas innostuvan ja auheuttavan ongelmia.

Illalla kauhukaksikko pääsi hallille. Leikkivät ja treenasivat. Tänään otin keinua ensimmäisen kerran ja vahvistin perusohjausta. Hauskaa nätti olevan ja nyt makaavat ketarat oikosenaan.

Välillä mentiin kieli poskella..

Tässä toinen on jo hieman hyytynyt

Harmaat hapset ovat kunnian kruunu

Heräsin taas tänään ajatukseen miten hienoa on kun laumassa on niin eri-ikäisiä koiria. Rakastan nuorien koirien intoa ja uteliaisuutta, mutta vanhojen koirien varmuus ja vakaus arjen pyörityksessä on kultaakin kalliinpaa. Myös kuluvat vuodet tuovat aina jotain uutta koiran ja omistajan suhteeseen.

Leksa täytti tiistaina 9 vuotta. Kuusi ensimmäistä vuotta sen kanssa meni yhteistyön ja ennen kaikkea arjen hiomisessa. Nyt siitäkin on jo terävimmat kulmat hioituneet pois, ja se jaksaa kuunnella ja odottaa, eikä enää haasta omistajiaan niin aktiivisesti. Siihen, että se ymmärtäisi pysyä hallinnassa pystyy jo hieman paremmin luottamaan. Edelleekään se ei ole tarpeeksi vanha, että lähtisin sen kanssa kokeisiin. Siihen se ei ole tarpeeksi kypsä tai tarpeeksi seniili. Treenamista niitä varten edelleen kuitenkin jatketaan, sillä koskaan ei olla liian taitavia. Leo-eläin edelleenkään jätä kokeilematta pääseekö sieltä mistä aita on matalin, vaiko peräti aidan läpi. Ja nartut...

Kiitos Leksu hauskoista ja välillä haastavistakin vuosista! Toivotaan niitä vielä lisää, sillä ilman omaa malinoisia elämä olisi liian helppoa.

7.3

Tänään tuli 17 vuotta täyteen elämäni koiran syntymästä.

Lämpimiä ajatuksia Mimmille sinne jonnekin...

Kevättä rinnassa

Varma kevään tulon merkki on auringonpaiste ja juoksuinen narttukoira. Nuppu aloitti juoksunsa aika tarkalleen seitsemän kuukautta edellisestä. Armas huomasi asian ja kiiruhti heti tekemään veryailevaa tutkimusta kylmällä kirsullaan. Ainolta ja Usvalta tuli äkkilähdöt. Edelleenkään sillä ei ole ilmennyt joillekin uroksille tyypillisiä rasittavuuksia, kuten joutavan päiväistä astumista ja narttujen perään turhan vinkumista. Ehtiihän se vielä senkin aloittaa, mutta yliseksuaalinen se ei kuitenkaan ole olemassaan. Liekö yksilökysymys vai narttulaumassa kasvamisen tuotosta. Sen tiedän, että Armas vain odottaa oikeaa aikaa ja tilaisuutta, eli täysin vietitön se ei ole olemissään nimessä .

Armas voi muutekin ilahduttavan hyvin. Alkavan viikon lopussa on tarkoitus ottaa taas verikokeet ja ensi viikosta sitten tiputtaa taas lääkitystä jos veriarvot on ok. Sairastumisesta meitä muistuttaa enää ulkoisesti kamalan huonossa kunnossa oleva turkki. Karvaa irtoaa ja takkuaa kun en ole aina ehtinyt niin topakasti sitä kampaamaan jokaisen hankihyppelyn jälkeen. Käsiklipperillä (paluu aikaan ennen sähkökoneita) klippasin siltä näppärästi reidet takuttomiksi. Armas näyttää nyt entistä enemmän toipilaalta resuisen turkkinsa kanssa. Kelien lauhduttua se on päässyt isäntänsä kanssa kickspark lenkeille kuntoaan kohottamaan. Juoksee kuulema todella kivasti edessä liina tiukkana. Vauhdin loputtua kävisi mielellään nipistämässä isäntäänsä vauhtia.

Helmikuun ohjatut treenit menivät työvuorojen imussa sivu suun. Olin joko menossa sopivasti yötöihin, tai viikonloppuisin en päässyt yövuoron jälkeen tarpeeksi aikaisten ylös ehtiäkseni treeneihin. Keskenämme olemme käyneet treenailemassa ja humputtelemassa hallilla aina kun on auto ollut käytössä.

Meillä on taas pesuhuone remontti käynnissä. Kolmas remontti seitsemän vuoden sisällä. Jee. Nyt remonttimiehiä on apukeittiö-pesuhuone-saunaosastolla ja koirien suhtautuminen asiaan on ollut mielenkiintoinen. Alkuun remonttireiskojen tullessa purkamaan pesutiloja koirat ilmoittivat meille tulevan ja olevan vieraita ihmisiä. Korvaansa eivät kuitenkaan lotkauttaneet kamalalle piikkauksen ja paukuttelun aiheuttamalle metelille. Siinä vaiheessa kun joku uskalias remonttireiska kurkkasi tuvan puolelle alkoi ihan oikea vartioiminen. Minä tietenkin yritin samaan aikaan nukkua yövuoron jäljiltä. Apukeittiön ovella päivystämistä kesti päivän kunnes tilanne taas rauhoittui. Remonttireiska kuuluu tulevan aamulla ennen seitsemää ja Leksa yleensä ilmoittaa siitä, päivällä kukaan ei juurikaan enää ilmoittele miehen liikkeistä. Minä tietenkin pelkäsin etukäteen miten äänekkäitä mahtavat olla minun yrittäessä nukkua. Minä teen siis nykyään pelkästään yövuoroja, mikä onkin koirien kannalta ihanteellista. Niillä on aina joku kotona.
Kuinka odotankaan, että pääsen pesemään pumit uudessa kylpyhuoneessa. Tietenkin ne juuri nyt oikein huutavat kunnon kylpyä ennen trimmausta...