Kevättä rinnassa

Varma kevään tulon merkki on auringonpaiste ja juoksuinen narttukoira. Nuppu aloitti juoksunsa aika tarkalleen seitsemän kuukautta edellisestä. Armas huomasi asian ja kiiruhti heti tekemään veryailevaa tutkimusta kylmällä kirsullaan. Ainolta ja Usvalta tuli äkkilähdöt. Edelleenkään sillä ei ole ilmennyt joillekin uroksille tyypillisiä rasittavuuksia, kuten joutavan päiväistä astumista ja narttujen perään turhan vinkumista. Ehtiihän se vielä senkin aloittaa, mutta yliseksuaalinen se ei kuitenkaan ole olemassaan. Liekö yksilökysymys vai narttulaumassa kasvamisen tuotosta. Sen tiedän, että Armas vain odottaa oikeaa aikaa ja tilaisuutta, eli täysin vietitön se ei ole olemissään nimessä .

Armas voi muutekin ilahduttavan hyvin. Alkavan viikon lopussa on tarkoitus ottaa taas verikokeet ja ensi viikosta sitten tiputtaa taas lääkitystä jos veriarvot on ok. Sairastumisesta meitä muistuttaa enää ulkoisesti kamalan huonossa kunnossa oleva turkki. Karvaa irtoaa ja takkuaa kun en ole aina ehtinyt niin topakasti sitä kampaamaan jokaisen hankihyppelyn jälkeen. Käsiklipperillä (paluu aikaan ennen sähkökoneita) klippasin siltä näppärästi reidet takuttomiksi. Armas näyttää nyt entistä enemmän toipilaalta resuisen turkkinsa kanssa. Kelien lauhduttua se on päässyt isäntänsä kanssa kickspark lenkeille kuntoaan kohottamaan. Juoksee kuulema todella kivasti edessä liina tiukkana. Vauhdin loputtua kävisi mielellään nipistämässä isäntäänsä vauhtia.

Helmikuun ohjatut treenit menivät työvuorojen imussa sivu suun. Olin joko menossa sopivasti yötöihin, tai viikonloppuisin en päässyt yövuoron jälkeen tarpeeksi aikaisten ylös ehtiäkseni treeneihin. Keskenämme olemme käyneet treenailemassa ja humputtelemassa hallilla aina kun on auto ollut käytössä.

Meillä on taas pesuhuone remontti käynnissä. Kolmas remontti seitsemän vuoden sisällä. Jee. Nyt remonttimiehiä on apukeittiö-pesuhuone-saunaosastolla ja koirien suhtautuminen asiaan on ollut mielenkiintoinen. Alkuun remonttireiskojen tullessa purkamaan pesutiloja koirat ilmoittivat meille tulevan ja olevan vieraita ihmisiä. Korvaansa eivät kuitenkaan lotkauttaneet kamalalle piikkauksen ja paukuttelun aiheuttamalle metelille. Siinä vaiheessa kun joku uskalias remonttireiska kurkkasi tuvan puolelle alkoi ihan oikea vartioiminen. Minä tietenkin yritin samaan aikaan nukkua yövuoron jäljiltä. Apukeittiön ovella päivystämistä kesti päivän kunnes tilanne taas rauhoittui. Remonttireiska kuuluu tulevan aamulla ennen seitsemää ja Leksa yleensä ilmoittaa siitä, päivällä kukaan ei juurikaan enää ilmoittele miehen liikkeistä. Minä tietenkin pelkäsin etukäteen miten äänekkäitä mahtavat olla minun yrittäessä nukkua. Minä teen siis nykyään pelkästään yövuoroja, mikä onkin koirien kannalta ihanteellista. Niillä on aina joku kotona.
Kuinka odotankaan, että pääsen pesemään pumit uudessa kylpyhuoneessa. Tietenkin ne juuri nyt oikein huutavat kunnon kylpyä ennen trimmausta...

Kuulumisia

Viime bloggauksesta on aikaa.

Kuukauden paras uutinen tuli tekstarina 22.3 kun olin mätsäriä järjestämässä. Karvakorvan F-pentue on nyt sitten syntynyt ja laumamme saa kauan ja hartaasti odotetun vahvistuksen toukokuussa. Linkki pentueen sivulle http://www.kolumbus.fi/mattila.lukka/pentue18.html

Olemme olleet agilitystä treenitauolla. Jätin hallimaksun maaliskuulta maksamatta, jotta jalkani saisi parantua rauhassa. Kotona olemme treenanneet tottista. Liikkeestä istuminen alkaa nyt onnistumaan Usvalla. Aloin vain viemään liikettä reippaasti eteenpäin niin onnistuihan se lopulta, mehän junnasimme pitkän aikaa paikoillaan. Nyt toimii.



Jalka on paremmassa kunnossa mitä ennen leikkausta, joten minun toive on toteutunut. Kipeähän se välillä on, mutta enää ei itketä lenkeillessä ;). Kicksparkillakin olen päässyt viimein potkuttelemaan. Mahtava peli. Mimmi tykkäsi kovasti, Usva ravasi auliisti takana. Sai siten välillä pysähtyä syömään pupun papanoita ilman, että huomasin. En tosin enää kiellä sitä siitä, siinä syököön niin paljon kuin haluaa :P. Eikähän niissäkin jotain vitamiineja ole.

Huonoa tuuriakin meillä on ollut. Usvalla lohkesi lahjakkaasti p4 puruluuta syödessä. Ihmettelin kun kuului pling-ääni Usvan kulkiessa ohi. Lattialta löytyi sitten "luun" palanen. Aikani sitä pyöriteltyä paikansin sen Usvan hampaaksi. Hammas oli siis totaalisen rikki, ydin oli näkyvissä, joten tiesin heti että hampaan poisto on edessä. 17.3 Leinonen poisti hampaan. Usva sai siihen antibiootit ja särkylääkkeet. Kaikki hampaat tarkistettiin ja putsattiin, mikään muu hammas ei ole menossa rikki.. Ihme juttu, ettei Usva mitenkään valitellut tätä hammasta. Edellinen (lokakuussa) oli niin kipeä, että koira lopetti syömisen. Tämän vuoden aikana ollaan sitten ehditty jo käymään kahdesti eläinlääkärissä hampaita hoidattamassa.



Kuvassa Usva on juuri tullut hampaan poistosta ja on vielä vähän tokkurassa. Halusi välttämättä Mimmin kylkeen nukkumaan (eivät yleensä nuku toisissaan kiinni muulloin kuin näyttelyhäkissä/reissatessa).

Ensi kuussa alkaakin taas kuutamoTOKO. Sitä odotellessa ja agitreeejä suunnitellessa..