Aina ei mene niin kuin toivoisi

..sillä tämäkin postaus on odottanut toista viikkoa luonnoksissa.

Lähdimme Ainon kanssa toissa viikon maanantain (14.11) ja tiistain välisenä yönä yöjunalla kohti Helsinkiä palataksemme perjantain ja lauantain välisenä yönä kotiin. Tarkoituksena oli tavata Ainolle kaavailtu hellu. Uros oli juuri niin symppis ja kiva kuin mitä olin saanut siitä kuvan, mutta valitettavasti neljän yhteisen illan jälkeen oli todettava, että pariskunta halusi pitää suhteensa ihan vain kaveripohjalla yhteisestä päätöksellä. Emme siis saa vielä keväälle hartaasti toivomiani pentuja vaan pitää nyt laittaa suunnitelmat uusiksi. Harmittaa luonnollisesti hieman, koska pentue oli odotettu. Olisin itselleni mielinyt yhditelmästä uudeen laumanjäsenen ja muitakin varauksia olisi ollut. Astutuksessa toimin kuitenkin oman etiikkani mukaan ja koirat saivat itse valita pariutuvatko vai eivät. Luotan siihen, että luonto on meitä ihmisiä viisaampi tässäkin asiassa. Nyt on sitten uusien suunnitelmien aika.

Yrityksen opettavainen eli positiivinen puoli oli se, että kävin otattamassa keskiviikkoiltana progesteroniarvon Ainolta. Arvo oli 8,69 gn/ml, mikä kertoo sen että voin hyvillä mielen luottaa Armaksen nenään. Selkeästi Armas alkaa intoilla kun progesteroni alkaa nousta ja lopettaa intoilun ja kiinnostuksen neljä päivää arvon noususta. Jatkossa tuota tuskin tarvitsee testata kun sama kaava on ollut ensimmäisestä juoksusta lähtien. Ainohan olisi jo reissuun lähtiessä antanut Armakselle ja kotiin palatessa melkein teleportasi itsensä ovien läpi päästäkseen Armaksen luokse. Tässä asiasa en kuunnellut luontoa, vaan sivuutin julmasti kaksikon toiveet.

Vaikka nyt lopputulos ei ollut toivotun mukainen, niin vietimme todella kivan loman Ainon kanssa Järvenpäässä tätini luona. Aino osoittatui edelleen olevansa kiva reissukoira ja äärimmäisen vaivaton seuralainen arjessa. Järvenpäässä pääsin toteuttamaan itseäni Ropotorilla ja klonimaan ja järjestämään myytävää koirakampetta ihan urakalla. Reissun aikana oli myös erityisen ihanaa ja huojentavaa huomata, miten hyvä tukiverkko minulla on mitä tulee jalostusasioihin, en siis jää vaille hyviä neuvoja tai tsemppejä. Kiitos kaikille asianosaisille!

Pumeja katolla

Jotta elämä ei kävisi liian yksitotiseksi..

P.s Ainon juoksu näyttää alkaneen.

Lokakuun kootut selitykset

Blogini laahaa nyt hieman jäljessä, olisi nimittäin syyskuultakin kerrottavaa, mutta jos nyt tuoreimmat kuulumiset saisin koottua tähän postaukseen. Lokakuu meni nopeaa ja oli täynnä kaikkea kivaa koiramaista tapahtumaa. Ehdimme käydä Ainon kanssa rally-tokon ja temppuryhmän treeneissä muutaman kerran työvuorojen ja tähtien ollessa sopivissa asemissa. Lokakuussa pääsimme ensimmäisiin hallitreeneihin ja ne menivät jopa paremmin kuin kentällä. On mukava taas treenata hallissa kun ei tarvitse kärsiä valon vähäisyydestä ja olla säiden armoilla. Toki kunnon treenaajaa ei saa säät haitata, mutta kaipa tässä on jo tullut niin vanhaksi, että arvostan kovasti tasaista lämpötilaa ja kuivia treenikamppeita.

Armaksen kanssa en päässyt kertaakaan osallistumaan lokakuussa alkaneeseen tottisryhmään lähinnä sen aikaisen kellonajan vuoksi. Kun pääsen töistä klo 16.00 niin monesti on melkein mahdoton ehtiä tunnin treeneihin klo 17.00. Jos taas menen iltavuoroon, niin olen sitten töissä juurikin tuohon aikaan. Yövuoron jälkeen tuo olisi ihanteellinen aika, jos vain olen saanut nukuttua aamupäivällä tarpeeksi. Armas on siis ollut poissa ohjatuista treeneistä hetken aikaa, mutta nyt ryhdistäydymme asian kanssa.
Nose Workin yhteistreeneihin emme ole päässeet lokakuussa, koska niin kauan kuin vielä pääsemme mökille ennen lumia, niin vietämme siellä kaikki viikonloput. Onneksi olemme kuitenkin ehtineet treenaamaan ihan keskenämme niin nosea kuin agiakin. Viimeisimät agitreenit olivat niin vauhdikkaat, että lahje repisi housuista. Ei tosin Armaksen innokkaisen taipumusten vuoksi, vaan ihan rehellisestä yhteentörmäyksestä ja siitä seuranneessa ilmalennossa. Tapahtuma on videollakin, mutta sitä en taida kehdata tänne laittaa. Naureskelen vain partaani kun katselen sitä yksikseni. Seuraavaksi ostoslistalla on kunnon urheilupöksyt, joilla on kiva juosta agia sen mitä pystyn.

Treenikamppeista puheen olleen vannoin itselleni kesän alussa, että tänä vuonna en osta yhtään treenilelua, patukkaa tms. mitä treenireput ovat pullollaan. Sitten tuli M & M:n mainoslehtinen, josta bongasin hyvän tarjouksen. Sopivasti Ainolla oli vielä käyttämättä kesän palkintojarahojaan, joten suuntasimme eläinkauppaan ostamaan Ainon rally-pannan väreihin sopivan lelun. Sattumalta kesällä myös löytyi tuohon meidän pantaan sopiva remmi. Tämä on niin tätä.

Muistaakseni sanoin joskus jollekin, ettei minua saa Instagramiin sitten millään. No, nyt kun muut alkavat kyllästyä siihen, niin minä sinne sitten lopulta eksyin ja tykästyinkin. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että laittelen sinne kuvia ahkerammin mitä päivitän fb-sivujani. Kiva kun joku paikka minne voi  helposti lisäillä höpöjä kuvia. Olen jostain syystä tarkempi mitä laitan facebookiin ja blogiin kuvien laadun ja sisällön suhteen. 

Yksi lauantai meni kerhon bh-kokeissa yleismiehenä ja kuvaajana. Alunperin olin vastaava koetoimitsija, mutta koska oli oletettavissa, että joudun poistumaan töihin ennen kokeen loppumista siirsimme päävastuun miehelleni. Harmillisesti sää oli harmaa kuin mikä, mutta kuvista kuitenkin tuli jonkinlaisia kun niitä vain malttaisi muokata. Pitäisi vielä löytää aikaa niiden kaikkien käsittelyyn. Bh-kokoe oli taas erinomainen motivoimaan ja tarkentamaan tavoitteitamme. Entistä enemmän alkoi harmittamaan, että emme ole päässeet Armaksen kanssa vielä osallistumaan siihen tiistain ryhmään. Minullahan on tarkoitus sen kanssa suorittaa bh jollain aikavälillä. Koetta seuratessani muistin Nupun osaavan liikkeet jo vanhastaan jotensakin. Nyt vain kun saisi koiranohjaajan innostumaan asiasta ja pariskon treenien kautta kokeseen. Jää nähtäväksi.

Lokakuussa saimme viimein Mirjamin (Kasevan pumit) kanssa sopimaan aikataulut yhteen ja pääsimme viettämään ns. tyttöjen iltaa mökille, saunomisen, viinin ja herkkujen merkeissä. Tietenkin asiaan kuului koirista höpöttäminen ja maailman parantaminen ainakin pumien osalta. Saimme sunnuntaina jopa aikaiseksi tehdä pienet rally-tokotreenit. Valitettavasti sää ei oikein suosinut vaan kylmyys ja harmaus hidastivat niin treenaamista kuin koirien kuvaamistakin. Tämä kyllä uusitaan!

Kyläilykoira Nasta

Lokakuun loppupäiviin kuului myös paikallisen koirakerhon vuosikokous. Syksyn aikana päätökseni jättää puheenjohtajan pesti vahvistui ja sain lopulta kakaistua sen ääneen. Onneksi vielä löytyi energinen ja reiluksi tiedetty uusi puheenjohtajaehdokas tilalle. En osaa sanoin kuvailla olon keveyttä kun uusi puheenjohtaja nuijittiin pöytään. Nämä seitsemän vuotta ovat olleet opettavaisia ja mahtavia sekä työntäyteisiä, mutta myös vieneet paljon aikaa ja voimia. Ihan kokonaan en vielä onnistunut hallistustyötä jättämään, vaan tulin valituksi hallituksen varsinaiseksi jäseneksi. Siinä kuitenkin selvinnen hieman kevyemmin mielin kuin puheenjohtajan tehtävästä, jossa vastuu alkoi jo painaa välillä kovastikin. Lähinnä podin tämän viimeisen vuoden aikana riittämättömyyden tunnetta, kun jouduin välillä jättämään asioita roikkumaan kun tuntui, ettei aika vain riitä kaiken hoitamiseen. Nyt tuosta vapautuvan ajan käytän täysipainoiseen opiskeluun.

Lokakuun lopussa oli myös Rovaniemen kesän kv koiranäyttelyn päätöskokous. Tuntui hyvältä saada tuokin näyttely taputeltua pakettiin myös raha-asioiden osalta. Marraskuussa alkaa sitten seuraavan näyttelyn eteen työskentely tai oikeastaan on jo alkanut. Ainakin henkinen valmistautuminen. Olen jo alkanut pikkuhiljaa miettiä ensi vuoden palkintopöytää ja sen kattauksia, seikkaillut tukkureiden sivuilla ja miettinyt mitä uutta voisin keksiä näyttelyihmisten iloksi. Yleensä olen tässä vaiheessa vuotta jo ihan naatti yhdistyshommien kanssa, mutta jotenkin pursuan yhtäkkiä uutta vapautunutta yhdistysaktiivienergiaa. Olen nyt saanut selkiytettyä itselleni sen mitä haluan ja ehdin tehdä. Teen siis nyt jatkossa niitä asioita, mistä saan eniten itselleni hyvää mieltä, enkä ensimmäisenä niitä mitä kukaan muu ei ala tehdä. Se olkoon uuden vuoden lupaus näin ennakkoon. Toinen lupaus on alkaa huomenna ihmisestä tänään ihmiseksi. En siis siirrä enää asioita, vaan teen ne heti kun on aika ja aikaa.

pörröinen Aino

Yksi näitä "tänään" juttuja oli Rovaniemen kaverikoirien kotisivujen ulkoasun uusiminen ja sisällön päivittäminen. Tällä hetkellä minulla ei ole mahdollisuutta muuten olla toiminnassa mukana, joten kannan korteni kekoon hyvän asian puolesta edes tällä tavalla. Ehkä sitä jonain päivänä olisi aikaa ja mahdollisuuksia aloittaa aktiivinen kaverikoirailu. Harmi, että Usvan ja minun yhteinen aika ei siihen riittänyt, vaikka se kaverikoiraksi hyväksyttiinkin. Ikä ja kunto vain lopulta tulivat vastaan. Se olisi ollut lähes täydellinen kaverikoira yhtään liioittelematta. Lokakuun viimeiset vapaat tunnit siis hyötykäytin kaverikoirien hyväksi.

Ainon juoksu ei sitten ehtinyt alkaa lokakuussa, mutta selkeästi on tuloillaan. Sen verran ahkerasti Armas tutkailee molempien narttujen tilannetta. Edelleen onni on omistaa uros, joka on selkeä juoksumittari, mutta viimeiseen asti fiksu narttujensa kanssa.