Hirveästi lihaa

Tämä postaus on omistettu meidän viikonlopun mökkeilylle ja hirvenlihasavotalle. Meillä on ollut ongelmana liian täysinäinen pakastin ja päätimme lopulta ratkaista ongelman purkittamalla hirvenlihaa vanhemmasta päästä.

Miksi tämä on koirablogin aiheena?

Mimmi voi kertoa vastauksen..



Hirveän intensiivinen tuijotus..

Hirvenliha on koirien mielestä syksyn parasta ruokaa. Se menee raakana ja kypsänä. Tosin nyt sitä on sitten 80 säilyketölkkiä kypsennettynä. Helppoa ruokaa ihmisille, mutta koirat lopuksi tulevat ne tässä syksyn ja talven aikana syömään. Jonkun mielestä hyvän lihan haaskausta, mutta äärimmäisen helppoa reissu- ja laiskanpäivänruokaa  koirille. Kaiken lisäksi omatekoisista säilykkeistä tietää mitä niissä on ja mitä ei ole.  Eilen tein juustoisen makaroonilaatikon purkkihirvestä ja koirien mielestä se onnistui loistavasti. Itse en ehtinyt vielä sitä maistaa, kun piti lähteä töihin.

Nuppu toimi laadunvalvojana

Lauantai meni hirvenlihankäsittelijän assistenttina ja sunnuntaina pääsimme nauttimaan metsässä olosta. Mimmi nautti koko viikonlopun mökkeilystä, siis mökin keittiössä nuuhaamisesta. Ei tainnut mummeli montaa hetkeä päikkäreitä nukkua. Illalla se piti komentaa keittiöloukusta pois, omaan petiin nukkumaan. Vasta kotona se sai säilykkeiltä rauhan.

Mimmin ollessa lihamestareiden maskottina kävimme Usvan ja Nupun kanssa pienellä metsäretkellä, joka taas päättyi jotenkin kummasti rantaan. Vesi vetää..

Ja ne penteleen kivet..

Toisilla ne olivat onneksi niin isoja, etteivät mahtuneet suuhun.

Usva alkoi taas viime viikolla ontua leikattua jalkaa. Liekkö liukastunut tai jotain. Se syö nyt  lyhyen kuurin samoja särkylääkkeitä, mitä Mimmikin napsii. Mökillä kirmailu maittoi entiseen tapaan.

Mimmi ei tosiaan enää halua lähteä metsälenkeille. Toisaalta on helppoa jättää se matkasta, jos sillä on kotosalla seuraa. Remmilenkeillä se kulkee kiltisti matkassa, mutta irti päästyään se ottaa ja katoaa heti kun selän kääntää. Mökillä se ei niin haittaa, kun koira näyttää edelleen tietävän minne on menossa. Ei puhettakaan että pitäisi sitä taajamassa enää irti.

Treenasimme myös mökillä. Lauantaina otin Nupun ja Usvan kanssa noutoa. Nupulle kapulan nostoa. Hyvin se jo nostaa sen maasta ja pitääkin kapulaa, seuraava vaihe olisi luovuttaminen. Tällä hetkellä Nupulla on ajatuksena, että kapula on parempi pitää omassa tallessa. Saan varmaan tehdä hieman enemmän töitä vahvistaakseni ajatusta kivasta yhteisestä noutokapulasta. Metallikapulan koskettelua vahvistin myös. Pääsimme siihen vaiheeseen, että Nuppu koittaa ottaa siitä kiinni hampailla. Usvan kanssa tein metallikapulaa kylmiltään, noutamisen opetin sille aikoinaan pikkulusikoilla, joten en ajatellut metallikapulan tuottavan ongelmia. Hetken Usva epäröi, mutta tarttui siihen sitten reippaasti kapulaan ja palautti sen rauhallisella suuotteella. Puukapulaa se on aina mällännyt surutta. Ehkä olisi pitänyt aloittaa metallisella aikoinaan.

Lauantaina otin Nupun kanssa putkeen lähetyksiä eri kulmista ja pölkyn kieroa, koko ajan etäisyyttä lisäten. Toimi suhteellisin hyvin. Huomasin vain, että meille tulee kohta agilityssä haukkumisongelma. Olen selkeästi päästänyt koiran tekemään liian korkeassa vireessä töitä, laiskuuttani en siis ole odottanut ja vaatinut rauhaa ennen suoritusta. Äkkiä se oppii, mutta siihen tulee nyt muutos.

Usvan kanssa en ottanut putkijuttuja vaan keskityimme takapään käyttöön. Samoja juttuja sitten tein myös Nuppusen kanssa. Lisää niitäkin treeniohjelman.

Maanantaina saimme hyviä uutisia. Nuppu pääsi tokon valmennusryhmään. Tavoitteet on nyt asetettu korkealle, katsotaan saavutetaanko sitä.

Aina ei voi onnistua..

..mutta onneksi kaikesta voi aina oppia.



Näillä säärillä mennään lujaa..

Meillä oli siis 9.9 Nupun tämän vuoden ainoa mejäkoe ja pieleenhän se sitten meni. Toukokuun kokeen aikaan mie olen kuolemantaudissa ja viime viikonloppuiseen kokeeseen oltiin ekalla varasijalla. Valitettavasti kenellekään ei alkanut juoksua tai kukaan ei loukannut itseään.

Tuomarina oli Eino Jämsä, joka oli äärimmäisen miellyttävä tuomari.

Jälki oli 18 tuntia vanha ja haisi Nupun nenään hyvin. Valitettavasti meidän jäljen puoleisella tiellä liikkui koko viikonlopun ajan porotokka ja kaikesta päätellen olivat myös hetkeä ennen meidän suoritusta talsineet myös pitkin ja poikin Nupun jälkeä.

Koeselostus:

"Nuppu aloittaa vauhdikkaan jäljestyksen. Etenee alussa jäljellä, mutta erkanee jäljeltä ja jatkaa vauhdikasta etenemistä. Tällöin tuomari keskeyttää Nupun ja palauttaa jäljelle 1. kulma ja makaus oikaistaan, 2. kulma selvitetään tarkistuslenkein, mutta maukausta ei merkata. 3. Osuudella Nupun voimat hiipuvat eikä jäljestys enää kiinnosta. Etenee pois jäljeltä eikä osoita kiinnostusta jäljestykseen. Koe keskeytetään. Nuppu viedään kuitenkin sorkalle, jota haistelee."

Eli nyt meillä onnistui aloitus varsin hyvin, mutta puolessa välissä ekaa osuutta Nuppu vaihtoi maavainun ilmaivainuun ja liina lakkasi soimasta. Siitä tiesin heti, että vaihtoi verijäljeltä pois. Eteneminen oli edelleen vauhdikasta, mutta liina ei ollut kireällä ja koiran pää oli ylhäällä. Hetken sain kävellä sen perässä, ennen kuin tuomari tuomitsi sen hukaksi. Nuppu nosti verijäljen uudelle ja jatkoi suoraan kulman yli. Jäljesti taas hyvin, kunnes toista saman minkä teki ekalla suoralla. Tässä vaiheessa tajusin katsoa sammalikko, mikä oli hyvin tallattu ja poronpaskoja näkyi. Tuomari kehoitti taas kehoittamaan koiraa jälken etsimisen. Nuppu vastasi minulle kehoitteluihin sanoen pienesti "piip". Tässä vaiheessa jo tajusin koiran olevan ihan poikki. Meidän ohjattiin uudestaan puhtaalle verijäljelle ja Nuppu jatko taas töitä. Makaus ei jaksanut enää kiinnostaa vaan Nuppu paineli kohti haastavaa hakkuuaukeaa. Maa oli täynnä pumin kokoisia kuoppia ja ne veivät viimeiset mehut Nupusta. Noin 7 metriä ennen kaatoa Nuppu ilmaisi kaadon, mutta meni epävarman näköiseksi ja lähti viemään minua kahteen otteeseen pois jäljeltä. Tuomarin totesi ettei tulokseen ole enää mahdollisuutta ja lähdimme katsomaan kaatoa. Siinä vaiheessa Nuppu tutki sitä ihan normaalisti.

Harmittaisi kovasti, ellei tämä olisi ollut erittäin hyvää maksettua treeniä. Nyt tiedän ihan varmasti miten koirani toimii ja miltä se näyttää vaihtaessaan harhajäljelle. Tiedän myös lisätä niitä treenijälkiin. Nupusta näki myös miten hyvin se jaksoi uudestaan ja uudestaan yrittää minun pyytäessä työntekoa. Toisaalta siitä näki myös missä menee pienen pumin jaksamisen raja. Seuraavaa koekautena (ja ennen sitä) on siis tarkoitus panostaa koiran peruskuntoon ja koepäivän energiansaantiin. Nuppu söi koeaamuna huonosti ja hieman vääränlaista ruokaa työhon nähden. Meillä on tämän kesän aikana ollut myös liian helppoja treenimaastoja. Enemmän vain hakkuuaukioita ja ojia. Oma kunto kesti yllättävän hyvin. Kaiken kaikkiaan tuli laukottua metsässä parin tunnin sisällä noin 8 km oman jäljen ja opastuksien sekä jälkien purun merkeissä.

Nuppu rentona

Seuraava viikko menikin sitten alkupuoliskon osalta yötöiden kanssa. Torstaina kävimme hallissa treenailemassa kontakteja ja keppejä. Nuppu ja Usva vähän pääsivät irrottelemaan. Leksan kanssa otin jo vähän ratatreeniäkin. Se kulkee hyvin, kunhan vain ensin käynnistyy. Lauantaina oli kerhon syyskekkerit agilityn, tokon ja mätsärin tunnelmissa. Omat koirat tosin viettivän lystikkään päivän autossa.. Onneksi pääsivät jo illalla mökille nauttimaan vapaudesta.

Tämä viikko on mennyt kärsiessä sateisesta säästä. Tiistaina oli agilityä bc seurassa. Alussa Nuppu hieman värkkäsi tekemisen kanssa, mutta tottui nopeaa uuteen treeniseuraan ja päästiin tekemään esteiden kiertoja ja välistä vetoja. Usvan kanssa tehtiin pientä ratapätkää, mutta nyt alkoi ekaa kertaa kunnolla näkemään pientä haluttomuutta liikkua esteillä. Mimmi sen sijaan olisi tehnyt vaikka kuinka juttuja.

Mimmi voi edelleen hyvin diagnoosiin nähden. Se syö koko ajan pientä ab-kuuria pissatulehdusten estämiseksi ja saa päivittäin särkylääkettä kaiken varalta. Ruoka maistuu, leikityttää ja lenkillekin se lähtee mielellään. Autokyydit ovat edelleen parasta ja autoon menoa se ehdottaa aina kun ohi kuljetaan. Välillä meinaan unohtaa kaiken surun ja murheen. Mikä on tietenkin vain hyvä, niin saadaan keskittyä vain elämästä nauttimiseen.

Mimmin aarre

Usvalle aloitin nyt kokeeksi taas kipulääkekuurin nivelrikkoon. Lähinnä nähdäkseni onko se erilainen kuurin aikaan, onko se siis kipeä jostain. Ärsyttävää ja turhauttavaa kun koirat eivät itse osaa kertoa. Joutuu vain tyytymään havainnointiin. Mikä voi pahimmillaan johtaa hulluun kyttäämiseen. "Been there, done that"..

Usva ja Nuppu

Lopuksi Leksua, joka kävi mökillä yli 8 km metsälenkin ja sai sen jälkeen mehukkaan hirvenluun kaluttavaksi. Mitä tekee malinois? Alkaa syödä kottikärryjä. Toki voi kysyä, että mitä tekee kuvaaja.. No, kuvaa ja samalla toki kieltää koiraa tontin toiselta laidalta. Uskoi se, lopulta. Leksa ilmeisesti huomaisi viimein tilaisuutensa tulleen ja saavuttaneensa koko kesän kiusanneet kottikärryt.

Päivitin taas hieman Nupun omaa sivua sekä pentuja-sivua.

Treeniviikko melkein kokonaan suoritettu

Maanantaina oli vuorossa pientä bh treenailua ja ohjatut agilitytreenit. Bh-treenit menivät Nupulla seuratessa muita sen aikaa kun vedin treenit. Lopuksi otin sen kanssa seuraamista ja perusasentoa. Samaa treeniä tehtiin myös agilitytreenien väliajalla.

Agilityssä teimme kakkosluokan rataa pätkittynä ja pienin muutoksen. Mm. nro 15 oli puomin alla, eli nro 14 oli pois. Rata loppui puomilta alkavaa loppusuoraan, eli 19 ja 20 jäivät pois.

Treenit lähtivät kulkemaan, kun muistin, ettei minulla ole käsissä posliinikoiraa, jolle pitää  vain sirkuttaa, vaan koira jolle pitää reilusti kertoa mitä tehdään. Maksihypyt olivat 55cm korkeat ja toimivat paikoin jopa ilman vauhtia kun oli palkka kohdillaan. Kyllä se tästä, kunhan minä pääsen taas kartalle hommasta.

Tiistaina oli jälkipäivä, jonne lähtivät koko porukka mukaan. Varsinaisesti oli tarkoitus treenata Nuppua ja Leksua. Nupulle tehtiin makausjälki kisoja motivoimaan. Leksulle lyhyt esineiden nostojälki ja Usva pääsi ajamaan käytetyn verijäljen. Päivä oli todella tuulinen, mutta siihen nähden kaikki tekivät ihan kelvollista työtä.

Usvan jälki. Usva joutui itse etsimään jäljen aloituksen ja valitsemaan ajaako, minun, edellisen koiran ohjaajan, edellisen koira vaiko verisen sienen jättämää haju-uraa. Reittivalinnoista päätellen jäljitti edellistä koiraa. Videolta näkee selväsi miten Usva "purkaa" itseään ravistelemalla säännöllisesti.

Nupulle tehtiin hyvin lyhyt motivoiva makausjälki, eli suoralla oli useampi makaus jonne oli piilotettu makupaloja. Kulmassa oli makaus ja ennen kaatoa oli hiekkatien ylitys. Vahvasta sivutuulesta huolimatta jälki onnistui ihan ok:sti, eli ilmaisi kaikki makaukset. Tuulen vaikutuksen näkee kyllä selvästi työskentelyssä. Tien ylitys oli vaivaton ja hyvä. Makauksen ilmaisi ihan hyvin. Jäljen aloitus oli nyt paras ikinä, eli siinä on tullut edistystä. Edelleen joudun jarrtuttamaan koiraa voimakkaasti ja nyt se näytti hieman häiritsevän.Viikonloppuna olisi sitten koe.

Leksun jälki oli lyhyt, siinä oli seitsemän esinettä kolmen metrin välein. Tarkoitus oli vahvistaa esineen nostamista minulle käteen asti. Kovasti piti malinoispojan miettiä. Surinan ihan kuuli ja autolle päästyään se olikin ihan puhki ajattelemisesta. Esineistä nousi hyvin pienet makupalarasiat, pehmopupun korva ja pehmolumiukko sekä puuvillainen merkkausnauhan palanen. Tunnistusnoutokapulat eivät merkinneet koiralle niin paljoa jäljellä, mutta niistäkin nousi kaksi pyynnöstä käteen asti. Luovutusta pitää vielä harjoitella. Koira ei unohtanut olevansa jäljellä esineiden luovutuksen välillä, vaan säntäsi aina pyynnöstä takaisin jäljestyshommiin. Säntäyksessä vain nopeus kostautui ja uusi aloitus aina vähän töksähti. Mielenkiintoista nähdä millaiseen lopputulokseen pääsen tällä menetelmällä. Jos kyseessä olisi kisakoira, niin saattaisin valita toisen tavan ilmaista esineet.

Keskiviikkona oli työpäivä ja Usva pääsi taas mallikappaleeksi. Tällä kertaa sen piti demota miten pk-jälkeä ajataan ja esineitä ilmaistaan. Hyvin meni, kaikki esineet tulivat käteen asti, tosin pelasin varman päälle ja annoin sanallisen vinkin aina kun koira ilmaisi löytäneensä esineen. Jälki oli huomattavan lyhyt, mutta Usva sitäkin tärkeämpi omassa hommassan. Usvahan on koko kesän toiminut mallikoirana kansalaisopiston kursseilla, mitä vedän yhdessä Niina kanssa.

Torstain piti olla lepopäivä. Jouduin käymään hallilla muissa asioissa ja otin Leksun ja Nupun matkaan. Innostuimme sitten treenailemaan. Nuppu löysi hallilta jonkun unohtuneen Cuz-lelun ja innostui siitä ihan käsittämättömän paljon.

Leksu myös totesi pallon mainioksi. Nupun kanssa teimme keppejä, rengasta ja kontakteja, eli ihan perus estetreeniä. Rengas alkoi kummasti sujua Cuzin avulla. Leksu oli pitkästä aikaa ilman liinaa ja teki punaisen pallukan voimalla todella näppärästi töitä. Voi, minkä pujottelijan agilitymaailma menettääkään Leksussa..

Perjantaina onkin sitten ohjelmassa oman Cuzin metsästys. Liekkö sukuvika, vaiko vain kerrassaan niin mainoa lelu kun Nuppukin siihen niin kovasti ihastui. Leksu nyt tunnetusti on hulluna punaisiin palloihin.

Tromssa Int.

Käväisimme 2.9 mutkan Tromssan kv näyttelyssä. Reissuun lähdimme jo 1.9 ja yövyimme Kilpisjärvellä Haltinmaan lomamökissä.

Kuva M. Pasanen

Maisemat olivat huimat, kuten Pohjois-Norjassa kuuluukin olla. Kuvia tuli harmillisen vähän ja kehäkuvista ei tullut montaakaan julkaisukelpoista.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 5 pumia ja tulokset olivat seuraavanlaiset

Karvakorvan Äimänkäki pu1, sert, cacib, rop, No mva, C.I.B
Karvakorvan Friidu  pn1, sert, cacib, vsp --> No mva --> Pohj mva
Karvakorvan Usva pn2, rop-vet
Felallo Fulu Fiona pn3, vaca
Lovasbarat Miss Ellie pn4, vsert

Tuomarina oli Niksa Lemo Kroatiasta. Pikainen googlettaminen paljasti tuomarin olevan kääpiösnautserikasvattaja ja  apulaisprofessori Zagrebin yliopistossa, alana koirien kehittyminen, genetiikka ja koirien jalostus. Tuomarina hän oli varsin miellyttävä, käsitteli koiria nätisti ja puheli mukavia. Nupussa tuntui ihastuvan erityisesti vaivattomiin liikkeisiin.

Arvotelut:

Nuppu
"Big strong bitch. Very nice head. Ex angulation. Beautiful movement"

Usva
"Outstandig type.Feminine. Beautiful expression. Outstanding top line and hind angulation. Could be better in front"