Jouluiloa kaikille!

 

Syksyn treenit pärähtivät käyntiin

Tällainen pikapostaus tällä kertaa itselleni treenaamisen tueksi, sillä aikaa kun elokuun kasaan kurova postaus muhii omassa liemessään. Eli nyt alkoi syyskauden treenit ja puhkumme intoa!

Ilmoitin Ainon rally-tokon jatkoryhmään, joka valitettavasti osui lopulta sunnuntaille sellaiseen aikaan, että vuoro kuin vuoro niin olen töissä. Laskennallisesti kuukaudessa on noin yksi vapaa sunnuntai, mutta niin kauan kuin lumi ei ole maassa niin mielelläni viettäisin sen jossain muualla kuin kylän pinnassa. Onneksi saimme paikan maanantain klo 18.30 rallyn alkeisryhmästä. Kertaus on opintojen äiti, joten tämä ryhmä sopii meille todella hyvin.

Tänään oli sitten ensimmäinen treenikerta. Teimme pienen ratapätkän jonka ekalla yrityksellä minä unohdin hengittää ja Aino oli kuin lentoon lähdössä. Kiirehdin tavallista tiukemman työvuoron jälkeen vauhdilla kentällä ja olimme sitten Ainon kanssa alkuun molemmat ylivirittyneitä. Onneksi minulla laski vire normaaliin ja Aino tasaantui sen myötä. Tämän treenin jäljiltä päällimmäisenä ajatuksena on edelleen työstää sitä kuuluisaa seuraamista oikea-asentoiseksi ja vaatia hieman enemmän malttia koiralta. Hauskaa meillä oli, ja se onkin pääasia. Ilon kautta!

Toinen ryhmä mihin olin Ainon ilmoittanut oli temppuryhmä, joka sekin sitten sattui maanantaille klo 19.30. Hieman hirvitti miten Aino mahtaa jaksaa kaksi tunnin ryhmää peräjälkeen, mutta ainakin tällä ensimmäisellä kerralla Aino oli oikein mainio ja jaksavainen. Hieman Ainossa välillä näki turhautumisen merkkejä, eli se kokeili komentaa minua tai keskittyi liikaa kavereihin, jos sai yhtään löysäillä tekemisen välissä. Silloin kun hommassa oli tekemisen meininkin niin kaikki häiriötekijät unohtuivat.

Ekalla treenikerralla aloitimme uutena käteen koskemisen, minkä tarjoamisen Aino tajusi heti. Sain tehtyä sitä nopealla toistovälillä 5 x 20 namin sarjaa naksua käyttäen. Toinen treenattava asia oli ns. Six-sax käveylä. Tämänkin työstäminen alkoi mukavasti naksuttelemalla. Muutemaan viimeiseen toistoon otin lelun käyttöön. Siitä Aino vasta innostuikin..

Kaiken kaikkiaan Aino jaksoi todella hyvin ja minä sain päivän työajatukset karistettua yltäni. Huomenna olisi sitten Armaksen vuoro. Sen varsinainen treeniryhmä alkaa vasta lokakuun alussa. Ilmoitin sen pk-henkiseen tokoryhmään, joka on keskiviikkosin klo 17.00. Siihenkin ehtiminen tekee varmasti talvella tiukkaa, mutta pitää yrittää kuitenkin. Huomenna olisi tarkoitus käydä Armaksen kanssa ahvenentalutuksessa ja työstää samoja juttuja mitä Ainon kanssa tänään.

Kiirettä pitää

Taas meni viime viikko itsensä edestä ja tämä tulevakin näyttää tekevän samoin. Toki töiden tekeminen on aina palkitsevaa ja hyödyttää myös koiria, mutta hieman harmittaa että Ainon ja Armaksen agilitytreenit kirjaimellisesti nukuin ohi viime viikolla ja tänään jätin väliin huonon ajakelin vuoksi. Nupun maanantain ryhmään jouduin ilmoittamaan ettei päästä lopputalvesta kulkemaan, koska kaikki menot/työt sattuvat aina maanantaille. Torstaina oli kerhon vuosikokous ja se vei viime viikon hereillä olohetket (niitä ei kerry paljoa yövuorolaiselle), kun piti kuljettaa palkintoja joko kaiverrettavaksi tai sieltä pois. Unohtamatta kaikkea muuta tekemistä mitä siihen liittyi.

Viime viikonloppu meni sitten mukavissa merkeissä. Lauantain paahdoin sunnuntaina alkavan perustottiskurssin materiaalia, lähinnä siis diat olivat viimeistelyä vailla. Sunnuntaina nukuin pitkään ja pakkasin Ainon ja Usvan luentomateriaalien lisäksi matkaan. Aino sai olla mallikoirana ja Usva keskittyi ikänsä oikeuttamana häiriköintiin ja seurusteluun.

Täytyy taas kerran todeta, että ihmisten kouluttaminen on yksi koiraharrastuksen palkitsevimmista puolista oman koiran kouluttamisen lisäksi. Sain pitää luennon hyvän ystäväni kanssa ja samalla kun kerroin muille tietämiäni asioita tajusin itsekin taas uusia asioita. Palaset ikään kuin loksahtavat paikoilleen kun asioita sanoo ääneen ja kuuntelee mitä toisella on asiasta sanottavaa. Jännä, että vaikka koirien kanssa on nyt tullut puuhattua virallisesti (lasketaan siitä kun sain oman koiran) kohta 17 vuotta niin jokaiselta ryhmältä/koirakolta jota kouluttaa oppii aina jotain uutta. Se tekee tästä asiasta minulle palkitsevaa. Koskaan ei ole valmis. Toki oma koulutustausta (kasvatustiede, psykologia) tuo aina sen mielenkiintoisen lisän, että tarkastelen koirakon toimintaa sekä ihmisen, että koiran kautta.

Sunnuntaina lähti aluilleen Ainolle opetettava uusi temppu ikään kuin pakosta samalla kun näytin kurssilaisille naksuttimen ideaa. Respan kello tuli postissa kaukomailta muutama viikko sitten, mutta sunnuntaina esittelin sen vasta koirille. Ainolle on tarkoitus opettaa Ratata-pumin innoittamana kellon soittaminen silloin kun se tahtoo ulos. Aino on huono pyytämään pihalle, toisin kuin veljensä, joten ajattelin josko löytäisin sille selkeän keinon ilmaista itseään. Toki tiedän mihin tämä johtaa. Siinä vaiheessa kun Aino hoksaa, että kellolla pääsee pihalle se tulee kilkkaamaan taukoamatta. Silti tämäkin tie on mielenkiintoista kokeilla. Armakselle en varmaan opeta kelloa merkitsemään samaa asiaa kuin Ainolle. Riittää, että Armas osaa nykyisillä keinoillaan ilmaista haluavansa ulos. Naurattaa ajatellakin, että sen kaiken muun elämöinnin lisäksi Armas myös takoisi onnetonta kelloa haukkujensa tahdissa. Tai sittenkin, jos sen opettaisi kilisyttämään kelloa voisi se unohtaa haukkumisen. Ystäväni kertoi opettaneensa koirana helisyttämään tuulikelloa ulos halutessaan ja sain heti ylevän sekä samalla huvittavan ajatuksen nopeatempoisesta Armaksesta vastaavassa herkässä hommassa.

Anna minulle naksu ja idea niin..

Ainolle toinen varsinainen harjoituskerta. Kriteerinä kellon koskeminen tassulla. Hyvistä suorituksista jackpot ja isommat kehut.

Armaksella kriteerinä pallon päälle nouseminen ja niiaus. Tätä tehtiin itseasiassa toista kertaa, mutta etenin tavallista nopeampaa, koska koira tarjoaa mielellään niiaamista jos jotain pitää tarjota. Välillä tulee tahtomattaan palkittua tuosta pallon viskelystä iloisella naurulla, mutta en voi sille mitään että Armaksen kanssa on niin hauska treenata.

Omia naksutteluja on hyödyllistä katsoa videolta. Siinä näkee miten oma sijainti koiraan vaikuttaa siihen miten täsmällisesti saa naksautettua, eli hoksattua ajoissa koiran aloittavan halutun toiminnon. Ainon videossa näkee miten koira jo koskee kelloa ennen kuin minä (istun sen edessä) edes huomaan asiaa. Armaksen videossa näkyy, että olisin jo muutaman kerran voinut odottaa sen tekevän liikkeen loppuun oikein ennen naksautusta. Naksautin siis liian aikaisin ja palkkasin siten väärästä asennosta. Näiden treenien ideana oli ennen kaikkea väsyttää koiria hieman ennen minun lähtöä töihin. Itseasiassa olisi vielä videolla Usvan ja Leksun treeniä, joten voi olla että ne vielä ilmestyvät tähän, tai johonkin toiseen postaukseen.

***

Oikeasti viime viikon tärkein asia oli Ainon ja Armaksen terveystulosten saaminen. Ainon lonkat olivat C/C, mutta kyynärät onneksi terveet 0/0. Lonkat tulivat yllätyksenä, mutta eivät onneksi vaikuta mihinkään. Armaksen lonkat olivat B/B ja kyynärät 0/0. Kyynärissä oli mukana lisälausunto, joka kertoi niiden olevan rajatapaukset. Arvosteluasteikon kuitenkin tietäen niin, jos olisivat olleet huolestuttavat niin olisivat merkitty ykkösiksi. Pitää vielä laittaa kennelliiton lausuvalle lääkärille viestiä ja kysellä tarkempaa tietoja Ainon lonkista ja Armaksen kyynäristä. Selkälausunnot ovat vielä tulematta ja voin rehellisesti sanoa että jännittää. Saimme viime viikolla Amerikasta terveysjuttuihin liittyvän paketin, mutta sen sisällöstä myöhemmin tarkemmin.

Agia, tokoilua ja temppuilua

Aamulla suuntasimme taas hallille treenaamaan agia. Treenit olivat yksinkertaiset, mutta yllättävän vaikeat. Positiivistä oli Jonnan ja Usvan meno, sekä Usvan eteneminen. Pitempiä pätkiä pitäisi taas alkaa tekemään, niin tulisi rutiinia ohjaamiseen. Mimmikin innostui treenaamaan, vaikka aluksi yrittikin poistua hallista autoon viehkeän piippauksen voimalla. Hyppi yllättävän hyvin, kunnes ei sitten nähnyt erästä rimaa ja tippui sen päälle. Ihmeen väsyneitä olivat molemmat loppuillan. Kuulema niin oli eräs toinenkin..

Illalla treenasin Lexun kanssa luoksetuloa, lähellä oloa, jääviä, ja seuraamista. On ilo treenata sen kanssa kun se tekee niin reippaasti ja innolla kaiken mitä pyytää. Pitäisi taas lähteä hallillekin kokeilemaan, kun se jo kotona osaa ;). Lopuksi otettiin illan kevennykseksi Pam!, olet kuollut-temppu. Käsittämätöntä miten nopeasti se oppii uusia juttuja.

Huomaan, että itselle tulee taas intoa opettaa koirille kaikenlaista turhaa, kun ei päästä ulkoilemaan kunnolla pakkasten vuoksi ( täällä parhaimmillaan yli 24 pakkasastetta). Eilen Usvalle opetin pallon laittamista ruokakuppiin (toimii jo). Seuraavaksi saa koko koira mennä sinne ;). Hankala oli vain treenata naksun kanssa kun Mimmi kihotti selän takana ja kokeili koko temppuohjelmistonsa läpi. Pääsi sekin sitten näyttämään taitonsa. Pitäisi keksiä Mimmillekin jokin uusi juttu opetettavaksi, ei kuitenkaan mitään missä se joutuisi kosketuksiin minkään epämääräisen kanssa :D.