Hyvää joulua!

Juoksutauko

22.11 oli taas agilitytreenit. Tällä kertaa Saanan opissa. Kyllä oli kivaa, kun sai suoraa palautetta. Saana on tarkkanäköinen ja armoton koutsi, ja minun onnekseni tietää mitä kaikkia kämmejä voin koiralleni opettaa. Nyt päästään siis kunnolla vauhtiin ja meistä saattaa jopa tulla vielä jotain. :D

Pitkästä aikaa opin jotain uutta agilityssä, eli sylikäännöksiä. Joskus muinoin kokeilin niitä Usvan kanssa, mutta niiden treenaaminen jäi. Nyt ymmärsin viimein liikkeen hienouden ja sen miten se opetaan alusta lähtien. Usvan kanssa meidän vain käskettiin tehdä niitä, mutta ei opastettu ymmärrettävästi. Vieraileva kouluttaja ;).

No, varasin sitten hallin seuraavaksi keskiviikoksi ja juuri ennen hallille lähtöä  huomasin, että Nupulla oli alkanut juoksu. Kukaan ei ollut vihjannut mitään. Lexukin oli ollut hipihiljaa asiasta. No, selvisi sitten miksi Nuppu oli hieman poissaoleva maanantain treeneissä.

Nämä on sitten toiset juoksut Nuppuselle. Väli oli yli 7kk, eli ihan hyvä. Ennakoin, totta puhuen, juoksun alkamisen. Nuppu oli viikon ennen juoksua hieman hankala laumanjäsen. Nyt taas se on normaali, oma itsensä. Siis se kiva Nuppu. Tosin melkeinpä rasittavan kainaloinen. Gradun kirjoittelu meni pari iltaa sitten Nuppuloinen kainalossa. Totesin, että helpommalla pääsen kun sylitän, entä kuin kuuntelen halipulaisen valitusta ja raapuilua syliin. Tosin pääsi syliin vasta kun malttoi olla kinuamatta ;). Ei kuitenkaan  passaa pilalle passata, vaikka söpö onkin.

Fysioterapeutti kävi katsomassa Usvan jalkaa. Kipua ei ole polvessa, mutta muualta alkoi olla jumissa. Käsittelyn jälkeen alkoi kävellä huomattavasti normaalimmin. Tilasin fyssarin ajateltua aikaisemmin, koska Usva ei alkanut käyttää jalkaa sisällä ja ulkona ontui koko kroppaa kiertäen. Nyt kävelee ulkona paremmin, jumppaamme jalkaa päivittäin. Pitkät lenkit väsyttävät ja vieläkin näyttää menevän sisällä levon jälkeen kolmella jalalla. Kuulema menee 90 päivää leikkauksen jälkeen, että liike palaa normaaliksi. Ei siis vielä hätää. Tilasin pumpeloille yhteisen back on track verkkoloimen. Skeptinen kun olen kaiken uuden suheen, niin haluan ensin testata yhdellä. Tulisi nyt vain, niin päästäisiin tekemään tutkimusta loimen tehosta.

Mimmi on alkanut taas leikkiä Nupun kanssa. Johtuu kyllä puhtaasti Nupun juoksusta, ja siitä että Nuppu osaa nyt olla varsin valloittava mummeleiden kanssa. Muorille ostettiin Hurtan fleecehaalari ja tykkää siitä kovasti. Nyt ollaan sitten päästy oikeille lenkeille -20 asteen pakkasissa, kun mummelikin on tarennut olla.

Terveisiä muuttolaatikoiden keskeltä

Me ollaan suhteellisen nopeita käännöksissämme mitä tulee isoihin juttuihin. Talokaupat on yksi, missä ei nokka kauaa tuhise. Löydettiin kiva rinuli Rantavitikalta ja tehtiin tarjous. Yllättäen tarjous meni läpi ja piti pistää oma myyntiin. Siitä tuli "kerran elämässä" tarjous, ja pakkohan se oli sitten myydä. Uudessa talossa ollaan asuttu viikon verran ja päivä päivältä olo on kotoisampi. Koiratkin tykkäävät. Rintamamiestaloissa on yleensä alakerta tehty niin, että kuljetaan huoneesta toiseen läpi talon. Koirat tykkäävät sitten juosta rallia ympäri alakertaa.

Alue on mukava, jokiranta on kivenheiton päässä. Koskenkylässäkin joki näkyi koko ajan, mutta sinne ei ollut mistään pääsyä. Agihalli on vielä hetken muutaman kilometrin päässä, mutta kohta matkaa tule sitten toistakymmentä kilometriä. On ihana olla ihmisten ilmoilla. Katuvalot tuntuvat nyt luksukselta.

Taloon pitää peruskorjata, mutta edetään turhia stressaamatta. Stressiä tässä on kyllä riittänyt viime aikoina ihan tarpeeksi. Usvan jalka on parantunut hyvin, mutta yllättävän paljon se vei voimia hoitajilta. Jotenkin tuntuu, että aika seisahtuu kun jollain on jokin vikana ja vaatii erityispalveluja.



Usvan haava on viimein kiinni. Arpi siihen jää, eikä karvat varmasti kasva polven kohdalle ikinä, mutta eipä sitä varmasti tule Usvan turkissa huomaamaan. Fysioterapeutti kävi heti tikkien poistamisen jälkeen ja totesi parantumisen lähteneen hyvin käyntiin. Usva sai hierontaa, liikuttelua, lymfahoitoa ja akupunktiota polveensa. Tuli taas sellainen olo, että todellakin sai rahoilleen vastinetta. :)

Rahaa Usvan hoitoon on nyt mennyt 78€ alkututkimukseen, leikkaus ja pattien poisto + pattien lähettäminen ulkomaille sekä rtg teki 720€, fysioterapiaan on mennyt vasta 40€. Vakuutus korvasi kaiken muun ( miinus omavastuu) paitsi fysioterapian. Itselle jäi/jää lystistä maksettavaksi 180 € sekä kaikki fyssarikäynnit. Mie kyllä liputan eläinlääkärivakuutuksen puolesta, vaikka kyllä tuollaiset hoidettaisiin ilman sitäkin.

Usvan paraneminen on tosiaan lähtenyt hyvin käyntiin. Nyt se jo tarvittaessa kävelee itse portaat neljänteen kerrokseen. Mökillä oli livahtanut juoksemaan rallia Nupun kanssa. Onneksi mitään ei ollut mennyt rikki. Agihallissa käytiin liikuskelemassa matolla ja Usva kovasti kinusi esteille, mutta pidin pääni. Nyt on siis seuraava kk fleksiulkoilua ja sitten sen jälkeen saa olla vapaana.

Fysioterapeutti ei myöskään nähnyt estettä agilityn jatkamiselle, kunhan pitää treenaamisen ja kisaamisen kohtuudessa. Se kyllä onnistuu. Nyt odotellaan ja toivotaan Usvan ohjaajalle onnistunutta kuntoutumista. Sattuikin, että molemmat rikkoivat polvensa samoihin aikoihin..

Mimmille kuuluu hyvää. Se voi kirjaimellisesti paksusti. Kamalaa miten muori ehtiikin huijaamaan ihmisiä ja kerjäämään itselleen naposteltavia pitkin päivää. Painon kanssa taistelusta huolimatta se on varsin pirtsakka. Se on skarpannut todella paljon nyt kun Usva on ollut puolikuntoinen. On ihan eri tavalla arjessa mukana.

Nupulla on ollut todella tylsät  pari viikkoa. Meiltä jäi parit agitreenit väliin, mutta tänään taas päästiin. Mie en jaksaisi aina hehkuttaa, mutta kun toinen pistää aina parastaan. Hitsi, että siitä tulee nopea.. Nyt pitää alkaa panostamaan irtoamiseen. Päästiin hyvään alkuun siinä tämän päivän treeneissä. Nuppu teki jo seitsemän esteen pätkiä. Meidät "pakotettiin" harjoittelemaan persjättöä ja valsseja. Hyvä niin. Nuppu alkoi pikkuhiljaa tajuamaan mitä haluan siltä. Paikallaan se pysyi älyttömän hyvin. Ei tainnut varastaa yhdelläkään kerralla, jolla käskytin sitä kunnolla.

"Uusina" esteinä otettiin pituutta ja muuria. Molemmista pääsi jyvälle, vaikka emme ole tehneet niitä kuin muutan kerran per este. Keinu on vielä kokonaan kokeilematta. Se on jotenkin jäänyt. Rengasta ollaan otettu parisen kymmentä toisto kolmisen kk sitten. Pitäisi sitäkin tässä.. Ihme ja kumma, selkäni kesti juoksemisen ja liikkumisen radalla. Nyt illalla on sellainen olo, että tietää omistavansa selän, mutta aikaisemmin se on estänyt treenaamisen lähes kokonaan. Fysiterapeutille soitto ja ajan varaus selvästi auttoivat. :D

Leksulle kuuluu myös hyvää. Odotellaan malttamattomina joen jäätymistä, jotta pääsisimme viilettämään potkukelkalla.



Tosiaan nyt on koirien treenaus, opiskelut= gradu ja muu elämä jäänyt aika heikolle tämän osto-myynti-muutto-työ-sairastelu rumban keskellä. Gradustressi kehityy varmaan seuraavaksi, niin pysyy kauhun tasapaino yllä. 

Usvan koipea, Nupun treeniä

Usva leikattiin tosiaan viime keskiviikkona. Polven ristiside ei ollut mennyt poikki, eikä edes revennyt. Se oli sinkunut! Se selittää sen miksi koira pystyi yhtäkkiä kävelemään mukanormaalisti. Liikkeet olivat leikkauspäivänä melkein puhtaat. Hetken keskustelimme leikkauksen tarpeellisuudesta, mutta polvi edelleen liikkui ihan liikaa väänneltäessä. Usva tosiaan oli keksinyt miten pystyi kävelemään ontumatta. Olinkin välillä ollut näkevinäni, että se pitää polveaan jotenkin kierossa. Kipeältä se myös vaikutti, eli päädyttiin joka tapauksessa leikkaukseen. Ell olisi tosissaan tai ainakin hyvin toiveikas uskoessaan, että koirasta tulisi vielä kisakuntoinen. Se on meillä tavoitteena, mutta ei elämää suurempi asia. Pyrin siis kuntouttamaan Usvan mahdollisimman hyvin agility tavoitteena, mutta ei ole sanottua että se enää kilpailee. Siihen vaikuttaa niin moni asia koiran kuntoutumisessa ja siinä mikä on järkevää.

Röntgenissä polvet paljastuivat erittäin hyväkuntoisiksi, eli eivät olleet keränneet nivelrikkoa. Lonkat ell arvioi E:ksi nivelrikkomuutosten vuoksi. Totesi myös, että tuskin tulevat vaivaamaan kun eivät ole tällä käytöllä vaivanneet. Agility ja koiran aktiivisuus on hänen mukaansa ollut lonkkien pelastus. Usvalla tosiaan pää vetää nytkin liikkumaan ja leikkimään, vaikka polvi on noin 12 cm matkalta tikattuna.

Oli tarkoitus pitää tarkkaa päiväkirjaa Usvan toipumisesta, mutta en sitten ehtinyt. Parantumistahti on ollut yllättävän nopeaa, esimerkiksi siihen nähden miten itse podin nilkkaani. Vaikka kyllä sitä itsekin lähti liikkeelle jo paljon ennen kuin olisi luvattu. Kepitkin jäivät käytännössä turhiksi hyvin aikaisessa vaiheessa..

Pienenä vastoinkäymisenä tuli Usvan omatoiminen tikinpoisto. Oli peijakas riisunut sairaspukunsa ja makoili ylen tyytyväisenä sohvan tavararöykkiön päällä (laitettiin esteeksi, ettei hyppäisi sohvalle..) reilun metrin metrin korkeudessa yksi tikki vähempänä. Jatkettiin siis antibioottikuuria, ettei polvi pääse tulehtumaan. Haava on kuitenki lähtenyt paranemaan suhteellisen siististi.

Nuppu on kärsinyt tylsyydestä kun sillä ei ole ollut leikkikaveria. Usvan kanssa ne leikkivät yleensä pitkin päivää. Olen sitten yrittänyt keksiä sille ylimäärästä tekemistä, mutta heti huomaa miten turhautuminen muuttaa sen käyttäytymistä. Viime viikolla kävimme tekemässä kontakteja kentällä useampana päivänä. Meni ihan hyvin, jos malttaisin olla pysäyttämättä koiran liian aikaisin. Nupulla ei edelleenkään ole samanlaista viivettä käskyn noudattamisessa kuin muilla. Tekee heti.

Eilen uskaltauduttiin ekaa kertaa ohjattuihin agilitytreeneihin. Emmin ja epäilin, että mitenkähän mahtaa onnistua täpötäydessä hallissa. Käytiin vielä ennen halliin menoa hankkimassa yksi ei-niin-mukava koirakokemus. Nuppu ei tosin tuntunut olevan milläänsäkään vaikka noutaja sinkosi iholle, mutta minulle se kasvatti ½+*=%& otsaan ja sain kunnon adrenaliinipuuskan treenejä ajatellen.

Nuppu yllätti taas ja käyttäytyi kuin unelma hallissa. Pelkäsin sen olevan jotain ihan päinvastaista, vaikka hyvin meillä on tässä mennytkin jo aika pitkään. Treenaus, aika ja ymmärrys ovat tuottaneet tulosta. Nuppu toimi myös esteillä juuri niin hyvin kuin osasi. Sehän ei edelleenkään osaa kuin jotain. Kivaa oli, vaikka mie olin kankea ja hukassa. Käskytyksessä onnistuin, eli kehyt ja käskyt tulivat oikein ja koira oli kuulolla. Treenien jälkeen selkä tosin huusi taas hoosiannaa.

Kuulumisia ja treeniä viime viikolta

Usva leikkaus lähestyy ja mitä vähemmäksi päivät käyvät sitä epävarmemmaksi muutun.

Tässä on nyt ollut aikaa lukea eri leikkausvaihtoehdoista ja koirien hoitokertomuksia. Usva polvi korjataan siimamenetelmällä, eläinlääkärimme osaa sen hyvin. Uudempiakin menetelmiä on, mutta toivon, että vanha kikka toimisi paremmin kuin pussillinen uusia, vai miten se menikään...  Kun totta puhutaan niin ei hymyilytä yhtään, hirvittää vain.

Mikä huvittavinta tässä tilanteessa, niin Usva menee välillä niin kuin jalassa ei olisikaan mitään vikaa. Toki se ontuu silloin tällöin voimallisemmin, mutta lenkeillä ja muualla jalassa on vain hienoista keventämistä. Tämä seikka sai ell:n alkujaa toivomaan ettei polvessa olekaan vikaa. Kipeä jalka kuitenkin on. Usvasta näkee selvästi milloin jalkaa särkee. Se on välillä hyvin masentunut ja roikottaa välillä lenkillä häntäänsä. Usva on nyt myös hermostuneempi portaissa ja säikkyy pauketta tavallista enemmän. Tietenkin sekin masentaa kun eivät pääse leikkimään Nupun kanssa vapaana. Eilen olivat ottaneet kunnon spurtit kun olivat päässeet mökin pihaan, mutta mitään ei ollut mennyt rikki.

Pitää kirjoittaa jotain positiivistä väliin.

Nupun kanssa vietimme viikko sitten laatuviikonlopun muorien ollessa mökillä. Kaikilla mökillä olleilla oli ollut kuulema todella tylsää kun Nuppunen oli ollut pois matkasta. Usvakaan ei ollut viihtynyt ulkona pelkästään Mimmin seurassa. Nupulla on kyllä ihmeen piristävä vaikutus koko perheeseen.

No, yleisen yhdessäolon ja hassutuksen lisäksi kävimme tekemässä verijäljen. Jälki oli hiukkasen haastava. Anu oli tehnyt Nupulle todella hyvän ja pitkän jäljen. Uskaltaisin arvioida pituudeksi n. 400 metriä. Minä tein Anun koiralle jäljen ja samalla vaikeutin Nupun jälkeä reippaasti. Ensinnäkin onnistuin tekemään Armin jäljen siten, että se kulki noin puolentoista metrin päässä Nupun jäljestä samaan suuntaan 10 metrin matkalta. Jäljeltä poistuessani olin kulkenut kerran Nupun jäljen yli ja porukalla kuljimme siitä toistamiseen kun poistuimme Armin jäljeltä.

Noo, Nuppu yllättää aina. Se aloitti ajamaan jälkeä hyvin. Päästyään siihen kohtaan missä olimme marssineet jäljen päältä perusteellisesti, se tarkisti harhajäljen muutamaan metrin verran suuntaansa ja palasi omalle jäljelle ja ilmaisi huolellisesti makauksen ja jatkoi tomeraa jäljestämistä. Pian tulikin kohta, missä toinen jälki kulki ihan vieressä makauksineen. Nupusta ei oikein ottanut selvää kumpaa jälkeä ajoi ja kävi tarkistamassa myös Armin jäljen makauksen. Mutta palasi siitä pienellä viiveellä omalle jäljelle ja jatkoi ajamista loppuun asti. Loputkin makauksen menivät hyvin.

Olin suunnattoman tyytyväinen Nuppuun. Jälki oli tavattoman arvokas kahdella tapaa. Ensinnäkin opin, että minun ei tule luottaa maamerkkeihin ja ajatella, että hallitsen ja hahmotan tutun metsäkaistaleen. Jatkossa teemme koirien jäljet aina erille puolin tietä. Toinen asia minkä opin on se, että voin todellakin malttaa luottaa Nuppuun. Se tekee hommansa ihan varmasti jos vain saa tilaa ja rauhaa.

Laatuviikonloppuun kuului myös kylästely Ferrarin kauniissa kodissa. Nuppunen osoittautui varsin oivaksi kyläilykoiraksi, vaikka oli reissussa ilman laumansa. Muutenkin viikonlopun aikana vahvistui käsitykseni Nupusta laumakoirana. Nuppu tykkää laumastaan, mutta on leppoisampi ilman muita koiria, eikä tunnu kaipaavan lauman tukea seikkailuissaan. Oikeastaan Nupusta ei huomannut missään tilanteessa, että se on ekaa kertaa reissussa ilman mummoja.

Ettei unohdu mainita, niin kävimme myös hallilla treenailemassa. Ekaan oppituntiin kuului Nupulla häkissä oleskelun perusteet (oli hipihiljaa ja rauhassa) ja tokalla pääsimme treenaileen hiukan bh:n tapaisia juttuja. Otimme siis lähinnä seuraamista ja tervehtimistä.



Nuppu haluaa osallistua kaikkeen..



Usvis..

Harmia, huolta ja surkuttelua

Tänään käytiin lääkärissä näyttämässä Usvan koipea. Se ontuu siis edelleen, mutta vähemmän. Levon jälkeen jalka on aina parempi, mutta leputtaa sitä selkeästi koko ajan. Portaissa ja juostessa menee kolmella jalalla, mutta lujaa..

Diagnoosi varmistui polven eturistisiteen pettämiseksi. Puhelimessa ell. jo epäili sitä oireiden perusteella. Alkutarkastelussa melkein näytti että polvi on kunnossa, mutta tarkempi vääntäminen ja liikuttelu paljasti polven liikkuvan ihan liikaa. Ristisiteet eivät ole vielä täyain poikki, mutta ei ole mitään järkeä jäädä odottamaan milloin ne katkeavat ja jalan käyttö loppuu kokonaan. Odottamisessa on myös riskinä, että nivel alkaa kerätä nivelrikkoa.

Leikkaus on 20.10 ja toipilasaika kestää ainakin kolme kuukautta. Ennuste on hyvä, ja jos kaikki tosiaan menee hyvin, Usva saattaa jo keväällä olla treenikunnossa. Pääasia kuitenkin on, että saisi koiran siihen kuntoon, että polvet kestäisivät monta vuotta eteenpäin. Usva on edelleen pirteä ja iloinen oma itsensä. Jaksaa leikkiä Nupun kanssa vetoleikkejä. Juoksu ja painileikit Usva lopetti heti kun jalka tuli kipeäksi. Voi, kun saisi itsellekin yhtä pirteän elämän asenteen tällä hetkellä. Ei edes kannata miettiä mitä kaikkea kivaa Usvalta jää tekemättä loppuvuonna.

Messari oli yksi suurimpia suunnitelmia, mutta nyt (ilmeisesti hetkellinen mielenhäiriö) messarisuunnitelmat suuntautuivat ihan toiseen yksilöön. Saas nähdä, jos tässä vielä lähtisikin reissuun.

Usvalle olen jo suunnitellut toipilasajan aktiviteettia, ja pitää myös jutella fysioterapeutin kanssa siitä miten edistää koiran kuntoutumista.

Kuulumisia ja tuloksia

Aloitetaan meidän kuulumisista.

Usva ontuu pahasti. "Hoitoraportin" mukaan se oli tippunut sängystä, mutta oli myös kaatuillut rappusissa. No, tässä olikin ihmeen pitkä aika, ettei kukaan mennyt rikki. Minun ei näemmä kestä lähteä hupireissuille tai millekään vastaavalle, kun jotain sattuu heti.

Jos jotain positiivistä hakee Usvan ontumisesta, niin se ei aina muista kumpaa jalkaa pitää ontua. Ontumisen aste riippuu myös siitä kuinka paljon sillä on yleisöä. Huolestuttavaa on sitten se, että ontuminen vaikuttaisi olevan polven seuduilla, eikä se hellitä kevyen remmijaloittelun aikana, kuten monesti lihasperäiset ontumiset ovat tehneet. Seuraillaan tilannetta.

Viikko takaperin olin Usvan ja Nupun kanssa Hyvinkäällä. Nuppu on todella kivaa matkaseuraa, sillä sitä ei tunnu ressaavan mikään. Usvan autopelko on selkeästi pahentunut iän myötä.  Hyvinkään reissu alkoi lupaavasti uuden auton mentyä epäkuntoon. Sillä oltiin ehditty ajaa juuri liikkestä ulos. Varautolla päästiin sitten retkelle. Järvenpäässä minulla meni kannettava tietokone rikki ja päivää ennen näyttelyä puhelin tippui koirien vesikuppiin. Luulin menettäneeni senkin lopullisesti. No, epäonnesta seuraa yleensä jotain positiivistä, ainakin jos jaksaa odottaa tarpeeksi kauan.

Hyvinkään näyttely oli tosiaan 19.8 ja tuomarina Elina Haapaniemi.

Nuppu yllätti erittäin positiivisesti minut. Pöydällä Nuppu ei aristellut yhtään ja tuomarin ensimmäinen kommentti koirasta oli " Onpas vain koppava narttu". Nuppu esiintyi välillä ihan kiitettävästi. Liikkumista pitää minun treenata lisää, mutta ollaan tyytyväisiä tuloksiin. Tuomari oli erittäin tarkka ja tiukka.

" 1,5-vuotias kookas nuori narttu, joka voisi esiintyä hieman temperamentisemmin. Hyvä tyyppi. Hyvän pituinen ja muotoinen pää. Keskiruskeat silmät. Oikea purenta. Sopiva luusto. Riittävä runko. Kohtuullinen takaosa. Hieman ahtaat takaliikkeet. Hyvä pituus sivusta, mutta edestä vielä löysät."  JUN EH, JUK 1

Usva esitti parastaan, ja hyvin se menikin.

"9,5-vuotias hyvin kauniin tyyppinen tummanharmaa veteraani narttu, jolla on paljon tyyliä ja tyyppiä. Erinomainen ilmeikäs, sopivan pituinen pää. Ihastuttavat silmät. Hyvin kannetut korvat. HYvä kaula ja ylälinja. Hyvin kulmautuneet raajat. Sopiva runko. Hieman löysä edestä, mutta liikkuu sivusta hyvin kauniisti. Hieman kookas, mutta monin tavoin miellyttävä." VET ERI, VEK 1,  PN1, ROP, ROP-VET

Syyskuun alkupuolella pääsimme Nupun ja Lexun kanssa tekemään ekat mejä-jäjet. Ihastuimme Nupun kanssa hommaan heti. Lexukin oli jäljestänyt ihan hyvin, itselleen tyypillisen vauhdikkaasti. Nupun eka jälki oli n. 300 metriä pitkä, siinä oli kaksi suoraa kulmaa ja makauksia muutama. Nuppu ajoi jäljen niin itsenäisesti ja tarkasti, että minun tehtävän oli vain kulkea liinan päässä. Yllätyin eritysesti siitä, ettei Nuppunen kaivannut minulta mitään tukea tai apuja jäljellä. Minä ymmärsin kerrankin antaa koiralle tilaa suorittaa itsenäisesti ja onnistua. Ehkäpä tulevana viikonloppuna pääsisi taas läträämään verellä.

Syyskuun aikana olemme käyneet Nupun kanssa treenaamassa agia suhteellisen säännöllisesti. Usvalla puolestaan pääsi tokoryhmään.  :)

ja syksy treenausta varten

Elokuun loppupuolella alkoi meidän syyskausi.



Innostuin itsekin taas agilityn treenaamisesta kun Saana ja Usva kävivät muutaman kerran ennen kisoja hiomassa yhteistyötä. Ihmeellistä miten kolmella treenikerralla saa hyvä ohjaaja koiralle toimivat kontaktit!! Kisat parilla menivät myös yli odotusten.

A kisa:  rv 5,00 aika + 0,81 tulos: 5,81  sijoitus 2/12

B kisa:  rv 0,00 aika -5,43  sijoitus 1/12 luva, sert ----> siirto 2-luokkaaan!!!!

C kisa: rv 0,00 aika +0,88 tulos 0,88 sijoitus 1/5

D kisa(hyppy): rv 5 aika -7,32  sijoitus 2/5

Arvatenkin olen äärimmäisen onnellinen Usvan luokkanoususta. Erityisen tyytyväinen olen parin hyvään yhteistyöhön. Usva sopii todella hyvin Saanan käsiin. Hymyilylle ja tyytyväiselle myhäilylle ei taida tulla loppua. ;)

Parin treenatessa on hauska katsoa, miten Usva unohtaa täysin muun maailman ja keskittyy Saanaan täysillä. Välillä sille tulee oivalluksen hetkiä, kun se huomaa minunkin vielä olevan kentän laidalla. :D

Tässä lempparikuva kisoista:



Nyt hieman harmittaa, että Usvalla menee syyskuun lähikisat ohi kaiken maailman näyttelyiden ja muiden höpsötysten kanssa ;).

Höpsötyksistä pääsee aasinsillan kautta Nuppuun. Nupulla alkoi Saanan ja Usvan treenauksen kautta myös koulu. Agia ollaan taas tehty niin paljon kuin minun selkä antaa myöten. Tottista puuhataan joka välissä. Agin suhteen ollaan edelleen keskitytty kontakteihin ja paikalla oloon. Aa:n kontaktit miellyttävät minua tällä hetkellä eniten.





Tiistaina Nuppu sai ahaa-elämyksen agilityn kanssa ja syttyi lajiiin totaalisesti. Usva ja Saana treenasivat taas keskiviikkona, eikä Nupun valituksesta meinannut tulla loppua kun joutui odottamaan välillä autossa Mimmin kanssa.

Koirat ovat nyt päässeet kolmen viikon aikana kentälle ja hallille melkeinpä joka päivä treenaamaan jotain. Olemme myös ryhtyneet sosiaalisiksi ja alkaneet taas tavata ystäviämme. Ihme, että tunsivat meidät vielä. Meillä on siis ollut mukavia metsäretkiä puli, vehnä+ käppänä sekä pumi ystäviemme kanssa. Nuppu  tulee todella mukavasti eri-ikäisten narttujen kanssa toimeen. Kuviakin on todisteena "uudesta" elämästämme. Sosiaalisuuden ja aktiivisen treenaamisen on siis mahdollistanut uusi työni, jossa illat ja viikonloput ovat vapaana.









Jälkitreeneihin emme ole ehtineet surukseni mukaan, mutta 7.9 on jo sovittuna ekat mejätreenit. Sinne olisi menossa Nuppu ja Leksu.

Mimmille kuuluu hyvää, huolimatta trimmauspöydältä alas muksahtamisesta. Harmillinen onnettomuus sattui kun trimmasin mummelin takaosaa, ja vetreä vanhus päätti että "kiitti nyt riitti" sinkoutuen pöydältä alas. Naamalleen muksahtamisesta seurasi seuraavana päivänä eläinlääkärireissu, jossa poistettiin kolme etuhammasta. Etujalan lihas oli hieman revähtänyt alastulossa, mutta sitä Mimmi ei ontunut kuin pari ekaa päivää. Suu on nyt kunnossa ja mummeli tuskin muistaa tapahtunutta enää seuraavan trimmin yhteidessä ;).

Jännitin rauhoitusta, koska noista mummeleista ei koskaan tiedä. Mimmi ei rauhoittunut hampaan poistoon kevyestä rauhoituspiikistä, eikä edes mummo-annos nukutusainetta riittänyt. Nukahti vasta normaalilla annostuksella ja heräsi sitten salamana herätyspiikkiin. Kopsakassa kunnossa siis sen suhteen. Lääkäri kävi taas kaikki patit läpi, ja ennen kainaloiden pikkupatteja  oli sitä mieltä, että voitaisiin tutkia koepaloilla mitä patit ovat. Kainalossa on siis imusolmukkeet suurentuneet/patteja imusolmukkeiden yhteydessä. Näiden pattien kopeloinnin jälkeen saatiin kehoitus nauttia elämästä onnellisen tietämättömänä se aika mikä on jäljellä.  Lääkärikäynti vahvisti omaa näkemystäni siitä, mikä on järkevää. Elämästä täysillä nauttiminen onkin ollut Mimmin kohdalla tavoite jo pitemmän aikaa.

Mimmi tosiaan liikkuu taas hyvin ja on hyvin energinen. Selän liikkuvuudesta pidämme nyt erityisesti huolta. Minusta ei ole pitämään Mimmiä toimettomana eläkkeellä, joten taas treenailemme tokojuttuja, niitä liikkeitä joita mummokoira rakastaa. Agiakin tehtiin taas tällä viikolla. Putkea ja keppejä, ne kun ovat lempparit.

Vietin 14.-15.8  viikonlopun valkoistenpaimenkoirien luonnetestissä aitiopaikalla, koetoimitsijana ja sihteerinä. Viikonloppu oli mukava. Erityisen mielenkiintoista oli nähdä useampi valkkari samoilla tuomareilla ja pari saksanpaimenkoiraa. Muitakin rotuja oli, ja tietyt yksilöt jäivät hyvin mieleen. Tässä on muutama satunnainen kuva, mikä kameraan tallentui.

Kesä on lomailua varten..

Mökkeilyä, uimista ja hauskanpitoa. Treenailu on ollut pientä puuhastelua heinäkuun aikana. Olen  ollut saikulla selkäni kanssa jo melkein kaksi ja puoli viikkoa. Selkä jumi niin totaalisesti, etten pariin päivään päässyt juurikaan liikkeelle, edelleenkään en pysty nostamaan mitään. Vika selvisi viimein, eipä tuo olekaan vaivannut  vasta kuin reilut 10 vuotta. Onneksi paljon pystyy korjaamaan lihashuollolla.

Mitä me ollaan sitten tehty?

Nuppulle ja Usvalle aloitin metallisen noutokapulan työstämisen. USva ottaa jo sen suuhun, mutta väärästä kohdasta. Metalli ei sinänsä tuota sille ongelmia kun opetin sille noutamisen alunperin pikkulusikoilla. Nuppu jo kokeilee kapulan ottamista. Pitää vielä vähän itse miettiä miten jatkan tuota. Tokon vaikeampien liikkeiden opettaminen kiinnostaa nyt enemmän. Alo-luokasta olisi tietenkin järkevin aloittaa Nupun kanssa, jos kilpailemaan joskus haluan.

Agin ajatteleminenkin sattuu. Ennen saikkua kävin Nupun kanssa tekemässä kontakteja. Minulla oli agivire pois, koira oli hyvä. Saana kävi tällä viikolla Usvan kanssa ma ja ke esteillä. Usvalta alkaa vieraskoreus pikkuhiljaa karista ja kokeileekin jo vähän josko Saana antaisi periksi. Saana onneksi osaa käsitellä Usvaa. :) Harmittaa, etten saanut Kemin kisoihin vapaata, joten ne jäävät nyt sitten parilta väliin. Itse tulen kisaamaan seuraavan kerran varmaan Nupun kanssa hamassa tulevaisuudessa. Saanalla ja Usvalla seuraavat kisat onkin varmaan elokuun lopulla.

Usvan treenatessa Nuppu on päässyt harjoittelemaan rauhoittumista, noutoa ja 6 millistä starttipyssyä. Ampumisen kuuli ( ei ole kuuro ;) ) ja katsoi äänen suuntaan ja jatkoi sitten leikkimistä. Usva teki ke treeneissä loppujen lopuksi töitä vaikka pk-kentällä ammuttiin. Agi voittaa pelon ja auttaa kun vähän vaatii koiralta enemmän. Ei siis lähde pelkoon mukaan, vaan töitä on tehtävä vaikka hirvittäisi. Nuppu oli osan ampumisesta autossa Mimmin kanssa ja kumpikaan eivät reagoineet mitenkään.

Ukkosella ovat myös viilipyttyjä. Neljäs kuva on uintireissulta kun ukkonen tuli päälle. Nuppu ei edes huomannut jyrinää ja salamointia. Mimmi oli onnellinen omassa hiljaisessa maailmassaan. Usvakaan ei selkeästi pelkää enää niin älyttömästi kun Mimmi ei reagoi yhtään mitenkään paukkeeseen. Ja jos kiviä heittelisi veteen niin ei ehtisi miettiä asiaa senkään vertaa.

Fysiotetapeutti tulee perjantaina käsittelemään mummot. Mimmi ei pääse enää jännittämättä portaita alas. Koko ajan pitää valmistautua ottamaan kiinni mummelista jos näyttää vähänkään epävarmalta. Takajaloista on jo lihakset hävinneet. Vanhuus ei valitettavasti tule yksin.

Perjantaina onkin viimeinen vapaa arkiaamupäivä. Elo-joulukuun tietää mitä tekee aamusta iltapäivään. Pitää nauttia siitä senkin edestä. Josko lähtisimme Nupun kanssa kaupungille, mummot voisi jättää kotia nukkumaan.

Leksu on nauttinut kesästä ilman paineita. Kesäloman ohjelmaan kuuluvat  joka iltaiset uimareissut. Tekisi itsekin mieli pulahtaa mukaan näillä helteillä.

Rovaniemen KV ja Nupun rtg-tulokset

Aloitetaan tämän päivän iloisesta yllätyksestä. Osasin kyllä odottaa lonkkien olevan hyvät, mutta jännitin silti ihan kamalasti. Lonkat olivat A/A ja kyynärät 0/0. Saatteessa oli maininta toisen kyyrän olevan rajatapaus, mutta se turkin tulee meitä haittamaan jos koiran pitää kunnossa. Olen suunnattoman tyytyväinen ja onnellinen :)

19-20.6.6 oli meillä KV näyttely. Kolme päivää meni näyttelyssä talkoilessa. Rankkaa oli, mutta oli kiva tavata tuttuja. Pumikehän laidallakin oli mukava tunnelma.

Nuppua oli hellyyttävä katsella sen esiintyessä kuin pentuluokkalainen. Se edelleen ujopiimäili, mutta antoi koskea itseensä tälläkin kertaa. Tulokseen olemme tyytyväisä, koira on edelleen kesken kaikin puolin. Tosin, mihinkä se olisi edes ehtinyt kasvaa viikossa.







"14 month. Big female. Missing temperament. Typical head. Correct scissors bite. Correct angulation. Moves easily enough drive in action" JUN EH, JUK 1



Usvaa tympäsi mäkärät ihan älyttömästi (joita oli riittämiin) ja se olikin koko ajan limomassa nuttuaan. Kehässä se liikkui hyvin, mutta sitä kutitti koko ajan, eikä ilmeisesti sen vuoksi suostunut näyttämään korviaan. Vetskuissa ei tullut isossa kehässä sijoitusta. Usva oli jo kypsää kamaa siinä vaiheessa. Jos en olisi lähettänyt sitä kotia välissä, olisi se todennäköisesti ollut hetken päästä yksi iso limainen kihara koko koira. Illalla kotona se sai sitten ensiapua läntitettyyn ihoonsa. Saatiin näyttelystä se mitä lähdettiin kyselemään :)





"9 years. Good condition. Nice head qand expression. Nice temperament. Good topline. Correct angulation. Tail well set and carried. Good movement action." VET ERI, VEK 1, PN2, ROP-VET

Nartut järjestyksessä:

Suomussalmen ryhmänäyttely ja muita kuulumisia

Aloitetaan tuoreimmasta.

Kävimme Usvan ja Nupun kanssa Suomussalmella ryhmänäyttelyssä

Tuomarina oli Robert Schill Romaniasta. Tuomari oli tarkka ja käytti koko skaalaa arvostelussaan.

Nuppu yllätti minut suuresti, eli käsittely meni hyvin, liikkuminen vielä paremmin. Mika teki hyvää työtä Nuppusen kanssa kehässä. Nuppu jänskätti ihan mahdottomasti ja se heittäytyi ujoksi, mutta antoi kuitenkin tuomarin katsoa hampaat ja tutkia muutenkin. Kuvia ei valitettavasti ole, kun en edes uskaltanut hengittää Nuppusen ollessa kehässä. Nupun osalta tavoitteet täyttyivät heti alkuunsa, tuloksena oli eh. Tyytyväisiä ollaan :). Arvostelu oli hyvin tämän hetkistä kehitysvaihetta kuvaava:

" A little bit scary temperament and little bit high legged. Correct head. Very good ears. Good topline. May have more chest and forechest. Upright legs. Well set tail. Free movement. Good coat and general pigmentation."

Usvalla meni lujaa. Se esiintyi iloisesti ja vuoden takainen kehätylsistyminen oli poissa. Vuoden näyttelytauko teki selvästi hyvää. Tuomari tykkäsi kovasti ja arvostelu sekä tulokset olivat sen mukaiset.

"Well balanced. Correct head with very good proportion. Dark eyes. Excelent ears. Very good top & underline. Correct legs. Well set tail. Free movement. Excelent coat and temperament."

ROP ja ROP-VET

Menestyminen ryhmäkehässä yllätti minut ihan täysin. Usva oli Gunnel Holmin valitsemana  BIS-1-VET ja RYP-2



Kuten arvata saattaa retkikunta oli varsin tyytyväinen päivään.



Näimme lehmiäkin ;)



Seuraava näytelmä on jo tulevana lauantaina. Sinne sitten taas nöyränä...

Muuten meille kuuluu hyvää ja hiljaista. Hiljaista lähinnä sen vuoksi, että koirat ovat olleet todella paljon maalla. Olen kyllä kesälomalla, mutta töitä teen siltikin kovasti. Äipällä on loma ollut samaan aikaan, joten koirilla on ollut kissanpäivät mökillä. Kesälomansa ovat kyllä ansainneet, sillä talvi oli sen verran tiivis treenauksen suhteen. Muutenkin kesäkuun tauko on paikallaan, kun olen kevätallergian vuoksi täynnä antihistamiinia ja siten treenauskelvoton.

Viikko sitten kävimme Kuttukuussa katsomassa lampaita. Nuppu ei vielä syttynyt lampaille, mutta todisti minulle olevansa juuri sellainen kun toivoin ja epäilin. Eli varsin vahva eikä paineistu mitenkään kummoisesti vaikeissa/vaativammissa tilanteissa. Reissu valotti minulle myös suhteemme tilaa kuten toivoinkin. Jämäkkyyttä minulle vain lisää, Nuppu kyllä kestää.

 

Laiduntamassa

 

Mitä, grillataanko siellä?

 

Nuppunen

 

Usva ei tykkää sääskistä..

Lampaitakin siellä näkyi:





Ja koolie "Muffy" viehättää aina vain olemuksellaan ja käytöksellään..





Paimenpossu



Ja niitä kauniita ja taitavia pumeja, valitettavasti kaikista ei ole kuvia..

 Viivi

 Hissu

 Touko

 Reetta

Paimenkuvia minusta ja Nupusta ei juurikaan ole, muita kuvasin senkin edestä. Muiden paimenkuvia en kehtaa tänne laittaa kun niissä on ihmisiä. Mimmi nautti leireilystä suunnattomasti yrittäen iskeä kaikki tapaamansa urokset.

Toukokuun lopussa oli Usvalla agilitykilpailut. Saana oli kartturina ja yhteisiä treenejä oli takana kolme. Tulokset olivat hirmuisen hyvät ja menoa oli ihana katsoa. Toivotaan, että Saana vielä huolii joskus Usvan vietäväkseen.

A: 5-tuls, aika -10,35, sija 2/10

B: 10-tulos, aika –11,07, sija 2/9

C: hyl

D: 15-tulos, aika 4,56, sija 4/9

Mitäs muuta.. kesäkuun aikana ollaan ehditty tehdä yksi peltojälki. Meni..no, se oli tyypillinen kauden aloitus. Treeniä jatketaan jahka selviän siitepölyajasta ja tästä "kesälomasta". :)

Lopuksi vielä pystiksiä Suomussalmelta

Kuulumisia

Taas jäänyt päivittäminen väliin..

Toissa viikolla käytiin parina päivänä treenailemassa agia Nuppusen kanssa. Teemana olivat kontaktit. A:ssa oltiin treenattu tuohon asti vain alastuloa ja nyt viimein teimme estettä muutaman kerran alusta loppuun. Kaksi ekaa kertaa neitonen piti nostaa puoleen väliin ja kannustaa yli. Se jälkeen lähti tekemään itse. Kaiken kaikkiaan toistoja tuli kolme. Alastulot onnistuivat hyvin. Puomista otettiin myöskin kolme toistoa. Siinä pitää taas keskittyä enemmän alastuloon, kun kaikki tassut eivät aina meinaa pysyä puomilla. Jotain muutakin tehtiin, mutta loppu treenit keskittyivät hauskanpitoon ja yleiseen höpsötukseen.

Viimeviikko meni koirattomana ja töitäkin oli harmillisesti vain joka toinen päivä. Mökille olisin mennyt tekemään jälkiä koirille, mutta tie oli niin huonossa kunnossa ettei sinne enää päässyt kuin nelivedolla. Harmi, mutta koirilla oli ollut mahtava kevätloma. Minun totaalitylsistyminen on pientä niiden ilon rinnalla. Päivittäin sain puhelimeeni kuvia kaikesta kivasta mitä puuhailivat, kuin kiusaksi. Parasta oli ollut Mimmin mielestä auringon palvominen persialaismatolla keskellä mökin pihaa.. Usva ja Nuppu olivat nauttineet kantavasta hangesta ja järven jäällä kaahailusta. Sen verran koirat kävivät kaupungissa (siankorvavarastoa piti täydentää), että Usva ennätti käymään agilitytreeneissä. Omatoimitreenit olivat oikein mukavat, sosiaalinen puoli oli ehkä parasta treeneissä ;).

Minun aika meni muuten nukkuen (joka aamu puolille päivin, luksusta!) koiranpantoja ommellen ja naruleluja punoen. Koirille on nyt loppuelämäksi säkillinen punottuja leluja, harmi vain etteivät ne juurikaan kulu käytössä. Lex oli onnellinen tilapäisestä kotiäitiydestäni ja minä olin tuskastua kotona nököttämiseen. Nupulle valmistui kaksi uutta pantaa. Käsityömessuilta löytyy ihanaa vaaleanpunaista nahkaa (olisiko ollut pikkupossuista) ja Hello Kitty-kangasmerkeillekin piti keksiä käyttöä (niitä olen ostanut kymmenittäin mielenhäiriöissäni..). Olen jostain syystä jumittunut vaaleanpunaiseen Nupun kohdalla. Väri ja nimi tuovat mukavaa kontrastia räiskyvään persoonaan. Tai sitten haluan nähdä kaiken vaaleanpunaisena. Huolestuttavaa, sillä se ei kuulu oikeasti lempiväreihini, tai sitten alitajunta nyt vain työstää sitä esiin. Nupulla on kuitenkin valmistumassa myös vaaleanpunainen mantteli ja saman värinen sadehaalari. Jos jostain löytyisi vaaleanpunaista froteeta, niin helleasu voisi olla myös kiva. Usvalle puuhailen sitten turkooseja ja violetteja juttuja. Minulle ei tosiaankaan sovi jouten olo..

Toukokuun teemana meillä on ihmiset ja näyttelytreenit. Agility yms. hömpötykset jäävät hetkeksi syrjään... Maanantain agitreeneihin otin myös Nupun mukaan hengailemaan. Edellisen kerran se on käynyt kentällä loppukesästä ja silloin meillä oli vielä ongelmana kivien nieleminen ja siirryimme suosiolla halliin. Enää Nuppu ei ota suuhunsa mitään ylimääräistä ja luopuu pyynnöstä kaikesta epäilyttävästä. Ilahduttava muutos on siis tapahtunut, kun muistaa miten tuskastuttavaa oli kinastella pikkukivistä ja kävyistä. Kentällä haukuimme alkuun yhden komean mudiherran ja sen jälkeen Nuppelo asettui. Meillä oli onnea, sillä Merja otti Nupun hoiviinsa rataantutusmisen ajaksi. Nupulle oli uutta ja ihmeellistä joutua vieraan ihmisen vietäväksi ja koirasta tuli uusi puoli esiin. Näki, ettei se ihan viihtynyt seurassa, mutta antoi kuitenkin Merjan käsitellä itseään nurisematta. Saimme myös aikaan suhteellisen onnistuneen hampaiden katsomisen. Lisää tällaista!!

Usvan maanantain treenit olivat lopussa onnistuneet. Alun ja keskikohdan pilasi ohjaaja joka ei osaa liikkua ulkokentällä, eikä ohjata. Mie niin tykkään juosta hallissa ilman kenkiä, siistiä sisätyötä. Usva-parka, mie kun olen ollut koko ajan sen menestyksen riippana. Oikeasti, ollaan siis koko talvi treenattu lyhyillä esteväleillä teknisiä pyörityksiä ja päästiin nyt viimein ulos ja estevälit olivat pitkät ja suoraa sai juosta, niin eihän minun kunto nyt riittänytkään. Koira on lahjakas, se nimittäin osaa hyppiä takaperin ja haukkua samalla kun tekee juttuja. Käytännössä pahimmat ongelmat olivat noilla esteväleillä kun mie en päässyt tarpeeksi lujaa, eikä Usva osannut nyt irrota. Oli sitten kuin narusta vyötärössäni kiinni. Lääkkeeksi olisi etenemisen muistuttelu, eli Usvan rakastamaa treeniä. Parhaimmillaan tuo menee kaukana edessä, varsinkin lähdöissä.

Otin sitten myös uusia haasteita vastaan: päästin koiran hakemaan "vaikean" puolen keppejä. Jostain syystä välttelen aina asioita, jotka ovat meille (lue: minulle) vaikeita. Keppien opettaminen toiselta puolelta ei ole ikinä ollut lemppareitani, vaikka onkin ihan perusasia ja vaadin sitä ryhmäläisiltäni. Mimmi osaa sen tehdä jos annan sille monta metriä tilaa (en siis sählää lähimainkaan) ja Usvalla on jotain ajatusta asiata. Oppisi sen kunnolla kun vähän naksuttelisin ajatuksen kanssa. Minä olen välttelemisen mestari ja olen sitten kisoissa käyttänyt kaikenmaailman ohjauskuvioita että pääsen aina oikealle puolelle kepeillä. Ei siis mitään järkeä..no se pelleily loppui nyt.

Tänään kävimme hallissa hengailemassa ja harjoittelemassa mittatikun alla seisoskelua. Tärkeä asia meille, sillä Nuppua tullaan varmasti mittaamaan paljon. Minulla nartut jostain syystä huutavat mittaa kehässä :D. Nupusta saa 44cm korkean mitatessa, mutta kuten noista muistakin niin 42cm voi muuttua 46 senttimetriin ihan riippuen mittaajasta. Eikä tuo tosiaan ole 44 korkeampi, Usvan ollessa 43cm. Silmämääräisestikin niillä on sentti kokoeroa. Nupun kanssa tuskin käy sitä ihmettä, että sen saisi kutistettua mediksi, mutta pääseepä sitten aikanaan vielä paremmin pk-esteen yli kuin Usva :). Nupun mielestä mitta ja mittaaminen oli oikein mukavaa puuhaa. Kumma miten sisarkateus helpottaa, Usva nimittäin oli ensin esimerkkinä mahalaukku palkalla..

Hallin jälkeen pistäydyimme vielä kentällä kiikkumassa Aa:n muutaman kerran. Este oikein imi Nuppua ja vaikka palkkana oli lelu, niin neiti pysähtyi heti pyynnöstä. Tyhmä ohjaaja ei vain vieläkään usko, että koira oikeasti voi toimia samalla sekunnilla kun käskyn sanoo. Muissa koirissa on pieni viive reaktioissa (se vanhoille suotakoon), eli käytännössä Nuppu pysähtyi esteellä hieman liian ylös, eli tasan siihen kohtaan missä se oli käskyn kuultuaan. Minulla on sama ongelma uuden kameran kanssa, on meinaan hieman nopeampi kuin vanha.. Oikea syy kentälle menoon oli autosta löytynyt näyttelyremmi. Juoksutusta ja seisomista ollaan viimeksi harjoiteltu alkutalvella. Nyt osaan jo juosta edestakaisin suoraan, mutta ympyrä on minulle edelleen liian vaikea. Ratkaisuna Nupun ongelmaan (siis minuun) olisi pitempi näyttelyremmi (10m?), neiti saisi ravata nätisti edessä ja minä tulisin sitten perässä kunhan kerkeäisin. Nuppu osaa seisoa hienosti hetken (6s). Tavoitteena on opettaa se seisomaan ilman tukemista, kun se kuitenkin on malliltaan sellainen ettei sitä tarvitse vääntää mihinkään suuntaan. Häntäkin pysyy pitämättä paikoillaan. Nyt mietinkin miksi ikinä vaihdoin Usvan vapaan esittämisen turhaan koiran pystyssä roikottamiseen. Pitääpä senkin esittämistä alkaa taas harjoittelella kun kerran palaa kehiin.

Lumien sulaminen on kovasti odotettu asia, sillä se tarkoittaa jälkikauden avaamista :)

Koirien kuvausta..

Tällä kertaa keskityimme tavanomaisten riekkumisien kuvaamisen sijasta luustoon.

Nupulla näytti olevan kaikki kunnossa. Siltä tutkittiin lonkat, selkä, kyynärät ja polvet

Alla on kuva Nupun lonkkakuvista, mielenkiinnolla odotan millainen lausunto niistä tulee.



Usvan kuvasin samalla. Muutoksia on tullut, mutta niiltähän ei voi välttyä. Pelkäsin pahempaa. Koira ei onnu, eikä tiettävästi oireile. Liikkeissä on havaittavissa hienoista muutosta (jäykkyyttä), joka on tullut parin vuoden aikana. Erikoista on miten paljon syvemmät maljat ovat nyt kuin koiran ollessa nuorempi..



Tässä on Usvan lonkat vuodelta 2004 (huono kuva). Muutosta on tullut 6 vuodessa jonkin verran. Harmi, ettei minulla ole itselläni vuoden 2006 kuvia, jotta muutoksen vauhtia voisi verrata.



Alla kuva Mimmin lonkista vuonna 2005, koiran ollessa 8v. Koira on hieman vinossa kuvissa. Nämä kuvat otettiin, jotta selviäisi ontumisen syy. Silloin kuvattiin myös selkä, jossa ei ollut mitään vanhenemisen merkkejä. Viime vuonna kuvattiin selkä uudelleen ontumisen vuoksi (lihasperäistä aina vain) ja silloin sivulöydöksenä oli muutama luupiikki nikamissa. Mummo siis pärjää pitkälle luustonsa kanssa.