Pentuset kävivät eilen ekaa kertaa ulkona ja kaikki olivat varsin reippaita alkuihmetyksestään toivuttuaan. Lumi maistui hyvälle ja sen syöminen kai rauhoitti jonkin verran ja herätti pentujen uteliaisuuden. Meillä on nyt käynyt mukavasti vieraita katsomassa pentuja ja lisääkin saa tulla. Mukavaa miten kaikki pennut ottavat vieraat avoimesti vastaan, eikä porukassa ole syrjäänvetäytyjiä. Erilaisia nukkumisrytmit niillä on, eli aina joku porukasta vetää sikeitä kun muut puuhailevat. Herää sitten kun kaverit alkavat hyytymään ja aloittaa oman show'nsa emon kanssa. Nuppu on aivan haltioissaan pienistä leikkikavereista ja monesti yrittää herätättää urvahtanutta pentua vielä pikkuisen jatkamaan leikkiä. Leikkii sitten yksinään pentujen leluilla näiden sammuttua.
Niin niistä terävistä hampaista kun oli puhe...
vasemmalta lukien Turkoosi, Punainen ja Oranssi
Onko mitään söpömpää kuin pieni pumin alku harjoittelemassa tapporavistusta pottuvarpaaseen? Ei minusta.Varsinkaan nyt kun hampaita on vasta tuloillaan. Sitten kun hampaat puhkeavat kunnolla, niin tulevat olemaan todella teräviä, ja silloin jo nämä pennut osaavat jo oikeat ravistusotteet.
Meillä on alkanut nyt pyöriä vierailut, ja torstaina nyt olikin eka kävijä. Vanhempani ovat aikaisemminkin jo käyneet katsomassa pentuja, mutta nyt oli eka perheen ulkopuolinen vierailija. Nupulle vieras oli tuttu, sen parhaisiin kavereihin kuuluvan Arttu-käppänän emäntä. Toinen tytöistä tulee aikanaan muuttamaan Artun kämppikseksi. Eipä tiedä koirapoika, mikä sitä odottaa..
Pennut ovat nyt ihan tuskassa yrittäneet vallata koko alakertaa valtakunnakseen. Pääsevät rilluttelemaan autauksensa ulkopuolelle aina kun ovat hereillä. Heti, jos unohdan laittaa portin keittiön ja makkarin välille ne karkaavat yksi kerrallaan sinne. Tällaisina hetkinä sitä on erityisen tyytyväinen niiden lukumäärään. Neljä on soppeli määrä pentuja aloittelijalle, joka ei muista että niillä on neljän nopean jalan lisäksi mahdottoman utelias ja luonto. Lisäksi lukumäärä on pentujen puolella, sillä niitä on nyt pystynyt käsittelemään todella yksilöllisesti. Tätä vauhtia niistä tulee oikein mainioita sylipumeja.
Liikkuminen niillä on mennyt taas huimaa vauhtia eteenpäin. Viime postauksessa vitsailin niiden juoksutaidoilla. Nyt se on jo oikean juoksemisen näköistä ja harjoittelevat nyt pituusloikkia. Täytyy toivoa, että saan kuvattua niiden juoksenteluakin.
Tässä on torstain kyhnäystä emon kyljessä.
Nuppu on ylittänyt kaikki odotukset emona, ja nyt se itse on huomannut että pentujen hoitamisen lisäksi niiden kanssa voi leikkiä. Se oli pakahtua riemusta huomattuaan asian ensimmäisen kerran. On tainnut olla taas liian pitkään ilman kunnon käsyämiskaveria. Varovaisesti se vielä leikkii, kuten videostakin näkyy. Nupulla on hauska tapa käsytessä kääntää takapuoli leikkikaverille ja potkaista oikein lujaa. Samaa se tekee pennuille, mutta potkaisuksi sille riittää niiden kanssa vain takajalan vieno liikauttaminen. Liikuttavaa kaikkinensa.
Taas ovat pentuset viikon viisaampia. Vauhti on ihan mahdoton ja ääntä piisaa silloin kun haluavat pienestä aitauksestaan pois. Eilen olivat kunnolla keittiössä muuallakin kuin omassa aitauksessaan ja nyt janoavat vapauttaa jokainen hereillä olo hetki.
Pennut ovat kunnostautuneet kuka missäkin asiassa.
Oranssi poika on mahdottomana taitava motorisesti, ja kun se juoksentelee* ja syöksyilee siitä lähtee hauska innostunut ähinä ja puhina. Se ääni täytyy kuulla, sitä ei voi kuvailla, mutta se on varmaan suloisin ääni mikä noista lähtee. Violetti tyttö osaa juosta* lelu suussa ja se osaa jo rumia sanoa. Se on mitä mainion yhdistelmä rauhallista mietteliäisyyttää ja innostunutta toimintaa. Turkoosi poika on seikkailija, se on käynyt jo isojen koirien puolella tutustumassa maailmaan, se yrittää kiikkua sänkyyn ja harjoittelee mahdottomana oloa. Punainen tyttö on edelleen isoin. Se vastaa isojen vahtihaukkuun ja on tomerana yllyttämässä muita kuoroon kun vedotaan minun tunteisiin vapauttaa viattomat eläinlapset vankilasta. Punainen on erityisesti kunnostautunut lautaselta syömisessä.
Äkkiä muuten oppivat miten pitää toimia, että saan ne helpoiten nostettua aitauksesta pois. Siis, sen miten noustaan tarjotulle kädelle.
Oranssi pikku-ukko odottaa tilaisuutta jatkaa lampaantaljan nakertamista.
* Juosta tarkoittaa pyrkimystä edetä käyntiä nopeampaa eteenpäin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kaikki jalat menevät ihan väärään suuntaan ja lopputuloksena on muutama oikea juoksuaskel ja kuperkeikka.
Raskin viimein laittaa pennuille pannat kaulaan. Itse tunnistan ne kyllä, mutta videoista ja kuvista on helpompi seurata ja katsoa kuka tekee mitäkin ja kuka kukin on, kun ne ovat selvästi merkattuja. Tähän asti niillä on ollut pienet kynsilakkatäplät persuuksissa, mutta nyt kun leikkivät aktiivisemmin ja repivät toisiaan turkeista, niin kynsilakka ei tahdo enää pysyä.
Tänään sain viimeisteltyä kynsioperaation. Tytöiltä oli varsin miellyttävä leikata kynnet, kun osaavat maata rennosti selällään sylissä. Tänään myös koko porukka maisteli lihapuuroa. Punainen tyttö keksi ekana miten lautaselta syödään. Muilla oli yritystä, mutta usein lautasen reuna jäi leukojen väliin ja kieli oli sitten väärällä puolen lautasta. Tänään myös käyttelin imuria pentuhuoneessa. Kaikki kävivät hereillä ja toinen pojista tuli imurin viereen ihmettelemään mitä teen. Seurasi siinä tovin häntä pystyssä ja meni sitten jatkamaan uniaan.
Usva odottelee josko hoitotädille olisi kohta tarvetta.
Edellisestä päivityksestä on luvattoman monta päivää. Nettiongelmien vuoksi en ole saanut kuvia siirrettyä tänne, mutta ehkäpä viimein onnistuisi. Pennut kasvavat niin nopeaa, että päivittäisin kuvia ja videoita mielelläni saman päivän aikana.
Violetti tyttönen
Tässä on sitten ihan tuore pätkä pentujen yöhulinasta.
Pennut pääsivät maistelemaan paistijauhelihaa tiistaina (12.2) ja kaikille se upposi. Koitan saada siitäkin kasattua pätkän tähän postaukseen hieman myöhemmin. Pentujen turkit ovat karvaneet melkeinpä samaan tahtiin kuin pennut itsekin. Oranssilla pojalla on tällä hetkellä tuuhein ja pisin turkki. Hauska nähdä millaisia aikuisturkkeja pennuille sitten tulee kehittymään. Kynsien leikkuu on taas työn alla. Pojat olivat sopivassa mielentilassa ja sain molemmilta leikauttua kerralla kaikki kynnet. Tyttöjen kynsienleikkuu jää perjantain hommaksi. Nuppu raukkasen nahka oli taas sen näköinen, että pikkuisia neulankärkiä oli syytä lyhentää.
Pennut ovat ottaneet nyt omakseen koko pentuaitauksen alueen ja erityisesti kevythäkki on niiden mieleen. Tutkimusretken laajetessa jouduin tuplata kulkuaukon korkeuden. Nuppu pääsee siitä edelleen kevyesti yli jalkojaan vain nostamalla, mutta pennut eivät ylety punnertamaan siitä vapauteen. Tosin toinen uroksista (oranssi) kokeili jo, että tassut yltävät esteen reunalle. Vähän vielä tuosta kasvavat, niin taas laajennan niiden maailmaa. Pentulaatikossa nappulat eivät juurikaan vietä enää aikaa. Laitoin alkujaan patjan laatikon eteen etteivät kolhi itseään kun pusertuvat ulos laatikosta. Pentujen mielestä uusi patja olikin loistava nukkumapaikka, eivätkä ne sen jälkeen ole laatikossa juurikaan käyneet, ellen minä sitten satu kuvaamaan niitä sieltä. Silloin turkoosi poika lyöttäytyy heti seurakseni.
Pennut alkoivat lauantai aamuna heilutella häntiään sosiaalisissa tilanteissa ja pientä käsyämisen alkua oli haivaittavissa. Lauantai yöllä turkoosi poika aloitti oman yhden miehen shownsa. Videolla näkyy ensin punainen tyttö laajentamassa reviiriä kohti kevythäkki, ja sen jälkeen turkoosi pääsee kunnolla vauhtiin. Oranssi ja violetti yrittävät parhaansa mukaan nukkua muiden käsytessä vieressä.
Lauantaina pennut saivat myös ensimmäiset madotukset yhdessä aikuisten koirien kanssa. Tyttöjen ilmeet olivat korvaamattomia ja pojilta tuli kunnon päänravistuksen ja vastalauseet. Ensi viikolla pääsevät sitten kokeilemaan uusia makuja, toivottavasti tykkäävät raa'asta lihasta enemmän kuin matolääkkeistä.
Eilen näytti ettei pentujen uteliaisuudella ole rajaa, ja kulkeutuivat pitkin huonetta retkillään. Emon mielenrauhan vuoksi tein tilapäisen, tähän kasvunvaiheeseen, sopivan elintilan kavennuksen.
Nuppu käy syöttämässä pennut laatikkoon, josta ne aina hilaavat itsensä siniselle patjalle lekottelemaan. Pissapapereille (lapinkansaa + pentulakanaa) osa kävi jo eilen tekemässä pissat, mutta iltaa kohden sininen patja osoittautui paremmaksi pissa-alustaksi. Äsken kävin kurkkaamassa porukan olemisen, ja pennut olivat siirtyneet patjan seinänpuoleiseen nurkkaan sen mukaan miten kostea alue oli patjassa levinnyt. Kosteusongelmaa täytyy vielä työstää ja miettiä järkevä ratkaisu siihen. Nyt nakkasin patjan päälle froteepyyhkeen, sillä se pitää mukavasti tassujen alla. Illalla pesukone taas laulaa.
Kuvat on otettu eilen 7.3 ja pennuilla ikää 18 vrk
Video on aika pitkä, mutta kuvastaa hyvin meidän verkkaisia päiviä. Lopussa alkaa jo vähän tapahtuakin. Video on kuvattu eilen ja pentujen liikkuminen jo tänään taas ihan erilaista. Välillä tuntuu, että ne kehittyvät ihan silmissä päivän aikana ja niinhän ne tietenkin tekevätkin. Sitä tuntee itsensä niin onnekkaaksi kun voi olla pentujen kanssa kotosalla, vaikka satunnaiset yövuorot töissä torjuvatkin mukavasti alkavaa mökkihöperyyttä.
Oranssi poika (2) lähti itsekseen ensimmäisenä katsomaan pentulaatikon ulkopuolista maailmaa. Punainen tyttö (3) suunnitteli retkeä eilen, mutta jätti toteuttamatta suuren seikkailun avoinna olevan maitobaarin vuoksi. Oranssia puolestaan kiinnosti nyt seikkailu juopottelua enemmän ja jätti pentuetoverinsa tissuttelemaan keskenään.
Tuntia myöhemmin Turkoosi poika (3) löytyi Nupun vierestä pentulaatikon ulkopuolelta. En tiedä miten oli onnistunut mönkimään oviaukolle esteeksi laitetun patjan välistä, mutta tahtoa ja yritystä se on vaatinut. Nuppu yritti tökkiä pentua takaisin laatikkoon, kun nuoriherra Turkoosi uskaltautui jo veljeään pidemmälle emonsa kitinöistä huolimatta. Nuppu helpottui heti kun hieman avustin, ja nostin jo väsähtäneen pennun takaisin laatikkoon tovereiden viereen torkkumaan.
Nuppu on edelleen tarkka pennuista, mutta Usvakin saa jo käydä pentulassa. Oletin, että siihen myönnytykseen olisi mennyt enemmän aikaa, mutta niin sitä saa Nupun kohdalla oppia aina uutta koirastaan. Usva, joka muuten on hyvin näkyvä persoona, on pentulassa vieraillessaan hyvinkin näkymätön ja hillitty. Ekana kotiinpaluu päivänään sitä hiillosti keittiö ihan hirveästi ja se yritti livahtaa sinne aina tilausuuden tullen. Luvan saatuaan se vain käväisi kurkkaamassa pentulaatikkoon ja antoi asian sitten olla. Nyt se käy hengailemassa pentulan ovella ja välillä ujuttautuu sängyn alle nukkumaan. Selkeästi niillä on Nupun kanssa sovittuna tarkka etäisyys, mitä lähemmäksi laatikkoa ei vielä ole asiaa.
Tekemistä on enemmän kuin ehtisi ja Mimmi-ikävä iskee aina kun vähänkin kiire helpottaa. Ikävä tulee pienistä asioista, jotka tuovat muistoja mieleen. Ostin kuvassa olevia keksejä kaupasta ja parku meinasi tulla jo eläintenruoka- ja vessapaperihyllyn välissä.
Mimmillä oli, ainoana koiran ollessaan, aina vapaasti tarjolla kuvassa olevia keksejä. Niitä säilytettiin lasten vanhassa kauppaleikkeihin tarkoitetussa muovisessa kojussa kirjahylllyn edessä. Siitä "Supermarketistaan" Mimmi aina haki keksin tai pari päivässä. Yleensä se otti yhtä makua ja söi siitä puolet ja haki toisen makuisen keksin tilalle. Niitä puolikkaita keksejä oli sitten aina milloin missäkin, sohvan tai maton kulmalla. Erään kerran jutustelin Mimmille olohuoneen matolla, että meille on tulossa tätini afgaanit kylään. Mainitsin koirat nimiltään Mimmi tuijottaessa minua pitkään ja hartaasti. Sitten se nousi, tarttui vilttiinsä ja kiskoi sen keksikojun päälle. Hartaasti ja huolellisesti peitti herkkunsa.
Eilisen päivän pyörityksessä unohtui laittaa pennuista kaksiviikkoiskuvat. Pennut ovat pulleita, liikkuvaisia ja kaikilla on silmät auki. Tällä hetkellä meillä on niin onnellinen tilanne, että pennuista on enää yksi uros vapaana. Toinen uros menee Kotkaan, ja nartuista molemmat jäävät Rovaniemelle, toinen siis meille kotia.
Nyt tuli vastaan se pelätty aika, jolloin huonoja hetkiä oli enemmän kuin hyviä, ja Mimmin silmien loiste ja palo oli himmentynyt merkittävästi. Vielä keskiviikkona haettiin uudet särkylääkkeet, hoidettiin korvat ja kynnet kuntoon. Päätös oli jo tehty, mutta ajankohta varmistui vasta illan aikana koiraa hoitaessa. Kiirettä ei kuitenkaan ollut ja päätimme odottaa, että pääsemme Mimmin oman lääkärin vastaanotolle. Ulla on nyt hoitanut Mimmin ekasta rokotuksesta viimeiseen palvelukseen.
Usva pääsi mukaan vastaanotolle saattamaan Mimmiä, muutama nuuskaisu ja se totesi siskonsa olevan poissa. Kotonakaan Usva ei enää etsinyt eikä kaivannut toista. Sain aikaa hyvästellä Mimmin ihan rauhassa ja viimeisen suukon kirsunpäähän annettuani olimme valmiit kotimatkalle. Viimeinen muistikuva koirasta on rauhallinen hahmo lääkärin pöydällä. Nyt Mimmin on hyvä olla, kuten loistonsa aikoina. Olen onnellinen siitä, että saimme tehtyä päätöksen juuri oikeaan aikaan, ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Silti...
Teen tällaisen pikapäivityksen ennen yövuoroon lähtöä. Onkin muuten kiva päästä käymään ihmisten ilmoilla. Kontaktit ulkomaailmana ovat olleet tässä parin viikon ajan aika minimaalisia, jos ei sosiaalista mediaa lasketa mukaan.
Emo omalla ajallaan, pienen hetken hengähtämässä
Pentujen kanssa on tullut puljattua paljon. Tarkoituksena on, että ne oppisivat luottamaan ihmisen käsittelyyn ja rentoutumaan kun niitä pidellään. Se auttaa tulevaisuudessa niiden kanssa puuhailussa jo ihan pelkästään turkin laittoa ja kynsien leikkaustakin ajatellen.
Toissapäivänä saivat kaikki pennut jo jalat jotensakin allensa ja eilen kakkospoika alkoi jo siristellä silmiään ja tänään ne oliva jo hieman enemmän raollaan. Muut seuravat omaa tahtiaan perässä. Tässä vaiheessa kaikilla on korvat alkaneet jo elää omaa elämäänsä. Pentulaatikko alkaa tuntua päivä päivältä pienemmältä ja ihmettelenkin miten sinn olisikaan mahtunut isompi joukkio.
Parempia kuvia on taas luvassa kun mieheni pääsee kameransa kanssa vauhtiin. Pentupakettia olen nyt kasaamassa maailmalle lähtijöille hyvissä ajoin ja tientenkin ruuan, ohjeiden yms. lisäksi sinne mukaan lähtee, pantahullu kun olen, jokaiselle oma Angry Birds-panta teiniajaksi. Näitä kuuluisia yön pimeiden tuntien askarteluja..
