Kuulumisia ja juhlahumua

Armas ja tammikuinen valoilmiö

En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa meidän kuulumisia kunnolla, joten jos tässä nyt pikaiset ajankohtaiset kertoisin. Joulukuu meni itsensä edestä töitä tehdessä ja treenatessa. Pääsimme käymään pääasiassa NW treeneissä kun taas rally-toko ja temppuryhmä sekä tottistreenit jäivät turhan monesti työvuorojen tai koirakokousten jalkoihin. Treeneistä pitänee tehdä ihan oma postaus kun alkaa "vapaat".

Aino

Tammikuu on vielä mennyt töiden merkeissä ja kevään koiramaisten yhdistyshommien kasaamisessa ja käynnistämisessä sekä kevään opintojen suunnittelemisessa. Helmikuusta pääsen toivottavasti jo palaamaan kunnolla opiskelijan rooliin töiden jäädessä sivutoimisiksi. Tammikuussa on ollut jo ekat luennot. Kuinka tunsinkaan itseni yliopistolla vieraantuneeksi opiskelijaympyröistä ja vanhaksi muiden opiskelijoiden rinnalla, mutta ennen kaikkea kuitenkin hyvin motivoituneeksi.

Opiskelujen ja töiden vastapainona ovat sitten harrastukset, joiden avulla jaksaa tehdä kahta ensiksi mainittua. Koirajuttuja onnistuin kuitenkin vähentämään aikalailla jättäessäni suunnitellusti RKK:n puheenjohtajuuden seitsemän vuoden jälkeen haikein mielin. Kotikerhossani aion nyt keskittää ylijäävät resurssini pk-jaostoon liittyviin toimintoihin sekä kesän näyttelyn järjestelyhommiin. Pumit ry:n jutut ovat kuitenkin tänäkin vuonna etusijalla omien koirien treenaamisen ohella.

Edi "Kotkanpoika"

Tammikuun tähtihetkiä on luonnollisesti ollut A-pentueen 4-vuotissynttärit, joita juhlimme kaksi päivää, sillä ovathan pennut syntyneet molemmin puolin vuorokautta. Nyt voi ja täytyykin sanoa koirien olevan jo aikuisia sekä siirtyä pois termistä "pikkukoirat", jolla aina jaottelimme aikuiset ja nuoret koirat toisistaan. Nyt kun kotona ei ole kuin Aino ja Armas ei ole tarvetta jakaa laumaa edes sanoilla. Juhlimme oikein kermakakulla merkkipäiviä, sillä samaan aikaan myös äitini täytti vuosia.

Täytekakkuja onkin tullut tehtyä (ja syötyä) viimeisen vuoden aikana yksi jos toinenkin, sillä se on ollut työssäni yksi kuntouttava menetelmä muiden joukossa. Kulunut työvuosi on ollut yksi parhaita saadessani etuoikeuden tehdä töitä ihmisten kanssa, joiden elämässä on tapahtunut isoja muutoksia, ja joiden kanssa on päässyt iloitsemaan ihan arkisten normaalien asioiden sujumisesta oman uuden elämän aloittamiseen. Samalla sitä on tullut vielä paremmin tietoiseksi siitä, miten itsekin voisi vielä enemmän iloita pienistäkin asioista mitkä omassa elämässä on hyvin. Loppujen lopuksi niitä täytekakulla juhlittavia asioita löytyy yllättävän paljon!

Siinä ne nyt ovat, minun kaikki koirat: Aino, Armas ja Nuppu

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään..

 eli To Do-listan tarkastelua..

Miksihän ihminen edes itselleen tällaisia ristejä ottaa kiusakseen. Välillä mietin, että nykyisessä stressaavahkossa elämänvaiheessa sitä voisi jossain asiassa päästää itsensä helpommalla, mutta kun. Listojen tekeminen on hauskaa, vaikka aina se niiden tarkistamisen päivä koittaa. Vuodelle 2016 päätin etten aseta tulostavoitteita vaan teen itselleni enemmänkin muistilistan mitä pitää tehdä. Palluroista siis löytyy se ns. tavoite vuodelle 2016.

Usvan kohdalle asetin seuraavat tavoitteet ja niistä ehdimme toteuttaa ensimmäisen kohdan ennen kuin kohtalo puuttui peliin ja Usva siirtyi ajasta ikuisuuteen 11.5.2016. Edelleen sen äkillinen poismeno koskee ja pidempi muistokirjoitus odottaa julkaisua. Sitä sanotaan, että aikansa kutakin, mutta 15-vuotta Usvan kanssa oli liian vähän vaikka realistina tiedän, että sain enemmän kuin moni muu on koiransa kanssa saanut.

• Ruokavalio kuntoon, jotta päästään eroon virtsakiteistä
• Fysioterapiaa/akupunktiota/hierontaa
• Cartrophen kuuri, jos tarvetta
• paljon mökkeilyä

Nupun tavoitteista toteutui tavallaan kaikki. Näyttelykäynti oli Pumi Showssa esiintyminen ja mejäkokeisiin emme saaneet tavoiteltua kolmea paikkaa, vaan jouduimme tyytymään kahteen. Toisesta kokeesta tuli vähällä treenillä voittajaluokan 1-tulos, vaikka se oli vain piilotavoite.

• Hierontaa/fysioterapiaa
• näyttelykäynti
• mejätreeneissä makauksia
• kolme mejäkoetta
• paljon mökkeilyä

Ainon kanssa treenamisimme paljon mejää, hyvin vähän agilitya, paljon nose workia sekä rallytokoa. Silmäpeilaus käytiin tekemässä ja taisi Aino laihtuakin välillä. Seuraamista treenattiin liian vähän ja noutamista pari kertaa. Mejää varten laukauksia ei varsinaisesti testattu, mutta edelleenkään Aino ei paukkeeseen reagoi.

• hierontaa/fysioterapiaa
• liika 500g pois kyljistä
• silmäpeilaus
• Tokossa
• seuraaminen
• noutaminen
• Agilityssä
• estefocus
• kepeiltä verkot pois
• kontaktit paremmalle mallille
• Mejä
• puuhun köyttäminen ja laukaukset, tätä ei siis olla vielä kokeiltu ja ratkaisee lopulta sen lähdetäänkö kisaamaan.

Armas puolestaan ei vieläkään oppinut juoksemaan ympyrää ilman minun polven hypistelyä, kuten tuossa sen niin sievästi olin ilmaissut. Silmäpeilaus tehtiin ja tokojuttuja treenailtiin. Edelleen paikallaolo on ihan hirveä, jopa niin huono että se ihan naurattaa minua. Viimeksi tottulakkikuvia ottaessa mietin, että pitäisi varmaan tehdä sen paikallaolosta postaus tai hupivideo. Mejää ja nose workkiä treenatessa on agility hieman jäänyt tältä vuodelta vähiin.

• Näyttelyremmissä ravaaminen ilman minun polven hypistelyä
• silmäpeilaus
• Tokossa
• paikallaolo
• seuraaminen paremmaksi
• nouto
• Agilityssä
• paikallaolo
• kontaktien tehotreenaus
• kepeiltä verkot pois
• Mejässä
• puuhun köyttäminen, maltillinen odottaminen ja laukaukset
• makaukset

Sitten oli ne minun tavoitteet. Tässä kohtaa voisin itkeä, jos ei olisi paljon hyvääkin. Uusi kolmivuorotyö vei enemmän mehuja minusta kuin ennalta uskoinkaan, joten en saanut tarpeeksi etenemään opintojani. Selkä on himpun verran paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten. Kahden yhdistyksen luotsaaminen meni näennäisesti ok:sti, mutta itselle jäi suuri riittämättömyyden tunne joka vaikutti ratkaisuihin joita tein loppuvuodesta alkaneen vuoden osalle. Loppuvuodesta sain jonkin kipinän ja muutuin "huomenna ihmisestä" "tänään ihmiseksi". Kipinä oli ehkä se kadotettu voimavara jonka sain takaisin samalla kun sain yhden taakan harteiltani pois. Olen myös huomattavasti saanut nopeutettua vastaamistani tekstiviesteihin ja sähköposteihin. Niihin, joihin pitää vastata nopeaa vastaan muutamassa minuutissa ja niihin roikkuviin vastausnopeus on tällä hetkellä viikko - kuisuus. Veisteihin vastausprosentti kuitenkin nousi varmasti 90 prosenttiin. Wuhuu..

Yli viiden tunnin yöunia- kohdassa en huomannut tarkentaa tarkoitinko sillä yli viisi tuntia yhtäjaksoista unta vai yli viisi tuntia erinäisissä pätkissä. Loppuvuodesta sallin kuitenkin itseni nukkua paljon, mutta tosiasia on, että kun on paljon tekemistä ja muistettavaa mielenpäällä niin jostain se aika niihin hommiin on otettava.

• gradu loppuun
• sosiaalityön opintojen aloittaminen sivuaineena, tavoitteena kandi mahdollisimman nopeaa
• syvät vatsalihakset kuntoon tukemaan selkää
• kahden yhdistyksen pj:n tehtävien hoitaminen huolella
• organisointikyvyn kehittäminen ja tylsien/epämieluisien asioiden/tehtävien välttelyn välttely
• sähköpostiviesteihin ja tekstiviesteihin vastaamisen nopeuttaminen
• yli 5 tunnin yöunien nukkuminen

Kaikkinensa vuosi 2016 on ollut työn ja treenaamisen puolesta ihan mahtava vuosi, mutta myös hirveän raskas. Usvan kuolemasta loputtomaan riittämättömyyden tunteeseen liittyen opiskelujen etenemiseen ja yhdistysjuttuihin. Sitten on ollut niitä valopilkkuja kuten ihania ystäviä (erityiskiitokset Mirjamille ja Miialle), mahtavia työkavereita, ammattillista kehittymistä, koirien kanssa lukemattomia hauskoja reissuja sekä asettamattomia mutta silti saavutettuja tavoitteita tulosten suhteen. Vuosi on ollut hyvä, vaikka kaikkeen en ole revennyt.

Ps. Täydensin joulukalenterin kaksi viimeistä puuttumaan jäänyttä luukkua. Harmillisesti en saanut niitä ajallaan tehtyä, jonka jälkeen Huomenna- ihminen minussa otti vallan.