29.1 Ryhmätreeniä

Viime pe kävimme tyttöjen kanssa ns.  Matalan kynnyksen kontaktiryhmässä treenailemassa mm. kontaktia. Ryhmä on kuin tehty Nupulle ja se tavallaan on jatkoa käytöskoululle. Meitä on siis 6-7 koirakkoa, jotka treenaavat osin itsenäisesti ryhmässä.

Nyt oli paikalla paljon Nupulle uusia koiria, mutta työskentely oli hyvää. Pentunen jaksaa keskittyä minuun ihan uskomattoman pitkiä aikoja. Toki välillä piti kommentoida vieruskaverina ollutta setteriä. Tein myös hieman liian pitkän treenin yhteen menoon, eli Nuppu alkoi purkaa turhautumaa minuun. Hallitusti kuitenkin, jos sitä nyt voi ikinä sillä sanalla kuvailla... Saimme siis muuna muassa hiottua perusasennon kontaktia. Peilien ansiosta koiralle on älyttömän helppo naksutella ilman,e ttä tarvitsee kurkkia mitä otus tekee. Eipä tuo juuri tee muuta kuin tuijota minua. Sivulletuloa Nappula ei osaa edelleenkään tarjota, maahanmeno alkaa olla liian vahvana, Luoksetulo (eteen isutuminen) on mukavan tiivis, TOKO-puolelle itseasiassa ihan liiankin tiivis. Sinne voisin opettaa sen tulemaan suoraan sivulle. Seuraamisen opettamiseen olen saanut uutta varmuutta juteltuani muiden kanssa. Siihenkin on niin monta tapaa opettaa se hyväksi, valitettavasti pitää valita vain se yksi tapa. En jaksanut enää pähkäillä eri menetelmien hyviä ja huonoja puoli vaan aloin vain opettamaan koiraa.

Usvan kanssa otin välillä seuraamista ja paikallaan makuuta. Jälkimmäinen toimii, vaikka hälinää ja on oli joka puolella. Seuraamisen pilkon uudelleen palasiksi ja opetan sen paremmaksi. Nyt pääsimme jo alkuun siinä. Käsky-sana pitää vain muistaa vaihtaa. Nykyiseen U. on ehdollistunut sen verran vahvasti ja sen vire valitettavasti laskee käskystä.. Agilityesteiden läsnäollessa seuraaminen on aivan käsittämättömän hyvä, silloin se tulee luonnostaan ilman mitään käskyä. Ajattelin nyt alkuun treenata seuraamista agitreenien ohella ja vapauttaa koiran esteille. Jospa se lisäisi koiran intoa.

Mimmi-raukalla oli tylsät treenit. Se sai vain syödä herkkuja. Seuraavalla kerralla on toivottavasti lämpimämpää ja kiljukaulat tarkenevat odottaa autossa sen aikaa kun muorikin treenaa. Nyt ainoastaan Mimmi oli varustautunut kunnolla, eli sillä oli takki yllä. Halli on lämmin, mutta en ota riskiä, että muoriskan selkä menee vedosta jumiin.

Maanantaina olisi sitten "Matalankynnyksen kontaktitreenit", oma agivuoro ja Usvan agi illalla. Usvan ilmoitin myös TOKOn intensiivikurssille, joka alkaa tiistaina. Nupun bh-ryhmän jouduin perumaan, kun sattui gradu-ryhmä ikävästi samaan aikaan. Ehkä pitäisi perustaa "matalan kynnyksen bh-ryhmä" päiväsaikaan treenaavien kesken...

Kuulumisia

Viikko sitten treenailimme suhteellisen ahkerasti. Usvan maanantain agitreenit olivat todella kivat. Ainoa murheenkryyni oli A:n alastulo. Usva ei tiennyt miten haluan sen tekevän sen. Pysähtyi lopulta kun kunnolla huudahdin. Treeniä treeniä..

Nupun keskiviikon käytöskoulu ei mennyt nyt sitten niin kovin hyvin. Kävimme kunnon lenkin ennen treeniä ja ruokin ipanan. Käväisi mielessä josko on liian väsynyt treeneihin kun herätin "Nukun" mukaan. Hirveä into halliin, mutta alkoi sitten väsyään kärttyilemään muille. Erityisesti setterit ovat edelleen mustalla listalla. Työskentely pennulla ojn edelleen hyvää (kontakti on hyvä), mutta nyt otti tosiaan häiriötä eri koirista kuin viime kerralla.

Tällä viikolla kaikki meni sitten pieleen. Varasin hallin ma aamupäiväksi, mutta hammaslääkärin jälkeen olin niin pökkyrässä lukuisten puudutuspiikkien jäljiltä ettei treenaamisesta tullut mitään. No, Nuppu ja Usva käyttivät hallivuoron hyödyllisesti leikkien.

Illalla oli sitten Usvan agilitytreenit. Usva tempoili odotellessaan takajalkansa kipeäksi. Eipä tullut treeneistä sitten mitään kun jalalle ei pystynyt varaamaan. Leksu pääsi tottistelemaan Usvan agivuoron jälkeen. Seurauksen käännökset alkavat sujua hyvin, mutta muuten malinoisin tukirangan tilalla oli tällä kertaa velttoa makaroonia. Koira ei millään  pysynyt istualtaan vaan valahti koko ajan velttona lattialle..nuuskuttamaan. Joku ihana juoksuinen narttu haisee edelleen matossa.

Usva ei tosiaan onnu nyt lainkaan, oli ilmeisesti kolauttanut vain jalkansa johonkin. Maanantain treenien yksi teema tuntui olevan jalkojen telominen ;)

Keskiviikkona olisi ollut Nupun Käytöskoulun viimeinen oppitunti, mutta minä olin sitten mukavassa kuumeessa.. Perjantaina on Kontaktiryhmän treenit. Sinne on mentävä vaikka pää kainalossa.

Ehkäpä tuleva viikko olisi parempi..

Pakkasviikon pelastus oli aurinko, joka näkyi tänään pitkästä aikaa :).

 Aurinko n. klo 12.00..jihaa..

Treeniä ja elämää mörköikäisen kanssa

Usvan ja Lexun maanantain treenit oli pakko jättää väliin minun linksautettua taas selkäni töissä. Maitokorien nosteleminen voi olla vaarallista jos tekniikka ei ole hallussa :P. Ilta meni viihtyisästi Nupun turkkia laittaessa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan homma oli suhteellisen vaivatonta. Turkki on nyt sitten hyvin lyhyt. Pakkasten vuoksi käytetty haalari ehti  aiheuttaa lievää takkuuntumista tiheästä kampaamisesta huolimatta. Jalkakarvojen muutamat takut olisi kyllä saantu suhteellisen vähällä vaivalla auki, mutta ratkaisin ongelman saksilla. Lumen polttama pentukarva sai kyytiä. Pitkästä aikaa tuli sitten ostettua hoitoainetta, vielä kun saisi pestyä koirat.

Tiistaina kävimme hallilla viihtymässä. Nupun treeneissä oli teemana kepit, pituus sekä puomin alastulo. Treenasimme tietysti myös esteen takana odottamista. Hyvä mieli jäi kaikista. Puomista olen erityisen tyytyväinen. Seitsemästä toistosta 6 olivat erittäin hyviä. Nuppu pysähtyy kupille ja ottaa katsekontaktin, mistä vapautan sen.

Mimmin ja USvan kanssa treenasin siinä samalla paikallaoloa. Treenaava Nuppu oli varsin oiva häiriö. Hyvin mummelit pysyivät ja saivat palkkansa. Mimmi varoi joutumasta kaahailevan kaksikon jalkoihin hallissa. Raukkanen jäi mökillä pahasti Nupun jalkoihin ja varoo nyt selkäänsä. Eiköhän se tästä kuntoudu.

Tänään Nupulla oli käytöskoulua. Saavuimme hallille myöhässä ja äänekkäästi. Annoin Nuppusen äännellä siihen asti että sain treenikamppeet kuntoon. Taikasana ja  koira vaihtoa työvaihteen päälle. Edistys edelliseen kertaan oli huima. Kontaktikävelyssä huomasin olevani jäykkä kuin seiväs ja se näkyi koirassa (varoi ja vältteli muita koiria). Hieman virtaa ja intoa minuun ja lelu käyttöön niin koira ei välittänyt muista. Nuppu pitää todella hyvin kontaktia minuun yllä ja jaksaa keskittyä työskentelyyn. Ihanaa kun joku on oikeasti kiinnostunut minusta ;). Treenien lopuksi halliin tuli malinoisuros ja Nuppunen meinasi mennä solmuun onnesta.. Näki kyllä että pentu väsyi loppua kohden sillä alkoi kuulua pientä kiroilua. Kyllä se tästä :).

Nupulla on tosiaan nyt mörköikä ja minä yritän ymmärtää onko sillä mitään kaavaa mörköilyssä. Siis hyvin vähän se puhisee loppujen lopuksi. Naapurin puhelias (usein maistissa) setä ja kehitysvammainen mies saavat reaktion aikaan. Samaten osa meille puhuvista ihmisistä. Onneksi yksi mukava naapuri on tämän vuoksi ottanut asiakseen puhutella meitä säännöllisesti. Pihaa kolaava mies on myös epäilyttävä. Toisaalta taas asiat mitkä luulisi pelottavan eivät aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia Nupussa. Eilen lenkillä meidän perään lähti juoksemaan kaksi isoa miestä mustissa (normi lenkkeilijöitä). Tulivat kovaa vauhtia kohti, mutta Nuppu vain katseli reippaana. Potkukelkkailijat, sauvakävelijät ja muut kummallisuudet eivät myöskään ihmetytä pentua. Onneksi Nuppu viettää ison osan ajastaan keskustassa niin näkee asioita. Pakkaskelit aiheuttivat taluttajissa pientä herpaantumista ja nyt Nuppu ja Usva taas huutelevat toisille koirille. Yksinkertaisesti oli niin kylmä ettei pystynyt nameilemaan yms. Nyt jatkuu taas tiukka linja.

Nuppu hakee nyt kovasti paikkaansa laumassa. Yritää komennella ihmisiä rapsuttamaan yms. ja Usvaa siitä kenen luokse saa mennä. Mimmiä se vain mielistelee. Muutaman kerran ovat nyt ottaneet Usvan kanssa yhteen. Usvalla on ihailtavan pitkä pinna, mutta onneksi on nyt alkanut palauttamaan mukulaa maan pinnalle. Yhteenotot ovat olleet todella lieviä räjähdyksiä ja Nuppu alistuu Usvalle. Juoksua ei näy eikä kuuulu..



Tässä muutama kuva kesältä

Alkuviikon treeniä

Maanantaina kävin kolmen koplan kanssa hallilla.

Nupun kanssa treenasin keppejä. Onnistuivat varsin miellyttävästi kummaltakin puolelta. Puomin alastulokontaktit olivat myös treenattavien asioiden listalla. Edellisen kerran otimme kontaktej aties milloin. Nuppu pysähtyi hyvin namikupille ja malttoi odottaa vapautuksen.  Muorit lahjoin pennun treenaamisen ajaksi hallin reunalle odottelemaan. Usva malttoi olla erittäin hyvin hiljaa. Lopuksi kaikki pääsivät vetämään rallia hallissa..

Tiistaina oli pelkästään Nupun vuoro päästä treenaamaan.

Kokeilin putki-hyppy-sarjoja kupin kanssa. Toimi hyvin. Nuppu irtoaa erittäin hyvin ja on vielä tällä hetkellä hiljaa suorittaessaan esteitä. Treenasimme myös hiukan esteen takana odottamista. Se voisikin olla seuraava asia mihin keskitymme kunnolla. Kepit eivät olleet niin hyvät kuin edellisenä päivänä. Otin vain kaksi toistoa kun huomasin ettei oikein kulje niin hyvin kuin aikaisemmin.

Tottisliikkeistä otimme perusasentoa, seuraamista ja pk-luoksetuloa. Meni oikein kivasti. Koiralla on motivaatio kohdallaan.

Tänään sainkin sitten hallissa olosta yliannostuksen. Varasin hallin aikuisille koirille 14.30-15.30. Lexan ohjelmassa oli tottista ja agia. Hallissa oli ilmeisesti käynyt juoksuinen narttu ja uroksen ajatukset olivat välillä ihan jossain muualla. Toimi erittäin hyvin kun muisti. Kepit Lexu tekee jo itsenäisesti. Viiden esteen kontakti-keppi-pätkä toimi yllättävän hyvin. Vaikeutta voisi siis jo lisätä.

Usvalle olin suunnitellut keppitreenit. Koira kävi kuumana, mutta keppien hakeminen ja vaikeuden lisääminen onnistui. Myös murheenkryyni, eli kepin "väärä" puoli sujui ihan käsittämättömän hyvin. Muutaman kerran olemme väärää puolta nyt ottaneet puolitavoitteellisesti ja koira toimi kuin olisi niitä ikänsä tehnyt. Minulla on nyt äärimmäisen tyhmä olo, kun en ole sitä tuolle opettanut jo kahdeksan (!) vuotta sitten.. Puomin kontakteja teetätin myös muutaman kerran. Juoksee puhtaasti läpi kupille joka kerta. Nyt pitäisi edetä tästä eteenpäin.

Mimmi oli päivän yllättäjä ja varmaan huomisen sairastaja. Sillä oli ihan ilmiömäinen vauhti ja into. Teetätin sille samaa kuin Usvallekin, eli putkea ja keppejä. Harmi, että nyt vasta puolisokeana ja melkein ikäloppuna tekee keppejä paremmin kuin ikinä kisauransa aikana. Ehkäpä minäkin olen oppinut jotain niistä ajoista. Toisaalta koiralla ei myöskään ole nykyään selkä niin jumissa kuin aktiiviuransa aikana.

Klo 17.30-18.15 oli sitten Nupun Käytöskoulu. Halliin saapuessani käväisi pieni kylmä väre. Koira otti kierroksia ja kyttäsi muita. Yllättäen Nuppu asettui heti kun aloin pyytämään siltä työntekoa. Koira on mennyt kyllä eteenpäin, vaikka uusiakin kujeita on tullut. Nuppu on välittämättä muista niin kauan kuin pidän sen kiireisenä, eli kun teemme töitä. Loppuajasta kun en enää kehdannut teetättää väsyneellä pennulla hommia niin Nuppu ehti sitten katsella muitakin. Ei näyttänyt pumin parhaimpia puolia aivan joka hetki, mutta itselle jäi sellainen olo että kyllä tämä tästä kun jaksaa vain kuljettaa koiraa ja treenata. Iso osa häiriökäyttäytymisestä johtuu epävarmuudesta ja nyt alkaa itsellä olemaan sellainen olo, että tietää miten koiran kanssa pitää pelata ja mistä mikäkin todella johtuu. Kotiin päästyä oli vielä operaationa turkin kampaus. Huomenna olisi töiden jälkeen trimmi ja pesu.  Nupun turkki kasvaa ihan älyttömän nopeaa ja karvaa lähtee nyt todella paljon.

Illalla pääsin vielä palaamaan hallille vetämään agiharkkoja. Onneksi oli peräti kaksi ryhmäläistä paikalla. Loppuviikko menee varmaan hallia vältellen. ;) 

Treeniä ja uuden vuoden hulinaa

Ehdimme käydä hallilla ennen joulua ja pian joulun jälkeen. Treenasin Nupun kanssa lähinnä putkeen lähettämistä eri kulmista. Nuppu uppoaa putkeen todella näppärästi ja nyt se on oppinut että namikupille ei mennä ennen suoritusta. Meillä oli muutama pieni keskustelu kupin omistajuudesta kuukausi takaperin hyppytreenien yhteydessä ja otin kupin uudelleen vasta nyt. Hyvin pieni pää muisti.

Meillä on etenemistahti edelleen hidasta, nyt kokeilimme myös putki-hyppy yhdistelmiä. Treenit ovat lähinnä olleet kevytt¨ä hupsuttelua, eli kaikki pumit ovat olleet irti ja palkan on saaneet ne jotka tekevät pyydetyt asiat. Nupulla on kasvanut kärsivällisyys tuon ansiosta. Vaikka se kiihtyykin tuosta, sen pää kestää jo hyvin sen ettei välttämättä saa namia. Käsittämättömän nopeaa se myös tuntuu oppivan, että kannattaa tehdä vitkastelematta mitä emäntä sanoo. Uusia juttuja se on myös oppinut tuossa värkäten ja muita koiria katsoen.

Kepeillä edistyminen on ollut uskomattoman nopeaa, jos treenaisimme enemmän niin osaisi jo pujotella itsenäisesti.. Vaan eipä olla eikä ihan vielä osaa :D

Tosissaan treenaaminen on hieman jäänyt Mimmin ja Usvan kanssa, sillä en ole halunnut teljetä pentua häkkiin tai kytkeä seinään. Tarkoituksena olisi tällä kertaa saada aikaan hiljainen ja rauhallinen odottaja. Pakkasta soisi olevan hieman vähemmän, jotta jokainen voisi odottaa vuoroaan autossa. Hallissa kun ei parane haukkua päiväsaikaan.

Halliin saatiin peilit, joten nyt on ollut hyvä hioa perusasentoa ja seuraamista. Yleensä en uskalla ottaa tavoitteita, mutta ehkä voisimme yrittää 11.9 Bh-kokeeseen. Toukokuu tulee aika pian, toisaalta jos keskityn pääasiallisesti Nuppuun (mikä olisikin viisainta) niin ihmeitäkin voisi tapahtua..

Maanantaisin pitää alkaa taas kulkemaan Usvan kanssa agitreeneissä, liian monta kertaa on jäänyt välistä. Tammikuussa alkaa Nupun sosiaali-alkeis-tms.-ryhmä ja siitä jatkuu Bh-kurssi helmi-maaliskuun. Paha vain, että graduryhmä kokoontuu tismalleen samaan aikaan..  Nuppu ja gradu taitavatkin olla vuoden 2010 tärkeimmät projektit. Muita koiria tietenkään unohtamatta tai väheksymättä.

Nupun suu on kunnossa (parani viikossa haavauman huomaamisesta), mutta juoksua odottelen edelleen. Alkaa varmasti samaan aikaan kun kurssit tammikuussa. PIkkuhiljaa alkaa muistumaan mieleen miksi nartun leikkauttaminen oli niin hyvä idea. Mimmin ja Usvan steriloinnista on jo viitisen vuotta ja aika ennen sitä on onnellisesti unohtunut. Hankalinta juoksuissa taitaa olla juurikin niiden odottaminen, varsinkin kun on nuoresta koirasta kyse. Mimmi oli aina niin helppo kun se toimi kuin kello. Juoksujen väli oli kuutisen kk ja kesti tasan 21 päivää. Juoksun 21. päivä klo 15 koira oli sitä mieltä että urokset suksikoot v...

Mielenkiintoista nähdä miten Nupun luonne muuttuu juoksujen myötä. Nyt se on ollut viime aikoina hyvin kainaloinen ja erityisen suloinen. Suloinen se on kyllä aina kun on hyvällä tuulella. Oma mielipide sillä on edelleen vahva, mutta alkaa jo antamaan periksi jos vähän tuohdun. Siis mulkaisen pahasti ja murahdan. Joistain asioista keskustellaan enemmän, mutta paras keino asioiden selvittelyyn tuntuu olevan välinpitämättömyys. Tappelemaan sen kanssa on turha lähteä, silloin on peli menetetty. Nuppunen kun ei periksi anna vaikka toinen olisi kuinka tiukkana. Yksi hyväksi havaittu keino hillitä neitosta on käskyttää sitä kun se leimahtaa. Yksinkertainen istu-käsky ja sen vaatiminen tyynnyttää kummasti. Hyvin ollaan pärjätty kun aloimme kuuntelemaan ja katsomaan mallia aikuisista koirista. Niillä ei ole pikkuneidin kanssa mitään ongelmaa, vaikka neitonen välillä yrittää komennella pois hyviltä hajuilta tms. Usva kokee raskaana Nupun suuttumiset silloin kun minä olen kohteena. Nupun turkinhoitotilanteet, jotka edelleen ovat haasteellisia (korvakarvojen nyppiminen  ja kynsien leikkuu on kiwaa!) aiheuttaa sen, että Usva poistuu toiseen huoneeseen vollottamaan. Jos paikalla on muita ihmisia menee se itkemään niille tilanteen kamaluutta. Yritä siinä sitten kuunnella toisen kiroilua ja toisen vollottamista ja pysyä maltillisena ja rauhallisena.. En tiedä pelkääkö Usva enemmän minun mahdollista suuttumista vai onko koko tilanne vain niin stressaava. Nupusta olen huomannut myös sen kuinka se rakastaa käskyn alla olemista, eli korostetun tiukat selkeät ohjeet niin koira toimii täpinöissään.



Uuden vuoden juhlinta yllätti meidät päivää liian aikaisin. Siitä avauduinkin facebookissa manaten rakettteja rakastavat ja ilmeisesti suututin työkaverini :D. Tosiaan lenkille lähtiessämme paukkui. Mimmi lähti remmistä ja Usva hermostui. Nuppua kiinnosti enemmän se missä kuppasin (kävin autolla mutkan) kuin raketit. Mimmin nappasi onneksi äitini kiinni, mutta olipa voinut jäädä auton alle kun keskellä tietä steppasimme. Kyllä suututti, Nuppua myös.  Seuraavaksi päiväksi oli tarkoitus ehtiä saada koirat pois paukujen ulottumattomiin. Varauduin paukkeisiin lenkittämällä koirat erikseen, eli Nuppusen erillään pelkääjistä.

Tekipä hyvää käydä Nupun kanssa ihan kahdestaan lenkillä. Hävettää ihan kuinka vähän se on ollut maailmalla ilman laumaa. Siihen tulee nyt muutos, sillä päätin alkaa lenkittämään koirat erillään osan päivän lenkeistä ihan Nupun itsenäistymistä ajatellen. Alkuun se tosiaan pöhisi, mutta leikittyämme hieman lumikasassa Nuppunen totesi että minä handlaan tilanteen. Nuppu mörköilee nyt laumassakin hieman tietynlaisia ulkoilijoita. Yksinäiset miehet ovat epäilyttäviä, mutta täällähän liikkuu kyllä se ahdistelija joka kyttää pikkutyttöjä ;).  Porukat, pöyräilijät ja yllättäen tutustumaan päästetyt vieraat koirat (sain taas hiiltyä hieman)  ovat ok.  Lenkillä kuului muutama vaimea paukahdus, mutta Nuppu on kuullut pahempia ampumaradallakin, joten ei edes huomannut niitä.

Tosiaan sain koirat ja mökille menijät liikenteeseen vasta kuuden aikaan ja ulkona (pihallakin) oli jo sotatila käynnissä. Vein Nupun ensin ulos ilman muita ja käytin sen pissalla rakettien lähtiessä vierestä. Nuppunen ei huomannut mitään taistellessaan kinttaasta ja pissimisen kanssa ei ollut ongelmia. Usva päätti ulos päästyään voivansa pidättää mökille asti. Mimmi oli niin pihalla, että tuntui kuin ei olisi huomannut mitään. Autossakin Nuppu ehti katsella yksikseen raketteja ja ei sanonut mitään. Häntä oli tiukalla nutturalla kuten aina. Usva oli rauhioittunut autossa yllättävän nopeaa ja kaikki oli ollut mökillä ok. Tulevan uuden vuoden vastaanoton äippä haluaa kuulema olla kaupungissa, joten lienee meidän vuoro lähteä sitten korpeen tai hommaan Usvalle rauhoittavaa. Ovathan nuo ihanasta viettäneet uudet vuodet mökillä viimeiset kuusi vuotta, eli sen jälkeen kun Usvalla alkoi rakettipelko yllättäen. Joku viisas sanoi minulle, että jos koira on pelkäämättä jotain asiaa parivuotiaaksi, niin tuskin alkaa pelkäämään sitä myöhemminkin. Usvan kohdalla se ei pitänyt paikkansa, mutta ehkäpä Nupulla pitää.

Usvan paukkupelko lähti autokolari sarjasta. Sattui kolme pientä, mutta pehmeän koiran mielestä ikävää juttua autojen kanssa lyhyen ajan sisällä Usvan ollessa 2 vuotta. Seurauksena oli paukkeen ja autoilun pelko silloin kun isäni oli kuskina. Nyt U. pelkää enää autoilua sateella ja loskaisella tiellä ja sitä jos joku hermostuu autoillessa. Pauketta pelkää, mutta tilanteen pystyy pelastamaan tennispallolla. Usva saa itselleen aikaan pahoinvointia muistuttavan tilan, jota on erityisen ikävä katsoa. Mimmi ei ole enää pitkään aikaan pelännyt, tai jos pelästyy niin rauhoittuu siinä vaiheessa kun on saanut Usvan pois tolaltaan.. Noiden kahden pelkotilojen symbioosia katsellessa päätin, etten päästä pentua muorien kanssa tilanteeseen joissa jompi kumpi alkaa pelkäämään. Ikinä ei tietenkään voi ennustaa milloin pamahtaa, mutta Usvasta näkee mihin paukkeeseen se aikoo reagoida. Se katsoo äänen kuultuaan ensin Mimmiä ja sitten minua. Jos Mimmi kuulee äänen Usva pelkää ja ei niin minun reaktio ratkaisee pelon määrän. Onneksi Mimmi ei enää kuule juuri mitään ja tiukalla käskytyksellä/lelulla moni tilanne pelastuu, jos en reagoi mitenkään päättää Usva pelätä. Harvoin nykyään tulee surkeita lenkkejä äärimmäisen harvoin kun osaan jo pelata tilanteiden kanssa. Lex puolestaan on paukkuärtyisä ja se viihdyttää itseään uuden vuoden iltanakin ulkona rakettien perässä hyppien. Se on aina ollut mieltynyt valoon ja ääniin. Sekään ei ole kuitenkaan sopiva roolimalli Nuppuselle. Ideaali on se miten pentu tällä hetkellä reagoi paukkeeseen.

Mimmi on välillä voinut ilmiömäisen hyvin ikäisekseen. Joulun jälkeen kävimme lenkillä pappa-koira seurassa, mikä olikin mummelille mieleen. Mimmi käyttäytyi koko pitkähkön lenkin kuin pikkupentu. Nuppukin oli paljon aikuisemman oloinen. Seuraavana päivänä olikin sitten "krapula", eli muori oli kipeä ja vaisu. Oli tosin kaatunut aamulla rapuissa, levinnyt portaiden väliin. Särkylääkettä on onneksi varastossa pahojen päivien varalle. Yksi lepopäivä ja muori oli taas hyvässä vedossa jaksoi taas haastaa Nuppua ja Usva leikkiin ulkona. Mimmillä on lähes kaikki patit suurentuneet. Koira on selvästi kuivunut ja laihtunutkin (tarkoituksella) ja patit tietenkin tuntuvat entistä paremmin. Uusin tulokas löytyi kuonon pielestä (varrellinen mollukka) ja sitä saakin varoa turkkia kammatessa. Tammikuun aikana on rokotusten ottaminen ja vanhusten terveystarkastus. Vaikka Mimmi on elämäniloinen ja yhtä kujeileva kuin nuorenakin niin kyllä aina koiraa silittäessä löytää patit ja( tällä hetkellä) suurentuneet imusolmukkeet. Tulee pakosta mieleen elämän rajallisuus. Suuri ihme on jos saan pitää sen yhtä kauan mitä Mimmin emä ja isoäiti ovat eläneet.