Kiire on oire, ei kunniamerkki

Lokakuu ja marraskuu ovat kuluneet nopeaa tahtia ja meillä on ollut monenmoista puuhaa. Tekisi mieli sanoa, että kiirettä on pitänyt. Osallistuimme mm. hyvin intensiiviselle Nose Work-kurssille 8.-29.10 ja marraskuun alkupuoliskolla kävimme Oulussa Pumit ry:n vuosikokouksen ja treeni-iltapäivän merkeissä pikavisiitin. Muuten aika on mennyt töiden ja koulujuttujen parissa.

Nose Work-kurssi oli NW-tuomari Pekan pitämä ja perustui hajuerotteluun. Ilmoitin kurssille alunperin Ainon ja ehdimme käydä kurssin ensimmäisellä kerralla ennen kuin juoksu alkoi. Armas jatkoi siitä mihin Aino jäi ja selvitti kurssin hyvin, vaikka viimeisillä kerroilla se oli selkeästi ylikuormittunut kotona leijailevista hajuista. Kummasti palkkaa vaihtamalla, eli namit leluun unohtuivat Ainon sulotuoksut treenaamisen ajaksi.

Tuo kurssi tuli tarpeeseen ja selvensi minun ajatuksia lajista ja siitä mitä koiralta suorituksessa vaaditaan. Ehkäpä tässä kirjailen ajatuksia ylös niiden vielä lisää muhittua päässäni. Nyt sain eväät opettaa koiran myös hajuerottelulla etsimään toivottua hajua. Hajuerottelu tuntuu olevan monessa mielessä ruuan etsintää järkevämpää ja auttoi kovasti Armaksen kanssa vaaditun tehtävän täsmentämistä. Kaikki Armaksen suorituksen kurssin ajalta ovat videoitu ja kenties nekin päätyvät joskus tänne.

Rally-treeneissä olemme päässeet huonosti käymään loka-marraskuussa mutta toivon joulukuun tuovan siihen hieman muutosta. Ryhmä on meille hieman liian haastava, sillä nyt teemme kaikkin luokkien kylttejä sekaisin. Tällä hetkellä tuntuu, että meidän pitäisi vielä hetki hioa perusasioita   ja alempien luokkien kylttejä ennen liikkeiden vaikeuttamista, mutta tällä nyt mennään. Vaatii vain minulta enemmän kun pitää miettiä mitä on järkevää tehdä koirien kanssa treenikerroilla. Ainoa ei niinkään haittaa se, että minä en aina itsekään ole kartalla kyltin kohdalla, mutta Armas tykkää työskennellä siten, että minä olen selkeä ja johdonmukainen. Toistojen kestossa sisarukset ovat hyvinkin erilaisia. Armas tekee mielellään kerralla oikein ja toistaa sen jälkeen oppimaansa pilkulleen. Aino voi kokeilla ja höntsäillä miten monta kertaa on tarpeen ja aina on hauskaa, mutta liikkeen valmistuminen sen kanssa ei ole niin nopeaa. Aino kun käyttäisi minua mielellään namiautomaattina.

Pumien treenipäivä oli Rallyhaukkujen hallissa. Teimme kivan mölliradan rallyssä ja lopuksi hieman treenasimme Nose Workia. Armas oli tohkeissaan ja Aino ekaa kertaa yhteistreeneissä juoksun jälkeen. Ainon kanssa otin lopulta vain pieniä kivoja juttuja rallyradalla, sillä sitä kiinnosti kaikki mahdolliset asiat hallissa. Fiksuna olisin ottanut molemmat halliin häkkeihinsä jo kokouksen ajaksi, enkä vain tempaissut suoraan autosta omalle treenivuorolle. Tällä kertaa oli kuitenkin pääasia, että koirat pääsimme kokeilemaan uutta treenipaikkaa. Oli kiva huomata, että uusi halli ja uudet treenikaverit eivät Armasta häirinneet merkittävästi. Enemmän sitä häiritsi minun yskä jä äänen menetys, eli minun ohjaus oli enemmän vinkumista ja tukehtumista kuin normaalia koirian kanssa työskentelyä. 

Loppuvuodelle olisi luppeilla säännöllistä NW-treenausta, koulua, myyjäisiä ja sitten joulusta kotiin rauhoittumista ja uusien juonien punomista. Tarkoitus olisi myös ehtiä istua koneella ja kirjoittaa esseeitä sekä sitten kaiken vastapainoksi tätä blogia.