Kemi Int. dogshow 21.7.2012

Kemi KV pumit kuvina
Laszlo Istvan, Unkari


Urokset

Napos Joszi

ROP, CACIB

Napos Nikolazs

PU2, R-CACIB

Napos Dobias

PU3, VSP-VET

Napos Rokka

PU4, SERT

 Nartut

Napos Zöldike

VSP, ROP-VET, BIS-VET-4

Karvakorvan Usva

PN 2

Napos Hoferke

PN3, CACIB -> C.I.B

Karvakorvan Friidu

PN4, VARA-CACIB

Napos Katinka

ERI1

Elfmarkens Csillaghullas

ERI 2

Kemin KV

Kemin Kv tuli sitten ihan yllättäen. Perjantaina havahduin siihen tosiasiaan, että koirat näyttävät oikeasti kahdelta kauhtuneelta villasukalta. Kiitos lukuisien uimaretkien. Takussa ne eivät olleet, mutta kiharat olivat vain tiivistyneet turhan paljon. Muutaman viikon, jos olisin odottanut niin sitten olisi voinut jo puhua huovasta. Viikko sitten Nuppu olisi ollut vielä kehään vietävän näköinen, mutta nyt oli pakko jo tehdä jotain.

Perjantai ilta alkoi mukavasti molenmpien näyttelyyn lähtijöiden kampaamisella. Reilussa tunnissa olivat auki. Sitten olikin kiharruttamisen vuoro. Siihen hommaan olin varannut pari pulloa aitoa vichyä. Sen mineraalien ja suolojen sanotaan tekevän turkkin karheaksi, mutta en ole tähän päivään mennessä huomannut ennen ja jälkeen eroa käsituntumassa. Toki se sihauttaa turkin äkkiä kiharalle. Nupun turkki kuivui reilussa tunnissa ja sen leikkaaminen meni nopeaa. Ilta tosin oli jo sen verran hämärä, että jouduin suorittamaan operaation hämärässä. Usvan turkki ei ollut kuiva vielä Nupun trimmaamisen jälkeenkään. Ihan ok, siitä kuitenkin tuli.

Facebookissa käytiin pienimuotoinen keskustelu leikatako turkki auki kammattuna vaiko kiharana. Asiasta taidetaan olla yhtä monta mieltä kuin on turkin laittajaakin. Itse leikkasin ennen aina suoran turkin noin viikko ennen näyttelyä ja sen jälkeen kun turkki oli kihartunut takaisin paikkailin trimmiä pitkin viikkoa ennen näyttelyä. Jos sen teki pari päivää ennen näyttelyä ja turkki oli pitkä, niin tahtomattani tulin ottaneeksi liikaa. Siirryin kiharan turkin leikkuuseen siinä vaiheessa, kun alkoi vapaa aika olemaan kortilla. Eli trimmin ehti tehdä edellisenä iltana tai pahimmillaan näyttelyaamu(yö)na/ä. Kihartuneessa turkissa näkee mielestäni heti sen miten turkki aikoo asettua. Sitten vain leikkaa pois kaiken mikä ei sovi malliin.

En nykyään juurikaan jaksa viimeistellä turkkia näyttelypaikalla, vaan pyrin laittamaan sen toivottuun kuntoon jo edellisenä iltana. Nartuillani on onneksi riittänyt karvaa, eikä ole ollut tarvetta kampailla viimeisiä haituvan tynkiä pystyyn, jotta näyttäisi joltain. Enemminkin on saanut painella turkkia kasaan, jotta ei näyttäisi liian runsaalta. Muistuipa vain mieleen Usvan eka virallinen näyttely..
Tällä kertaa joudin tosin vielä viimeistelemään Usvaa, sillä se oli nukkunut kostean turkkinsa lyttyyn ja sitä pöyhiessä sieltä nousi ylimääräisiä kiharoita, jotka eivät sopineet päivän kampaukseen. Ennen sitä tuli lähinnä heiluttua saksien kanssa ihan vain oman mielenrauhan vuoksi. Toiset tekevät sitä kehässä harjan kanssa, tosin ihan muissa roduissa.

Näyttelyissä meni odotettua paremmin. Tuomari oli tosiaan meille ihan uusi tuttavuus. Mielenkiintoinen sinänsä, koska ei koskenut koiriin lainkaan. Pyysi vain näyttämään kaikki hampaat. Laski hyvin tarkkaan onko kaikki tallella ja ilmeisesti myäs sakotti, jos niitä puuttui. Onneksi muistin tällä kertaa jättää Usvan hammastodistuksen poistetusta p4:sta kehäsihteerille. Nuppu oli hieman yllättynyt uudesta tavasta esittellä koko purukalusto, mutta se meni hyvin kivuttomasti. Usva puolestaan on tottunut vaikka mihin, eikä sitä paljoa hidasta vaikka naamaa revitään miten tahansa. Unkarilaisten rotujen kohdalla tuomari teki koko ajan merkintöjä koirista pieneen kirjaansa ja hyvin kiinnostunut koirista.

Nuppu sijoittui erinomaisella valioiden toiseksi saaden sa:n, Usva teki saman veteraaneissa. Paras narttukehässä Usvalle vaihtui esittäjäksi Lotta P. ja sijotus oli parilta komeasti pn2. Nuppu sijoittui neljänneksi ja sai vara-cacibin. Usva kävi vielä kilpailemassa junnuissa Lotan kanssa ja he sijoittuivat hienosti nuorempien toiseksi. Pari aloitti yhteistyönsä vasta näyttelyaamuna ja heillä kohtasi kemiat heti. Usva esiintyi varsin reippaasti Lotan kanssa ja peräti paljon paremmin kuin minun kanssa!

Nupusta yritin saada eilen vielä kuvia valioilmoitusta varten, mutta toivotaan että näyttelyissä otetuista kuvista löytyisi joku parempi siihen virkaan. Nuppua on kuitenkin hieman helpompi kuvata yksin kuin Mimmiä tai Usvaa, joista en koko viikonloppuna onnistunut saamaan yhtään julkaisukelpoista kuvaa.

Pitää vielä laitella lisää kuvia näyttelystä ja kirjailla arvotelut, jahka saan niistä selkoa.

Kesäinen Kelojokka

Vietimme tänään mukavan illan Kelojokassa. Hirsimökki Kemijoen rannalla antaa mukavat puitteet kesäillasta nauttimiseen. Ihan ensimmäisenä koirat pääsivät kirmailemaan isolle pihalle. Mimmille tilasin Hurtan viilennysloimen ja se olikin nyt ensimmäistä kertaa koekäytössä.

Takki antoi mummelille niin paljon virtaa, että kaikista kuvista tuli epätarkkoja mummelin kirmatessa tuulispäänä.

Viilennystakki oli taas tuttua Hurtta-laatua. Istui erittäin huonosti, mutta teknisesti toimi jopa paremmin kuin mitä hinta antoi toivoa. Piti siis koiran viileänä paremmin kuin märkä froteefyyhe/froteetakki.. Nupun päälle viilennystakki istui sitten paljon paremmin. Eli, ehkä Mimmi ei enää sovi siihen sporttiseen käyttökoira mitoitukseen, joiden tarpeisiin takki on lähinnä kehitetty. Mikäli joku sitten kiinnostuu noista viilennystakeista, niin minun kautta niitä saa tilattua.

Nuppu ja Usva tekivät mitä parhaiten osasivat, eli juoksivat ja läträsivät joessa.

Leksu pääsi myös välillä uimaan ja toteuttamaan itseään pihavahtina. Tosin mikä vahtikoira se sellainen on joka päästäisi kaikki pihalle masurapsun hinnalla...

Välillä koirat pääsivät autoon lepäilemään ja ulkoiluvuoron sai veljeni Selma-pumi.

Selmasta tarkemmin täältä

Pitääpä katsoa saisinko vielä Selmasta jonkin paremman kuvan. Harmi muuten, että autoni ei osunut yhteenkään kuvaan. Ostin siihen sisäpintoihin sopivat hyttysverhot oviaukkoihin. Lähinnä siis sivuoveen ja takaluukkuun. Pääsin kiusauksesta ostaa jotain ällön vaaleanpunaista hellokittymäistä verhokangas. Jossain menee sentään raja. Saadaan sitten jälkitreeneissäkin pitää täystuuletus päällä ilman, että polttiaiset ja muut ötökät saavat vapaata kulkua autoon. Tuotekehittely on vielä hieman kesken, sillä jouduin nyt teippaamaan jesarilla verhot autoon kiinni. Onnistuinpa sitten ajamaan takaisin kaupunkiin auton katto ja kyljet täynnä teipin riekaleita. No, onneksi muistin sentään verhot riipiä irti teippauksista ennen kuin laitoin ovet kiinni..

Kemin näyttely on muutaman päivän päästä ja koirat näyttävät tältä:

Nyt ei kyllä ole edes mitään erityistä intoa lähteä näyttelyyn, kun on vahva ennakko-oletus miten siellä tulee menemään. Mielelläni kyllä käyn koiriani näyttämässä unkarilaiselle tuomarille, kun sellainen on taas pitkästä aikaa melkein kotinurkilla. Torstaina tulee trimmattavaksi tutun kultsuneiti ja sen näyttelytrimmin tekoa odotan innolla. Viimeksi tein sille viimeistelytrimmin näyttelyyn ja hyvin oli turkki kelvannut tuomarille. Mielenkiintoista miten nyt onnistuu turkin laitto.

Kemin näyttelyn jälkeen seuraava misseily koirilla on oma ryhmänäyttely. Sinne ilmoitin koirat ihan vain kannatauksen vuoksi. Ryhmänäyttelyissä on toki aina kiva käydä niiden tunnelman vuoksi, mutta normitilanteessa ei välttämättä enää lähdettäisi ellei olisi samassa kaupungissa. Harmittaa kyllä, että ryhmis on samaan aikaan pumishown kanssa. Sinne olisin lähtenyt riemusta kiljuen, jos ei tosiaan olisi velvollisuus jäädä tekemään oman kerhon näyttelyn eteen hommia. Kiva se on näinkin.



Lisäys 24.3.2015
Moni löytää googlettamalla blogini etsiessään tietoja Kelojokasta. Niinpä lisää kuvia löytyy täältä

Pientä treenailua

Keskiviikkona kävimme hallilla telttatalkoilemassa. Agilityesteet alkoivat kummasti houkuttelemaan, kun koiratkin sattuivat olemaan matkassa. Treenauksen kohteena olivat tällä kertaa kontaktit ja kepit. Viimeksi kai tuskailin, kun kepit eivät kisoissa toimineet kummoisestikaan. Sen jälkeen ei olla treenailtu niitä montaakaan kertaa, vaikka otin kesä-heinäkuun tavoitteeksi pykätä kepit pihalle ja  vieläpä treenatakin niitä. Pöh. Pistän treenaamattomuuden sateiden syyksi. Ja turhaa olisin treenannut, kun keskiviikon treeneissä Nuppu osasi sen mitä olisin sen kanssa tehnyt koko alkukesän. Eli oikealta puolelta keppejä se menee nyt ihan itse. Iloisesti ja nopeaa. Vasen puoli on "kummasti" taas hukassa, kuten kaikilla koirillani. Nyt pitää siis keskittyä saamaan vasen samalla taitotasolle kuin oikea. Kun sen tähän julkisesti kirjoitan, niin pakko sitten treenata. Keppien oikealta Nuppu hakee ihan kivasti vaikeampiakin kulmia. Niitä lisää, jotta tulisi varmuutta ja kehdattaisiin taas kisoihin.

Kontakteilla pysäytyksen toimivat edelleen, mutta tähän asti ollaan treenattu sitä että olen koiran kanssa yhtä aikaa esteellä. Nyt yritettiin ottaa pieniä askelia kohti itsenäistä suorittamista. Toiveissa kuitenkin olisi saada aikaan itsenäisesti suorittava agilitykoira, joka olisi jo tehnyt esteen oikeaoppisesti kun minä puuskuttaen tulen perässä. Katsotaan mitä tulee. Tietenkin on olemassa myös se tavoite, etten liikkuisi puuskutten. Sille tavoitteelle kuuluu ihan hyvää.

Mimmi ja Usva palkkautuivat näissä treeneissä siitä, etteivät tulleet häiritsemään treenaavaa Nuppua. Usvan kanssa oli tarkoitus ottaa jotain pientä, mutt se juoksi lämmittelykierrokset Nupun kanssa niin innoissaan, että sen leikattu jalka alkoi tärräämään. Samalla Usva ilmoitti, että lämmittelyt on lämmitelty ja hakeutui vesikupin ääreen. Molemmat vaikuttivat tyytyväisiltä, kun saivat palkkkaa vain nätisti hillumisesta. Minulla on ollut tässä pitkän aikaa huono omatunto Usvan eläkkeelle laittamisesta, mutta nyt näkee asian jo järjellä. Ei siitä ole enää aktiiviseen treenaamiseen. On ansainnut eläkepäivänsä ja vähemmän vakavat treeninsä.

Ohjatuissa agitreeneissä ei ollakaan päästy käymään kunnolla kuluneen kesäkauden aikana. Kerran oikeastaan. Oma selkäni on pari viimeistä viikkoa huudattanut minua äkkikäännöksissä, joten olemme keskittyneet lenkkeilyyn. Nyt on teemana Rantavitikka tutuksi. Olemme löytäneet jo muutaman uuden viehättävän lenkkireitin, mutta tutkimusretket jatkuvat. Harmi vain, että Mimmin ollessa matkassa lenkkien pituus jää maksimissaan 3 kilometriin per kerta. Sekin pitäisi Mimmin mielestä kävellä koko matka kodin suuntaan.

Viikonlopun aikana olemme Nupun kanssa yrittäneet aina sopina hetkinä treenailla toko-juttuja. Nouto on ollut pääteemana nyt viikonlopun aikana. Posti toi uuden 400 g kapulan ja päätin ronkisti jatkaa sillä mihin jäimme aikoja sitten. Nyt olemme päässeet uudelleen siihen vaiheeseen, jossa Nuppu nostaa kapulan maasta ja pitää sitä hetken. Aloitin noudon rakentamisen alusta, mutta koska olimme edenneet sen kanssa nostoon asti, eteneminen oli nyt nopeaa. Seuraaviin treeneihin kaivan kyllä esiin meidän pienen pienen kapulan. Parempi opettaa sillä kapulan käsittely, kun on kuitenkin selkeästi kevyempi ja siten helpompi Nupun "käyttää". Tavoitteena olisi siis opettaa Nupulle rauhallinen pito. Usvan kanssa en aikoinaan tiennyt heti vaatimuksia ja sain opetettua sen noutamaan innokkaasti, mutta myös mälväämään kapulaa holtittomasti. Ainoastaan iso 800gramman kapulaa se ei pureskele samalla kun pitää sitä kiinni. Nuppu ei ole onnneksi tähän asti osoittanut mitään haluja pyöritellä kapulaa suussaan ja pureskella sitä, mutta enköhän senkin vielä ehdi tässä opettaa. Näissä treenissä Usva pääsi loistamaan, sillä vuorottelin treenejä Nupun ja Usvan välillä. Mielenkiintoista oli huomata, että naksun kanssa Nuppu alkoi äännellä. Alkuun, kun se ei heti keksinyt mistä palkkaan, se turhautui ja alkoi mankuen tökkimään naksukättä. Intopiukeuden ansiosta onnistuimme jopa saavuttamaan optimaalisen flow-kokemuksen..
´

Kauden ensimmäiset jäljet

Kävimme Nupun ja Leksun kanssa tekemässä viimein tämän vuoden ensimmäiset jäljet. Mukaan lähtivät myös Jonna, Asgeir ja Sutki. Teimme jäljet toisille, jotta koirat saisivat vieraan talloman jäljen.

Nuppu teki tuttuun tapaan verijälkeä. Jäljestysinto oli kiitettävä. Minun ohjaus taas ontui, kun en osannut luottaa koiran tietävän minne on menossa. Pitää enemmän harjotella, siten ettei tiedä yhtään miten ja missä jälki kulkee. Saisi opetella luottamaan koiraan. Ekan makauksen Nuppu nappasi ilmavainulla tuulen painaessa jäljen hajua hieman sivuun. Kulma meni nätisti. Toisen makauksen se tyynesti ohitti ja palasi paikkailemaan asiaa. Vauhti oli hyvä, sain jarrutella Nuppu lähes koko ajan, mutta se  ei myöskään tehnyt ekan kolmanneksen jälkeen juurikaan turhia tarkistuspistoja.
Makauksen Nuppu ilmaisi reippaasti ja jäi kunnolla tutkimaan sorkkaa. Lähti sorkan luota pois vasta kun kehoitin.

Videossa ei näy makauksen ilmaisua, mutta se oli parasta koko jäljessä. Nyt taas treenaamaan rutiini takaisin hommaan syksyn kokeita varten.

Leksun kanssa tein pk-jäljen. Mietin hieman miten mahtaa lähteä ajamaan Jonnan tallustamaa jälkeä, varsinkin kun on viime vuonna tehnyt vain verijälkeä. Hyvin meni kaikkinensa, viime vuosien treenimääriin nähden. Alussa varauduin poskettomaan kaahaamiseen ja jätin remmin pantaan hillitäkseni menoa. Heti alussa se tosin osoittautui turhaksi. Vauhti on vuosien varrella hieman hiipunut. Voimakas se edelleen on ja välillä sain tosissani jarrutella. Välillä jarruttelin väärissä paikoissa. Leksun kanssa olisi tehnyt hyvää tietää missä jälki kulkee. Oppisin nyt alkuun lukemaan sitä. Nameja oli apuna, mutta ne lähinnä aiheuttivat sen, että jäljestäminen keskeytyi ja Leksu palasi etsimään unohtuneen herkun. Pitää muistaa, että seuraavalla kerralla on namia vain kulmissa ja loppupalkkana.

Nuppu ja Leksa olivat treeniparina varsin näppärä kaksikko. Melkeinpä rentouttavaa treeniseuraa. Kuvasta ei arvaisi miten innokkaasti Nuppukin odotti jäljelle pääsyä. Makoili vain pikkusievästi odotellen vuoroaan ilman turhia vouhkaamisia.

Lampaita

Kävimme viime torstaina Kiimingissä paimentamassa. Paikka oli sama kuin edelliselläkin kerralla ja edelleen yhtä mieleinen kouluttaja. Nuppu oli mennyt selkeästi eteenpäin sitten viime kerran. Tarvitsee kuitenkin mielestäni edelleen sytyttelyä. Homma ei ole Nupun mielestä yhtään niin kivaa kuin esimerkiksi jäljestäminen. Lampaat ja paimensauva aiheuttavat siis vielä hieman epävarmuutta koirassa. Menemme uudelleen heti kun saan aikataulut sopimaan.

Paimentaminen tekee hyvää Nupulle, ja koska edistymistä tapahtuu joka kerta, niin mielenkiinnolla katson kuinka pitkälle se edistyminen kantaa. Nuppu on tähän mennessä käynyt kolme kertaa lampailla. On siis nähnyt niitä tähän asti kerran kesässä. Edelleen Nuppu työskentelee huomattavasti reippaammin tallissa, koska saa olla lähempänä minua.

Suuri kiitos kuvista Eevaliisa Pohjaselle.

Jällivaaran ja Rovaniemen KV näyttelyt

Piipahdimme kaiken näyttelykiireen keskellä Jällivaarassa Ruotsin puolella. Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla vaikka serti-jahtiin lähdimmekin. Nuppu oli valeraskauden pyörteissä tiputtanut pohjavillansa tyystin. Harjailin sitä kyllä aika ahkerasti, kun karvaa kerrankin lähti kunnolla. Harjasin siis harjaamisen ilosta..
Usva puolestaan oli entisessä terässä. Liikkeetkin olivat taas melkein kuin ennen vanhaan.

Perjantai illan keikuin vielä Rovaniemen kv-näyttelyn palkintoteltassa liimailemassa pokaaleihin lätkiä ja laittamassa poroja ojennukseen lauantaita varten. Ilta kymmenen aikaan pääsin kotia trimmailemaan koiria. Pakko on paras muusa.

Lauantai aamuyö koitti ihan liian aikaisin ja pienellä viiveellä pääsimme reissuun. Lähes koko ajan tuli vettä vaihtelevalla voimalla. Onneksi näyttelypaikka löytyi helposti ja teltta oli matkassa. Palelin horkassa jo pelkästä jännityksestä. Olin toisin jo läpimärkä ennen kuin kehämme alkoi.

Tuomari oli uusi tuttavuus ja varsin mukava. Viikonlopun aikana molemmat ruotsalaiset tuomarimme perustelivat näyttelle asettajille valintansa mm. pn kehässä. Oli mukava kuulla tuomareiden päätöksiin vaikuttaneet asiat. Olin ihan positiivisesti yllättynyt, kun en ole vastaavaan tärmännyt kovinkaan usein muun maalasten kehissä.

Nuppu esiintyi entiseen malliin, eli sillä oli kova hönkä isäntänsä luo. Tuomari valitteli, kun ei nähnyt kunnolla liikkeitä koirian pomppiessa ja vaihtasessa askellajia miten sattui. Hieman hävetti, mutta oma vika kun ei olla treenattu.

Nuppu sai seuraavanlaisen arvostelun Liz-Beth Liljevistilta

"Tik på den större sidan. Fina öron, bra skalle och nosrygg, kort u käke, utm benstome och proputioner, väl vinklad, väl utv bröstkorg. Rör sig m bra steg läng m m höga frambens rörelser. Utm. päls. Champion i dag."

val Excellent, vak 2. CK, PN3, SERT, VARA-CACIB, Ruotsin muotovalio

Usva puolestaan sai tuomiokseen:

"11 årig veteran i utm. kondition, på den större sidan. Finna proportioner, bra huvud, öron och bett. Utm. benstome och vinklar. Mkt bra päls, normala rörelser. Trevligt temperament"

vet Excellent, vek 2, CK,  PN1, VSP, ROP-VET

Emme jaksaneet jäädä enää isoon kehään vaan suuntasimme tyytyväisinä kotiin.



Ruotsin tuliaisia..






Rovaniemen Kv näyttelyyn suuntasin puoli kuolleena. Tuomarina meillä oli Kurt Nilsson, enkä oikein osannut enää odottaa yhtään mitään. Toivoin vain, ettei sakottaisi liikaa koirien koosta. Enemmän jännitin ja murehdin miten saan palkinnot riittämään sunnuntaipäivän ja sitä onko talkoolaisia tarpeeksi palkintokehässä.

Nuppu

"Kraftful tik, som kunde vara ngt elegantare. Bra huvud. Utmärkta proportioner. Utm. brötparti. Goda vinklar. Rör sig smalspårigt o trippande fram, ngt trång bak."

val eri, vak 1

Usva

"Kraftful äldre dam, med bra huvud o uttryck. God rygglinje. Kraftful bröstparti. Goda vinklar. För äldern utm. rörelser."

vet eri, vek 2

Aina ei voi voittaa, tai edes menestyä. Kummasti olen tyytyväinen noihinkin, kun tiesi mistä tuomari sakotti kutakin koiraa. Kukaan kolmesta nartusta ei  saanut sa:ta. Onneksi pumeille kuitenkin tuli menestystä Best in show vetskuissa kun N. Zöldike teki taas hyvää pr:ää pumeille korjaamalla koko potin.



Uusi blogi

Päätin kokeeksi jatkaa bloggaamista täällä. Vanhan blogin kanssa on ollut ongelmia ja olen pitemmän aikaa miettinyt muuttoa. Katsotaan kauanko sitten viihdymme bloggerin puolella

Vanha blogi säilyy siis osoitteessa http://pumpelot.vuodatus.net

Viimeisimmät kuulumiset päivitän mahdollisimman pian..