Pennut jo 16 viikkoa

Maanantaina tuli täyteen hurjat 16 viikkoa. Pennut ovat kovasti eteviä ja tomeria. Omilleni en ole juuri mitään vielä ehtinyt opettaa, siis normi elämää kummenpaa, mutta muut ovat kuuleman mukaan jo kovasti opiskelleet kaikenlaista. Hyvä niin, mitä enemmän koiran kanssa puuhaa sitä helpommaksi arki ja elo käy. Peruskoulus on taas itsellä ajankohtainen kun kansalaisopiston opetushommat taas alkoivat tälle..kesälle.

Itselläni on kovasti kesäinen olo, vaikka monet säästä valittavatkin. Koiranpennut ja lumien sulaminen saa taas kovasti odottamaan leppoisia kesäpäiviä, jopa huolimatta siitepölystä ja sääskistä mitkä aina tuppaavat unohtua. Kesälomaa minulle ei tänäkään kesänä ole, mutta olen päättänyt olla tehokas ja hyödyntää kaikki vapaat hetket kivaan puuhailuun. Parin päivän vapaatkin tuntuvat tällä uudella asenteella todella pitkiltä.

Elämän normalisoituminen pentujen jälkeen sai Mimmin mentyksen taas pintaan. Ihmettelin jo miten vähällä surulla olisin siitä selvinnyt, mutta se vain odotti sopivaa aikaa tulla esiin. Suru on vain surtava, ja hyvällä tavalla se muistuttaa miten merkittävän ajanjakson sain kokea elämässäni.

Iines kävi maanantai iltana kylästelemässä ja leikkimässä Ainon ja Armaksen kanssa. Näkivät toisensa muutaman viikon tauon jälkeen. Siskoilla löytyi heti yhteinen sävel, mutta Armaksen ja Iineksen piti ensin vähän miettiä kuka komentaa ja ketä. Pennuilla oli alku patsastelujen jälkeen hirmuisen hauskaa yhdessä.

Tässä vielä Edistä tuore kuva

Pentujen korvat elävät tällä hetkellä ihan omaa elämää. Ainon korvat ovat olleet sitkeimmin pystyssä, tosin maanantaina toinen päätti taipua oikeaan asentoon. Armaksen korvat ovat pystyssä kun jotain mielenkiintoista tapahtuu ja iltaisin taittuvat ihan oikean näköisesti. Olen vielä malttanut olla peukaloimatta niitä. Aika näyttää mille alkavat ja tarviiko alkaa jollekin.

Huhtikuun kuulumiset lyhyesti

Huhtikuun alkupuoliskolla loppuivat meidän lorvailut. Kävimme hallilla koko porukan voimin. Pennut pääsivät tutustumaan paikkaan ja aikuiset koirat vähän riekkumaan. Koska olimme tapamme mukaan myöhässä omalta vuoroltamme päätin aloittaa keveästi treenikautemme. Pehmeä lasku siis. Pumit leikkivät ja Leksu hömppäili ja pääsi tekemään pikkuisen agia. Leksu taitaa myös siirtyä eläkeläisagin pariin. Sen verran kivasti rimat jäivät jalkoihin. Treeni-illan päälle se pikkuisen varoi toista takajalkaansa.

Pennut saapastelivat halliin sisään kuin olisivat siellä ikänsä kulkeneet. Esteet kiinnostivat ja putki erityisesti. Hypyt olivat onneksi pentuihin nähden korkealla, sillä Armas olisi varmaan muuten yrittänyt yli. Sen verran innokkaasti se niiden takana aina yritti hyppyaskeliaan sovittaa, jos hyppy sen eteen sattui tulemaan. Ehkä niistä jonkinlaisia agikoiria leivotaan aikanaan. Nyt keskitytään ensisijaisesti luomaan kunnon pohjaa yhdessä tekemiselle.

Pennut olivat pääsiäislomalla mökilla. Minä kävin mökiltä tekemässä yövuoron vapaiden välissä ja muuten nautimme koko porukka maaseuden vapaudesta. Pentujen saapuminen mökille oli taas varsin mielenkiintoinen. Ryntäsivät sisälle yhtään ujostelematta ja kuin olisivat ennekin olleet siellä. Tietenkin koko mökki tuoksui tutulle ja vanhempani olivat iloisena vastaanottamassa pikkuisia. No, ehdin kärsiä mörkökaudesta myöhemmin, ja nautin nyt reippaista pennuista. Pitkät automatkat ovat kurjia, sillä Ainolla on matkapahoinvointia. Pitää seuraavan kerran kokeilla sylissä matkaamista, josko se helpottasi pikkuisen oireita. Se siis vain oksentelee, muuten on ihan rauhallinen ei siis läähätä.

Mökki on puulämmitteinen ja lattianrajassa tuppaa olemaan kylmä, varsinkin öisin, joten uhrauduin nukkumaan pentujen kanssa 120cm patjalla lattialla. Lattialla vietetyt yöt olivat mielenkiintoisia. Ensinnäkin pennut yrittivät kasautua naamani päälle ja aamuisin hiukseni olivat muotoiltu uudelleen ja naama oli naarmuilla. Totesin omaavani vähän liiankin hyvät unenlahjat. Aino keksi viimeisenä yönä, että peiton alla voi pieni pumi kulkea vaivatta. Minulle tuli elävä muistikuva eräästä yöstä vuosien takaa, jolloin jaoin vuoteeni metsähiiren kanssa. Hiire oli juoksennellut yön vartaloni ympärillä (papanavana paljasti) ja minä vain heräilin ihmeelliseen kutinaan. Kiitos Ainon, hiiritunne tuli elävänä takaisin mieleen.

Iines käväisi viikonloppu vierailulla huhtikuun puolessa välissä. Pentujen jälleen näkeminen oli varsin mielenkiintoinen. Selkeästi tunnistivat toisensa, mutta kovasti piti puolin ja toisin mahtailla. Varsin nopeaa Iines kuitenkin sulautui taas osaksi porukkaa ja leikit olivat sen mukaisia. Pelkäsin koko viikonlopun, että Iines menee rikki, kun se ei osannut tietenkään muiden tapaan varoa huonekaluja ja kodin ansoja täydessä pumihepulissa. Sain kuitenkin palautettua pennun ehjänä takaisin. Iines on kyllä nimensä veroinen. Iloinen, ihana ja avoin.

Ekat rokotukset menivät kivuitta ja tällä viikolla olisi sitten vuorossa seuraavat. Pennut saapastelivat Ullalle tottuneesti ilman mitään haisuakaan ikävästä piikittelystä.

Valtakunnallinen koirapäivä oli varsin puuhas päivä minulle ja Usvalle. Aamusta pääsimme vierailemaan radioon lyhyellä varoitusajalla. Linkistä löytyy meidän haastattelu. Itse en ole vielä sitä rohjennut kuunnella. Usva oli studiolla kuin kala vedessä. Itse lähetys tehtiin ulkona läheisen huoltsikan pihalla.

YLE Lappi: Koira tarvitsee aktiviteetteja

Usva kävi myös pyörähtämässä kennelpiirin mätsärissä, missä olin yhtenä puuhanaisena. Tuloksena VET3 ja Lotan kanssa junnujen voitto. Usvalla oli kivaa, vaikka ilma olikin suhteellisen kylmä.

Huhtikuussa alkoi minun uusvanha työ, eli pääsin kesäksi tekemään melkein oman alan töitä Ensi- ja Turvakodille, myös kansalaisopiston tuntiopettajuus koirankoulutuksen merkeissä lähti taas käyntiin. Tässä on siis ollut kiireitä, enkä ole päässyt Nuppusen kanssa ohjattauihin treeneihin. Nyt onneksi työvuorot menevät sen verran mukavasti, että päästään välillä käymään ohjatuissakin.