Kuulumisia ja kuvia

Sitten viime päivityksen olemme ehtineet puuhailla yhtä sun toista.

Viime sunnuntaina 22.2 olin järjestämässä mätsäriä ja samalla käväisin omieni kanssa kehässä. En halunnut jättää niitä kotiin tylsistymään. Meno oli hieman kankeaa kehässä kipsistä johtuen. Sennuissa onnistuin nilkuttamaan toisen sijan, parikilpailun voittivat pumpeloiseni ja vetskuissa Usva oli toinen ja Mimmi neljäs. Hirvittää ihan miten omat handlaustaidot ovat totaalisen ruosteessa, samaten koirien esiintyminen on varsin vallatonta. Juokseminen kehässä helpottui loppua kohden, sillä kipsin pohja murtui. Ihmisten poistuttua treenasin koiren kanssa vielä jääviä liikkeitä, sekä paikallaanoloa. Agia otin myös hieman, siis sen mitä pystyin liikkumaan.

Maanantaina sain luvan jättää kipsin pois. Olipa vain jännää kulkea ulkona ilman kipsiä. Jalka rasittuu huomattavasti nopeampaa nyt kuin kipsin kanssa.

Uutta potkukelkkaa piti sitten heti päästä kokeilemaan, mutta potkuttelu ei oikein vielä onnistunut. Leikatulla jalalla ei kestänyt oikein potkia, mutta siihen ei voinut myöskään tukea. Mimmi oli haltioissaan uudesta lelusta, Usva suhtautui hieman penseästi ja kulki vierellä sen matkan minkä potkuttelin sinnillä. Lexu on päässyt toteuttamaan itseään lähes joka päivä pitkillä potkurilenkeillä, ei tarvitse isännän kuulema juurikaan vauhtia potkia.



Keskiviikkona kävimme Salmijärvellä lenkillä. Ilma oli mahtava ja aikaa vierähti mukavasti toista tuntia. Torstai ja keskiviikko menikin sitten kipeää jalkaa kiroten.. Kelkkareitti ei kuitenkaan ollut niin tasainen ja kova kuin olisin suonut. Pumit eivät onneksi kelkkoihin reagoi, mutta muutaman kerran U. innostui juoksemaan Verkun kanssa pieniä pyrähdyksiä. Kelkkoja enemmän Usvaa kiinnosti vähän matkan päässä juoksennellut hevonen.









Tänään taas pääsimme metsälenkille, mutta pahaksi onneksi kamera jäi pois matkasta.

Tokotreenit ovat nyt tauolla, mutta itsenäinen treenaaminen jatkuu.

KuutamoTOKOilua ja agitreeniä

Tortaina 12.2 pääsimme pitkästä aikaa Usvan kanssa KuutamoTOKO ryhmään. Treenasimme maahan menoa, seuraamisen käännöksiä, liikkeestä pysähtymistä.

Maahanmeno tökki sen verran paljon, että mietin josko opetan sen kokonaan Usvalle uudestaan. Haluaisin sille samanlaisen maahanmenon kuin Mimmillä on, eli että se heittäytyisi suorita jaloilta salamana maahan. Tosin Usva kyllä osaa senkin, mikä kävi ilmi siinä vaiheessa kun otin liikkeestä seisomista seis-käskyllä. Meni sitten nätisti maahan.. Seuraamisen käännöksiin vaihdan myös pallopalkan. Noiden tökkimisien seurauksena minun treeni-into sen kuin vain kasvoi lisää. Harmitti vain kun jalka+kipsi ei oikein taipunut kaikkiin palkkaus yms. pyörähdyksiin ja nopeisiin liikkeisiin, vaikka parhaani yritin.

Treeneistä jäi varsin postiivinen tunne. Usva ylsi varsin hyviin suorituksiin kun käytin lelua palkkana. Lelusta taisteleminen on mennyt mukavasti eteenpäin. Huomaan, että on kannattanut keskittyä oikeanlaiseen leikittämiseen.



Perjantaina 13.2 Hanna ja Eimi noukkivat meidät mukaansa hallille. Perjantai oli siis pelastettu!

Aamu nimittäin alkoi ankeasti uudella tikkienpoisto reissulla. Torstaina tikit periaatteessa poistettiin, mutta perjantai aamuna huomasin, että niittejä oli vielä jäljellä. Ei kun uudelleen sairaalaan.

Treenasimme agia, teemana kepit ja putki. Nilkutin/köpötin yhden putki-keppi-hyppy sarja, mutta totesin sitten ettei se ehkä ole järkevää, vaikka meni ihan hyvin. Hallissa on päivisin haukkumis-ja kiroilukielto, joten hillitsin Usvaa sumutinpullolla. Kummasti meidän putkeen viennissä ollut ikuinen ongelma lähti vesisuihkauksen myötä pois. Usvalla on siis opittuna tapana jäädä putken suulle haukkumaan, ellen ohjaa erityisen tarkkaan. Nyt kun kielsin haukkumasta vettä käyttäen, niin johan loppui putkiongelma. Usva alkoi hakemaan itsenäisesti putken suuta ja alkoi myös etenemään putkelle varsin ilahduttavasti. Treenit olivat siis parhaat aikoihin. :) Mimmi oli myös mukana, ja se tuntui viihtyvän paremmin nyt tässä uudessa hallissa. Mimmi teki muutaman kerran keppejä ja putkea, jotka ovatkin molemmat nykyään sen lempiesteitä, ja periaatteessa ainoita joihin annan sen enää tehdä.

Maanantaina selviää saanko jättää kipsin kokonaan pois. Nyt se on tarranauhoitettu, eli saan ottaa sen pois jalan jumppaamisen ajaksi. Kyllä se tästä..

Kuulumisia

Kohta on kaksi viikkoa kulunut nilkan leikkauksesta ja täytyy todeta, että olemme kaikki koirat mukaan lukien jo täynnä tätä tylsyyttä. Kipsin saan pois torstaina. Mielenkiinnolla odotan tarviiko jalka sen jälkeen jotain tukihärpäkkeitä. Onni on ollut kunnon kipulääkitys, mutta kepeillä olen siitä huolimatta joutunut kulkemaan, kun jalka ei ole antanut varata täysin. Se on ollut välillä todella kipeä.

Epäonneakin minulla on ollut mm. kipsien kanssa. Ensimmäiselle kipsille kävi pieni vesivahinko suihkussa,jotan se piti sitten vaihtaa. Vaihto olikin tarpeen, sillä verta oli kertynyt kipsin sisälle sen verran paljon, että Lexukin haisteli yöllä jalkaani huuliaan lipoen. Ilmeisesti odotti paistin kypsyvän.. :D Kipsi numero kaksi jouduttiin vaihtamaan kun jalkani alkoi vuotamaan nestettä. Tulehdusta ei onneksi ollut. Kolmas kipsi on nyt jalassa ja se on varsin hyvä. Jalan asento on parempi kuin aiemmissa kipseissä, eli käveleminen on helpompaa, lähes normaalia. Rikki tämäkin tosin jo on kantapäästä. Viime la lensin sitten lahjakkaasti rappukäytävässä ja laskin portaat selälläni alas. Olin menossa kellariin ja keppi sekä kipsikenkä olivat sen verran märkiä lumesta, että menivät alta. Kipeää kävi, mutta mitään ei ilmeisesti mennyt rikki, muutamaa katkennutta kynttä lukuun ottamatta.

Mimmi ja Usva ovat olleet täysin äipän lenkitettävänä ja ovatkin sitten olleet koko ajan vanhemmillani. Tosin siellä minäkin olen sitten kaikki arkipäivät viettänyt, siis siihen asti kun M. on hakenut töistä päästyään minut kotia. Ulos en ole päässyt koirien kanssa kuin kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli muutaman päivä leikkauksesta, mutta eipä olisi kannattanut kun leikkaushaavat alkoivat uudelleen vuotaa. Ulkoilu meni kyllä muuten mukavasti. Olin niin onnellinen fiksusti käyttäytyvistä koiristani.

Varauduin ekalla kerralla siihen, että Usva tempoo remmissä ja laitoin sille joustavan vetonarun tavallisen remmin sijaan. Mimmi kulki normiremmissä. Aika pian huomasin, että olin laittanut sinkuvaan remmiin väärän koiran. Mimmi oli nimittäin sitä mieltä, ettemme saa antaa mokomien kyynärsauvojen haitata riekkumista yms. hauskaa. Usva kulki koko ajan remmi löysällä sivulla tai takana. Ainoastaan muutaman kerran se maistoi lahjettani ja nipisti polvitaipeesta.. Mimmi tosiaan käyttäytyi kuin pahainen kakara. Onneksi se kuitenkin oli koko ajan kuulolla ja selvitti kiertyneen remmin pyynnöstä sekä vaihtoi vasemmalle kulkemaan aina kun vain pyysin. Irtiriekkuloimisen jälkeen Mimmikin vaihtoi viimein mummovaihteen päälle ja köpötti nätisti sivulla, tosin siinä sinkuvassa remmissä.

Usva on kyllä kaikin puolin näppärä kaveri liikuntarajoitteiselle, se kun osaa palauttaa kaikki tippuneet tavarat takaisin käteen ilman erillistä pyyntöä. Tuon sekä oikean ja vasemman osaamisesta on ollut ulkoilessa nyt todella paljon apua.

Tänään kävimme toisen kerran ulkona, minulla oli vielä ulkoilessa sauvat mukana vaikka loppupäivän kävelin jo ilman niitä. Mimmillä oli taas vauti päällä, mutta joustavan remmin ja muutaman tiukemman käskyn avulla ulkoilu oli varsin vaivatonta edelliseen kertaan verrattuna. Usva tyytyi vain nipistämään minua kerran heti pihasta lähdettyämme. Ilmeisesti se purkaa sillä itseään. Siinäpä nipistelkööt ;) kun se tuntuu vain lähinnä etuhampaiden hipaisulta. Kepit olivat kyllä vähän turhat lumisessa metsässä, lähinnä olivat vain henkisenä tukena. Kuvat ovat tältä päivältä.



Lex osoittaa myötätuntoaan jalkapuolelle emännälleen..



Usva komentaa tekemään jotain kivaa..



Mimmi sai lumipesun. Syyllinen näkyy takana.



Usva kyttää lumista puuta, josko tuuli (tai emäntä) tiputtaisi lumet alas.