Hyvää Joulua!

Pakkasta -23 astetta

Tänään oli ensimmäinen todella kylmä päivä koko talvena. Lunta ei edelleenkään ole kuin muutama sentti. Eilen kävimme eläinten joulurauhan julistuksessa ja jouduimme lähtemään kesken pois. Seuralaiseni (äippä, Mimmi ja Usva) palelivat niin kovasti ettei valituksesta meinannut tulla loppua. Minä ja Nuppu olisimme tarenneet hyvin. No, eipä joulurauhan julistuksesta olisi mitään kuullutkaan, eikä me niin sanasta muutenkaan perusteta, ettei se niin haittaa ;). Nupulle taas yksi kokemus lisää kirjattavaksi pienen pumin muistikirjaan. Pikkuneiti oli taas kiukkuinen kuin ampiainen, ruoka-aika nimittäin lähestyi uhkaavasti ja kai silläkin hieman oli kylmä.. Eilen siis todettiin, etteivät mummot pärjää näissä ekoissa pakkasissa. Näihin kyllä tottuu, mutta nollakelien jälkeen ottaa jonkin aikaa koville.

Tänään oli sitten kunnon pakkaset. Töiden jälkeen koirat autoon ja hallille purkamaan päivän aikana kertyneet höyryt. Emme tehneet oikeastaan muuta kuin hauskuutimme toisiamme.

Viime viikolla kävimme asentamassa hallille peilit ja tänään pumit näkivät ne ensimmäisen kerran. Mimmi lähti aseenteella peiliä kohden, mutta pysähtyi sitten peilailemaan itseään. Tajusi vasta nähtyään Nupun ja Usvan peilissä mitä kapine oikein on. Usva kävi kurkkaamassa peilistä, mutta oli kuin sitä ei olisikaan. Nuppua peili kiinnisti kovasti ja se kävi vähän väliä palloilemassa peilin edessä. Hauska seurata miten kaikki reagoivat peileihin eritavoin.



Mimmi huomasi peilin ja vieraan koiran

Kuulumisia ja treeniä

Sitten viime merkinnän olemme treenailleet edelleen samaan tahtiin. Pari-kolme hallitreeniä viikossa.

Lexun työskentely menee koko ajan eteenpäin. Teknisesti se osaa jo bh:n liikkeet. Noudotkin sujuvat samaan malliin, mihin toissa kesänä niiden kanssa jäätiin.

Usvan kanssa olemme keskittyneet kontakteihin ja keppeihin omatoimitreeneissä. Valitettavasti pari ohjattua on jäänyt välistä, mutta niissä missä ollaan oltu koira on toiminut mielestäni varsin hyvin. Kisaaminenkin houkuttaa pitkästä aikaa. Pitää vain sitä ennen kuvat Usvan luusto uudelleen. Tottisjutuista en ole Usvan kanssa treenannut muuta kuin noutoa, ehkäö siksi että se sujuu kaikista parhaiten. Saadaan molemmat kaivattuja onnistumisen kokemuksia. Kivaa on ollut. :)

Nuppunen on päässyt treenamaan agia, tottisliikkeitä ja näytelmiä varten. Yllättävän hyvin meni taanoiset näytelmäharkat. Nuppu liikkuu hyvin ja antoi Paulan koskea itseensä ujostelematta. Hampaita en alkanut vielä näyttelemään, tai siis antanut "tuomarin" niitä räplätä. Nuppu on jännä otus. Näyttelytreenejä odotellessa se teki omaaloitteisesti tuttavuutta Tanjan kanssa ja antoi räplätä itseään tosi kivasti. Heti kun minä annoin namia Tanjalle Nuppua varten, niin johan N. heittäytyi epäluuloiseksi. Sain vinkiksi etten saisi antaa Nupulle tilaisuutta vetäytyä. Se itseassa toiminkin erittäin hyvin.

Viime to meillä oli Nuppusen kanssa erittäin hyvät agitreenit. Sain jo hyvin otettua sivulta ohjaamista. Kepit päätin sittenkin opettaa ilman ohjureita, samalla tavalla kuin Usvallekin. Taitaa olla kaikista nopein ja sopivin minulle. Ärsyttää jos hommassa on liian monta liikkuvaa osaa..rittää että minä ja koira liikumme jokaiseen ilmansuuntaan yhtäaikaa.

Nupun suusta löytyi muutama päivä sitten ikävä haavauma, joka on nyt sitten "tehohoidossa" .Haavauma on kipeän näköinen ja varmasti osasyy siihen miksi sen tunteet ovat taas leiskuneet viime aikoina. Toinen syy lienee lähiaikoina alkava juoksu. Meillä ehtikin olla jo aika leppoisaa tässä välissä. Onneksi kohta taas hellittää kun hormoonitoiminta tasaantuu.

Mimmin kanssa ajattelin jatkaa taas tottisliikkeiden treenausta. Ikäähän sillä on jo, mutta nauttii edelleen uusien asioiden opettelusta. Agitreeneissä Mimmin tehtävänä on nostattaa nuorisoa (ihan kuin sitä muka tarvitsevat, nousevat kuin pullataikina). Parasta mitä M. tällä hetkellä tietää on putken ja keppien tekeiminen uudelleen ja uudelleen..palkkakin kun on kohillaan.

Tässä muutama kuva Nupusta 8kk-trimmissä

Treenattu on..mistähän sitä aloittaisi?

Noniin, ollaan treenattu sen verran ahkerasti kaikkea pientä, etten tiedä mistä aloittaa. Pitääpä kirjoittaa kaikesta lyhyesti.

10.11 Tiistai

Aloitin viimein noudon opettamisen Nupulle, tavoitteena oli 15.11 ilmaisutreenit. Nupulle aloin naksutella alkuun kapulan tuijottelusta, parin namin jälkeen siirryin jo naksuttelemaan kapulan limomisesta. Muutaman toisto tästä Nuppu alkoi tarjoamaan kaplan ottoa oikeasta kohtaan. Siitä vielä muutama onnistunut toisto ja lopetus täyspottiin.

Usvalla noudossa ei ole muuta ongelmaa kun kapulan pyörittely suussa. Siinä kyllä riittä ongelmia kerrakseen. Olen todennäköisesti aikoinaan siirtynyt liian nopeaa isoon kapulaan, eli pk:n keskikoiseen kapulaan. Sitä Usva pitää urhoollisesti, mutta kun painaa niin paljon on koira lopulta roikottanut kapulaa vinossa. Tiedä sitten johtuuko tuostakaan, sanovat että joillain koirilla on vain luonnostaan levoton ote kapulaan. Mie taas olen taipuvainen uskomaan, etten vain ole opettanut sitä alkujaan kunnolla.

No, treenin idea oli, että Usva pitää pienen hetken pienenpientä kapulaa mälläämättä sitä hammastikuiksi. Siitä palkka. Tein usean toiston ja homma alkoi jo pikkuhiljaa toimia. Lopetin siis aina ennen sitä hetkeä, jolloin kapulan pyöritys alkaa. Treeni oli lyhyt ja tehokas. Päästiin iloiseen mieleen, josta on aina hyvä jatkaa ;).

Mimmin kanssa naksuttelimme hassuttelusta. Koira näytti kaikki maailman temput mitä se keksi tehdä noutokapulalle. Ei tietenkään ottanut sitä suuhunsa. Hauskin oli kapulan päällä selällään makaaminen, mutta pään lepuuttaminen noutokapulan päällä oli myös naksun arvoinen suoritus. Mimmihän itseasissa tuo kapulan, jos sen päästää kapulan perään. Tai siis se tuo sen niin pitkälle kunnes muistaa saavansa maksun tempusta, ja sen seurauksena sylkäisee kapulan noin puolentoista metrin päähän emännästä ja tulee eteen kärkkymään palkkaa. Vanhat koirat ovat ihan parhaita :D.

11.11 Keskiviikko

Oli treenien veto mineille. Sen jälkeen Lex pääsi taas treenaamaan. Homma paranee kerta toisensä jälkeen. Nyt oli vielä aika paljon haistelua ja haihattelua, mutta kun pääsivät alkuun koira toimi erittäin hyvin. Tekivät pääasiassa seuraamista ja luoksetuloa. Leikkiminen alussa auttaa virittämään Leksun työvireeseen. Leikitin sitä jonkin verran purutyynyllä, kunnes totesin selän jumiutuvan nykimisestä niin totaalisesti, että liikkuminen oli tuskaa. Oi, jos saisi tämän flunssan jälkeisen selkäkrampin viimein pois :(.

Torstai olikin sitten vp

13.11 Perjantai, epäonnenpäivä

Päivän epäonni sattui onneksi heti aamusta. Vaihdoin töissä imurin täpötäyden pölypussin ja kuinka ollakaan pussi räjähti päälleni. Onneksi sain tuon tosiaan heti aamusta pois ja pääsi nauttimaan perjantaista ilman taikauskoista hömppää. ;)

Perjantai iltapäivän ohjelmassa oli hakutreenit. Täällä on jo klo 16.00 aikalailla pilkkopimeää ja treenit olivat tietenkin melkein korvessa. Ajaessani Nupun kanssa hakuradalle mietin onko mitään järkeä lähteä pennun kanssa ekoihin hakutreeneihin pilkkopimeään metsään ja kun maalimiehetkään eivät ole vielä Nupun ystäväkirjassa. Siihen saavat kirjoittaa vain harvat ja valitut. Onneksi kuuntelin järkeäni ja teimme sitten vain pikaisesti makkararingin. Suhteellisen hyvin Nuppu söi namit pimeiltä tyypeiltä ;). Varsin iloinen olen siitä miten reipas pentu oli uudessa pimeässä metsässä.

14.11 Lauantai

Puolenpäivän aikaan oli taas hakutreenit ampuradan naapurissa. Minä pöljä otin Nupulle seuraneideiksi Mimmin ja Usvan. Ajatuksena oli tehdä makkararuutua Usva kaverina. Usvalle puolestaan oli toiveissa tehdä muutama pisto. No, tietenkin minun tuurilla ampurata oli kuin olikin käyttössä (ja  miksei olisikin). Nappasin Nupun autosta heti kun ampuminen alkoi. Mimmi ei reagoinut mitenkään, mutta Usva tärisi kuin haavanlehti aina kun huomasi saavansa minulta huomiota. Se ei onneksi läähättänyt mitä se teki kesällä kun metsämiehet alkoivat paukutella mökin lähistöllä. Oli siis parempi kuin aikaisemmin.

Nuppu ei välittänyt ampumisesta tuon taivaallista, vaikka tepastelimme miten ampumaran aidan takana. Voiko ihminen olla onnellisempi? Oleskelimme jonkin aikaa maalimiesten läheisyydessä ja Nuppu ottikin jo itse hieman kontaktia maalimiehiin. Uskalsin jäädä ampumapaikalle joksikin aikaa treenaamaan pennun kanssa tottista, sillä Usva näytti rauhoittuvan autossa. Ukkosellakin se  pyrkii autoon, ilmeisesti se kokee sen turvapaikaksi paukkuvalta maailmalta. Nuppun toimi uudessa paikassa hyvin, se ei juurikaan ottanut leikkiessä ja treenatessa häiriötä vieressä leikkivistä lapsista.

15.11 Sunnuntai

Huomasin edellisenä iltana, että näytelmätreenit ovat su iltapäivällä. Sinne siis Nupun kanssa. Tosin sain sitten pyynnön mennä vetämään ko. treenit. No, päätin kuitenkin ottaa Nupun mukaan meni miten meni. Hyvin meni, siis yllättävän hyvin. Sain opastettua muita ja Nuppu sai hillua näyttelyremmin päässä vieressäni. Hallissa oli mukavasti porukkaa, eikä pieni pumi ottanut niistä mitään painetta! Nuppu yllätti minut totaalisesti. Sehän ei tosiaan ole vielä ollut hallissa siten että siellä olisi uppo-outoja koiria. Samalla kun neuvoin muita opetin Nupulle seiso-käskyä. Hyvin sekin alkoi toimia. Näyttelyremmissä liikkuminenkin alkaa jo menemään samaan suuntaan minun kanssa.. Otin kyllä maton reunasta suuntaa, että osaisin mennä suoraan. Sekin on parantunut huomattavasti kun jätin sen treenaamatta silloin kun ei onnistunut edes sinne päin. ;)

Pöydällä Nuppu yllätti minut toisen kerran. Katsoin ensin bichonin (Nuppu ihastui pikkukoiraan heti, liekkö Riikan koirien vuoksi) hampaat Nupun roikkuessa kateellisena pöydän reunalla. Nupun ollessa vuorossa se antoi bichonin emännän koskea itseensä ilman mitään ongelmaa. Tätäkään emme ole juurikaan harjoitelleet, vaan olen antanut koiralle aikaa ikävien kokemuksien jälkeen. Näytin itse hampaat, mutta siinäkin Nuppu vain nökötti kiltisti. Mielettömän hyvä treenihetki. Ehdin jo hakutreenien jälkeen empiä Kajaaniin ilmoittamista, mutta nyt taas tuntuu paremmalta.

Pari tuntia tästä oli sitten seuraavien treenien vuoro. Otimme pikaisesti agilityä ennen haku-ilmaisutreenejä, jotka tosin päätin sitten jättää väliiin, kun koira ei tunne vielä oloaan hyväksi maalimiesten kanssa. Treenaillaan rauhassa noutoa ja tutustutaan koiran tahtiin maalimiehiin. Agissa tein keppejä. Päätin opettaa ne ohjureilla, sillä koin kujakeppien opettamisen liian haastavaksi yksin. Ahne, salamannopea koira ja namikippo keppien päässä ei ole oikein toimiva yhdistelmä. Mie kaipaan onnistumisia koiralle, ja ohjureiden avulla niitä saadaan. Tosin peruuttamalla saisi lähes saman tuloksen nopeammin, mutta mie haluan oppia ja kokeilla samalla uutta.

16.11 Maanantai

Tein Nupulle töiden jälkeen hetken mielijohteesta, kesken lenkin, pienen pentujäljen. Jälki ei ehtinyt vanheta kauaakaan ja oli ilman namia. Jäljen päässä oli namilla täytetty lapanen. Ensimmäinen jälki lumella, minkä olen ikinä tehnyt. Koirasta ei nähnyt eroa siihen jäljestääkö se lumella vai lumettomalla maalla. Palkka oli mieluinen, mutta huonosti valittu. Jatkossa käytän kaiken varalta suljettavaa rasiaa tai pussia, mistä tuoksuu mahdollisimman vähän läpi. Tahti oli ihan hirveän kova ja into samaten. Nuppu tuntui heti tietävän mitä siltä odotetaan. Pikatreeni vahvisti päätöstäni alkaa jarruttelemaan sitä jäljellä. Tätä menoa se on yhtä kiihkeä ja nopea jäljestämään kuin Usva. Nyt pitäisi siis alkaa järjestelmällisesti hakemaan tarkkuutta jäljestämiseen.

Usvan agilityteenit. Kouluttaja oli kipeä ja ilmeisesti muilla treenikavereilla oli iskenyt laiskuus ;). Saimme nautiskella Usvan kanssa ihan rauhassa hallista ja valmiista ratapätkästä. Oli tosi kiva pätkä, ja koira ohjautuu edelleen ihan käsittämättömän hyvin. Siis ihan eri tavoin, mitä ikinä ennen taukoa. Taas näkee miten asiat paranevat kun ei treenaa  . Pitää yrittää jaksaa laittaa pätkä tänne.

Lex saapui hallille Usvan treenien jälkeen ja pääsi taas töihin. Nyt turha nuuskuttelu oli lähes kokonaan jo poissa ja koira keskittyi todella hyvin tekemään töitä. Kepit otettiin tottiksen ohella ja  hyvin menivät. Muutaman toiston jälkeen jo näytti, että koira alkaisi itsekin tarjoamaan pujottelua.

Usva ja Lex treenaavat

Usvalla oli tosiaan illalla agilitytreenit. Menivät oikein kivasti. Koira liikkui suhteellisen hyvin ja malttoi mielensä mitä tulee ääntelyyn. Suorittaessa sallin ääntä, kunhan ei paukuta lähdössä tai minulle jonkin esteen edessä. Näki kyllä, että Usva paineistui vuoroaan odottaessa, mutta hyvin malttoi olla hiljaa siinäkin.

Usva jäi taas lähdöissä oikein kivasti odottamaan. Pyrin tekemään käskyttämisestäni mahdollisimman eleetöntä ja vaatia koiralta oikea suoritus yhdestä käskystä.  Namikuppi houkuttaa taas Usvaa liikaa, mutta eiköhän sekin korjaannu, jahka pääsemme treenivauhtiin. Kepit olisi tarkoitus nyt ottaa viimein oikeasti työnalle yhdessä kontaktien kanssa.

Lexun kanssa M. teki tottista. Aloitti leikillä ja lopuksi liikkeet putkeen. Nopeat treenit sekä tehokkaat ja koira toimi :). Nyt ei ollut järjetöntä nuuskutusta ja muuta sijaistoimintoa. Kyllä se tästä.

Tässäpä kuvia mökiltä, sekä Hannan pulin pennuista, joita kävin ihastelemassa







 

Kuulumisia erinäisistä projekteista ;)

Aika on mennyt kamalan nopeaa, enkä ole ehtinyt kirjoitella tänne mitään. Pitää aloittaa lokakuusta kuulumisien kertominen.

Lokakuun puolessa välissä kävin Lexan kanssa tottelevaisuuskoulutuksessa. Kouluttajana toimi luonnetestituomari, joka on myös kokenut virkakoiraohjaaja. Koulutus oli kaiken jännittämisen arvoinen. Meillä on Lexun kanssa hallittavuudessa välillä suuriakin ongelmia ja kaikeksi onneksi koira näytti ongelmien laajuuden heti koulutuksen alkuvaiheessa. Koulutus ei ollut Lexun kannalta kovinkaan kepeä, sillä se joutui ehkä ensimmäistä kertaa elämässään nöyrtymään kunnolla ihmiselle. Saimme todella hyviä neuvoja ja ohjeita jatkaa pienen projektimme parissa. Tykkäsin kovasti kouluttajan reiluudesta koiria kohtaan ja opin taas paljon uutta omasta koirastani. Kaikeksi onneksi Lelu ei ole niin kova koira mitä esittää.

Nupulla oli Peto-treenien viimeiset kerrat lokakuussa. RYhmämme oli kutistunut kovasti lumien tultua maahan.. Viimeisimmissä treeneissä tapahtui erittäin nopeaa edistymistä Nupun sosiaalisuuden osalta. Koira ei enää ota juurikaan painetta muista ryhmän koirista. Kontaktikävelyssä ja muissa liikkeissä meillä on kovasti treenattavaa, ihan siitä syystä etten ehtinyt keskittyä niihin kurssin aikana. Todella hyödyllinen kurssi meille ihan jo noiden toisten koirien vuoksi.

Samalla pitää kehaista, ettei minulla ole enää kahta remmirähjää, vaan kiva kolmen pumin lauma joka ei juurikaan reagoi ohikulkeviin koiriin. Toki se vaatii minulta vielä valppautta ja ennakointia kieltämisen kanssa. Paljon meni namia ja hieman paineilmaa. Ajallisesti edistyminen tapahtui erittäin nopeaa. Iso kiitos tästä kuuluu äidilleni, jonka kanssa suunnittelimme ja toteutimme  tämänkin operaation. Helpottaa hirveästi, kun kaikki koiria ulkoiluttavat toimivat samalla tavalla.

Kuun vaihteen Peko-leiri jäi ikävä kyllä meiltä väliin osin töiden vuoksi. Onneksi saimme peko-toiminnan käyntiin omassa kerhossamme. Tulevalle viikonlopulle onkin suunnitteilla kovasti treeniä. Tämän viikon tavoite olisi saada Nupulle noudon alkeet jollekin mallille, jotta pääsisimme sunnuntaina  Haku-ilmaisutreeneihin.

Marraskuussa aloitimme Usvan kanssa agilityn pitkän tauon jälkeen. Viimeksi treenasimme kunnolla/tavoitteellisesti ennen tammikuun nilkkaleiikkausta. Sen jälkeen kävimme muutaman kerran tekemässä jotain kun minulla oli kipsi vielä jalassa. Jalan kuntoutuminen kesti kesään ja senkin jälkeen juokseminen oli enemmän kuin huteraa. Nyt sain Usvan kunnon siihen mitä se oli ennen sterilointia ja uskalsin ilmoittaa sen ryhmään. Oma jalkani kulkee matkassa, periaatteessa se on parempi kuin ennen leikkausta. Tarkoituksena on lonkkakuvata Usva ensi vuoden puolella mielenkiinnosta. Nyt mennään koiran ehdoilla, eli minä tarkkailen neuroottisesti sen liikkeitä. Vieläkään ei näy merkkejä kivusta, vaikka koiralla todettiin nivelrikon alkua vuonna 2004.  Toisaalta tekisi mieli pitää koira pumpulissa, mutta kun se rakastaa niin töiden tekemistä ja varsinkin agilityä. Kaikki tähän asti koiran tutkineet eläinlääkärit ovat kieltäneet agilityn lopettamisen, ettei koira menisi huonoon kuntoon.

Marraskuun ensimmäinen treeni meni ihan yllättävän hyvin. Kontaktit olivat kamalat, mutta koira liikkui hyvin. Se ei myöskään haukkunut, eikä varastanut lähdöissä. Se oli kuin..tottelevainen koira ;). Usva ei myöskään huutanut vanhan tavan mukaan kentän reunalla muiden tehdessä töitä. Vaan malttoi olla hiljaa, vaikka näki että tiukkaa teki. Meidän hiljaisuustreenit kotona ja lenkeillä näyttävät purevan myös hallilla. Mielenkiinnolla odotan tämän päivän treenejä..

Nupulle olen aloittanut noudon lisäksi kontaktipintojen opettamisen. Vanhana olemme jatkaneet keppejä sekä maahan menoa. Koira on 7kk eikä osaa vielä mennä käskystä maahan. Tarjoaa sitä kyllä. :D Nupun kanssa ensimmäinen tavoite olikin hyvän suhteen luominen, harmooninen laumaelämä sekä hallittu arki. Se puoli alkaa olla kunnossa ja voimme nyt keskittyä rauhassa harrastuksiin.

Meille tuli talvi!

Vielä viikko sitten pennut saivat juosta nurmikolla..

Nyt on sitten lunta ihan riittämiin..

Nuppukin sai uuden trimmin. Mimmi ja Usva saivat uudet kampaukset jokin aika sitten, ja Titiuun kävin trimmaamassa maanantaina. Nupun vuoro oli eilen. Älyttömän nätisti oli pöydällä.

Nuppu 6kk ja kuulumisia

Meille kuuluu erittäin hyvää. Minulla on tosin ollut turhan kiireiset kuluneet 2 ja puoli viikkoa. Työharjoittelu alkoi kuun puolessa välissä ja sen jälkeen olenkin tehnyt töitä n. 7 päivää viikossa ja luennot siihen päälle. Viime viikolla hellitin luentojen osalta, sillä Nuppu alkoi hieman jo protestoimaan. Onneksi on pentu, aina on hyvä syy vähän hellittää tahtia. Mimmiä ja Usvaa ei tunnu hidastavan minun aikataulutettu elämä, sillä samalla kun juoksin joka paikkaan pidin huolta siitä, että saan hoidettua koirat mahdollisimman hyvin. Pumien päivähoitaja oli etelän lomalla viime viikon ja jouduin käymään kesken työpäivän pissauttamassa koiria. Nuppu oli koko tuon viikon sisäsiisti. Päivät menivät ilmeisesti nukkuessa, eikä pissoja tullut sisälle ollenkaan. Koskenkylässä oli turhankin helppo aamulla pistää koirat pihalle pikapissalle ennen varsinaista lenkkiä ja kaupunkiasuntoon siirtymistä päiväksi.

Peto-treenit meiltä on jäänyt nyt kaksi kertaa välistä. Eikä kotiläksyjäkään olla ehditty harjoitella. Jäädään varmaan luokalle, mutta pääasia on että saadaan hillua iloisen hallitusti ryhmässä. Agiakin kävimme treenailemassa ja mätsärissä vietimme yhden illan pimeän tuloon asti. Nuppu ei osallistunut, mutta sai sitäkin arvokkaampia kokemuksia tapahtumasta.

Lyhyen ajan sisällä olen ollut järjestämässä luonnetestiä ja jälkikoetta. Tulevana la pitäisi olla haku-kokeissa ruokkimassa ihmisiä. Jahka noista hommista pääsen keskityn taas vain omiini. Talkoilut saavat riittää vähäksi aikaa. Tuntuu välillä niin turhauttavalta olla järjestämässä kokeita ja kouluttamassa muita, kun omat koirat mähöävät samaan aikaan sohvalla. Jälkeäkään emme ole ehtineet ajamaan sitten edellisen blogimerkinnän..

Syksylle onkin tulossa jotain uutta ja mielenkiintoista. Ilmoitin itseni ja Nupun PEKO-leirille Pelloon lokakuun loppuun. Saadaan vähän vaihtelua arkeen. Toinen mielenkiintoinen ja innostava juttu syksylle ja talvelle on gradun väsääminen..



Nuppu täytti 22.9 6kk. Painoa oli 29.9 10.4 kg ja säkä on sama, ellei enemmän kuin Usvalla. Se on edelleen nätti ja iloinen pumin alku.

Meillä on myös ollut pakolliset sairastapaukset tälle kuulle. Usva oli onnistunut kipeyttämään häntänsä ja saamaan sen samalla lahjakkaasti takkuun parissa päivässsä. Eläinlääkärin puhelindiagnoosi oli tulehtuneet häntärauhaset tms. Korvatulehduslääkkeillä häntä parani todella nopeaa, enkä joutunut edes leikkaamaan häntää kovinkaan kaljuksi ;)

Treeniä ja kuulumisia

Melkein pari viikkoa on jäänyt päivittämättä ja aika paljon ollaan ehditty treenailla. Pitää kirjoittaa siitä mitä vielä muistaa.

Koirat ovat olleet todella paljon maalla (minun paiskiessa töitä) ja Nuppu on saanut nauttia pentuajastaan täysillä. Isotkin koirat toki nauttivat mökillä olosta, mutta pennun ilo ja vapauden riemu on käsin kosteltavaa. Ensimmäinen mökkipäivä menee aina rallia vetäessä pitkin pihaa. Toisena päivänä Nuppu jo kuljeskelee ja mittailee tiluksiaan kuin aikuiset koirat. Vahtihaukku on jo erittäin vakuuttava, vaikka vielä Nupun ei tarvitse siihen puuttua. Isot koirat makoilevat pitkin pihaa selvästi vartioiden, sillä aikaa kun pentu vetelee sikeitä kopissa tai tuvassa. Vieläkin isojen tehtyä hälyytyksen pentu menee terassille odottamaan, ellei tulija ole tuttu. Nupusta tulee luultavasti yhtä vakuuttava pihavahti kuin Mimmistäkin. Luonteessa on niin paljon samaa.

Toissa ti kävin pistäytymässä mökillä töiden lomassa. Innostuimme lähtemään mustikkaan. Yllättävän hyvin Nuppu jaksoi koko reissun. Ilmeisesti mustikat auttoivat sitä jaksamaan. Puolet saalistaani meni nimittäin pennun kitaan. Mitäs opetin sen syömään mustikoita. Nuppu oli kyllä varsin hellyyttävä tehdessään päättömiä syöksyjä pienen pieneen sankkoon ahmiakseen marjoja.. Marjareissu loppui reippaaseen sateeseen. Mimmi alkoi sateen yltyessä näyttämään kärsivää naamaansa ja kaikki muut, minua ja Nuppua, lukuunottamatta olivat valmiit lähtemään takaisin mökille.. Mustikoita kertyi vain noin 5 litraa, mutta mukavaa oli senkin edestä.

  

Mimmi vanhan muurahaiskeon päällä



Taas olisi aika puunata pumit esittelykuntoon..

Viime to (27.8) alkoi Nupun PETO-treenit. Nuppuhan toki tietää miten pienet pedot käyttäytyvät, mutta perustottistreenit ovat ihan paikallaan häiriön vuoksi. Ensimmäisellä kerralla keskityttiin koiran leikittämiseen. Nuppu tarttui hanakasti leluun ja roikkui siinä, mutta itselleen ei yrittänyt sitä juurikaan voittaa. Syy paljastui kun sain siltä verisen narun takaisin. Lähtevät hampaat vähän hillitsivät intoilua. Naksun opettaminen tuli tuolloin kotiläksyksi.

Aloin opettamaan Nupulle naksua silloin kun se oli 8 viikkoa, mutta jätin sen kesken kymmenen toiston jälkeen. Tulin miettineeksi, että jos opetan sille Nupulle naksun siinä vaiheessa niin minun koulutusintoa ei pidättelisi enää mikään. Pentu olisi joutunut heti pienestä pitäen opettelemaan niin pienelle turhanpäiväisiä juttuja. Päätin silloin jättää naksun tuonnemmaksi. Nyt se tuli ajankohtaiseksi. Pentu kun tuntuu repeävän onnesta kun oppii jotain uutta. Harmillisesti minulla oli vielä tuolloin tiukka työputki, joten annoin kotiläksyn isäni opettavaksi kun menivät taas mökille koirien kanssa. Olivat treenailleet sitä hyvällä menestyksellä.

Eilen otin muutaman kymmenen toiston ja tänään PETO-treeneissä Nuppu näytti jo ihan tietävän naksun merkityksen. Vielä haluan vahvistaa sitä, mutta otimme jo luopumisharjoituksia ja kontaktia. Nupulla on valmiiksi erittäin vahva kontakti minuun, joten alan nyt vahvistamaan sitä vielä lisää. Tosin jo nyt Nuppu häiritsee telkkarin katsomista napottaessaan lattialla.. Treeneissä otin odotellessa muutaman sivulle tulon ja Nuppu alkaa jo tarjoamaan sitä. Vielä vähän treeniä naksulla ja voinkin jo liittää siihenkin käskyn.

Luoksetulon paikkaa (edessä) olen rakentanut sille pienestä pitäen. Nuppua ei tunnu yhtään ahdistavan olla niin likellä minua, päin vastoin on hyvin levollisesti likellä. Muuten itse luoksetulo on erittäin vauhdikas. Kiitos siitä äidilleni, joka vahvistaa mökillä käskyä namipurkilla jatkuvasti. Nupulla ei ole vielä minkäänlaista ajatustakaan siitä, että luoksetulosta saattaisi seurata ikävä remmiin joutuminen. Mökillä sitä vain pyydetään luokse ja vapautetaan. Kaupungissa lenkkeillessä en koskaan ota sitä remmiin luoksetulon jälkeen. Kytkeminen tapahtuu siinä sivussa kun koirat kulkevat vierelläni. Tietenkin Nupullekin voisi opettaa "pantaan"-käskyn, jolla se juoksee vauhdilla pantaansa. Usvalla ja Mimmillä se toimii mainiosti. Käytännöllinen käsky kun päästää koirat pyörätien varrelta metsään tarpeilleen. Ohikulkijat eivät edes huomaa, että joku koirista on irti kun palaavat pantaansa huomaamatta..

Mimmin kanssa tein Nupun treenien jälkeen seuraamista ja jääviä (seisomista lukuunottamatta) sekä luoksetuloa. Mummolla on ihan mahdottomasti virtaa. Sivulla istuminen on vanhalle vaikeaa jäykän selän vuoksi, mutta liikkeestä istuminen toimii, kun Mimmillä on tilaa vaihtaa lonkkaistuntaan. On se niin sääli kun koirien pitää vanhentua niin nopeaa. Ties kuinka mahtavan TOKOkoiran olisin Mimmistä saanut, jos olisin vain voittanut oman kisakammoni ja treenannut kisat mielessäni. No, toisaalta riittää, että koiralla on älyttömän kivaa kun se pääsee näyttämään mitä osaa ja minä hihkun sille riemuissani. Mimmi innostui jopa hieman riekkumaan minun kanssa tavallista enemmän. Huomenna se on tietenkin jumissa, kun nytkin heittäytyi vauhdista maate kuin nuori likka. Pitää hommata sille se Back on Track- takki, kun kaikki sitä niin kehuvat. Usvakin varmaan tahtoisi moisen..

Usvan kanssa otin bh-liikkeitä. Seuraamisen päätin alkaa kasaamaan uudelleen. Senkin alku meni erittäin hyvin. Nyt minulla on selkeänä mielessä mitä haluan seuraamiselta. Toteuttaminen onkin sitten tietenkin eri asia. Liikkeestä jäävät olivat ihan käsittämättömän nopeita ja hyviä. Luoksetulo toimii. Voi, olisikin kokeessa ollut niin upea kuin tänään noissa pikatreeneissä.

Tottistelun jälkeen käväisimme vielä agikentän puolella katsomassa tuttuja. Pentu olikin kotiin päästessä jo aika väsynyt. Rankinta sillä tuntui olevan oman vuoron jälkeen autossa odottelu vuoroin Mimmin ja Usvan kanssa. Protestoi erittäin äänekkäästi mummojen treenioikeuksia vastaan. Iltapäivällä kävimme ruuanhaku lenkillä eläinkaupassa. Käveleminen keskustassa ja eläinkaupassa vierailukin toki vielä väsytti ennestään pentua.

Huomenna olisi ohjelmassa pentutreffit hiihtostadionilla ja jälkitreenit illalla. Ensi viikolle suunnittelin agia ja tietenkin tuota PETOa. Hyppytekniikkaa voisi jo ehkä uskaltaa ottaa pennun kanssa ponnareilla. Samaten putken voisi viimeistellä. En ole vieläkään osannut oikein lopullisesti päättää opetanko kontaktit läpijuoksuna vain pysäytyksellä. Kummassakin on riskinsä ja hyvät puolensa. Pitää vielä miettiä lisää ja antaa niiden olla rauhassa siihen asti. Nupusta voi tulla vielä kuumempi tapaus radalla kuin Usvasta, ainakaan siitä ei tule hiljaista seinäruusua vuoroaan odotellessa ;).  Tasan en pidä Nuppua ja Usvaa kentällä/hallissa yhtäaikaa kun treenaan jomman kumman kanssa..



Nuppu painoi ti 2.9 jo 9,6kg. Säkäkorkeuden mittaan jahka muistan kentällä käydessäni. Ei kuitenkaan ole vielä 42,5 cm ;).

Mätsäri, agialkeita ja jäljestystä

Näyttelyjuttuja olemme treenailleet pitkin viikkoa Nuppusen kanssa.

Keskiviikkona 20.8 oli mätsäri, johon oli Nupunkin tarkoitus osallistua. Mökiltä tultuaan Nuppunen oli kovin kipeä ja valitteli suutaan. Hammashan siltä oli lähtenyt. On se vain kipuherkkä pikkuinen diiva. En sitten lähtenyt viemään näytille kärttyisän kipeää pentua, vaan otin Usvan pelkästään mukaan. Mimmiäkin kyselin, mutta muori oli mökkireissusta jähmeänä ja väsynyt. Mimmi on mökillä koko ajan puuhailemassa jotain, viimeisin villitys on rannalla lekottelu kivi suussa.. Mätsärireissu teki Usvalle hyvää. Se oli innoissaan päästessään yksin mukaan ja esiintyi kuin nuoruusvuosinaan. Lopputulos oli Best in Show 3.

Perjantaina käväisimme hallilla viihtymässä. Eka puolituntinen meni koirien hurjastellessa pitkin hallia minun istuskellessa lattialla leppoisasti kuvaten.

http://www.youtube.com/watch?v=Z7aoxSUxmos

Tehtiin sitten oikeitakin töitä. Nupulle opetin putkea ja keppejä. Putki menee jo sivulta ohjaten. Kepit lähtivät sujumaan ihmeen hyvin. Aikuiset koirat tekivät esteet muutaman kerran aluksi ja pentu näytti imevän oppia itseensä. Nupun treenatessa Mimmi ja Usva treenasivat paikalla makuuta. Hyvin malttoivat, vaikka pienellä oli ylikivaa vieressä.

Sunnutaina tein taas kaikille jäljet. Nuppu tuntuu jo tietävän mitä siltä odotetaan. Vauhtia on vain liikaa. Kymmenen metrin jäljet (2kpl)  olivat sille selvästi liian lyhyet. Alkuun pitää kokeilla jotain rauhoittavaa, vaikka sitten niitä filmipurkkeja, muuten siitä tulee samanlainen sähikäinen kuin Usvasta jäljellä. Yhtään maahan tiputettua jälkinamia Nuppu ei malttanut syödä. Jälki itsessään imi koiraa.

Mimmi teki mainiota työtä jäljellä. Sillä oli edelleen lyhyt jälki, mutta tällä kertaa ilman namia. Eikä tuo näytä niitä enää jäljellä tarvitsevan. Jälkimerkit se ilmaisi jäljestyksen ohessa. Hassu muori.. Tietenkin sillekin voisi opettaa keppien ilmaisun. Eipä tuosta ole mitään vaivaa tai haittaa.

Lexun jälki oli kuulema liian vaikea. Jana oli kuin oppikirjasta. Jäljen alkupuolella oli yksi terävä kulma. Lex lähti jäljestämään ihan väärään suuntaan kulman kohdalta. Mutta jäljelle palautuksen jälkeen se teki kulman hyvin. Muutenkin jäljestäminen oli kovin..sekavaa kun koira poukkoili sinne tänne. Syykin selvisi sitten myöhemmin. Hirvi ja hirvikoira oli kulkenut Lexun ja Usvan jälkien yli!

Usvan janatyöskentely ei oikein toiminut. Jäljen löydyttyä se ei yllättäen ottanut takajälkeä, vaan lähti oikeaan suuntaan. Kaikki neljä keppiä oli jäljen alussa ja ne koira poimi erittäin hyvin. Puolessa välissä jälkeä Usva alkoi epäröimään. Näki, että se olisi halunnut ajaa jälkeä, mutta ei uskaltanut. Maassa oli tuoreet hirven jäljet. Rohkaisin koiraa menemään jälkien yli, mutta paras terä jäljestyksestä oli kadonnut vaikka koira kyllä jäljesti loppun asti suhteellisen tarkasti.

Jäljen lopuksi lähdimme yhdessä hakemaan jäljen aloituskrepin. Usva yritti koko ajan estää minua menemästä metsään, roikkui lahkeessa ja yritti pysäyttää tulemalla eteen. Liekkö hirvi ollut vielä lähistöllä. Hetkeä myöhemmin löytyi sitten jämpti, joka pysyttelikin pihapiirissä, kunnes isäntä tuli hakemaan koiransa. Oli kuullut tutkapannasta kuinka olin koiralle höpöttänyt ja tiennyt sitten suunnistaa asutusten lähistölle. Onneksi en ollut puhunut kovinkaan rumia vieraalle koiralle..

Siikajoen pentunäyttelyn joudumme jättämään väliin, kun tuli treeneissä takapakkia hampaiden näyttämisen kanssa. Suunnitelmissa on pentunäyttely Helsingissä marraskuussa. Siihen mennessä on kaikki hampaatkin ehtineet vaihtua. Onpahan aikaa treenailla kaikessa rauhassa. :)

Tässä vielä linkki mummovideoon, joka on kuvattu keväällä.

http://www.youtube.com/watch?v=ZXTJSsgkSGM

Koirakavereita ja pientä treenailua

Aamupäivällä treenailin Nupun kanssa maahan menoa. Haluan sille samanlaisen maahan menon kuin mitä on Mimmillä. Mimmi siis tippuu suorilta jaloilta maahan heti käskyn kuultuaan. Vieläkin, vaikka kaikki muut käskyt se ohittaa huonoon kuuloon vedoten. Usva puolestaan laskostaa itsensä nätisti ja hitaaaasti maahan, sille en siis sitä osannut/älynnyt opettaa oikein. No, Nuppu vaikuttaa edelleen erittäin nopealta oppimaan. Minä vain vitkuttelen asioiden opettamisen kanssa, sillä pohdin liiankin tarkkaan miten ja mitä sille opettaisin. Pitäisi vain muistaa Mikan neuvo olla analysoimatta liikaa ja keskittyä vain kouluttamaan koiraa. Seisomistakin otin Nupun kanssa muutaman kerran, samoin hampaiden katsomista. Pää tuntuu olevan Nupulle pyhää aluetta ja hampaita saammekin varmasti treenailla jonkin tovin ennen kuin Nuppuloinen lopettaa mutinat.

Puolenpäivän jälkeen läksimme katsomaan Annan lauman uutta jäsentä  Pietua. Olipas vain reipas pieni koira. Ei yhtään säikkynyt puminarttuja. Nupun kanssa Pietu pääsikin aika pian leikkimään. Usva oli kuin pentua ei olisikaan, ilmeisesti on saanut penneleistä tarpeekseen. Mimmi nuuhkaisi ja antoi olla. Kävimme sitten pienen lenkin seitsemän koiran voimin..mahdoimme olla näky, kun koiria oli viidestä eri roturyhmästä.







Vierailun jälkeen suunnistimme kentälle. Usvan kanssa otin pientä agipätkää. Jouduin totemaan, että 7kk treenitauko näkyy ja pahasti molempien liikkumisessa. Intoa olisi, mutta koira ei irtoa enää minnekään. Enkä minä osaa ilmeisesti ohjata enää. Mimmin kanssa hassuttelimme kepeillä. Nupun kanssa meinasin kokeilla keppejä, mutta nappula alkoi syödä kenttää, joten päätin mielentyyneyden säilyttämiseksi siirtyä asfaltti-kentän puolle. ;)

Näyttelyremmi pennulle kaulaan ja liikkumista treenaamaan. Olipa vain vaikeaa. Jotenkin emme osanneet Nupun kanssa kävellä suoraan, saatikka sitten ympyrää. Hyvin se liikkuu, mutta valitettavasti kehässä emme voi liikkua miten haluamme ja minne haluamme. :D Haluaisin opettaa Nupulle heti alkuun, että se juoksee hiukan minun edelle, kuten Usva teki parhaimpina kehävuosinaan. Nyt Nuppu tarjosi minulle innolla parasta seuraamistaan ja hyvä se olikin.. Välillä se lähti "irtoamaan" hienosti ja sainkin palkattua sitä siitä. En muistanutkaan, että näyttelyjuttujen opettaminen olikin näin vaikeaa..ennemmin kohta tahkoaa tottisliikkeitä ;)

Nuppusta saan kyllä olla ylpeä. Vieraisilla se ei ole montaakaan kertaa päässyt käymään, mutta osaa olla varsin fiksusti. Kun mitään ei tapahdu, eikä minnekään olla menossa, se asettuu makoilemaan. Ei mitään turhia vinkumisia yms. Muutenkin se vaikuttaa olevan varsin helppo tapaus reissatessa.

Arki meillä sujuu jo erittäin hyvin. Ulkoa löytämiään aarteita Nuppu tarjoaa vaihtamaan namiin (noutoa voisikin alkaa jo opettamaan). Sisällä se tuo repimiään lehden palasia ja odottaen saavansa niistä palkkion. Tuhoja pentu ei ole ehtinyt tekemään kuin yhden nahkakengän koristereunan muotoilun verran. Siitä en voinut ollla edes harmissani, sillä jos olisin itse koira, niin pyrkisin ihan varmasti syömään kengät. Ovat ihanan pehmoista nahkaa.. Maalla Nuppu on täysin sisäsiisti ja kaupungissa sattuu satunnaisia pieniä vahinkoja sisälle. Välillä on päiviä, jolloin kämppä on ihan kuiva. Kerrostalon portaat Nuppu on alkanut kävelemään alas, mutta kannatuttaa itsensä mielellään ylös jos vähänkin väsyttää. Siinähän tuo menee olkapäällä.. Lenkeillä Nuppu on pääasiassa irti, kuten muutkin, ja tuntuu kuin se olisi lauman tottelevaisin jäsen mitä tulee luoksetuloon ja matkassa pysymiseen.

Tortaina meillä olisi ensimmäinen mätsäri ja odotan mielenkiinnolla miten tuomarin käsittely yms. sujuu. Nuppuhan osaa edelleen liudan rumia sanoja ;)

Treeniä

Keskiviikkona oli taas pitkästä aikaa ilta vapaana, joten päätin sitten lähteä Nupun kanssa kentälle katselemaan palveluskoiria ja ottamaan oppia. Oikeastaan ihmisten tapaaminen oli minulla päälimmäisenä mielessä. Nuppu ei tosin ollut kovinkaan sosiaalisella tuulella. Saimme kuitenkin onnistuneita ihmiskontakteja, kiitos siitä kaikille treenikavereille! Uuteen koirakaveriinkin yritin Nuppua tutustuttaa, mutta ei oikein lämmennyt Armi-kultsulle vielä keskiviikkona.

Ukkostamaankin alkoi kesken "treenien", mutta eipä se näyttänyt Nuppua yhtään hidastavan. Innolla pyysi saada tehdä lisää ja taas lisää töitä. Uskomaton pentu. Se ottaa mielettömän ihanasti kontaktia minuun ja työskentelyinto on mitä mainioin. Ihanaa, kun joku on minusta niin kiinnostunut ;). Treenasime perusasentoa ja seuraamista ihan huomaamatta.

Torstaina kävin trimmaamassa Titiuu-pumin ja Mimmi, Usva sekä Nuppu pääsivät mukaan. Koirat eivät olleet aikaisemmin tavanneet, mutta ihmeen hyvin tulivat heti toimeen. Nupulla ja Titiuulla meni leikit heti yksiin. Olipa vain ihana katsoa kuinka pennut leikkivät ja juoksivat minkä kintuistaan pääsivät.





Iltasella olikin sitten jälkitreenien vuoro.

Leksulle tein alo-jälkeä hieman haasteellisemman jäljen ja koira ajoi sen aika kivasti treenimäärään nähden. Kuulema jäljessä oli muutama kulma liikaa, mutta mitä jäljenpänä seurasin niin Lex selvitti ne oikein mallikkaasti ;). Nyt pitäsi aloittaa viimein niiden keppien ilmaisun opettaminen. Tiedänkin jo miten sen opetan, mutta löytyisi vain muutama hetki aikaa..

Nuppu pääsi viimein ajamaan ensimmäisen jälkensä. Jälki oli noin. 10 metriä pitkä ja joka askeleella oli lihapullan palanen. Muutaman namin Nuppu keräsi talteen alusta, mutta sitten jälki alkoi vetää sitä voimakkaammin ja namit jäivät syömättä. Lopussa oli purkissa lihapullan palasia, joihin ahne pentu meinasi sitten tukehtua.. Olin iloisesti yllätynyt miten mukavasti ensimmäinenen jälki sujui. Tahtoo tehdä lisää.. Nupun kohdalla pinnistelin, että saisin alun oikein rauhalliseksi, ettei sille tulisi samanlaista kiirettä jäljelle kuin Usvalla on.

Jälkitreeneissä Nuppu oli sosiaalisella tuulella. Se kävi tervehtimässä ihmisiä ja jopa alkoi leikkimään Armin kanssa, mitä se ei keskivikkona tehnyt. Lauman mukana olo vaikuttaa siihen erittäin paljon, mitä tulee uusien tuttavuuksien solmimiseen. Nupulle näemmä riittää jo pelkästään se, että isot koirat käyvät vain hetken paikalla ja ovat lopun aikaa autossa. Hassu pentu, mutta hyvä kun tuonkin nyt tietää.

Usvan jälki oli suhteellisen lyhyt, mutta erittäin vaikeaan maastoon. Pohja oli osittain soinen ja kuoppainen. Jälkeä polkiessa astuin kerran suon silmäkkeeseen. Metsä paikoin turhankin tiheää. Huonosti hajustuneita keppejä laitoin jäljelle kuusi, eikä Usva sitten nostanut niistä yhtään. Hiljensi hieman keppien kohdalla, mutta ei ilmaissut niitä muuten. Jäljen se ajoi erittäin tarkasti ja tavallista rauhallisemmalla tahdilla. Viikonloppuna olisi tarkoitus sitten tehdä uusi jälki paremmin hajustuneilla kepeillä.

Mimmi pääsi viimeisenä intoa puhkuen jäljelle. Se jäljesti yllättävän hyvin, vaikka näki tuulen pyörittäneen jälkeä mallikkaasti. Ajatella, että meinasin jättää muorin kotia.. Oikeasti on ihan sama montako jälkeä tekee ja ajaa, kun saa ne tehtyä siten, että seuraava on heti valmis kun toiselta tulee. Koirien vaihto käy varsin näppärästi kun kaikki osaavat odottaa vuoroaan.

Perjantaina oli tarkoitus lähteä tekemään peltojälkeä, mutta onnistuin jumittamaan selkäni aamulenkin jälkeen niin lahjakkaasti, etten päässyt puoleen päivään sängystä pois. Syynä lienee alkuviikon selälleen lentäminen ja raskaiden tavaroiden nosteleminen siihen päälle iltavuorossa.

Lauantaille olisi sitten ohjelmassa Nupun trimmaus, sekä muutama pieni jälki koirille. Verijäkeäkin olisi kiva kokeilla, mutta maltan nyt olla sekoittamatta sitä vielä mukaan..

Nuppu painoi eilen 8,4 kg ja säkäkorkeutta on n. 39cm.

Kipeitä koiria

Eilen oli varsin tapahtumarikas päivä. Kävimme taas piipahtamassa muutaman tunnin eläinlääkärin luona.

Usvalla alkoi aamulla korvatulehdus, samalla huomasin sen silmän sidekalvojen olevan ärtyneet. Uimisestahan se tietenkin johtui. Ei auttanut kun varata aika illaksi lääkärille. Ilman näkemistä ei reseptiä suostunut kirjoittamaan.

Iltapäivälenkillä metsässä Nuppu keksi ottaa jotain pientä suuhunsa. Oletin sen olevan metsänroska, ja sitä se toivottavasti olikin.. Hetkisen päästä pusikosta alkoi kuulua kamala huuto ja kiljuminen. Nuppu ryntäsi kakoen ja valittaen syliin. Suun aukominen ja nieleminen teki silminnähden älyttömän kipeää. Keräsin koirat kasaan ja lähdin kotia soittamaan eläinlääkärille valittavan pennun kanssa. Lääkärit olivat joko kiinni töissään tai lomalla. Nuppu alkoi mennä veltoksi ja poissaolevaksi, mikä tosin on pennuille (ja Usvalle) tyypillistä kun jotain kamalaa sattuu. Onneksi sama lääkäri, jolle Usvalle oli illaksi aika lupasi meidät ylimääräiselle ajalle. Klinikalla Nuppun valitus oli jo vaimennut säälittäväksi vikinäksi. Kipeää kävi siis aina kun Nuppu nielaisi.

Rauhoituksessa pääsin näkemään mitä nielusta löytyi. Mitään ylimääräistä siellä ei ollut, mutta nielurisat ja ruokatorven pää olivat erittäin ärtyneet. Äänijänteet olivat myös hieman punakat. Nuppu on jonkin aikaa (reilun viikon) yskinyt satunnaisesti, ja sillä tavoin oireillut tulehtunutta kurkkua. Tänään kävin hakemassa antibiootit, niillä ja kipulääkkeillä mennään. Ilmeisesti se mitä Nuppu metsässä nielaisi oli raapaissut nielua ja vaiva tuli sitten esille.

Tänään Nuppu on jo ollut oma reipas itsensä. Tosin ehkä hieman kärttyisä. Ruoka maistuu samaten mustikat metsässä. Käpyjä ja kiviä se ei tänään enää tavoitellut entiseen tapaansa, toivottavasti otti opikseen. :)

Ei kahta ilman kolmatta.. Mimmi lensi tänään vanhempieni luona kerrostalon käytävässä oikein lahjakkaasti nurin portaissa, ja mätkähti kivilattialle mahalleen. ilmeisesti polveen sattui, sillä vikoi toista takajalkaansa. Kevyellä hieronnalla, silityksellä ja sympatialla sain sen jatkamaan portaissa kulkemista. Tuli kyllä taas kirottua ankarasti idiootit, jotka vaativat kerrostalon kiviportaiden vahausta! Usva oli kuulema edellisenä päivänä lentänyt myöskin nurin. ihmettelinkin miten se liikkui niin jäykästi tänään. Mimmille annoin puolikkaan Rimadylin ensiapuna, sille kun tahtoo jäädä jännitystiloja selkään noista kaatumisista. Hirvittääkin ajatella kuinka moinen sattuu. Itse kaaduin samaisissa portaissa kipsin ja kyynärsauvojen kanssa helmikuussa. Saman verran tuli portaita laskettua alas. Eipä tuntunut mukavalta..

Suunnitelmissa oli oikein reipas ja harrastusten täyteinen viikko.

Kuulumisia ja epäonninen Bh-koe

Sitten viime kirjoituksen treenailimme ahkerasti 26.7 pidettyyn Bh-kokeeseen. Pääsääntöisesti treenit menivät kivasti ja vaikutti lupaavalta koetta ajatellen. Koetta edeltävänä iltana kävimme vielä kentällä. Tarkoituksena oli tehdä kivat treenit, joista jää mukava fiilis seuraavaa päivää varten. No, eipä jäänytkään. Usva keksi illalla ettei lähdekään seuramisessa matkaan, vaan jää istua nököttämään paikoilleen aina kun lähden liikkeelle. Palkkasin sitä onnistuneista lähdöistä kaikilla Usvalle mieluisalla (pallolla ja kävyillä). Koira vain yksinkertaisesti lopetti työnteon, vaikka koko kesän oli tehnyt liikkeet niin kovin innoissaan.

Koeaamuna jännitin sitten ihan hirveästi, kiitos edellisen illan treenien. Hihnassa seuraamisessa Usva jätätti ja haki haki oikeaa paikkaan. Seuraamiskaavion istumiset eivät onnistuneet, vaikka se aina arjessakin istuu vierelle jos liikkeeni pysähtyy. Nyt vain katsoi silmiin nauraen(? ;). Vapaana seuraamiseen sainkin sitten lähteä yksin. Onneksi tuomari armollisesti kertoi muutaman metrin jälkeen, ettei koira ole mukana. Siellä se Usva istua nökötti korvat iloisesti pystyssä. No, eipä ainakaan ollut sen näköinen että olisi piesty tms. haluttomaksi. Sitä ei vain haluttanut tehdä töitä. Muutaman kerran pyysin/rukoilin sitä seuraamaan, mutta onneksi älysin sitten keskeyttää suorituksemme ihan molempien vuoksi.. Paikallamakuu meni yllättävän hyvin, päivän teeman huomioiden. Sen pyysin saada suorittaa, vaikka olimmekin keskeyttäneet. Usva nousi istumaan siinä vaiheessa, kun liikkeitä suorittanut koirakko otti luoksetulon. Bh-kokeessa hylkääntyi kaikkiaan 3 koirakkoa.

Illalla istuin peilin ääreen miettimään miksi Usva ei tee kokeessa mitään, vaikka osaa suorittaa kaikki liikkeet. Neljän vuoden takainen bh-koe oli hyvin paljolti saman kaltainen. Minun kisajännityksellä on varmasti osansa, mutta varmasti vaikuttaa myös se ettei koira koe palkitsevaksi suorittaa liikkeitä yhteen pötkyyn minulle. Olen tehnyt sen virheen treenatessa, että palkkaan vieläkin liian usein. Nameja satelee koiralle myös ihan turhasta. Agilityä ja jälkeä Usva tekee ihan erillaisella motivaatiolla kuin tottista. Niissä tekiminen jo itsessään palkitsee Usvan. Esimerkiksi jäljellä se ei välitä loppunameista yms. vaan se haluaa vain ajaa lisää jälkeä. Sama juttu agissa, jossa esteet ovat jo itsessään sille palkkio. Usva kohdalla voisi sanoa sen työskentelevän vain itselleen ja minun pöljän tukevan sitä siinä.. Viisas koira ja tyhmä ohjaaja. Itseasiassa toinen tuomareista vinkkasi minua vaatimaan koiraltani enemmän.

Kesäkuinen käynti Kuttukuussa avasi kyllä silmäni koirani ja itsenikin suhteen. Olen opettenut Usvan passivoitumaan ja pääsemään sillä eroon vaatimuksistani. Olen aina pitänyt sitä hirveän herkkänä ja pehmeänä koirana ja lopettanut vaatimisen siinä vaiheessa kun koira on istahtanut ja sulkenut minut ulkopuolelle. Paimennusharjoituksissa vaadimme vain siltä työntekoa ja koirasta löytyi muutaman pienen hihnan nykäisyn jälkeen ihan uutta potkua, Usva myös kesti älyttömän hyvin pinen pakotteen. Paljon se ei siis vaatisi. Nyt on tavoitteena laittaa ohjaaja-koira-suhde kuntoon ja katsella uutta bh-koetta ensi keväälle.

Nuppu on nyt 7,8kg, se on kasvanut vain 600g sitten 17.7. Kasvutahti alkaa siis selvästi hidastua. "Pentukoulussa" olemme päässeet käymään vain pari kertaa. Tiistaina se alkoi tekemään minulle hyvin töitä välittämättä muista. Tosin loppua kohden alkoi taas leiskua. Karhukoirat ja setteriystävämme olisi saanut kyytiä, minä mukaan lukien. Pentutaapamisissa Nuppu on jo pikkuhiljaa sulamassa uusille ystäville. Jännä vain miten sillä menee niin kauan joihinkin koiriin tutustumisessa ja toisten kanssa toimii heti yksiin.

Noin viikko sitten Riika ja Mikko kävivät ihanien bichón tyttöjensä kanssa kyläilemässä. Nupulla ja Viivillä sopivat leikit heti yhteen.



Nuppun kanssa treenaillaan TOKOliikkeitä pikkuhiljaa. Seuraamista olen nyt alkanut rakentamaan ja luoksetuloa bh-koetta ja pk-tottista ajatellen. Elokuussa olisi tarkoitus alkaa jo pentuagiakin miettimään. Meillä on ollut erittäin hauska kesä. Nuppukin on jo uskaltaunut uimaan ihan oikeasti. Harmillisesti juuri siitä ei ole kuvaa, sillä kamera kastui mystisesti juuri ennen veden varaan joutumista...











Trimmauksen aika taas lähenee...

Rokot ja trimmi

Tänään oli viimein rokotusten vuoro. En itse ollut varannut rokotus aikaa ja niinpä olin maanantaina jo ensimmäisen kerran menemässä eläinlääkäriin..keskiviikkona toisen kerran. Molemmat piikit pistettiin Nupun takapuoleen, sillä etuosa syyti kirouksia varsin vakuuttavasti. Olisi varmaan syönyt lääkärin, jos en olisi ollut välissä. Mitään kammoa sille ei tälläkään kertaa jäänyt käynnistä, sillä heti lattialle päästyään se oli oma terhakka itsensä.

Tarkoituksena oli mennä Usvan kanssa illan pk-treeneihin koeliikkeitä hiomaan, mutta tuli taas kamala vesisade ja ukonilma. Tällä viikolla on melkein joka päivä jyrissyt. Oli sitten hyvää aikaa siistiä koirien turkkeja. Mimmin ja Usvan korva- ja naamakarvat saivat kyytiä ja ryytyneet ilmeet piristyivät kummasti. Usvaa trimmatessani Nuppu kiipesi olohuoneen sohvapöydälle keikistelemään. Päättelikö lie Usvan saavan palkkaa pöydällä olosta.

Nupulle tein ensimmäisen oikean trimmin, joka näemmä kaipaa vielä viilaamista kun nyt kuvia pääsin katsomaan.. Nuppu ei alkuun oikein tykännyt hommasta, mutta pienen keskustelun jälkeen tyytyi vain mutisemaan rumia ;). Kyllä se vielä kesytetään. Pörröturkin alta kuoriutui varsin jalkava ja nätti pikkuneiti. Nyt näkyvät silmätkin kunnolla. Parempia kuvia tulee heti kun ehdin ulkona kuvailemaan.

Mimmi ei ilmeisesti enää kuule juuri mitään, sillä se ei reagoi ukkoseen enää millään tavalla. Nuppua ilmat eivät hetkauta ja Usva raukka hermoilee suotta jyrinää.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Viime kerrasta on kaikenlaista ehtinyt sattua ja tapahtua. Kaikista kurjinpana läppärini hajoaminen. Kaikki uusimmat kuvat ja netti ovat siellä tallessa, mutta pääsemättömissä. Onneksi en ole ollut ihan totaalisessa nettipimennossa, mutta blogin päivittäminen on kyllä sitten jäänyt.

Kesäkuun loppupuolella alkoi taas meille niin tuttu eläinlääkärissä ramppaaminen Leksun sairastuttua ihan järkytttävään vatsatautiin. Vierasesinettäkin ehdimme epäillä koiran kiviharrastuksen vuoksi, mutta röntgenissä ei onneksi löytynyt syytä. Ärhäkkä vatsatauti se sitten oli, nimittäin heti Lexan toivuttua Mimmi vuorostaan sairastui siihen. Kävimme sitten tiputuksessakin varmuuden vuoksi viikonloppua vasten, sillä Rovaniemen eläinlääkäritilanteen tietäen olisi jouduttu kitumaan viikonloppu, jos koira olisi kuivunut pahasti. Usva ja Nuppu onneksi säästyivät vitsaukselta.

Treenattu ollaan hyvin vähän siihen nähden, että Bh-koe on kahden viikon kuluttua. Totesin, ettei kuumalla kannata vähiä intoja puristaa koirasta ulos vaan olemme keskittyneet vireen luomiseen (ja lekotteluun ;). Tänään tosin kävin jääviä ottamassa ja toimivat ihan hyvin. Seuraaminen on sitten mitä on.. Kokeilemassa kuitenkin käydään hyvän asian vuoksi.

Nuppulla oli tänään ensimmäisen kerran pentukoulua ja ihan hyvin meni ekaksi kerraksi. Pikkuneiti ei ollut kovinkaan innoissaan uusista kavereista, mutta loppua kohden alkoi olla jo oma itsensä. Eli ärmätti tosissaan liian uteliaille aikuisille koirille. Uusia kivoja koirakavereitakin olemme saaneet viimein. Nuppu näyttää ennemmin valitsevan kuitenkin minun seuran kuin toiset koirat tai ihmiset, vaikka olisi ne kivoiksi todennut. Ei tosin haittaa yhtään, että jos se olisi välinpitämätön ja keskittyisi vain minuun ;). Usva halusi pentuna haalata ympäristön kaikki pultsaritkin kotia. Nuppu suhtautuu huomattavasti järkevämmin uusiin tuttavuuksiin.

Nuppu tuntuu kauhean kypsältä ikäisekseen. Melkeinpä pettävän kypsältä. Lauman arki on alkanut toimimaan ja pentu alkaa jo hahmottaa mitä siltä odotetaan arjessa. Tosin, Nuppu ei vieläkään ymmärrä kiroilemisen olevan rumaa, myöskään kiviä ja käpyjä se ei suostu edelleenkään luovuttamaan taisteluitta.

Viikko sitten Nuppu painoi 6,6 kg, mutta tämän päiväisen treenin (=kiviensyönnin) jälkee en yhtään epäile etteikö olisi jo yli 7kg. Huomennapa sen tietää kun on rokotukset.

Kuvat ovat kesä-heinäkuulta



Potkupuvulla (järkyttävän kallis :P) on ihan tarkoituksensa. Se on mökillä mäkärä- ja polttiaissuojana. Ekan pahan mäkäräviikolopun jälkeen pentu oli ihan tuskissaan ötökänsuomien kanssa, mutta myrkyllä kyllästetty puku on ajanut hyvin asiansa. Nuppu tuntuu tykkäävän puvustaan, innolla odottaa bodyn pukemista, vaikka toisaalta kiroilee jos esim. valjaita laitetaan päälle.





Näiden kuvien jälkeen Nupun toinen korva meni totaalisen lupalle. Syynä oli hyönteisten puremat, jotka kerryttivät nestettä korvalehteen. Karvat äkkiä vain pois. Parin päivän kuluttua korva olikin taas ihan hyvä. Nyt sitten niissä on aika vähän karvaa, joten odottelen jännityksellä nousevatko kokonaan pystyyn. Ekan pumin kanssa oli niin helppoa kun ei osannut/älynnyt kytätä moista..

Ekat rokot

Nuppu sai tänään ensimmäiset rokotukset. Itseasiassa siihen jouduttiin tuikkaamaan kaksi piikkiä. Ensimmäinen meni huti, eli sain rokot sormilleni, kun Nuppu yllätti eläinlääkärin kiroilemalla erittäin rumasti. Nuppunen loukkaantui syvästi lääkärille piikittämisestä, mutta ei kuitenkaan pelännyt. Heitti vain hännän takaisin selän päälle kun tilanne oli ohi. Käsittämätöntä miten nopeaa Nuppu palautuu ikävistä kokemuksista. Lattialla se oli kuin mitään ei olisi ikinä sattunutkaan. Tutkiskeli vain huonetta ja hakkua rätkytti huomiota, kun oli Mimmin vuoro olla tutkittavana. Hauskaa oli nähdä, että se osaa myös rentoutua, eli lopulta makoili ihan rauhallisena lattialla.

Mimmin pattien kanssa saamme taas olla huoletta. Rasvakasvaimia suurin osa. Takajalan patti varmaan tulee ajankohtaiseksi poistaa syksymmällä. Sekin on kuitenkin sellaisessa paikassa, että nahkaa riittää paikkailuun.

Huominen työpäivä vielä, niin sitten alkaa kuukauden kesäloma!

J.k Nuppu punnittiin eilen ja painoa oli 5,2kg. Olisipa kiva tietää minkä verran Nupun sisaret painaa. Pitää tässä kaivaa vielä esiin muistiinpanot Mimmin ja Usvan kasvusta, ihan mielenkiinnosta.

Bh-treenit ja Nupun uusi nuttu

Usvalla oli tänään bh-treenit. Mimmi lähti seuraneidiksi, mutta pääsi lopulta mallikoiraksi muille. Aika hauskaa, saimme siis käytännössä näyttää millaisella suorituksella voi päästä Bh-kokeen läpi. No, teki Mimmi hieman parempaa työtä 2005 kun se kokeen suoritti. Hauskaa mummelilla oli ja sen kuuli.

Usvan työskentely oli sen verran hyvää, että alan uskoa kokeen läpäisemisen olevan mahdollista jo heinäkuussa. Kovasti pitää vielä treenata. Usva mm. jätättää käännöksissä. Koemaisia suorituksia pitää ottaa enemmän ja opetella virittämään Usva niihin. Henkilöryhmää pitää ottaa myös. Minun omat avut liikkeestä istumisessa ja maahan menossa on vielä tarpeettoman isot. Pitäisi vain voida luottaa koiraan enemmän. Isoin ongelma kokeessa tulee olemaan hyönteiset, eli pitää keksiä jokin varma karkoite niille. Muuten Usvan koesuoritus menee turkin putsauksessa.. Kaupunkiosiossa hirvittää vain rullaluistelija. Se nimittäin laukaisee Usvalla saalisvietin..ja hirveän huudon.

Nuppua trimmailin vähän tänään. Olipas vain vaikeaa, kun turkki on niin erilainen kuin aikuisen koiran. Valoa oli myös liian vähän. Musta turkki imee kaiken valon ihan eritavoin kuin esim. harmaa. Usva on helppo trimmata huonossa valaistuksessa, mutta nuo mustat.. Nuppu oli todella nätisti koko operaation ajan, kun namitus oli kohdallaan.

Nuppu on nyt siis hieman kevyemmässä turkissa. Karvaa lähti kamalasti, mutta kyllä sitä vielä jäikin. Yritin ottaa säästeliäästi, jotta pentumaisuus ei kärsisi. Huomenna on tarkoitus ottaa parempia kuvia, mutta tässä nyt jokunen.

Lisää kuvia Kuttukuusta

Selailin kuviani ja päätin vielä laittaa muutaman kuvan.



Usva oli onnesta soikeana päästessään juoksentelemaan pellolle. Minä puolestani hihkuin riemusta, sillä pääsin tekemään samaiselle pellolle kesän ensimmäisen peltojäljen. Hyvin Usva jäljesti, liina vain oli liian lyhyt. Palkkana jäljen päässä oli villasukkani kun en muuta keksinyt. Ei ollut yhtään huono valinta. ;)





Vanha päärakennus oli lumoava. Vanhoissa taloissa on aina oma tunnelmansa.



Minipossu "Barbie"



Tilan nuori paimenkoira "Muffy" oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Rodultaan se on koolie. Näitä Australialaisia työkoiria ei ole Suomessa kuin kaksi. Todella miellyttävä koira ja rotuna se olisi varmasti hyvä myös muuhunkin harrastamiseen.