Lisää kuvia

Tässä olisi kuvia mitä otettiin pentujen ollessa 6 päivän vanhoja

Viikon vanhoja

Pennut täyttivät 28.1 viikon. Aika menee pelottavan nopeaa.

Terveisiä pentulaatikosta

Pennut kasvavat kohisten. Lähinnä nyt ovat muuttumassa turkispalloiksi ja mahat ovat niin pulleat että meinaavat jäädä toistensa alle jumiin möngertäessään parhaille tisseille. Tämä päivän punnituksen perusteella meillä on yhteensä reilu 2kg pumipentuja. Pienin painaa 475g ja suurin 587g.

Suurin tyttönen etualalla

Päivät kuluvat helposti pentulaatikon laidalla roikkuen ja pentujen ja emän vuorovaikutusta ihmetellen. Pennut ovat nyt pikkuhiljaa laajentaneet reviiriään ja Nuppu tarkkailee niiden puuhia. Enää se ei pyri pitämään pentuja niin tiukasti lähellään, vaan sallii niiden liikkua vapaasti laatikossa. Välillä se käväisee sängyn päällä makoilemassa jaloissani ja tarkkailee sieltä pentulaatikon tapahtumia. Ensimmäisestä heräämisen merkistä se kiiruhtaa taas takaisin laatikkoon. Laatikosta lähteminenkin näyttää olevan tarkkaa puuhaa. Nuppu odottaa ensin koko porukan simahtamista. Tarkistaa sen jälkeen jokaisen pennun yksitellen, mikäli kaikki ovat unessa se uskaltautuu laatikon ulkopuolelle hengähtämään ja seurustelemaan. Laatikosta poistumiset eivät kyllä kestä kuin pieniä hetkiä. Sen verran, että se ehtii käydä olohuoneessa nojuamassa isäntänsä kainalossa.


Pentuja-Puppies sivua päivitetty
Lisäsin mm. tekstiä ja kuvia pentujen isästä

Menetyksiä onnen keskellä

Pentuja on enää neljä. Kaksi pienintä todettiin eläinlääkärin toimesta sen verran kehittymättömiksi, ettei niistä ollut eläjiksi. Pikkuisista tuli siis koiraenkeileitä tortaina aamupäivällä. Neljä jäljelle jäänyttä kasvavat ja kehittyvät nyt sitten pientenkin edestä.Tällä hetkellä isoin on jo ylittänyt 500g gramman ja muut tulevat kovaa vauhtia perässä.

Poika2, Poika3, Tyttö2 ja Tyttö3

Narttu1 ja Uros1 syntyivät heti ensimmäisinä ja olivat jo syntyessään porukan pienimpiä ja hyvin erityisiä. Niistä näki, että eivät olleet päässeet kehittymään kohdussa yhtä hyvin kuin muut pennut. Tyttöpennussa erityisesti huomio kiinnittyi sen jalkoihin, jotka olivat vääntyneet ranteista ja polvista. Pojalla oli myös samaa vikaa. Ajattelimme kuitenkin katsoa, josko kyse oli vain siitä että olivat niin heiveröisiä muihin pentuihin nähden. Pennut eivät pystyneet imemään nisältä yrityksistä huolimatta, joten syötin näitä kahta pienintä tehostetusti emonvastikkeella ja Nuppu yritti parhaansa mukaan pitää pennut lämpiminä ja puhtaina. Se piti tarkkaan huolen, että pienimmät pysyivät sen lähellä lämpöisessä. Kaikesta hoidosta huolimatta pentujen painot eivät lähteneet alkulaskusta nousemaan. Paino jatkoi siis tippumista, vaikka pentuihin sai menemään ravintoa.
Keskiviikon ja torstain välisenä yönä tuli käänne huonompaan poikapennun osalta. Se alkoi kolmen jälkeen yöllä huutamaan lähes taukoamatta, vaikka kaikki fyysiset tarpeet koitettiin täyttää kaiken aikaa. Emon kainalossaa ja pään alla kyhjöttäminen rauhoitti sen aina pieneksi hetkeksi, mutta sitten valitus alkoi uudeellen.

Aamulle olin joka tapauksessa aikeissa soittaa Nupulle lääkäriin ajan ärtyneen nisän vuoksi, joten pakkasin myös pienet pentuset mukaan. Tiesin jo siinä vaiheessa, ettei pieni poikapentu tulisi takaisin. Se meni yön aikana sen verran heikkoon kuntoon. Syötin vielä molemmat pennut ennen lähtöä, hyvästelin ne ja pakkasin lämpölaatikkoon. Mika käytti porukan lääkärissä minun jäädessä kotiin vahtimaan neljää muuta pentua.

Lääkäri soitti hetken kuluttua ja kävimme läpi pentujen tilanteen ja ennusteen. Tyttöpentu ei todennäköisesti olisi koskaan pystynyt liikkumaan kuten terve pentu. Sen verran väärät sääret sillä oli ja poikapentu olisi saattanut nesteytyksellä, mahaletkulla sekä lämpöhoidoilla ehkä jäädä henkiin. Sen raajat eivät olleet ihan niin väärän malliset kuin tyttöpennun, mutta niissäkin oli epätyypillisyyttä huomattavissa. Eläinlääkäri epäili samaa mitä mekin, eli pentujen istukoissa olisi ollut jotain vikaa ja aiheuttanut ko. vammat. Sen lisäksi oli epäilys että myös aivojen kehityksessä saattaisi olla vikaa samasta syystä. Pentujen lopetuspäätös oli loppujen lopuksi helppo, silläö ajattelin ensisijaisesti pentujen parasta, mutta sitäkin kipeämpi sillä niihin ehti kiintyä kovasti muutaman vuorokauden aikana, minkä elimme tiiviisti yhdessä.

Tyttö1 ja Poika1 valmistautuvat lähtöön..tähdiksi taivaalle.

Pienten pentujen poistumisen myötä näin Nupunkin nukkuvan kunnolla ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Pentulaatikossa vallitsee ihan erilainen rauha ja tyyneys kuin aikaisemmin. Neljä jäljelle jäänyttä pentua kehittyvät normaalisti ja osoittavat jo nyt olevansa kaikki omia persoonia sen suhteen miten reagoivat ympäristön muutoksiin. 

Tyytyväistä maiskutusta

Pennuista neljä isointa kasvavat silmissä, mutta kaksi pienintä aiheuttavat huolta ja tietävät minulle lisää vähäunisia öitä. Ovat kyllä kaiken vaivan arvoisia, jos vain saan ne pysymään hengissä kriittisimmän yli.

Nuppu edelleen hoitaa kaikkia pentujaan topakasti ja pitää erityisen hyvää huolta kahdesta pienimmästä, jotka onneksi ilmoittavat isoon ääneen jos asiat eivät ole mallillaan. Muut pennut syövät, ulostavat ja nukkuvat. Harvoin niillä on asiaa, ellei sitten joku ole sattumoisin joutunut huonoon asentoon.
Nuppu järjestelee mielellään pentujaan riviin, poikki ja pinoon ja asettuu niiden lähelle mahdollisimman mukavasti. Silloin kun kaikilla on asiat hyvin asetelma on yleensä kuvan mukainen.

Isot pennut makaavat kuin hylkeet sen ulottuvilla ja pienet ovat visusti piilossa tissien välissä. Nupun äitiyden harmoniaa on rikkonut rajut jälkipoltot sekä ärtynyt nisä. Onneksi epämukavuuden tunteet ovat olleet hetkittäistä ja se on hetikohta päässyt jatkamaan pentujen hoivaamista.

Tyttö nro 2 ja poika nro 3, yläkulmassa näkyy  tyttö nro 3 ja poika nro 2

Monta mieltä askarruttavaa asiaa ja huolta on tullut eteen. Onneksi on ystäviä, joilta voi kysyä neuvoa ja jotka ovat jaksaneet kuunnella minun huolia. Kiitos teille kaikille! Erityiskiitos Iipalle (kennel Goldwäscher), joka oli synnytyksessä apuna ja itseasiassa hoiti Nupun kanssa suurimman työn, minun ollessa apukäsinä ja oppimassa. Ilman Iippaa olisi tuskanhiki noussut ohimoille ja ehkäpä joku pentukin vähemmän. Mahtavaa, että on olemassa konkarikasvattajia, jotka haluavat auttaa ja jakaa tietotaitoa meille uusille ja innokkaille.

Poika nro 2

Tyttö nro 3 ja emon tassu

3 + 3

Nuppu aloitti synnytys valmistelut su-ma välisenä yönä, eli se kävi kertomassa minulle vähän väliä, että tuntuu oudolta. Lämmöissä ei käynyt kunnon laskua missään vaiheessa. Nuppu jatkoi avautumisvaihetta koko maanantai päivän. Illalla klo 21.45 se päätti alkaa ponnistella matolla, keskellä pentuhuonetta. Siirtyi kyllä pyydettäessä laatikkoonsa.

Nupun aloitti synnytyksen varsin vähäeleisesti rauhallisesti ponnistellen. Klo 22.14 syntyi ensimmäinen tyttö nro 1 (167g), klo 22.28 syntyi poika nro 1 (130g). Poika nro 2 (260g) syntyi klo 23.45 ja poika nro 3 (240g) klo 00.08. Tytöistä nro 2 (275g) syntyi 00.51 ja nro 3 (280g) klo 01.24. Kuollut poika (n. 180g) syntyi 01.55.

Kampaus kuntoon ja kennelnimen odottelua

Nuppu sai tänään uuden kevyemmän kampauksen. Sen kunniaksi, että "kätilö" kävi kylässä. Nuppu otti uuden ihmisen hyvin vastaan ja tyytyväisenä antoi käpälöidä masuaan. Nyt jatketaan lämpöjen mittausta ja odottamista.

Surutta lyhensin turkin kaikkialta, missä sitä oli turhan paljon. Jäljelle jääneet mahakarvat olivat niin onnettomia pitkiä huitaleita, että saivat suosiolla lähteä. Eivät ne kuitenkaan olisi mitään lämmittäneet, vaan klähmääntyneet pentujen otteissa. Nupulla on onneksi hyvät vaatteet suojaamassa nisärivistöä pihavisiiteillä.

Tammikuun koiramme-lehdessä oli kennelnimianomuksemme esillä. Nyt vaikuttaisi, että nimi ehtii kuin ehtiikin tulla voimaan, ennen pentujen rekisteröintiä. Mielenkiinnolla odotamme kumpi vaihtoehdoista meille myönnetään.

Pentula

Eilinen ilta meni huonekalujen siirtelyssä ja pentulan laittamisessa. Keittiöstä tuli siis pentula ja vastoin alkuperäistä suunnitelmaa miehet muuttivat makkariin ja minä Nuppusen kanssa keittiöön. Keittiön pöytä muutti olohuoneeseen. Tuntuu, että rintamamiestalon alakerrasta loppuvat neliöt kesken. Tosin pennuille tulee mukavan iso ja keskeinen tila. Oma operaatio oli keittiön oven etsiminen kellarista ja sen raahaaminen keskikerrokseen. Emma alkuunkaan olleet varmoja onko ovi edes sopiva, sillä se oli vanhojen asukkaiden peruja. Nyt kun huoneet ovat ihan uudessa järjestyksessä ja on yksi ylimääräinen ovi, tuntuu kuin koko mökki olisi ihan uusi tuttavuus. Eteisessä tuli sama ongelma kuin silloin kuin tänne muuttimme. Valitsen siis aina väärän oven kun haluan jonnekin, varsinkin nyt kun niitä on neljä rinnakkain. Enköhän taas opi. Nuppu otti huonekalujen edes takaisin raahauksen varsin tyynesti.

Ensimmäinen yö keittiössä meni hyvin. Nuppu tutustui pentulaatikkoon ja kokeili sitä ahkerasti. Tuli kuitenkin nukkumaan minun jalkoihin käytyään mutkan sohvalla. Pentuhuoneen sisustus on vielä kesken, eli muovit on vain puolessa huoneessa. Mattoja olen löytänyt lattiaan vasta yhden, mutta eihän noita jostain vielä löydy. Pentulaatikon sisustus on valmis, pentuja lukuun ottamatta. Eristin laatikon pohjan ja reunat retkipatjalla, ettei lattioista hohkaisi kylmää.

Nupun lämmöt ovat edelleen mallillaan. Eilen kävin ostamassa uuden kuumemittarin, mutta kuten on todettu halvalla ei  useinkaan saa hyvää. Jos nykyinen mittari näyttää koko ajan asteen odotettua vähemmän, niin ihmisillä kuin koirallakin, niin uusi mittari vilkuttaa vain himmeää seitsemää astetta. Toivottavasti digivaaka on hieman parempi, sekin on kyllä samasta liikkeestä. Vip-lähtetys tuli sopivasti ja toi rullan pentulakanaa lapinkansojen päälle. Yritin painotalolta saada ns. viiran loppua, eli sanomalehtipaperirullan loppuja, mutta niitä kuulema annetaan nykyään vain päiväkodeille. Harmi, sillä puhdas sanomalehtipaperi olisi ollut loistavaa, ilman sitä tahrivaa painomustetta.

Masun kasvatusta

Viime kirjoituksesta on luvattoman pitkä aika, viikko peräti!

Maha 9.1

Maha 16.1 illalla

Kiirettä on pitänyt ja saimme vasta nyt pentulaatikon valmiiksi. Torstaina alkaa sitten pentulan sisustaminen. Tarkoitus olisi asuttaa pikkuväki keittiöön. Leksu muuttaa vinttiin asustelemaan isäntänsä kanssa ja me akat vallataan alakerta kokonaan. Nupun lämpöjä on alettu mittailla tiistai illasta ja nyt viimeisin mittaus oli niin alhainen, että jos tästä yöstä selvitään ilman pentuja, niin käyn heti aamusta ostamassa uuden digimittarin. Epäilen ensimmäisenä lämpömittarini toimivuutta, sillä päivissä ollaan laskujeni mukaan menossa 56 vrk:ssa. Nuppu kyllä näyttää olevan ihan tyyni ja rauhallinen, ainoa asia mikä sitä vaivaa on liian iso massu, joka estää takaliston kirputtamisen. Onneksi ihmiset ovat sitä varten..

Turkillekin aioin vielä tehdä jotain fiksausta ennen pentujen syntymistä. Tassukarvat ovat sen verran karmeassa kunnossa haalareiden ja muiden vaatetusten jäljiltä, että jos en nyt kertaalleen kampaa niitä läpi, niin saan vetää ne koneella pentujen jäljiltä jääneet pois. Nuppu tiputtaa turkkiaan muutenkin nyt hyvin tehokkaasti. Jäljelle jäävä karva on karkeaa kuin teräsvilla, normaalistikin sillä on kyllä kiitollisen karkea karva. Varsin helppohoitoinen. Täällä on tosiaan edelleen epäinhimillisen kylmää. Tälläkin hetkellä -25 'C pakkasta. Ulkona ei kykitä kuin tarpeellinen aika.

Aamupäivät ollaan vietetty Nuppusen kanssa sängynpohjalla maaten ja ihmetellen pentujen liikehdintää. Olen yrittänyt liikkeiden perusteella arvioida monta olis tulossa, mutta mitään varmaa en uskalla sanoa. Kovasti mahassa on kuitenkin liikettä.

Pentukyselyjä on tullut mukavasti jo tässä vaiheessa ja lupaavia sekä mielenkiintoisia perheitä olisi pennuille tarjolla.

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lähteäni treenaamahan

Mammalomalaisen nauttiessa vierihoidosta ja leppoisista lenkeistä olisi minulla palava halu treenaamaan. Treenikuntosia olisi vielä kaksi, mutta en ota riskiä ja lähde hakemaan mitään kiertotauteja muiden koirien joukosta. Sisällä olen tehnyt Leksun kanssa joka päivä jotain pienen pientä, mutta nyt olisi hinku nimenomaan hallille. Spanieleiden agitreenien vetämisestä tämä villitys taas alkoi, mutta maltan mieleni ja nautiskelen Nuppusen seurasta, töiden tekemisestä, opiskelusta ja tekemisestä jota riittää kotonakin.

Pahimpaan ahdistukseen kaivelin meidän ekat rally-tokon radat esiin. Pätkät on kuvattu lajin alkeiskurssilta ja meno on sen mukaista. Ensimmäisessä videossa näkee miten helposti sitä unohtaa koiran ohjaamisen kun samalla keskittyy johonkin uuteen ja vaikeaan. Ensin olisi pitänyt miettiä mitä on tekemässä, ja sen jälkeen tehdä se koiran kanssa ajatuksella.

Toisessa videossa meno on jo huomattavasti rennompaa ja siinä taidan jo muistaa kehua ja käskyttää Nuppua. En pelkästään roikota sitä namilla mukana. Kummassakaan en tarkoituksella seurauttanut Nuppua, sillä meillä oli se liikkeenä vielä niin kesken. Pentuloman jälkeen jatketaan edelleen sen hiomista uusin vinkein. Nuppu on siitä kiitollinen, että vaikka emäntä ei tiedä mitä on tekemässä, niin koira kuitenkin yrittää parhaansa.

Mimmi ja Usva on nyt ainakin seuraavan kuukauden äitini ja isäni hellässä hoidossa. Usva ja isäni siis leikkivät päivät pitkät ja Mimmi saa syödäkseen namusia. Tosin käyn lenkittämässä mummelit joka aamupäivä, joten erossa ei onneksi jouduta olemaan. Ratkaisulla haluttiin taata Nupun leppoisat viimeiset kantoviikot ja rauhallinen synnytyksen jälkeinen aika. Nupun tiineyden myötä vanhat nartut ovat olleet vähän ihmeissään, ja olen saanut taas tehdä mielenkiintoisia havaintoja narttulauman käyttäytymisestä. Meidän normaali marssijärjestys nartuilla olisi Usva pomona, siitä seuraavana heti Nuppu ja Mimmi alinpana. Mimmillä, entisenä kuningattarena, ei ole ollut mitään ongelmaa uuden aseman suhteen ja Nuppu on alistunut Usvan valtaan.

Kaiken keskipiste

Nuppu on itseasiassa kovastikin kyykkinyt Usvan tahdon mukaan, mutta nyt tiineys on tehnyt Nupusta yhtäkkiä lauman tärkeimmän olennon. Kaikki muut koiramme väistävät hänen Pyöreyttään. Usvakin jättää sanomatta tilanteissa, joissa se normaalisti olisi kyykyttänyt Nuppua vaikka ihan huvikseen. Tällaisia tilanteita on esimerkiksi ollut iltaisin makkariin valuminen. Nuppu on yleensä tullut viimeisenä nukkumaan ja se on sitten joutunut ryömimään kylkimyyryä makkariin omalle paikalle. Usvan antaessa samaan aikaan pahaa silmää milloin miltäkin pediltä. Olen toki toppuutellut Usvan mulkoiluja, jos olen ollut hereillä, mutta olen monesti sitten herännyt siihen, kun Nuppu on tanssahteluja ja niijausten jälkeen suhahtanut omalle pedilleen sängyn alle.

Mimmi yrittää havainnoida josko joku olisi jääkaapilla.

Nuppu on myös huomannut uuden asemansa ja käyttää sitä hyväkseen mm. viemällä kaikkien herkut jos en ole vahtimassa. Mimmi ilmeisesti hieman stressasi tätä muutosta laumassa ja alkoi pissailemaan sisälle. Tietenkin huolestuin ja kävin kaikki mahdolliset kauheudet mielessäni läpi, mutta pissailu loppui heti Mimmin päästyä vanhempieni luokse lomalle. Kaikki ovat tyytyväisiä tähän tilapäiseen järjestelyyn. Mummelit siis palautuvat kotia jahka pennut ovat vähän isompia. Minulle se tietää tietenkin enemmän töitä, kun osittain hoidan koirat kahteen osoitteeseen.

Usva ja matto, johon kaikki Usvan aina hukkaavat.

Usva sai joulu-tammikuussa toisen Cartrophen pistossarjan. Vaikutukset näkyvät heti ja Usva käyttäytyy kuin villi varsa. Jonna ystävällisesti piikitti puolet piikeistä ja säästi meidät paljolta. Normaalisti meidän omalääkärimme Ulla Eskelinen on hoitanut piikityksen, mutta joulun ja uuden vuoden vapaat sotkivat kuviota. Usva oli ihan innoissaan päästessään kyläreissulle ja piikin pistäminenkään ei huimannut yhtään. Eläinlääkäreiden vastaanotoilla se vetää itsensä yleensä ihan hirveään ahdistukseen, mutta Jonnan seurassa Usvalla on vain kivat asiat mielessä.

Odottavan aika on pitkä

Nuppu tänään

Nupun mielestä ihmisillä ei voi olla hänen massunsa silittelyä parempaa tekemistä. Massun silittelyn ja lepertelyn lisäksi häntä voi hieroskella alaselästä ja hänelle voi tarjoilla herkkuja. Ruoka maistuu hyvin.

Pentujen lisäksi Nuppu on tällä viikolla odottanut montaa muutakin asiaa.

Aktivointipallon täyttöä

Ulospääsyä, emännän vastatessa tärkeään puheluun kesken (aasialaishenkisen raskausasun) pukemista.

Postipoikaa, joka toi ihana yllätyksen pentujen isältä ja tämän emännältä. Ihka aito Pomppa! 

Hauskaksi pompan tekee, se että se on Nupun Sinni-siskon emännän luomus. Paras koirantakki, mikä tällä hetkellä on markkinoilla. Nyt ei nuppumanot kylmety!

Taas odotetaan emäntää. Tällä kertaa iltapesulta nukkumaan.

 Ennen unia pitää mammakoiraa silitellä tassuista kirsunpäähän.

Nupun kontaktit osa 1

Puhelimesta löytyi ihan kuvaava pätkä Nupun tavasta tehdä A:n kontaktit. Agipätkiä ei ole Nupusta vielä ollutkaan missään esillä.

Mummat ja mamma uudenvuoden pirskeissä

Kuten aina vuoden vaihtuessa pumini lähtevät maalle raketteja pakoon. Usva ainoana ahdistuu paukkeesta, mutta en halua ottaa pienintäkään riskiä että pelkoilu ja väristykset tarttuisivat muihinkin. Leksun tehtävänä taas on perinteisesti jäädä talonvahdiksi ja meidän seuraksi, ellei sitten koko porukka intouduta lähtemään korpeen. Pyrin siis viimeiseen asti välttämään koirien altistumista ilotulitteille, sillä äänivarmakin koira voi pelätä viheltävää ja räiskyvää valoshowta. Kivasti se säikähdys ja pelko voi sitten tarttua myös siihen paukkeeseen, ja sen jälkeen itkettäisi koiraa ja emäntää. Usva ei esimerkiksi pelännyt ensimmäisenä uutena vuotenaan, toisena se reagoi voimakkaasti, kiitos liian innokkaiden rakettien ampujien. Sen jälkeen lisääntyivät paukkeeseen liittyvät pelot ja siedätyksestä huolimatta saatiin heittää pk-haaveille hyvästit.

Leksu kuulostelee

Mökkimme keskellä erämaata on armas pakopaikkamme. Tänä vuonna emme itse lähteneet mukaan, vaan pakkasin pumpelot vanhempieni matkaan viiden pintaan. Niihin aikoihinin alkoivat myös ensimmäiset raketit paukkua. Minulla on aina oletuksena ettei mökillä raketit räisky, koska talvella muita mökkiläisiä ei juurikaan näy eikä kuulu. Tietenkin tänä vuonna oli ensimmäinen poikkeus naismuistiin. Vastarannalla oli alkanut raketit räiskyä ilta yhdeksän aikaan. Nuppu oli tietenkin ollut pihalla tärkeissä puuhissaan, eli tiluksiaan tarkistamassa ja riistakolmiota laskemassa. Kenties myös hiirikantaa verottamassa. Ensimmäisiin paukkeisiin se oli reagoinut tekemällä hälytyksen, mutta todettuaan toimenpiteet tarpeettomiksi, se oli jatkanut pihatöitään. Usva oli onneksi samaan aikaan ollut tuvassa vieraita viihdyttämässä, ja selittämässä sukulaisille kuulumisiaan niin äänekkäästi ettei ollut kuullut kuin oman äänensä. Toisen kerran samaiset vastarantalaiset olivat juhlistaneet tulevaa puolen yön aikaan. Silloin Nuppunen oli haukahtanut muutaman kerran ja keskittynyt taas omiin juttuihinsa. Usva oli katsellut raketteja tuvan rappusilta isäni saappaisiin nojaten. Ilman mitään puistatuksia, väristyksiä ja tärinöitä. Mimmi oli vetänyt sikeitä tai herkkuja autuaan tietämättömänä valonäytöksestä ja paukkeesta. Jälleen kerran varsin onnistunut uuden vuoden vastaanotto pumeilla.

Leksu puolestaan oli klo 18  asti mieheni henkisenä apurina lumitöissä. Lähinnä siis kannustusjoukoissa. Oli vain ottanut turhan kovasti kierroksia lumikolasta ja lapiosta sekä varmasti myös alkaneesta paukkeesta, että oli purrut itseään kielestä. Sisälle tultuaan eteinen oli kuin C.S.I:n rikospaikka veriroiskeineen. No, ei nyt ihan, mutta kummasti sitä verta kuitenkin irtoaa koiran kielestä. Sisällä Leksu alkuun riemastui paukkeesta, mutta saatuaan muuta järkevää tekemistä se asettui kerjäämään juustoja ja suolakeksejä. Leksulla on tosiaan kottikärryjen lisäksi varsin intohimoinen suhde muihinkin pihanhoidollisiin työvälineisiin.

Oma juhlinta keskittyi niihin juustoihin ja suolakekseihin sekä hyvään viiniin. Seurassakaan ei ollut valittamista. Läppäri luonnollisesti käden ulottuvilla. Salaa olin vahingoniloinen harmaasta ja pilvisestä säästä. Sinne pilvien sekaan ampuivat rakettinsa ja rahansa.