Mätsäriä pukkaa

Tervetuloa Ouluun Pumit ry:n mätsäriin kisailemaan ja tutustumaan pumeihin!

Viimein

Rankan viikon ja yövuoron loputtua sunnuntaina nukuin pienet päikkärit ja heräsin kuningasajatuksen kanssa, johon äitini heti tarttui soitettuani hänelle. Päätimme lähteä katsomaan pääsisikö mökille loputtoman pitkältä tuntuneen talven jälkeen. Suunnitelmissa oli joko kävellä sinne, tai uhkarohkeasti koittaa autolla perille asti. Onneksi mökkitie oli jo lumeton ja ehtinyt paikoin kuivua kokonaan, joten ei tarvinnut kävellä eikä olla uhkarohkea pelätän auton uppoavan pehmeään hiekkatiehen.

Miksi ovi ei aukene meille? Onko rotumme syytä tää? 

Tuntui niin kovin helpottavalta päästä metsän rauhaan. Ei ole yhtään sama asia kulkea Korkalovaaran tai Ounasvaaran metsissä kuin nauttia raikkaasta ilmasta ilman minkäänlaisia ihmisten aiheuttamia ääniä. Riistahavaintoja oli runsaasti ja vaikuttikin, etteivät linnut ja muut eläimet olleet osanneet varautua meidän palaavan näin aikaisin keväällä tömistelemään tannerta kuin norsut. Huomasi, että eläimet olivat saaneet olla ihan rauhassa noilla selkosilla. En heti muista kuulleeni niin paljon erilaisia lintujen soidinhuutoja ja metelöintiä ennen, siis silloin kun olimme mökillä kesät talvet läpeensä.

Ihan ensimmäisenä kiersimme tontin ja tarkistimme aidan ennen kuin vapautimme hunnilauman autosta. Tuntui hirveän oudolta ettei Usva enää ollut matkassa ja ensimmäisenä juoksemassa saunamökille tarkistamaan petipaikkaansa ja etsimässä isääni vanhasta muistista. Toisaalta, vaikka oli orpo olo, molemmat tuntuivat kuitenkin mökillä olevan niin lohduttavan lähellä. Olihan mökki heidän molempien lempipaikka. Ikävä on kovin kummallinen asia, sillä se yhtä aikaa raastaa ja lohduttaa herätellen hyviä muistoja.

Koirien vallattua piha äänekkäästi saapuivat joutsenet yhtä äänekkäinä rantaan, kuin toivottaen meidät tervetulleiksi. Yhden yön pikavisiitti mökillä vaikutti kuin kunnon irtiotto arjesta ja kaupunkiin palattuani tuntui kuin olisin ollut viikon poissa. Mikakin oli sillä aikaa ehtinyt urakoida pihalla repien kantoja maasta. Koiratkin nauttivat mökkeilystä yhtä paljon ja nukkuivatkin seuraavan päivän lähes kokonaan.

Pikkuhiljaa alkaa arki taas asettua paikoilleen ja saan, toivottavasti, purettua blogini postaussuman. Vanhoja juttuja olisi siis tulossa..

Minä Sinua vaan

Usva 

14.3.2001 - 11.5.2016

Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan

Ja jos joskus syliin mustan maan
Mä sua joudun kantamaan
Niin minä sinua vaan

Jenni Vartiainen

Kirkkaat ja terveet silmät

Torstaina kävimme Ainon ja Armaksen kanssa silmäpeilauksessa ja tulokset olivat toivotun kaltaisia. Molemmilla oli terveet silmät, eli niistä ei löytynyt perinnöllisiä silmäsairauksia. Silmäpeilaus tehtiin Pellossa, jonne meiltä on matkaa vajaa sata kilometriä. Saimme odotella pari tuntia annetusta ajasta, mutta onneksi ei oltu kiireellä liikkeellä. Taas kerran sain olla ylpeä helposti käsiteltävistä koiristani, joista molemmat tönöttivät kiltisti liikkumatta tutkimuksen ajan. Saimme vielä tuplatarkistuksen, koska paikalla oli myös harjoitteleva lääkäri. 

Pääsen nyt huoletta jatkamaan Ainon pennutussuunnitelmia. Uros on kohta ollut jo vuoden verran selvillä, mutta juuri mitään en ole uskaltanut hiiskua ennen kuin sain kaikki terveystutkimukset tehtyä. Nyt jos saisi vielä kesän ja syksyn aikana tehtyä Ainolle muitakin tuloksia kuin näyttelyistä kerättäviä, niin olisin tyytyväinen. Toki viimeisen puuttuvan cacibin saaminen olisi mukavaa, mutta eipä tässä kaikkialle taida ehtiä. Ensimmäinen suuri tavoite on saada kesäkuussa aidattua piha pumeille.

Ainolla alkaa juoksu nyt kääntyä loppusuoralle ja kiihkeä vonkaaminen on päättynyt taas hetkeksi. En voi liikaa hehkuttaa tuota armasta pumipoikaani, joka ei onneksi turhia hötkyile juoksuisten narttujen kanssa. Siitä, etteikö se astuisi ei ole epäilystäkään, mutta isänsä tavoin se näyttää tietävän milloin kannattaa intoilla ja olla valmiina. Meillä oli tämän juoksun aikana siis viisi kiihkeämpää päivää jolloin varmuuden vuoksi en edes eristettyinä jättänyt noita saman katon alle ilman valvovaa silmää. Nyt edelleen pidän ne näkösällä juoksun loppuun asti, mutta jo kestämme olla taas samassa huoneessa kenenkään piippailematta tai vetämättä korviaan solmuun. Ensi viikon lopussa Ainokin varmasti jo pääsee treeneihin mukaan. Tämän viikon nose workin jätin suosiolla väliin, kun tuntui, että Armaksen nenä oli muutenkin ylityöllistetty. Lauantaina olisi sitten näyttelykeikka Posiolla.

Mummon kuulumisia

Käytin Usvaa keskiviikkona Rovaniemen eläinkeskuksen klinikalla tarkistuttamassa pissänäytteen ja hakemassa uuden reseptin särkylääkkeeseen, jota Usva syö nivelrikkoon. Käynti oli mummokoiralle, joka pelkää eläinlääkäreitä hysteeriset, varsin inhimillinen ja vähemmän ahdistava kuin edellinen valtakunnalliseen ketjuun kuuluvalla klinikalla käynti.

Edellisellä käynnillä, tuolla toisella klinikalla, Usvalta piti ottaa verikokeet ja hyvä että otettiinkin, mutta itse toimenpiteen toteutus jäi harmittamaan koiran vuoksi.  Usva kun ei enää näe kunnolla eikä kuule yhtään mitään, joten se ahdistuu helposti jos jotain pelottavaa tai tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu. Koskaan se ei ole nauttinut eläinlääkärikäynneistä ja nytkin teki u-käännöksen eteisessä tajuttuaan mihin joutui. Marraskuinen verikokeen otto oli sille niin voimia koettelevaa, että minuakin jo hirvitti koiran saavan sydänkohtauksen operaatiossa. Asiaa minun kannalta ei yhtään helpottanut klinikkahoitaja, joka lakkaamatta paapatti rauhoittaakseen koiraa, vaikka monta kertaa kerroin mummokoiran olevan kuuro. Tietenkään hän ei voinut tietää, miten hermoja riipivänä koin koiran taukoamattoman sanallisen rauhoittelun. Juuri kun olin viheltämässä pelin poikki eläinsuojelullisiin syihin vedoten verinäytteen otto onnistui. Tämä vaati usean neulan ja minun "makaamista" koiran päällä sen lisäksi, että sitä oli pitämässä kiinni myös äitini. Verta oli kaikkialla. Minä en siis ole herkkä tuollaisiin toimenpiteisiin tai sääli koiraa turhaan, mutta tässä tuli minulla raja vastaan. Jos olisin omistanut kristallipallon olisin pyytänyt koiralle rauhoituksen, jossa taas ei olisi ollut mitään järkeä kun on noinkin vanhasta koirasta kyse.

Nyt olisi ollut uusi käynti edessä ja uusien kokeiden otto, jotta olisimme saaneet särkylääkkeille jatkoa. Toki ymmärrän, että ketjulla on tietyt toimintaohjeet ja välillä on hyvä tutkia tarkemmin koira, mutta arvostan yksityisissä lääkäreissä sitä, ettei ihmisiä rahasteta ja koirille teetetä ns. turhia tutkimuksia eläimen kustannuksella.

Koiran vuoksi vaihdoin klinikkaa ja onneksemme pääsimme nyt eläinlääkärille, joka ymmärsi minun toiveeni mahdollisimman stressittömästä käynnistä mummokoiralle. Tässä vaiheessa ei siis enää tehdä mitään operaatioita tai toimenpiteitä, mikä tuottaa koiralle turhaa pelkoa, kipua tai stressiä. Puntarissa kun on mahdollisen tiedon lisääminen vs. koiran laadukas loppuaika. Usva alkaa siinä elämänvaiheessa, että jos saamme hyvän ja kivuttoman kesän yhdessä, niin olemme enemmän kuin onnellisiä. Saimme kesämme tai emme, niin menemme joka tapauksessa päivä kerrallaan koiran elämänlaatua arvioiden. Tällä hetkellä se on vielä kiinni arjessa ja näyttää iloitsevan ihmisistä ja asioista sen verran, että hyvän elämän kriteerini täyttyvät. Kovasti se on kuitenkin vanhentunut lisää ihan puolessa vuodessa.

Viimeksi kun kävimme lääkärissä, siis marraskuun lopulla, Usvalta löytyi runsaasti struviittikiteitä, mutta viljelyssä ei näkynyt tulehdukseen viittaavia bakteereita. Verikokeissa ei löytynyt mitään merkittävää poikkeamaa. Tuolloin saimme ihoon vahvan antibioottikuurin. Nyt Usva tutkittiin pikaisesti käsin ja se pääsi heti takaisin autoon odottelemaan. Pissasta ei löytynyt yhtään virtsakidettä ja on mahdollista, että viimeksi kiteet olivat kuitenkin pissatulehduksen aiheuttamia ja tulehdus taittui sillä ab-kuurilla, jonka Usva söi näppyihinsä. Pissatulehdus kun ei kertoman mukaan aina näy viljelyssä. Olemme siis nyt yhdestä huolesta vapaita ja Usva saa jatkaa samalla ruokavaliolla kuin tähänkin asti. Sehän ei lopulta suostunut syömään pissavaivaisten ruokaa kuin sen Helsingin reissun ajan ja siirtyi sen jälkeen normaaliin ruokaansa, johon lisättiin c-vitamiinia marjojen muodossa sekä suoraan purkista.

Nyt siis jatkamme nivelrikon hoitoa metacamilla ja gabapentiinillä, jotka ovat sopineet Usvalle todella hyvin ilman sivuvaikutuksia. Ensi viikolla haemme cartrophen piikit samalla kun nuoriso saa toisen madotuksen retkeämme varten. Seuraava pissanäyte tutkitaan parin kuukauden kuluttua. Laskuja vertaamalla konkeretisoitui myös epäilyni, eli tismalleen samoissa toimenpiteissä oli keskiviikkoinen klinikka 34% halvempi kuin maanlaajuiseen ketjuun kuuluva klinikka. Sinänsä saimme hyvää palvelua ja koira tuli tarkasti tutkitu tällä kalliimmallakin klinikalla, mutta jotenkin sitä aina palaa mielummin sinne, mistä meidän ns. henkilääkärimmekin löytyy. Lisäksi tuen aina enemmin yksityisiä palveluntuottajia kuin ketjuja. Tähän liittyy sekin, että olen tietoisesti myös vähentänyt nettikaupoista ostamista, jos saan saman tuotteen paikalliselta yrittäjältä lähes samaan hintaan