Viimein

Rankan viikon ja yövuoron loputtua sunnuntaina nukuin pienet päikkärit ja heräsin kuningasajatuksen kanssa, johon äitini heti tarttui soitettuani hänelle. Päätimme lähteä katsomaan pääsisikö mökille loputtoman pitkältä tuntuneen talven jälkeen. Suunnitelmissa oli joko kävellä sinne, tai uhkarohkeasti koittaa autolla perille asti. Onneksi mökkitie oli jo lumeton ja ehtinyt paikoin kuivua kokonaan, joten ei tarvinnut kävellä eikä olla uhkarohkea pelätän auton uppoavan pehmeään hiekkatiehen.

Miksi ovi ei aukene meille? Onko rotumme syytä tää? 

Tuntui niin kovin helpottavalta päästä metsän rauhaan. Ei ole yhtään sama asia kulkea Korkalovaaran tai Ounasvaaran metsissä kuin nauttia raikkaasta ilmasta ilman minkäänlaisia ihmisten aiheuttamia ääniä. Riistahavaintoja oli runsaasti ja vaikuttikin, etteivät linnut ja muut eläimet olleet osanneet varautua meidän palaavan näin aikaisin keväällä tömistelemään tannerta kuin norsut. Huomasi, että eläimet olivat saaneet olla ihan rauhassa noilla selkosilla. En heti muista kuulleeni niin paljon erilaisia lintujen soidinhuutoja ja metelöintiä ennen, siis silloin kun olimme mökillä kesät talvet läpeensä.

Ihan ensimmäisenä kiersimme tontin ja tarkistimme aidan ennen kuin vapautimme hunnilauman autosta. Tuntui hirveän oudolta ettei Usva enää ollut matkassa ja ensimmäisenä juoksemassa saunamökille tarkistamaan petipaikkaansa ja etsimässä isääni vanhasta muistista. Toisaalta, vaikka oli orpo olo, molemmat tuntuivat kuitenkin mökillä olevan niin lohduttavan lähellä. Olihan mökki heidän molempien lempipaikka. Ikävä on kovin kummallinen asia, sillä se yhtä aikaa raastaa ja lohduttaa herätellen hyviä muistoja.

Koirien vallattua piha äänekkäästi saapuivat joutsenet yhtä äänekkäinä rantaan, kuin toivottaen meidät tervetulleiksi. Yhden yön pikavisiitti mökillä vaikutti kuin kunnon irtiotto arjesta ja kaupunkiin palattuani tuntui kuin olisin ollut viikon poissa. Mikakin oli sillä aikaa ehtinyt urakoida pihalla repien kantoja maasta. Koiratkin nauttivat mökkeilystä yhtä paljon ja nukkuivatkin seuraavan päivän lähes kokonaan.

Pikkuhiljaa alkaa arki taas asettua paikoilleen ja saan, toivottavasti, purettua blogini postaussuman. Vanhoja juttuja olisi siis tulossa..