Torstaina kävimme Ainon ja Armaksen kanssa silmäpeilauksessa ja tulokset olivat toivotun kaltaisia. Molemmilla oli terveet silmät, eli niistä ei löytynyt perinnöllisiä silmäsairauksia. Silmäpeilaus tehtiin Pellossa, jonne meiltä on matkaa vajaa sata kilometriä. Saimme odotella pari tuntia annetusta ajasta, mutta onneksi ei oltu kiireellä liikkeellä. Taas kerran sain olla ylpeä helposti käsiteltävistä koiristani, joista molemmat tönöttivät kiltisti liikkumatta tutkimuksen ajan. Saimme vielä tuplatarkistuksen, koska paikalla oli myös harjoitteleva lääkäri.
Pääsen nyt huoletta jatkamaan Ainon pennutussuunnitelmia. Uros on kohta ollut jo vuoden verran selvillä, mutta juuri mitään en ole uskaltanut hiiskua ennen kuin sain kaikki terveystutkimukset tehtyä. Nyt jos saisi vielä kesän ja syksyn aikana tehtyä Ainolle muitakin tuloksia kuin näyttelyistä kerättäviä, niin olisin tyytyväinen. Toki viimeisen puuttuvan cacibin saaminen olisi mukavaa, mutta eipä tässä kaikkialle taida ehtiä. Ensimmäinen suuri tavoite on saada kesäkuussa aidattua piha pumeille.
Ainolla alkaa juoksu nyt kääntyä loppusuoralle ja kiihkeä vonkaaminen on päättynyt taas hetkeksi. En voi liikaa hehkuttaa tuota armasta pumipoikaani, joka ei onneksi turhia hötkyile juoksuisten narttujen kanssa. Siitä, etteikö se astuisi ei ole epäilystäkään, mutta isänsä tavoin se näyttää tietävän milloin kannattaa intoilla ja olla valmiina. Meillä oli tämän juoksun aikana siis viisi kiihkeämpää päivää jolloin varmuuden vuoksi en edes eristettyinä jättänyt noita saman katon alle ilman valvovaa silmää. Nyt edelleen pidän ne näkösällä juoksun loppuun asti, mutta jo kestämme olla taas samassa huoneessa kenenkään piippailematta tai vetämättä korviaan solmuun. Ensi viikon lopussa Ainokin varmasti jo pääsee treeneihin mukaan. Tämän viikon nose workin jätin suosiolla väliin, kun tuntui, että Armaksen nenä oli muutenkin ylityöllistetty. Lauantaina olisi sitten näyttelykeikka Posiolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.