Äitikoiran aamupäivä

Aamu-ulkoilu alkaa pentujen ruokkimisella. Nuppu imettää edelleen aamuisin ja iltaisin pienen hetken. Ruokaa ollaan Nupulta vähennetty ja pyritään saamaan imettäminen loppumaan. Nupun emä imetti edellisiä pentuja kuuleman mukaan kolmikuisiksi. Kaukana ei olla siitä..

Pentujen ulkoilua helpotettiin laittamalla aitaus alkamaan heti rappusista. Verkotin kaiken varalta rappusten kaiteidet kolot, etteivät tipahda vahingossakaan kellariin meneville rappusille. Siinä ei kävisi hyvin. Nuppu vahti ja tuki pentujen harjoituksia portaissa kulkemisessa. Se ramppasi pentujen nähden rappusia edestakaisin ja pentujen yrittäessä alaspäin se oli koko ajan kyljessä kiinni. Pennuilla meni aamupäivä, että hoksasivat miten päästään parhaiten alaspäin portaissa. Nyt ne ravaavat niitä ylös ja alas kuin oppimisen riemusta.

Välillä pennut saavat emältään pienoista hivutusta. Narttupentua se koulii hieman kovemmalla tassulla kun taas urospentu tuntuu pääsevän vähemmällä. Sama tuli aikoinaan huomattua afgaanilaumassa, missä lauman ainoaa urosta käsiteltiin pentuna kuin suurinta aarretta vanhojen narttujen toimesta.

Kaiken koulimisen välissä pentuja pitää helliä, töniä ja tökkiä. Sekä niitä pitää myös pussailla, kirputtaa ja putsata.

Emokoiran pitää selkeästi olla myös koko ajan kartalla mitä maailmalla tapahtuu. Naapurin göötti tykkää roikkua aidalla ja ihmetellä pentuja. Nuppua  hieman ottaa päähän moinen uteliaisuus.

Tarvittaessa pennut pitää tyyrätä sisälle turvaan. Aino ja Armas eivät kuvanottohetkellä olleet lainkaan kartalla, mikä mukavaara niitä uhkaa. Leksu oli tehnyt hälytyksen saman kadun uroksesta ja Nuppu katoi parhaaksi siirtää lapset hetkeksi sisälle.

Karkasivat sieltä kyllä heti ulos ihmettelemään..

Välillä ihmetellään pentujen kanssa yhdessä. Tässä kuvassa on menossa lintubongaus.

Nupun mielestä parasta pennuissa on niiden kanssa leikkiminen. Pentujen ollessa pienempiä se yritti välillä tökkiä nukkuvia pampuloita hereille vain saadakseen peuhata niiden kanssa.

Ulkoilun riemua

Nyt säät suosivat meitä ja pyrimme olemaan joka välissä ulkona. Tietenkin, nyt kun minulla on taas yötyöputki, se syö minun päiväunia. Pentujen riemua katsellessa univelat unohtuvat.



Armas kuuntelee Leksun juttuja.

Aino on liikettä ja korvia myöten kuin pieni nuoli, joka kiitää alati jokaiseen ilmansuuntaan

Emo keksii leikkejäm ja osaa olla sekä jahdattavana että jahtaajana.

Armas astelee ja Aino valmiina pinkaisemaan uuteen mielenkiintoiseen paikkaan.

Yksi projekti loppuu ja toinen alkaa

Nupun pennuista Iines ja Edi lähtivät lauantaina omaan kotiinsa. Ovat kuulema reippaita riiviöitä, jotka osaavat haukkua. Edi oli ollut mallikkaasti koko pitkän kotimatkan autossa ja Iines osaa jo raastaa "isoveljensä" hermoja, ja epäilemättä myös partakarvoja. Tyypillisiä pumilapsosia siis. Joka välissä minulta viimeisten neljän viikon ajan kyseltiin että mahdanko jo malttamattomana odottaa pentujen lähtöä. Uskallan rehellisesti sanoa, että en odottanut vaan nautin niiden kanssa joka hetkestä. Tietenkin pentujen lukumäärä ja niiden hoitoon omistautunut emo mahdollisti minun kepeän osan lapsosten hoidossa. Pentujen maailmalle lähtö oli minulle tunteikas hetki, mutta helpotti suunnattomasti kun tiesi miten odotettuja pennut olivat perheisiinsä ja miten reippaina lapsoset lähtivät maailmalle. Pentujen elämää pääsen onneksi myös jatkossakin seuraamaan tavalla tai toisella, eli tieto siitä etteivät katoa maailmalle tuo suurta iloa.



Edi



Edi

Viimeisellä pentulaviikolla pennut kävivät tutustumassa "mummolaan", autoilivat ja harjoittelivat yksin remmilenkkejä. Edin ja Iineksen lähdettyä Aino ja Armas pääsivät taas uudelleen vanhempieni luokse kylästelemään. Aino saapasteli sisään kuin vanha tekijä ja iski puruluuhun kiinni. Armas puuhasteli eteisessä ja sillä kesti hieman pidempään kotiutua. Hetken päästä molemmat pennut taas röllöttivät lattailla kuin kotonaan.



Iines

Sisäsiisteysharjoitukset ollaan jo aloitettu ja tänään saatiin ekat aamupissat ulos. Yön aikana lehdet olivat kyllä kastuneet senkin edestä. Näillä on valitettavasti koko porukalla vielä yökukkuja rytmi, Nupun opetusyrityksistä huolimatta.

Aino

Nuppu on ulkona hullaantunut pentujen kanssa hippaleikkeihin ja tätä kirjoittaessa rallaavat kolmestaan pitkin alakertaan. Hauskaa näyttää riittävän sekä sisällä että ulkona. Pennuista on kovasti toisilleen seuraa, mutta hakevat onneksi hyvin hanakasti meistä ihmisistä kontaktia. Pitää jatkaa sen vahvistamista ja entistä enemmän kuljettaa pentuja jatkossa erillään.

Armas

Ruokaisia tassunjälkiä ja 7 viikkoisia pentuja

Pennut täyttivät maanantaina 7 viikkoa ja olisivat valmiita lähtemään maailmalle, mutta saavat vielä jatkaa kasvua kotipesässä. Perheiden aikataulujen vuoksi pampulat lähtevät vasta ensi viikon lopussa. Ollaan siis aloitettu nyt tekemään kaikkea samaa, mitä pienten pentujen kanssa tehtäisiin uusissa kodeissa tässä vaiheessa. Ollaan siis aloitettu mm. valjastelut hihnassa. Onneksi päivällä on jo sen verran vähän pakkasta, että pennut tarkenevat hetken palloilla pihalla. Kovasti maailma niitä vetää puoleensa. Niin sen kuuluukin tehdä.

Sinänsä sama aloitanko perusharjoitteet neljän pennun kanssa, vai kahden oman kanssa. Jotkut asiat menevät iloisesti liukuhihnatyönä, vielä tässä vaiheessa. Meille tosiaan jää nyt sitten kuitenkin kotiin kasvamaan uros ja narttu. Hulluutta, mutta ajattelen tämän olevan minun kerran elämässä repäisy. Tarkoin mietitty, mutta silkkaa mielettömyyttä silti. Jokainen yhden pennun kanssa perusasioita hinkkaava voi kuvitella, mitä arki tulee olemaan kahden pennun kanssa. Pennut olisivat menneet kaikki kahteen kertaan kaupaksi, mutta siinä vaiheessa kun käsissä oli omaan laumaan kaksi sopivaa pentua, eikä ratkaisun miettiminen tuottanut enää kuin migreenin, niin piti tehdä itseä armahtava päätös. Onneksi perheen toinen puolisko on tietyllä tavalla idean isä, joten voin häntä syyttää siinä vaiheessa kun tuntuu raskaalta. Aina pitää olla syyllinen tiedossa, niin on helpompi hengittää. Nyt kuitenkin tuntuu, että jokaiseen perheeseen olisi menossa luonteeltaan juuri se oikea pentu.

Pennut kävivät tiistaina eläinlääkärin tarkastuksessa ja sirutettavana. Kennelnimi on FCI:ssa vahvistettvana parasta aikaa ja se tulee voimaan tämän kuukauden aikana. Asiat ovat siis senkin suhteen hyvällä mallilla. Viralliset nimet on jo keksittynä, mutta paljastetaan ne sitten hieman myöhemmin.

Eläinlääkärintarkastus taisi jännittää minua enemmän kuin pentuja. Kuljetuslaatikosta purkautui ulos neljä kippurahäntää, jotka suunnistivat heti tutkimaan paikkoja innosta puhisten. Pojilta löytyi kaikilta kivikset ja muutenkin kaikki oli ok. Pinkillä tytöllä, jonka työnimi on vielä tällä hetkellä "Aino" oli tällä hetkellä lievä alapurenta, mutta se ei meitä tule hidastamaan jos se sellaiseksi päättää jäädä. Sirutusta eivät "Iines", "Aino" ja "Edi" edes huomanneet. Keskittyivät vain imeskelemään koiranruokanappulaa. "Armasta" operaatio hieman korpesi, mutta tokeni heti taas puuhastelemaan omiaan. Edistä sulkeutui tarkastuksessa eläinlääkärin suuri fani ja se keskittyi suukottelemaan ja nojailemaan lääkäriin kuin mikäkin noutajalapsi. Saimme kiitosta hyvin käsitellyistä pennuista, mikä lämmitti oikeasti mieltä, sillä pentuihin on keskitytty tosissaan ja niitä on palluteltu jo seitsemän viikkoa ajatuksella. Oli siis kiva nähdä, että työ on tuottanut tulosta.

"Aino"

Pennut ovat tosiaan nyt pahassa riiviöiässä. Teräviä hampaita upotetaan isovarpaisiin ja kantapäihin. Lisäksi kaikki mitä voi repiä on tarkoitettu pentujen mielestä revittäväksi. Sotkua tulee ja siivottavaa riittää. Pissat osuvat 80 prosenttisesti papereille ja kiinteät ulosteet Nuppu edelleen imuroi heti kun sellaisen jossain huomaa. Se edelleen imettää pentuja, mutta selkeästi pitää niille nyt kuria ja järjestystä yllä ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Yöllä kun könyämme Nupun kanssa pentulaan nukkumaan se hetken hääräilee lapsosten kanssa ja sen jälkeen kylmästi komentaa ne nukkumaan sängyn alle. Yhtään ihandusta ei pentujen kestä päästää ja emo vielä kuin varmistukseksi jää nukkumaan sängyn eteen. Meillä olikin yhdessä välissä yöt aikaimoista rallaamista, mutta nyt kun pennuilla on kunnon komento päällä saamme nukkua ihan rauhassa. Alkuun sängyn alta kuului pientä jupinaa ja napinaa, mutta nyt viikon kuluessa pennut ovat oppineet asettumaan nukkumahommiin heti kun käsky käy. Nuppu on selkeässä ristiriidassa lapsosten kanssa. Toisaalta sen haluaisi viettää niiden kanssa aikaa pentulassa, mutta toisaalta se ei jaksaisi siellä olla. Käytännössä se siis kulkee edes takaisin pentulan portista. Se saa sen itse auki makkarista päin, mutta aiheuttaa pentuinvaasion olohuoneeseen. Täytyy myöntää, että itsellä välillä otsasuonta nykii, kun vuoden äiti itkeä kitisee aina väärällä puolella porttia tai ovea.

Otsikkoon liittyen meillä luutuillaan päivittäin jauhelihaisia, puuroisia tai piimäisiä pieniä tassunjälkiä pinnoilta. Jostain syystä piimäkuppiin on myös helppo istahtaa. Vesikupin sisältö taas on monta kertaa päivässä nurin.

Leksu suhtautuu edelleen pentuihin hurjan herttaisesti, vaikka sekin oli sunnuntain hiihtolenkin jälkeen hyvin kypsä pentujen iltariehaan. Raukka ei jaksanut edes nousta ylös komentaakseen niitä, vaan kyljellään syyti komentoja makkarista keittiöön. Portilla keikailevia pentuja se näytti vain naurattavan ja lisäävän vain niiden vauhtia. Usvaa lapsoset uskovat huomattavasti paremmin. Ovat jo oppineet, että tätsyn päällä ei kestä samalla tavalla kiipeillä kuin emon. Usva ei turhasta pentuja komentele, mutta on näyttänyt opettaneen niille että 40 cm hajurako on kohteliasta kuitenkin pitää. Usva hieman rassaa tylsyys, kun se ei edelleenkään pääse minnekään harrastamaan ja puuhailemaan niin kuin normaalisti. Pihalla olen yrittänyt keksiä sille tekemistä, mutta sisällä se valittaa tylsyyttä. Onneksi sitä on helppo piristää ja se tykkää kun saa koekäyttää pentujen leluja.

Pennut ovat nyt 6 viikkoisia

Työt ovat hidastaneet bloggaustahtia, sillä kaikki liikenevä aika on mennyt pentujen kanssa puuhastellessa ja niiden kanssa maailman kummallisuuksia ihmetellen mm. imuriin ollaan tehty ahkerasti lähempää tuttavuutta.

Tässä olisi sitten viralliset 6 viikkoiskuvat

Oranssi "Edi"



Turkoosi

Violetti löysi heti oman pallonsa

Edin perheeltä tuli pennuilla yllätyspaketti. Paketti sisälsi hauskat vinkupallot pentujen koodiväreillä, ja niistä on nyt sitten riittänyt riemua jo monta päivää. Tälle viikolle ollaan jo suunniteltu vaikka ja mitä. Tänään olemme keskittyneet vieraiden vastaanottamiseen. Saatiin Lauralta lainaan iso kuljetusboxi ja jahka tässä työt hellittävät niin aletaan treenata autoilua ja ehkäpä käydään kylästelemässäkin muutamissa paikoissa.