Näyttää olevan iäisyys siitä kun viimeksi kirjoitin.
Kaikenlaista ehti loppukesästä sattua ja tapahtua. Ei mitään mullistavaa, mutta sen verran oli kiirettä etten ehtinyt blogia päivittää.
Kesästä voisi mainita sen verran, että Tornion näyttelyn aikaan meillä kävi odotetut vieraat, eli Nupun veli Fuusio perheensä kanssa.
Samana viikonloppuna oli myös Tornion kv näyttely, mikä meni Nupun osalta sikailuksi. Sillä oli juoksun viimeiset päivät menossa ja prinsessana olo näkyi selvästi käyttäytymisessä. Heinäveden näyttelyssä se jo oli päässyt kukkoilun makuun ja ilmaisi sen minullekin ja Torniossa Nuppu sitten kehtasi sanoa minulle vastaan kun laskin sen pöydältä alas. Tuomarin käsittely meni nätisti, mutta kukkoilu onkin vain minun ja Nuppusen välinen asia. Lohdutti hieman kun kuulin ettei Nuppu ollut näyttelyn ainut pumi, joka oli pärissyt esittäjälleen. Fuusio-veli oli hienosti VSP ja sai ensimmäisen Suomen cacibinsa.
Nupun arvostelu
Tuomarina Harto Stockmari
"Kookas riittävän narttumainen kokonaisuus. Melko hyvä pää. Toivoisin hieman vahvemman kuono-osan. Hyvä purenta. Hyvä kaula ja runko. Hieman lyhyt rintakehä. Normaalisti kulmautunut. Karva ei tänään parhaimmillaan. Liikkuu hyvin sivulta." VAL ERI, VAK 2
Nuppu tosiaan sai juoksun ajan mummokoirilta ja Leksalta paapomista ja lällytystä. Se siis sai käyttäytyä miten halusi ja koko ajan joku oli leikittämässä sitä. Kaksi päivää juoksun loppumisesta Usva palautti neitosen taas maan pinnalle ja laumaan palasi rauha. Jännä huomata miten selkeästi Nuppu yrittää heti kokeilla rajojaan minun kanssa, jos kakkonen (Usva) ei pidä sitä ruodussa.
Juoksusta ja sen nostattamista tunteista kun selvittiin alkoi taas treenaus. Ehdimme käydä tekemässä kaksi lyhyttä verijälkeä ennen 28.8 mejä-kokeita. Treenit menivät suhteellisen hyvin. Meillä oli gps apuna jälkien todentamisessa ja se aiheutti sen etten malttanut luottaa koiraan ja seurata sen työskentelyä kun kyselin koko ajan kaverilta onko koira jäljellä. Koira oli jäljellä, vaikka minulta meinasi usko loppua. Toinen treenijälki oli myös hyvin lyhyt, ehkä noin 70 metriä, ja se oli suhteellisen jyrkkää nousua kivikossa. Tällä jäljellä kaadon merkkaus onnistui paremmin kuin hyvin.
28.8 oli meidän toinen mejä-koe ja se meni paremmin kuin uskalsin ikinä toivoa. Kaaviossa kulmat kääntyivät vasemmalle, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Maasto oli mukavaa varvikkoa ja Nuppu oli koko ajan jäljellä. Aloitus oli edelleen liian hätäinen ja vasta nyt minulla on jonkinlainen ajatus millainen sen oikeasti tulisi olla. Ukkosta oli ilmassa ja metsä oli hautovan kostea. Välillä jossain jyrisikin.
koeselostus:
"Hieman hätäinen lähtö. Nuppu lähtee etenemään rauhallisesti jäljen päällä edeten. 1. kulmalle tullaan suoraan, mutta koira kävelee makauksen yli, kulma suoraviivaisesti 2. osuuden aikana koira ei tee juuri ylimääräisiä liikkeitä ja kulmalle tullaan jäljen päällä, makauksia tutkitaan hieman ja kulma tarkastuslenkillä. 3. osuus rauhallista jäljestystä sorkalle jota tutkitaan alkuun varovaisesti. Erinomainen suoritus" Pisteet 44 AVO 1 sijoitus 2/4
Seuraavalle jäljelle muistilista
-aloitus muistaa tehdä vieläkin tarkemmin
-makauksien ilmaisu paremmaksi
-sula hirvenjalka kaadolle (meillä on aina ollut jäinen kalikka), jotta saa makustella sitä
Tosiaan Mimmikin pääsi tekemään verijälkeä viimeistely treeneissä ja ajoi sitä innosta puhkuen. Taisi vain olla liian lyhyt jälki. Kuvia jäljestämisestä lisäilen myöhemmin.
Syyskuusta alkoi taas meidän agilityn treenaus. Yksissä ohjatuissa olemme ehtineet käydä ja pari kertaa hallilla itsenäisesti. Nupulle näyttää tulevan valeraskaus riesaksi, eli nyt tekemistä ja liikuntaa lisää. Syyskuun kisoista ostin Nupulle kilpailukirjan. Tavoitteena olisi kisaaminen omissa Pääsiäiskisoissa Pellossa huhtikuussa.
