torstai 30. huhtikuuta 2015

Äitien ja tyttärien laatuaikaa

Sillä aikaa kun Armas oli isäntänsä kanssa 10 km hikilenkillä, pakkasin autooni itseni lisäksi kaksi äitiä, yhden Ainon ja Usvan. Nuppu pääsi pitkästä aikaa juoksemaan vapaana. Äitini kanssa se on liikkunut ahkerasti ravaten milloin minkäkin kulkupelin vieressä, mutta juoksu on haitannut irtipitoa. Tänään Nuppu revitteli niin kovasti, että ensi viikolla sille täytyykin tilata aika fysioterapiaan/hierontaan. Nupun selkään tuli kesken leikin selkeä kramppi ja koira yritti venytellä itseään vaikka mihin suuntaan piippaillen samalla kevyesti. Lopulta ainoa helpottava asento näytti olevan istumisen ja makaamisen välimuoto. Tiedän kokemuksesta kuinka ikävältä tuollainen vaiva tuntuu.

Meillä näitä sattuu ja tapahtuu, sillä Leksu on nyt taas hetken ollut lääkekuurilla ja kevyemmällä liikunnalla. Sillä taas paisui kintereen niveltä suojaava limapussi moninkertaiseksi ja alkoi tihkuttaa kudosnesteen ja veren sekoitusta. Samaan jalkaan tuli muuallekin pieniä hiertymän näköisiä avohaavoja ja koko koira on ollut turpea. Viimeksi sama vaiva kiusasi sitä loppukesästä ja pilasi uimakauden. Antibioottikuurilla ja särkylääkkeillä jalka on mennyt paremmaksi eikä patti ehtinyt tällä kertaa mennä yhtä pahasti rikki kuin viimeksi.
Nuppu-äippä
Aino-tyär

Aino

Nuppu ja rakkain palkka


Aino

Nuppu ja Usva
























Odotan toukolomani alkamista kovasti ja kaikkien rästissä olevien ja haaveilemieni juttujen toteuttamista. Silloin minulla on viimein aikaa mm. ottaa selvää mikä kamerani toista putkea vaivaa, koska asetuksista huolimatta kuvat ovat epätarkkoja. Liekkö kolahtanut liian monta kertaa auton kylkeä vasten..

Maanantaina alkaa siis loma ja tiistaina viimeistään arvon meidän kevätarvonnan voittajan.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Mitään ei olla tehty, vielä...




























Viikko taas vierähti töitä tehden ja koiria kotona viihdyttäen. Ei ehditty treeneihin, mutta olemme yrittäneet ulkoilla senkin edestä nauttien kauniista ilmoista. Olen itseasiassa hieman nipistänyt päiväunistani(=yöunistani), jotta koirat saisivat nauttia auringosta. Viikon päästä alkaa minulla pidempi loma, joten menen näillä silmäpusseilla sinne asti kevyesti.

Lauantaina kävimme unien välissä pyörähtämässä mätsärissä. Usva pääsi kehään Lotan kanssa ja esiintyi hienosti veteraanien toiseksi. Aino esiintyi pienissä aikuisissa alkuun ujostellen, mutta päätti yhtäkkiä parikilpailun loppupuolella ettei tilanteessa olekaan mitään jännitettävää alkaen esiintyä reippaasti. Tuloksena punaisten neljäs, jota pidän melkeinpä ihmeenä Ainon vähäiseen mätsärikokemukseen nähden. Ainon ongelma mätsärikehässä ovat olleet muut koirat, joita se on jännittänyt. Armas  pyörähti myös hakemassa mukavia kokemuksia kehästä, mutta emme jääneet enää sinisten kehään. Pitää osata lopettaa silloin kun koiralla on melkein kivaa ja kierrokset liikkeiden onnistumiseen sopivat. Armaksella kun on ikävänä tapana nipistellä minua polvista kun kierrokset nousevat liikuttaessa. Tämä ongelma pitäisi saada pois ennen Piteån näyttelyä. Tässä ei sitten olekaan kuin kolmatta viikkoa aikaa treenailla. Mätsärikuvia tulee, jos vain jostain löytyisi julkaisukelpoisia kuvia koiristani.










Toukokuu tulee olemaan kiireinen, sillä olen onnistunut kehittämään kaikkea kivaa ohjelmaa luonnetestistä paimennukseen. Mukaan mahtuu myös muutama näyttelyreissu. Ensi viikolla alkaakin jo spanielikoulu, johon olen Armaksen ilmoittanut. Myös kevään ryhmäpaikat ovat varmistuneet. Aino ja Armas pääsivät molemmat omiin ohjattuihin agilityryhmiin sekä saimme yhden tokopaikan. Nuppu keskittyy kesällä jäljestykseen, jossa meillä on operaationa koiran saaminen voittajaluokan kisakuntoon. Nyt Nuppu aloitti sopivasti juoksunsa.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Maakuntamatkailua

Lauantaina hyppäsimme autoon ja hurautimme Joensuuhun ja sunnuntaina karautimme takaisin Outokummun kautta. Kilometrejä kertyi kaikkineen noin 1200. Kyseessä oli puhtaasti koiranäyttelyreissu. Aino ja Armas käväisivät Outokummun ryhmänäytteylyssä Astrid Lundavan arvosteltavana. Pumeja oli kaikkiaan neljä ilmoitettuna ja minulla ei tietenkään ole kuvan kuvaa näyttelystä. Tuomari oli hyvin iloinen ja ystävällinen sekä käsitteli koiria kauniisti.

Armas pärjäsi hienosti saaden ensimmäisen sertinsä ollen samalla VSP.


"Hyvä koko ja mittasuhteet, tyylikäs uros. Kaunis pää, hyvin leikkivät korvat. Vahva kaula, hyvä selkälinja, hyvät suorat liikkeet, erinomainen turkin laatu."
Aino ei jaksanut keskittyä esiintymiseen, mutta sai hyvällä arvostelulla erinomaisen ja sijoittui toiseksi kilpailuluokassa. Ainosta tuomari lausui seuraavaa:

"Hyvä koko ja mittasuhteet, kaunis voimakas pää, hieman lyhyt kaula, hieman pyöreä selkälinja, hyvin kulmautunut edestä, riittävästi takaa, hyvät suorat liikkeet, hyvä turkinlaatu." 
 Joensuussa yövyimme mukavuudenhaluisina hotelli Kimmelissä, joka oli äärimmäisen koiraystävällinen. Saimme tarkoituksella huoneen, josta pääsi näppärästi takapihalta aukeavaan puistoon. Aino ja Armas olivat jälleen hotellissa kuin kotonaan ja käyttäytyivät varsin mallikelpoisesti, mitä eivät tosin aina kotona tee..


Oli taas kerran mukava istua autossa ja katsella miten lumi väheni mitä lähemmäs Pohjois-Karjalaa matka taittui. Lumen vähyys nostatti jälkikuumeen entistä korkeammalle eikä sitä yhtään auttanut kotimatkalla tullut viesti Kainuusta. Siellä oli jo Uula-pumi aloittanut jälkikauden! Tulevana kesänä toivottavasti aikaisempaa useampi pumi aloittaa mejäkoeuransa tai ainakin pääsee kokeilemaan jäljestystä.





sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Loppuviikon puuhastelut

Näytelmäkerholaiset
Torstaille suunnitellut treenit siirsin lopulta suosiolla perjantaille ja sunnuntaille. Perjantaina  kävimme agilitaamassa vajaan tunnin verran. Ainon ja Armaksen kanssa otin lähinnä pussia ja sylkkäreitä. Usva taas juoksi putkia kuin viimeistä päivää. Se ei onneksi ollut illalla eikä lauantaina jumissa ja liikkui kohta turhankin vetreästi unohtaen ikänsä ja rikkonsa.

Lauantaina piipahdimme ulkomailla shoppailemassa ilman koiria. Nuppu tuli siksi aikaa katsomaan lapsostensa perään. Koiuduttuamme Aino ja Armas pääsivät 7 km lenkille ja illalla oli vielä Armasken kylpypäivä. Ainonhan pesin viikkoa aikaisemmin äitini luona Ainon ensin läträttyä auotoista valuneessa öljyssä parkkiksella.

Ainon ja Armaksen käsitys lenkin jälkeisestä lepohetkestä.. Ilmeisesti lenkin aikana vipinä ei lähtenyt töppösistä.

 Sunnuntaina oli sitten kurssin vetämisen jälkeen näytelmäsulkeiset pumeille. Luoja, että voikin ympyrän juokseminen olla vaikeaa! Saa nähdä tuleeko viikonlopun näytelmästä mitään muuta kuin farssi. Minulla alkoi sunnuntaista taas viiden yön putki, mutta jossain välissä täytyisi löytyä aikaa Ainon ja Armaksen kampauksien tekoon. Armaksessa ei onneksi ole tällä hetkellä niin kamalasti tekemistä.


Ihmeesti kuuden vapaapäivän aikana ehti tehdä yhtä sun toista, vaikka vielä sunnuntaina tuntuikin etten mitään saanut aikaan. Vapaat kuitenkin tuli omistettua koirille, lepäämiselle ja ystäville sekä omalle ukolle.

Oli aikaa miettiä koirien ruokavaliota ja hieman uudistaa sitä lisäämällä merilevää ja pellavansiemenrouhetta listalle.

Oli myös aikaa höpsötellä, opetella viheltämään paimenpillillä (kun en ilman pilliä osaa vislata), ulkoilla ja aktivoida koiria.

Oli myös aikaa levähtää. Tuntui ettei  uni lopu millään.  Valkoisen koirasängyn kanssa kävi tuuri kun meinasin myydä sen vähäisen käytön vuoksi. Työhuoneeni rymsteerauksessa sille löytyi kuitenkin uusi paikka ja tuplasti enemmän käyttöä. Nallekuva on hieman aikasempaa kuvasatoa.

Facebook-arvonnan palkintojakin päästiin maistelemaan
Kaikki kuvat valitettavasti nyt kännykän antia ja laatu sen mukaista.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Pumien agilitypäivät

Ikäeroa yli 13 vuotta!
Pääsiäisviikko meni töissä, mutta tämä viikko onkin sitten pyhitetty koirille ja niiden kanssa puuhasteluille. Maanantai meni vielä yövuoroista toipumiseen, mutta tiistaina pääsimme Ainon ja Armaksen kanssa jo ryhmätreeneihin. Treenit olivat antoisat ja sain taas uusia oivalluksia nuorison eteenpäin viemiseen. Päätin lopettaa paikoillani polkemisen. Mitä siitä, vaikka eivät vieläkään osaa kaikkia esteitä (pussi ja keinu puuttuvat ja liekö Aino ikinä tehnyt pituutta). Eteenpäin on mentävä ja vaikeutta lisättävä treeneihin.

Keskiviikko oli odotettu päivä, koska saimme taas pumiseuraa Pudasjärveltä. Kasevalaiset tulivat treenaaman kaveriksemme. Saimme aikaan varsin aikaansaavat treenit ja lopulta pääsimme palkitsemaan itsemme shoppailun ja ruuan merkeissä..



Kuva: Rkkry/agilityjaosto
Ainon ja Armaksen kanssa hinkutin esteitä 1-6 ja muutamia onnistumisia tuli kera uusien ajatuksien. Seuramme kouluttajat olivat taas kerran tehneet houkuttelevan radan valmiiksi. Keskityimme hetkeksi myös A-esteen hinkkaamiseen. Olipa vain taas tuskallista katsoa itseään videolta, kun ohjaaminen on mennyt jo liian eleettömäksi. Tosin, tällä kertaa pääsin hallista pois ilman hillitötä tuskaa selässä, eli olen oppinut viimein ohjaamaan kivun rajoissa. Näillä eväillä siis nyt mennään, eikä auta kuin opettaa koirat irtoamaan ja hakemaan itse esteitä. Kaihoisasti muistuu mieleen vielä se aika kun sai juosta ja tarvittaessa jopa vedättää koiraa perässäni.

Tiistain ja keskiviikon treeneissä käytin pitkästä aikaa patukkaa palkkana ja täytyy todeta sen olevan todella motivoiva molemmille. Nyt vain käymme keskustelua siitä, milloin sitä on sallittua yrittää ristää minulta ja onko siitä pakko päästää irti jos ei tahdo. Namilla on siis saanut tosi kivasti pidettyä vireen hallinnassa, mutta taas patukalla löytyisi se kunnon motivaatio ja hinku tekemiseen. Mielenkiintoista on, ettei kumpikaan nuorista pallokorvista ole pallojen perään, mutta kunnon taisteluleikki taas sytyttää heti.

Usva oli ihan mahdoton treeneissä, mutta asettui kun lopulta sai tahtonsa periksi ja pääsi tekemään agia. Hetken jo luulin, että intoilee itsensä hengettömäksi. Vanhana agikoirana se veti heti tutun kiihkon päälle kun näki minun tutustuvan rataan. Siitä muistinkin elävästi mitä päätin kisauramme aikana opettaa Usvan  seuraajille. Rauhallisesti odottamisen on kultaakin kalliimpi taito. Kasevalaiset voivat todistaa miten olenkaan muistanut opettaa sen koirilleni. Tässäkin olisi taas kovasti petrattavaa.


Eläinkaupoissa vältin yllättävät ostokset ja muistin kerrankin mitä piti ostaa. Mustissa ja Mirrissä oli hyvät alennukset valjaissa, Lemmikin Valinnasta sain hakea Racinel-säkin facebookin kampanjakoodilla ja Jäljestä löytyi loput tarpeelliset asiat edullisemmin kuin muualta. Ilta meni sitten mukavasti kesän ryhmänäyttelyn kokouksessa ja myöhemmin kirppistavaroiden kasaamisella. Kovasti löytyi taas hävitettäävää koirakampetta ja muuta roinaa. Pitänee minunkin laittaa niitä tänne blogiin myyntiin, jotta voin taas ostaa uutta tilalle.

Itseasiassa ostin kolmet valjaat, mutta punaiset Ainon kokoa saapuvat hieman myöhemmin. Täydellisten valjaiden metsästyksestä täytynee tehdä oma postaus sekä siitä kuinka paljon koiriini oikein uppoaa rahaa.
Torstaina olisi sitten ohjelmassa taas lisää agilitya ja näyttelytreenit, jos vain jaksan kahteen otteeseen hurauttaa hallille. Tosin, eihän tuossa kerry kuin 22 kilometriä suuntaansa, mikä on vähän verrattuna ystäväni tämän päivän treenimatkaan.



keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

DM-tulokset

Tilaamani DM tulokset tulivat eilen. En osannut odottaa yhtään mitään, vaan olin puhtaan uteliaana liikkeellä. Nuppu testattiin kantajaksi, Armas kantajaksi ja Aino terveeksi (Clear). Tarkoittaa käytännössä sitä, että kukaan niistä ei tule sairastumaan em. sairauteen. Mikäli Armasta joskus käytettäisiin jalostukseen täytyisi nartun olla dm-testattu statuksella "clear".




DM on lyhenne Degeneratiivisesta myelopatiastasta, joka on perinnöllinen selkäytimen rappeumasairaus. Sairaus alkaa takapään heikkoudella ja etenee halvausoireisiin tyypillisesti 8 - 14-vuotiailla koirilla. Ensimmäisiä oireita ovat siis  takaraajojen liikehäiriöt, jotka pahenevat 6 - 12kk kuluessa. Sairaus etenee lopulta takaraajojen halvaantumisen. Sairauden edetessä myös eturaajat voivat halvaantua sekä virtsan- ja ulosteenkarkailua voi esiintyä. Oireet johtuvat rintarangan alueella alkavasta demyelinaatosta eli hermoja ympäröivän ja eristävän myeliinin vähenemisestä. Tiedonkulku raajoihin häiriintyy, koska myös hermokudos rappeutuu. Sairauteen ei ole parantavaa hoitoa, vaan sairastunut koira joudutaan jossain vaiheessa lopettamaan. Joissain lähteissä sairauden sanotaan muistuttavan oireiltaan ihmisen ALS-sairautta. Osa "At risk" koirista sairastuu päästyään varhaiseen veteraani-ikään, osa vasta 13-15-vuotiaina. Osa "At risk" koirista ehtii kuolla johonkin toiseen sairauteen ennen kuin ensimmäiset DM-oireet ilmaantuvat. On myös tapauksia joissa "At risk" koira ei ole sairastunut.

SOD1 geenimutaation E40K on todettu olevan yhteydessä DM:n syntymiseen. Tässä geenissä DNA ilmenee kahtena eri alleelina. Koira perii vanhemmiltaan kaksi alleelia, toisen isältä ja toisen emältä.

Geenitesti antaa koiralle tulokseksi joko
  • CLEAR, eli koiralla kaksi kappaletta normaaleja alleeleja, ja koira on TERVE
  • CARRIER, eli koiralla on  1 normaali alleeli ja 1 mutaatio (DM) alleeli. Koira perityttää myös viallista alleelia ollen KANTAJA, mutta ei itse sairastu.
  • AT RISK, eli koiralla on kaksi mutaatio (DM) alleelia ja tulee todennäköisesti jossain vaiheessa sairastumaan. Koira on siis statukseltaan SAIRASTUMISRISKI
Periytymiskaavio

Yhdistelmä
Jälkeläisistä TERVEITÄ
Jälkeläisistä KANTAJIA
Jälkeläisistä SAIRASTUMISRISKI
TERVE + TERVE
100%
-
-
TERVE + KANTAJA
50%
50%
-
TERVE + SAIRASTUMISRISKI
-
100%
-
KANTAJA + KANTAJA
25%
50%
25%
KANTAJA + SAIRASTUMISRISKI
-
50%
50%
SAIRASTUMISRISKI + SAIRASTUMISRISKI
-
-
100%

Pumeissa olen kuullut/lukenut mahdollisesta sairastuneesta koirasta ja yhdestä mystisestä tapauksesta (molemmat ulkomailla), mutta tiedossani on useita geenitestattuja koiria, joista osa on kantajia ja vielä tällä hetkellä suurempi osa terveitä. Yhtään "At risk", eli mahdollisesti sairastuvia pumeja en tiedä vielä testatun. Kantajia löytyy tiettävästi jokaisesta sukuhaarasta ja useista eri maista kotoisin olevista koirista. Kyseessä on kuitenkin sairaus, joka esiintyy useammalla kuin yhdellä rodulla ja sen vuoksi se kannattaa ottaa vakavasti.

Geenitestaus on suhteellisen edullista, jos ajatellaan että sillä saataisiin estettyä sairaiden (AT RISK) koirien syntyminen. Itse en haluaisi olla sen kasvattaja housuissa, joka joutuisi kohtaamaan sairastuneen kasvatin omistajat, tietäen että olisi pystynyt estämään riskiyhdistelmän teon n. 50 dollarin testillä. Toiset ovat sitä mieltä (rodusta riippumatta), että koirien testaaminen on turhaa ja se kaventaa jalostusmahdollisuuksia, mutta itse koen sen mahdollisuutena tehdä viisaampia yhdistelmiä. Jalostaminen on isolta osalta riskien kartoittamista ja sen jälkeen mahdollisimman järkevien valintojen tekemistä.



Lähteinä
http://www.vetdnacenter.com/canine-disease-degenerative-myelopathy.html
http://sennenkoirat.net/site/dm-geenitesti
http://www.veterinarypartner.com/Content.plx?A=2600