Usvan koipea, Nupun treeniä

Usva leikattiin tosiaan viime keskiviikkona. Polven ristiside ei ollut mennyt poikki, eikä edes revennyt. Se oli sinkunut! Se selittää sen miksi koira pystyi yhtäkkiä kävelemään mukanormaalisti. Liikkeet olivat leikkauspäivänä melkein puhtaat. Hetken keskustelimme leikkauksen tarpeellisuudesta, mutta polvi edelleen liikkui ihan liikaa väänneltäessä. Usva tosiaan oli keksinyt miten pystyi kävelemään ontumatta. Olinkin välillä ollut näkevinäni, että se pitää polveaan jotenkin kierossa. Kipeältä se myös vaikutti, eli päädyttiin joka tapauksessa leikkaukseen. Ell olisi tosissaan tai ainakin hyvin toiveikas uskoessaan, että koirasta tulisi vielä kisakuntoinen. Se on meillä tavoitteena, mutta ei elämää suurempi asia. Pyrin siis kuntouttamaan Usvan mahdollisimman hyvin agility tavoitteena, mutta ei ole sanottua että se enää kilpailee. Siihen vaikuttaa niin moni asia koiran kuntoutumisessa ja siinä mikä on järkevää.

Röntgenissä polvet paljastuivat erittäin hyväkuntoisiksi, eli eivät olleet keränneet nivelrikkoa. Lonkat ell arvioi E:ksi nivelrikkomuutosten vuoksi. Totesi myös, että tuskin tulevat vaivaamaan kun eivät ole tällä käytöllä vaivanneet. Agility ja koiran aktiivisuus on hänen mukaansa ollut lonkkien pelastus. Usvalla tosiaan pää vetää nytkin liikkumaan ja leikkimään, vaikka polvi on noin 12 cm matkalta tikattuna.

Oli tarkoitus pitää tarkkaa päiväkirjaa Usvan toipumisesta, mutta en sitten ehtinyt. Parantumistahti on ollut yllättävän nopeaa, esimerkiksi siihen nähden miten itse podin nilkkaani. Vaikka kyllä sitä itsekin lähti liikkeelle jo paljon ennen kuin olisi luvattu. Kepitkin jäivät käytännössä turhiksi hyvin aikaisessa vaiheessa..

Pienenä vastoinkäymisenä tuli Usvan omatoiminen tikinpoisto. Oli peijakas riisunut sairaspukunsa ja makoili ylen tyytyväisenä sohvan tavararöykkiön päällä (laitettiin esteeksi, ettei hyppäisi sohvalle..) reilun metrin metrin korkeudessa yksi tikki vähempänä. Jatkettiin siis antibioottikuuria, ettei polvi pääse tulehtumaan. Haava on kuitenki lähtenyt paranemaan suhteellisen siististi.

Nuppu on kärsinyt tylsyydestä kun sillä ei ole ollut leikkikaveria. Usvan kanssa ne leikkivät yleensä pitkin päivää. Olen sitten yrittänyt keksiä sille ylimäärästä tekemistä, mutta heti huomaa miten turhautuminen muuttaa sen käyttäytymistä. Viime viikolla kävimme tekemässä kontakteja kentällä useampana päivänä. Meni ihan hyvin, jos malttaisin olla pysäyttämättä koiran liian aikaisin. Nupulla ei edelleenkään ole samanlaista viivettä käskyn noudattamisessa kuin muilla. Tekee heti.

Eilen uskaltauduttiin ekaa kertaa ohjattuihin agilitytreeneihin. Emmin ja epäilin, että mitenkähän mahtaa onnistua täpötäydessä hallissa. Käytiin vielä ennen halliin menoa hankkimassa yksi ei-niin-mukava koirakokemus. Nuppu ei tosin tuntunut olevan milläänsäkään vaikka noutaja sinkosi iholle, mutta minulle se kasvatti ½+*=%& otsaan ja sain kunnon adrenaliinipuuskan treenejä ajatellen.

Nuppu yllätti taas ja käyttäytyi kuin unelma hallissa. Pelkäsin sen olevan jotain ihan päinvastaista, vaikka hyvin meillä on tässä mennytkin jo aika pitkään. Treenaus, aika ja ymmärrys ovat tuottaneet tulosta. Nuppu toimi myös esteillä juuri niin hyvin kuin osasi. Sehän ei edelleenkään osaa kuin jotain. Kivaa oli, vaikka mie olin kankea ja hukassa. Käskytyksessä onnistuin, eli kehyt ja käskyt tulivat oikein ja koira oli kuulolla. Treenien jälkeen selkä tosin huusi taas hoosiannaa.

Kuulumisia ja treeniä viime viikolta

Usva leikkaus lähestyy ja mitä vähemmäksi päivät käyvät sitä epävarmemmaksi muutun.

Tässä on nyt ollut aikaa lukea eri leikkausvaihtoehdoista ja koirien hoitokertomuksia. Usva polvi korjataan siimamenetelmällä, eläinlääkärimme osaa sen hyvin. Uudempiakin menetelmiä on, mutta toivon, että vanha kikka toimisi paremmin kuin pussillinen uusia, vai miten se menikään...  Kun totta puhutaan niin ei hymyilytä yhtään, hirvittää vain.

Mikä huvittavinta tässä tilanteessa, niin Usva menee välillä niin kuin jalassa ei olisikaan mitään vikaa. Toki se ontuu silloin tällöin voimallisemmin, mutta lenkeillä ja muualla jalassa on vain hienoista keventämistä. Tämä seikka sai ell:n alkujaa toivomaan ettei polvessa olekaan vikaa. Kipeä jalka kuitenkin on. Usvasta näkee selvästi milloin jalkaa särkee. Se on välillä hyvin masentunut ja roikottaa välillä lenkillä häntäänsä. Usva on nyt myös hermostuneempi portaissa ja säikkyy pauketta tavallista enemmän. Tietenkin sekin masentaa kun eivät pääse leikkimään Nupun kanssa vapaana. Eilen olivat ottaneet kunnon spurtit kun olivat päässeet mökin pihaan, mutta mitään ei ollut mennyt rikki.

Pitää kirjoittaa jotain positiivistä väliin.

Nupun kanssa vietimme viikko sitten laatuviikonlopun muorien ollessa mökillä. Kaikilla mökillä olleilla oli ollut kuulema todella tylsää kun Nuppunen oli ollut pois matkasta. Usvakaan ei ollut viihtynyt ulkona pelkästään Mimmin seurassa. Nupulla on kyllä ihmeen piristävä vaikutus koko perheeseen.

No, yleisen yhdessäolon ja hassutuksen lisäksi kävimme tekemässä verijäljen. Jälki oli hiukkasen haastava. Anu oli tehnyt Nupulle todella hyvän ja pitkän jäljen. Uskaltaisin arvioida pituudeksi n. 400 metriä. Minä tein Anun koiralle jäljen ja samalla vaikeutin Nupun jälkeä reippaasti. Ensinnäkin onnistuin tekemään Armin jäljen siten, että se kulki noin puolentoista metrin päässä Nupun jäljestä samaan suuntaan 10 metrin matkalta. Jäljeltä poistuessani olin kulkenut kerran Nupun jäljen yli ja porukalla kuljimme siitä toistamiseen kun poistuimme Armin jäljeltä.

Noo, Nuppu yllättää aina. Se aloitti ajamaan jälkeä hyvin. Päästyään siihen kohtaan missä olimme marssineet jäljen päältä perusteellisesti, se tarkisti harhajäljen muutamaan metrin verran suuntaansa ja palasi omalle jäljelle ja ilmaisi huolellisesti makauksen ja jatkoi tomeraa jäljestämistä. Pian tulikin kohta, missä toinen jälki kulki ihan vieressä makauksineen. Nupusta ei oikein ottanut selvää kumpaa jälkeä ajoi ja kävi tarkistamassa myös Armin jäljen makauksen. Mutta palasi siitä pienellä viiveellä omalle jäljelle ja jatkoi ajamista loppuun asti. Loputkin makauksen menivät hyvin.

Olin suunnattoman tyytyväinen Nuppuun. Jälki oli tavattoman arvokas kahdella tapaa. Ensinnäkin opin, että minun ei tule luottaa maamerkkeihin ja ajatella, että hallitsen ja hahmotan tutun metsäkaistaleen. Jatkossa teemme koirien jäljet aina erille puolin tietä. Toinen asia minkä opin on se, että voin todellakin malttaa luottaa Nuppuun. Se tekee hommansa ihan varmasti jos vain saa tilaa ja rauhaa.

Laatuviikonloppuun kuului myös kylästely Ferrarin kauniissa kodissa. Nuppunen osoittautui varsin oivaksi kyläilykoiraksi, vaikka oli reissussa ilman laumansa. Muutenkin viikonlopun aikana vahvistui käsitykseni Nupusta laumakoirana. Nuppu tykkää laumastaan, mutta on leppoisampi ilman muita koiria, eikä tunnu kaipaavan lauman tukea seikkailuissaan. Oikeastaan Nupusta ei huomannut missään tilanteessa, että se on ekaa kertaa reissussa ilman mummoja.

Ettei unohdu mainita, niin kävimme myös hallilla treenailemassa. Ekaan oppituntiin kuului Nupulla häkissä oleskelun perusteet (oli hipihiljaa ja rauhassa) ja tokalla pääsimme treenaileen hiukan bh:n tapaisia juttuja. Otimme siis lähinnä seuraamista ja tervehtimistä.



Nuppu haluaa osallistua kaikkeen..



Usvis..

Harmia, huolta ja surkuttelua

Tänään käytiin lääkärissä näyttämässä Usvan koipea. Se ontuu siis edelleen, mutta vähemmän. Levon jälkeen jalka on aina parempi, mutta leputtaa sitä selkeästi koko ajan. Portaissa ja juostessa menee kolmella jalalla, mutta lujaa..

Diagnoosi varmistui polven eturistisiteen pettämiseksi. Puhelimessa ell. jo epäili sitä oireiden perusteella. Alkutarkastelussa melkein näytti että polvi on kunnossa, mutta tarkempi vääntäminen ja liikuttelu paljasti polven liikkuvan ihan liikaa. Ristisiteet eivät ole vielä täyain poikki, mutta ei ole mitään järkeä jäädä odottamaan milloin ne katkeavat ja jalan käyttö loppuu kokonaan. Odottamisessa on myös riskinä, että nivel alkaa kerätä nivelrikkoa.

Leikkaus on 20.10 ja toipilasaika kestää ainakin kolme kuukautta. Ennuste on hyvä, ja jos kaikki tosiaan menee hyvin, Usva saattaa jo keväällä olla treenikunnossa. Pääasia kuitenkin on, että saisi koiran siihen kuntoon, että polvet kestäisivät monta vuotta eteenpäin. Usva on edelleen pirteä ja iloinen oma itsensä. Jaksaa leikkiä Nupun kanssa vetoleikkejä. Juoksu ja painileikit Usva lopetti heti kun jalka tuli kipeäksi. Voi, kun saisi itsellekin yhtä pirteän elämän asenteen tällä hetkellä. Ei edes kannata miettiä mitä kaikkea kivaa Usvalta jää tekemättä loppuvuonna.

Messari oli yksi suurimpia suunnitelmia, mutta nyt (ilmeisesti hetkellinen mielenhäiriö) messarisuunnitelmat suuntautuivat ihan toiseen yksilöön. Saas nähdä, jos tässä vielä lähtisikin reissuun.

Usvalle olen jo suunnitellut toipilasajan aktiviteettia, ja pitää myös jutella fysioterapeutin kanssa siitä miten edistää koiran kuntoutumista.