Kasvatin kuulumisia kuvin

Saimme taas kivoja kuvia Kotkan pojastamme Edistä. Virallisesti Edi on Teräsvillan Alati Valpas ja niin äitinsä näköinen että emosta ei voi erehtyä. Kiitos taas Edin perheelle kuvista ja kuulumisista!

Syksyinen tervehdys Kotkasta

Sain taas ihania kuvia kasvatistamme Edistä, eli Ainon ja Armaksen veljestä. Kiitos Carina ja Edi!

¨

Teräsvillan Alati Valpas

Kotkan terveisiä

Sain taas ihania kuvia kotkanpojastamme. Edi on siis toinen A-pentueemme uroksista, ja siitä on kasvanut oikein mallikas uros, jonka sukunäkö on ilmeinen. Edillä on ihana perhe, joka pitää pojasta todella hyvää huolta. Turkkikin on aina ojennuksessa. Kasvattajana en voisi olla onnellisempi.

Trimmatut teräsvillaiset

Tänään sattui olemaan kaikilla kolmella Teräsvillaisella trimmauspäivä. A-pentueemme jäsenet ovat siis nyt reilut 2 vuotta vanhoja ja samaa ilmettä niistä löytyy kovastikin.

Edi

Aino

Armas

Armaksella korvat vielä näemmä vaativat hienosäätöä

Aino

Usva vielä odottaa vuoroaan. Huomenna olisi tarkoitus ottaa myös sen turkki työn alle, sekä metsästää Usvalta pissanäyte. Hieman huolettaa Usvan lisääntynyt virtsankarkailu, joka ilmenee koiran nukkuessa. Vanhuus ei todellakaan taida tulla yksin..

Luukku nro: 8

Tämän luukun takaa paljastuu kotkanpoikamme Edi, jonka perheeltä tulee säännöllisesti ihania kuva- ja videoterveisiä.

Teräsvillan Alati Valpas "Edi" hieman alle 2-vuotiaana. 

Road Trip part 1: Teräsvillan Alati Valpas "Edi"

Rovaniemi-Järvenpää-Kotka-Järvenpää-Helsinki-Rovaniemi reissuumme kuului ehdottomana kohokohtana Edin ja hänen perheensä luona vierailu. Ediä emme olleet nähneet livenä sitten pentuajan, mutta kuvaterveiset ovat tuoneet iloisen pumipojan osaksi elämäämme. Kiitos kaikesta Edin ihanalle perheelle!

Rakkauden hintana on suru

Teräsvillan Aivan Ihana 

"Iines" 

21.1.2013- 27.5.2014

Älä elämää pelkää,  älä sen kauneutta kiellä.  Suo sen tupaasi tulla  tai jos liettä ei sulla,  sitä vastaan käy tiellä,  älä käännä sille selkää.  Älä haudoille elämää lymyyn kulje:  Ei kuolema sinulta oveaan sulje. Kuin lintu lennä,  älä viipyen menneen rauniolla  nykyhetkeä häädä.  Suo jääneen jäädä,  suo olleen haudassa olla,  tulevaa koe vastaan mennä.  Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:  On kuoleman portti aina avoin. Älä koskaan sano:  "Tämä on iäti minun."  Elon maljasta juovu,  taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.  On maailman rikkaus sinun,  kun mitään et omakses ano.  Elä pelotta varassa yhden kortin:  Näet aina avoinna kuoleman portin. Kaarlo Sarkia

Iines oli onnellinen pieni koira, joka rakasti juoksemista yli kaiken. 

Se eli hetkessä ja vain hetken. 

Nyt Iines saa mennä rajattomasti mukana tuulen.

Minun piti tehdä tämä seuraava postaus Nupun viikonlopun mejäkokeesta, mutta koskaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen. Sain tiistai aamuna työvuoroani lopetellessa puhelin Iines-kasvattini jääneen auton alle. Enempiä miettimättä hyppäsin autoon ja ajoin tapahtumapaikalle. Näkymä oli lohduton ja totesin koiran kuolleeksi. Iines oli ollut pupujahdissa ja hetken huumassa ylittänyt tien osuen rekan takarenkaaseen. Kuolema oli tullut heti, eikä koira varmasti ollut ehtinyt kärsiä hetkeäkään. Iines pääsi tuhkattavaksi ja meidän jäljelle jääneiden on vain kestettävä menetys. Minun suruni kasvattaja on pohjaton ja voin vain kuvitella Iineksen oman ihmisen surun määrää. Olen onnellinen, että sain elää kiinteästi mukana Iineksen elämässä loppuun asti, kukaan ei vain arvannut päivien määrää. Iineksen puolesta olen onnellinen, siitä että sillä oli paras mahdollinen emäntä, surullista että heidän yhteinen taival jäi niin lyhyeksi
.

Juhlahumua!

Pennut täyttävät tänään vuoden! Toivotan kaikille koko sydämestäni onnea ja pitkää ikää. Olkoot tulevat vuodet yhtä lailla täynnä elämäniloa! Pentue on tehnyt ainakin minun kuluneesta vuodesta varsin merkityksellisen ja ikimuistoisen.

Juhlinnan aiheita on myös Armaksen hvyin käyntiin lähtenyt toipuminen. Perjantaina verikoe kertoi hematokriitin eli punasolujen osuuden olevan 30 prosenttia ja maanantaina arvo oli noussut jo 35:een mikä on normaali arvo. Eläinlääkärikin oli jo huojentuneen oloinen ja uskallettiin miettiä kuinka lähellä kuolemaa koira oikeasti kävi. Verenpaine on nyt lääkityksestä johtue koholla, joten Armakselta on vielä riekkumiset kielletty.  Perjantaina uusi käynti, ellei tule koiran väriin jotain muutosta. Nyt jo uskaltaa hieman huokaista ja keskittyä elämän juhlistamiseen. Piti vain välillä joutua muistamaan, että kaikki ei ole aina niin itsestään selvää.

Pennuista junnuiksi

Teräsvillan A-pennelit täyttivät tänään 9 kuukautta. Onnea kaikille tasapuolisesti!

Aino ja Armas kävivät juhlistamassa mökillä teiniytymistään. Nuppu on taas oma itsensä ja innostaa lapsosiaan hurjastelemaan kilpaa pitkin mättäitä. Sammeleet vain pölisevät kun kolmikko painaa pitkin pihaa.

Ainosta ei nyt saanut vielä kunnon 9kk kuvaa, mutta Armas näyttää tällä hetkeltä tältä.

Erinomainen, lähes täydellinen

Välillä on kiva saada koirastaan näyttelyssä arvostelu, jossa ei ole vian vikaa löydetty koirasta.

"Feminin, excellent type and prop in body. Excellent coat. Well angulated in front and rear. Excellent set and carriage of ears. Strong muzzle. Excellent eyes. Typical movement."

Näin siis Nupusta tuumasi Jällivaaran kv (Ruotsissa) näyttelyssä Antonio De Lorenzo. Minun esittämistä hieman moitittiin ja opastettiin miten koiraa pitää liikuttaa. Minusta huolimatta Nuppu oli ROP ja sai CACIBin. Laskujeni mukaan tämän olisi nyt se viimeinen puuttuva, mikäli Rovaniemen Kv-näyttelyn vara-sellainen vahvistetaan oikeaksi.

Rovaniemen Kv:ssa viikko takaperin arviointi ei ollut ihan niin excellentti. Koiran kyllä tunnisti siitäkin. Tuomarina oli Tino Pehar Kroatiasta. Pehar oli arvostelussaan hyvin nopea ja kehä oli hetkessä ohi.Tuloksena Nupulle siis SA ja VARA-CACIB seuraavalla arvostelulla:

"4 years old, strong female. compact body. Typical head. Could have little wider underjaw. Excellent earset. Good topline & tailset. Very good angulation, good movement."

Usva oli molemmissa näyttelyissä hoitamassa oman hommansa lisäksi myös junnukoiran virkaa. Jällivaarassa se oli pn2 ja Rop-vet seuraavalla arvostelulla:

"Feminin excellen type. Large size. Excellent prop. in body. Top quality coat. Well angulated in front and rear. Not totally in line the hint quarter right side. Well set ears needs better carriage. The movement is typical. Best veteran."

Antonio De Lorenzo oli tarkka tuomari ja hän huomasi heti, että Usvalla on vanha vamma jalassa. Halusi tietää mitä sille on sattunut ja ylisti leikannutta eläinlääkäriä hyvästä työstä. Vammaa ei hänen mukaansa edes juurikaan liikkeistä huomaa. Hän sattui olemaan ns. "liiketuomari". Pitää muistaa kertoa ell. Ulla Eskeliselle terveiset.

Rovaniemellä Usva oli pn3 Tino Peharin sanelemana:

"12 very good condition for age. Typical head, lovely expression. Excellent topline and tailset. Good angulation. Super movement for her age. Good coat texture."

Pennut nauttivat kesästä ollen ihan täynnä mäkärien nakertamia patteja. Juhannuksen jälkeen lapsukaiset pääsivät kunnolla uimasille. Joki on lähellä, mutta en ole uskaltanut laskea rämäpäitä sen rannalla irti kovan virtauksen vuoksi. Hyvä niin, sillä juoksivat suoraan Norvajärveen enempiä miettimättä. Aino on kyllä harjoitellut ahkerasti pihan kahluualtaassa ja uimaliikkeet löytyivät heti molemmilta.

Tältä ekalta reissulta jäivät Nuppu ja Usva kokonaan pois. Pentuset olivat ihan lunkisti uudessa paikassa. Aino jopa niin vapautunut, että vilautteli Camel bootsejaan. Tahtoo olla neitikoiralla välillä hieman liikaa omatoimisuutta ja uteliaisuutta. Tulee niin Mimmin teinivuosien retket mieleen. Saatoin silloin aikoinaan tuskastella itsenäisen pumini kanssa, niin nyt hymyilen salaa tyytyväisenä kun katson Ainon puuhia. Armas on taas kuin pieni partiolainen, joka uskoo kun sanotaan eikä varmasti tee mitään tuhmaa. Ainakaan silloin jos joku on näkemässä, näkemättömät tuhmuudet menevät aina Ainon piikkiin.

Itse Ilkiö

Iines luopui viimein pentuturkistaan ja hulmuturkin alta paljastui varsin viehko neitikoira, jossa on selkeästi ripaus sekä isäänsä että äitiään. Iineksestä trimmaussessio oli kovasti hauska, vaikka paikallaan se ei olisi malttanut pysyä. Häntä huiskusi heti kun vain muistimme kiittää ja kehua rauhallisista hetkistä, mitä Iines malttoi ja jaksoi.

Lopuksi kuva ystävyksistä.

Ainon mielestä Usva on sen paras kaveri. Usvan vieressä nukutaan ja syödään luuta. Usva ei juuri koskaan sano pahasti. Ei edes silloin kun Ainolla vahingossa tarttuu Usvan karvainen korva suuhun ohi juostessaan. Usva ei leiki Ainon kanssa, mutta se antaa Ainon olla ihan lähellä. Se näyttää riittävän.

Pentusten kuulumisia

Pennut kasvavat ja viisastuvat päivä päivältä enemmän. Armas ja Aino kulkevat Ahvenentalutusryhmässä yhdessä Iineksen kanssa. Itse en pääse tiistaisin Ainon kanssa treeneihin oman työni vuoksi. Onnekaasti olen onnistunut ulkoistamaan Ainon koulutuksen äidilleni kesäkuun ajaksi. Ainolle tekee oikeastaan tosi hyvää liikkua maailmalla myös jonkun muun kuin minun kanssa. Olemme  pentujen kanssa arjessa niin tiukasti yhdessä kaiken aikaan. Armas ja Mika ovat työparina näissä treeneissä ja kuulema oikein pätevän näköisiä yhdessä. Hieman kyllä harmittaa etten ole vielä päässyt ko. treeneihin Ainon kanssa. Ainoa ekoihin treeneihin laittaessa kerroin sen osaavan nimensä ja "täällä" käskyn. Nyt Aino osaa jo kuulema istua käskystä. Itse en ole ehtinyt vielä moista kokeilemaan tai opettamaan. Miten se menikään, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä?
Olen tosiaan nyt keskittynyt pentujen kanssa iloiseen yhdessä oloon ja kontaktin vahvistamiseen. Ja ollaanhan me tietty pikkuisen jo treenailtu näyttelyjuttuja ja ekat verijäljet on jo käyty kokeilemassa. Olen pyrkinyt pitämään pentuja mukana kaikkialla missä kuljen ja autopahoinvointikin on jo alkanut hieman helpottamaan.

Armas alkaa jo korkeudeltaan lähennellä äitiään. Mikään pieni poika siitä ei ilmeisestikään ole tulossa. Nyt siis säkää on arviolta reilut 40 cm. Aino puolestaan on pieni ja söpö. Niin pieni, että mahtuu vaivatta nukkumaan läppärilaukun päällä. Ainon korvat yrittävät edelleen olla sinnikkäästi pystyssä. Armaksen ja muiden sisarten korvien asennot ovat nyt alkaneet vakiintua ihan luomusti.



Edi

Iines saman ikäisenä

Koen olevani onnellisessa asemassa kasvattajana, kun saan mahdollisuuden seurata kaikkien neljän elämää livenä, kuvin sekä kuulumisin.