Kevyttä treeniä koomassa

Sunnuntain tokotreenit aloittivat yövuoro- ja treeniputken. Kirsi oli kehittänyt meille varsin toiminnallisen treenikerran. Kuin kuntopiiriporukka kiersimme eri pisteiden välillä. Nuppu oli virtaisa, ehkä jopa lievästi lentoon lähdössä. Aloittelimme tokohypyllä, koira näytti miten osaa melkein kokonaan suorittaa avo-hypyn, mutta koska olin päättänyt treenata alo-hyppyä en ollut haltioitunut. Hyppyä olimme ottaneet viimeksi melkein vuosi sitten ja aika nopeaa Nuppu näytti mihin olimme edellisissä treeneissä jääneet. Hypylle irtoamista pitää vahvistaa ja seisoskeluun saada hieman kestoa. Seuraava piste taisi olla pesuvadilla taiteilua. Sitä treenasimme paljon ennen pentujen syntymää ja aika pian Nuppu muistikin mitä piti tehdä. Sivulle tulo etutassut pesuvadilla vaatii enää pientä hienosäätöä. Noutopisteessä jatkoimme kapulanpitoharjoituksia. Meni samaan malliin kuin kotonakin. Nupulla on oma vahva mielipide asiasta, mutta ei lannistu vaikka minä olenkin toista mieltä ja pidän pääni. Seuraaminen lähti kulkemaan paremmin kuin ikinä ennen, eli Nuppu jo hieman on luopunut loikkimisesta. Ruutua emme ehtineetkään ottaa, mutta onneksi sitä voi harjoitella omalla pihallakin.

Maanantaina yövuoron jäljiltä heräsin iltapäivällä piinaavana ajatukseen, että on pakko päästä treeneihin. Onneksi olin varannut vuoron kaiken varalta edellisenä iltana. Pikapikaa auto täyteen koiria ja liikenteeseen. Pentusten kanssa otettiin putkia, keppejä ja hyppyjä. Kepeissä Armakselle ja Ainolle oli tullut ihan hirmuinen vauhti. Armas kiihdytteli jopa niin paljon että sen oli pakko muutama kerran loikata verkkojen välistä pois välttääkseen törmäyksen. Kehon hallinta kasvaa pikkuhiljaa. Yksi verkko jo otettiin kokeeksi pois, ja saatiin onnistumisen kokomus siitäkin. Pikkuiset alkavat olla kivasti hallinnassa hallissa ja vaikka eivät mitään osaakaan, niin ohjautuvat mukavasti.

Lopuksi Usva ja Nuppu pääsivät tekemään putkia. Nuppua en vielä uskalla oikein hypyttää, kun näyttää edelleen olevan jumissa. Usvahan ei ole enää aikoihin hyppinyt. Meillä oli onneki kuvaaja matkassa ja saatiin kaikkien loppuhömpästä kuvamateriaalia.

Tekipä hyvää ja pahaa nähdä videolta miten jäykästi ja innottomasti liikuinkaan ja kuinka tylsästi palkkasin koiria. Hieman yövuoro ja kevyet päikkärit verottivat kokonaisuutta. Asennetta enemmän peliin!

Tiistai vain nukuttiin ja lenkkeiltiin kevyesti, ja valmistauduttiin seuraavaan yöhön.

Tälle päivälle olin varannut ensin agihallin, mutta todettuani olevani kuin krapulainen yön valvomisen jälkeen vaihdoin sen myöhempään tokohallivuoroon. Pienet lisäunet tekivät terää. Hallissa koirat saivat ensin leikkiä ja purkaa aamupäivän patoumat ja sen jälkeen treenattiin näyttelyjuttuja. Ruksi seinään! Aino ja Armas patsastelivat kohtuullisen mallikkaasti. Tämän jälkeen otin koko porukalle liukuhihnatyönä noutokapalan pitoa. Ainolla oli luontaisesti hyvä ja tiukka ote, mutta Armas varsinaisesti hoksasi jo mistä sitä palkkaan ja alkoi tarjoamana kapulan suuhun ottoa ja pientä puristusta. Usva tiesi mitä pitää tehdä. Sen mielestä kapula otetaan suuhun, puraistaan sitä kerran oikein lujasti ja sen jälkeen otetaan nami ja kehut.. Nuppu oli huomattavasti myötämielisempi kapulan pitoon, sillä jos se ei ekasta kerrasta alkanut yhteistyöhön, vuoro meni seuraavalle koiralle. Kilpailuttaminen kannattaa. Porukka oli aika hauskan näkoinen istuessaan varsin tärkeinä puoliympyrässä odottamassa omaa vuoroaan kapulan pidossa.

Pennuista junnuiksi

Teräsvillan A-pennelit täyttivät tänään 9 kuukautta. Onnea kaikille tasapuolisesti!

Aino ja Armas kävivät juhlistamassa mökillä teiniytymistään. Nuppu on taas oma itsensä ja innostaa lapsosiaan hurjastelemaan kilpaa pitkin mättäitä. Sammeleet vain pölisevät kun kolmikko painaa pitkin pihaa.

Ainosta ei nyt saanut vielä kunnon 9kk kuvaa, mutta Armas näyttää tällä hetkeltä tältä.

Meidät on haastettu

Meille näitä haasteita tulee sen verran harvoin, että nyt jo mielellään vastaankin. Tämä haaste tuli Fitolta ja hänen emännältään, joka on Usvan luottohandleri.

Haasteen säännöt

Vastaa haastajan 11 kysymykseen.

•Keksi 11 uutta kysymystä.

•Haasta 11 alle 200 lukijan blogia ja kerro heille haasteesta

Kysymykset

1.Miten päädyit kyseiseen rotuun jonka omistat?

Pumi löytyi sattumalta vuonna -94, jolloin leimusin koirakuumeesta. Allergisena etsin toiveikkaana sopivaa rotua ja eräässä koiralehdessä esiteltiin vaihtoehtoina bichon frisé, villakoira ja PUMI. Kaikki mitä pumista luin tuntui enemmän ja enemmän minun jutuiltani. Siitä alkoi rodun opiskelu ja vanhempieni taivuttelu. Mimmin sain sitten -97. Rotua ei ole ollut tarvetta vaihtaa.
Malinois tuli miehen kylkiäisenä ja kelpo rotu sekin harrastuksiin, arki vain asettaa välillä omia haasteita.

2.Tuleeko koirasi/koiranne toimeen muiden koirien kanssa?

Laumana en anna niiden lenkillä tavata vieraita koiria. Meillä on omat tietyt kaverikoirat, joiden kanssa käydään satunnaisesti metsälenkeillä ja kuljetaan tapahtumissa porukalla. Varsinaisesti koirasosiaalisia koiristani on Usva, muille riittää oma lauma, mutta tarvittaessa sietävät kyllä vieraita koiria. Treeneissä pyritään pikkupennusta lähtien siihen, että koiriani kiinnostaa vain minä ja yhdessä tekeminen ja muut koirat ja ihmiset ovat ilmaa.


3. Mikä on lempiharrastuksesi koiran kanssa?

Jäljestäminen ja paimennus olisivat asioita mitä koirieni kanssa mieluiten tekisin, mutta agility sen harrastamisen helppouden (helppo mennä treeaamaan, laji itsessään ei ole liian helppo) vuoksi on verijäljen lisäksi ykköslajimme. Toko viehättää minua sen pikkutarkkuuden vuoksi ja se asettaa minulle kunnolla haasteita kouluttajana. Minähän olen aika suurpiirteinen ihminen noin olemassaan.

4. Harrastatko mitään muuta kuin koirajuttuja?

Valokuvailen, maalaan, piirrän, askartelen, luen, tutkin ja pohdiskelen. Nyt on työn alla nukkekodin entraus ja sisustus. Kaikki tuo näperrys ja piiperrys jää kuitenkin toissijaiseksi koirajuttujen ja työn jälkeen. Koiraharrastuksen koen hyvin moniuloitteisena ja siihen liittyy oman koiran lisäksi myös yhdistystoiminta ja erilaisten tapahtumien ja kokeiden järjestäminen.


5. Oletko tutustunut koirien kautta uusiin ihmisiin?

Suurin osa ympärilläni olevista ihmisistä on tullut tutuksi koirien kautta. Vain muutama ystävä on jäljellä koulumaailmasta, mutta muuten koirien kautta on löytynyt suurin osa ystävistäni. Ilman heitä koiraharrastus olisi monin osin tylsempää.

6. Onko koirallasi/koirillasi lempiruokaa/herkkua?

Siankorvat. Ilman päivän herkkuhetkeä ei Usvan elämä ole oikealla radalla. Nyt, tätä kirjoittaessani, odotamme tukusta reilun sadan korvan lähetystä ja muita kuivattuja ruhon osia. Ne riittävät tällä porukalla muutan viikon. Nuppu söisi, jos saisi itse päättä, kaikkea mausteista ja tulista. Pennuille kelpaa mikä tahansa, mutta ne eivät olekaan vielä päässeet kokeilemaan kaikkein ihanimpia herkkuja. Hirvenkäristys tuntuu uppoavan hyvin koko porukkaan. Mimmi vainaa rakasti kissan märkäruokaa ja kaikkea missä oli paljon lisäaineita, eli niitä mitä sen ei saanut syödä.


Muutehan nuo elävät pääosin raakaravinnolla + kasvikset lisukkeineen, ja suurin osa lihoista näyttää maistuvan hyvin. Mush Vaisto-sarjan uusien barf-pussien sisältö menee alas ennätysnopeaa. Yksi pussi riittää pumeille yhdelle ruualle, joten jos eläisivät pelkästään tuolla tulisi pumien ruokinnaksi hintaa n. 10 euroa/päivä... Noita herkkuja siis saavat silloin kun en ennätä keskittyä laittamaan muuta tai olen unohtanut laittaa isot lihaköntit sulaamaan.


7. Mikä on paras kuva koiristasi/koirastasi

Suosikkikuvia on lukemattomia. Tässä on yksi koonti, missä ne ovat ihan itsensä näköisiä.





 8. Kauanko sinulla on ollut koiria?

Mimmi tuli luovutusikäisenä minulle keväällä 1997, eli koiria minulla on ollut yli 16 vuotta. Pääosin olen nauttinut jokaisesta hetkestä koirieni kanssa. Sitä ennen tätini ja naapurin koirat saivat kärsiä koirakuumeestani.

9. Asuvatko koirasi pääsääntöisesti sisällä vai ulkona?

Sisällä. Ulkona viettäisivät mielellään aikaa hyvin paljon, mutta nyt tässä uudessa kodissa pihan aitaaminen jäi kevääseen ja vapaa ulkoilu on siihen asti pannassa vilkaan tien ja lähellä olevien naapureiden vuoksi. Mökillä voivat viikonloppuisin toteuttaa itseään ja kulkea sisään ja ulos niin paljon kuin viikonlopun aikana ehtivät. Leksulla on pihalla tilava tarha, missä se päivystää muutaman tunnin päivässä, sään salliessa, maailman menoa.


 10.Hauskin piirre koirassasi?
Yhteistyöhakuisuus. Niiden mielestä minä olen kivaa seuraa. Suosittuna olo on aika mukavaa. Hauskojen ja rasittavien piirteiden ero on häilyvä. Usva tykkää kertoa juttuja ja olla äänessä, laulaa jäätelöautin ja hälytysajoveuvojan tahtiin. Nuppu on viileä kaunotar, mutta aina iltaisin sen pitää käydä sänkyni vieressä hakemassa hyvänyön silitykset. Se tulee aina tasan viiden minuutin kuluttua siitä kun olen kömpinyt peiton alle. Herättää minut tarvittaessa viileällä kirsullaan. Viipyy hetken ja menee sitten takaisin nukkumaan. Armas tulee iltaisin nukkumaan viereen, yleensä ensimmäisenä istahtaa naaman päälle ja yleensä silloin kun olen juuri nukahtanut. Muutenkin se on aina lähellä valmiina palvelukseen. Aino pikkuruisena kulkee sohvan selkänoja pitkin ja istuisi mielellään olkapäällä katsomassa telkkaria tai kerjäämässä koiraveroa iltapalasta. Leksun hauskin piirre on sen hyväntuulisuus. Muutama kiva sana ja koko koira loistaa.

11.Mikä koira on opettanut sinua eniten?

Mimmi. Se opetti miten hyvä koira pilataan ja korjataan ihmisen ajatukseksi. Siinä koirassa oli särmää ja huumoria. Alkuun se pyöritti minua miten halusi. Nuppu puolestaan on opettanut minulle miten asiat eivät ole aina sitä miltä ne näyttävät, eikä periksi pidä ikinä antaa. Se on opettanut minut luottamaan "vaistooni" ja toimimaan sen mukaan, sanoivatpa muut mitä tahansa. Se on myös koira, mikä yllättää minut toistuvasti osaamalla ja olemalla parempi kuin ikinä osaan olettaa.

 Minun kysymykseni seuraavalle

 1. Mitä koiran kanssa harrastaminen antaa sinulle?
2. Koetko edustavasi koiran koulutuksessa jotain koulukuntaa, mitä?
3. Millaisena koet muut rotusi harrastajat?
4. Onko rodussasi linjajako ja jos on/olisi kumpi on/olisi sinun linjasi?
5. Millaisenä näet koiraharrastuksesi 10 vuoden kuluttua?
6. Treenaatko tavoitteellisesti? Millaisin tavoittein?
7. Oletko koskaan miettinyt harrastuksen lopettamista? Millaisessa tilanteessa?
8. Mikä on ikävintä koiraharrastuksessasi?
9. Mikä on paras kokemuksesi koiriesi kanssa?
10. Mitkä ovat koiriesi heikkoudet ja vahvuudet?
11. Mitkä ovat omat heikkoutesi ja vahvuutesi koiranohjaajana?

 Haastan..

 Kirkan, Fridan ja Hempukan emäntineen, Jonnan koiralaumoineen ja muut jätän tältä erää rauhaan, voitte huokaista helpotuksesta. ;)

Talven tuntua

Meillä satoi maa valkoiseksi eilen illalla. Tänään ollaan sitten nautiskeltu lumesta ja valosta. Iltayölenkilläkään pimeys ei tuntunut niin pahalta kun lumi heijasti valoa.

Talventulon tietää siitäkin, että meidän treenitahti on taas kiihtynyt.
Viime viikolla oli parit agi- ja tokotreenit hallilla, kotitreenien lisäksi. Torstaina siis käytiin aamupäivästä pentujen kanssa opettelemassa agin alkeita ja illalla oli Nupun treenit. Valeraskaus on jo hellittänyt otetta ja Nuppu irtosi hyvin esteille, ja oli enemmän oma itsensä edelliseen kertaan verrattuna. Edelleen se vikoi hieman muita treenikavereita, eli ei halunnut hypätä kohta kavereita ahtaassa hallissa. Tuli huomattua myös ettei se muutenkaan oikein halua hypätä, eli rengas tökki vaikka koira näytti tietävän miten se pitäisi suorittaa. Tällä viikolla kävimme ma treenailemassa ja Nuppu ei halunnut enää hyppiä edes 40cm hyppyjä. Meillä on siis tiedossa käynti fysioterapiassa katsomassa onko jokin vikana. Tietenkin syynä voivat olla sen nisät, joissa vielä viime torstaina oli reilusti tavaraa. Pitää kuitenkin varmistaa ettei ole vakavammasta kyse.

Ainon ja Armaksen kanssa olen jo päässyt tekemään hyppyjä parin esteen sarjoissa ja 180 asteen kulmaa. Irtoaminen on ollut myös heti alkuun meidän treenilistalla.  Armas varsinkin on jo jyvällä agiasioissa ja kestää jo hyvin minun sivulta ohjaamisen. Mielenkiinnolla odotan jatkoa.

Sunnuntaina pääsimme pitkästä aikaa Nupun kanssa mukaan tokon valmennusryhmän treeneihin. Ruutuun lähettäminen onnistui hyvin. Seuramiseen otettiin uudet ideat käyttöön, samoin kapulan pitämiseen. Kummassakaan en ollut halunnut treenata tauolla eteenpäin kun huomasin, ettei valitsemani menetelmä toimi. Nyt uusilla eväillä eteenpäin. Onni on koutsi, jolla ei ideat näytä loppuvan. Nupulla oli hyvä iloinen vire koko treenin ajan, vaikka välillä liikuttiin sen mukavuusalueen ulkopuolella. Oli siis varsinaiset hyvänmielen treenit.

Usva on hilppassut mukana omatoimitreeneissä ja päässyt tekemään ratapätkiä ilman rimoja. Mummeli on ollut ihan täpinöissään. Leksu-raukkanen ei ole mahtunut kyytiin, mutta eiköhän koira-auto ole pian taas käyttökunnossa ja malinoiskin mahtuu mukaan. Sitähän ei valitettavasti voi istuttaa pumien kanssa samalle takepenkille edelleenkään, tai nykyään vielä vähemmän kun on uusi kukonpoika orrella.



Syksy on jo pitkällä

Syyskuun aikana ollaan taas siirrytty hallikauteen ja aloittettu suunnitelmallinen treenaaminen agilityn ja tokon saralla. Petokurssi loppui syyskyyn myötä ja pentuset oppivat siellä sen mitä oli tarkoituskin, eli työskentelemään minun kanssa häiriöstä huolimatta. Nyt sitten voidaan keskittyä lajitreenaukseen, kun tämä tärkeä perusasia eli kontakti hallinnassa.

Agility on nyt siis viime viikolla aloitettu, ja heti ensimmäisenä kepeillä (verkot käytössä). Molemmat jo tuntuvat hieman hoksaavan idea. Toistoja ei kummallakaan oli vielä takana kuin muutama, mutta tärkeintä oli huomata etteivät ahdistu verkoista, vaan paahtavat pää viidentenä jalkana nameille. Hyppyjä otettiin myös.
Tänään pentuset pääsivät Nupun treenien jälkeen tekemään putkea. Armas hoksasi heti miten mutkaputkesta juoksemalla saa namia, mutta Aino ei ehtinyt ajattelemaan niin pitkälle asiaa. Sen mielestä täyttyi olla nopeampikin keino saada palkka. Päädyin sitten Ainon kanssa jatkamaan putkitreenejä kotona olevalla pikkuputkella ja hallilla avustajan kanssa. Putkihan on niille tuttu este lapsuudesta, joten en usko sen tuottavan kovinkaan paljon päänvaivaa. Hyppyjä otettiin tänään myös muutama toista. Armas oli hyvin kärryillä tästäkin asiasta. Ainoa vaivasi liian hyvä nami, joka pysäytti kaiken aivotoiminnan. Ehkäpä seuraavalla kerralla en treenaa ihan noin nälkäisen Ainon kanssa.

Nuppuja ja Nupun "vauva"

Nupun treenit olivat tämän päivän tärkein asia. Luullakseni meidän edelliset ohjatut agilitytreenit olivat ennen astutusta loka-marraskuussa. Tämän päivän treeneihin menoa mietin pitkään, sillä Nuppunen on ajoittain totaalisen poissa tässä maailmasta. Lenkillä se piippailee ja etsii pesäpaikkaa ja kotosalla mielistelee pentuja. Se yrittää hoitaa Ainoa ja asuttaa sitä kevythäkkiin kanssaan. Nisät sillä on edelleen maitoa täynnä. Jospa sen kiireiseksi tekeminen saisi sen takaisin tähän päivään ja lopettamaan valeraskauden.

Halliin saapuessa se oli hyvin  surkea pikkukoiranen, mikään ei innostanut. Onneksi treenien edetessä sen herkän raukkasen kuori alkoi murentua ja normaali Nuppunen pilkottaa esiin. Viimeiset tekniikkatreenit menivät jo melkeinpä normaalisti. Kovasti se vilkuili koulutusohjaaja ja uusia treenikavereita, ja alkuun otti painetta heistä. Valeraskautta on kestänyt jo yli neljä viikkoa. Odotan innolla milloin saan reippaan ja säpäkän Nuppuni takaisin.

Usva pääsi tekemään ihan viimeisenä agia ja oli varsin tohkeissaan. Otin muutaman minihypyn, mutta heti näki ettei Usva oikein näe miten hypätä. Onneksi putkien kanssa voi vanhaa koiraa pyörittää miten vain rikkomatta sitä. Usvalla oli hauskaa!