tiistai 26. toukokuuta 2015

Aino maailmalla

Viime torstaina pakkasin itselleni ja Ainolle vain välttämättömät kamppeet reppuun ja hyppäsimme Rovaniemi-Helsinki yöjunaan. Ainoa hieman ihmetytti juna, mutta hetken kuluttua se jo katseli itselleen sopivaa penkkiä ja alustaa petipaikaksi.



Oulussa kyytiin nousivat Mirjami, Kirka ja Nasta. Tässä vaiheessa kello lähenteli jo puolta yötä ja olin kasannut Ainolle sen pienen vaaleanpunaisen yksiön. Matka jatkui rattoisasti torkkuen Riihimäelle asti. Siellä hyppäsimme junasta ja pääsimme käyttämään koirat aamupissalla. Riihimäellä hyppäsimme Järvenpäässä pysähtyvään junaan. Kello ei ollut tässä vaiheessa vielä yhdeksää ja hotellihuone oli luvattu meille vasta klo 14.00. Suuntasimme tätini kirpputorille viettämään päivää. Koirat olivat kirpputori-kahvilassa kuin kotonaan. Jälleen kerran saimme olla ylpeitä fiksusti käyttäytyvistä "maalaiskoiristamme". Muutenkin koko reissun aikana  ei huomannut sitä miten vähän citykokemusta porukan nuorimmilla eli Ainolla ja Nastalla loppujen lopuksi onkaan. Hotellihuoneen saatuamme vietimme pienen hiljaisen hetken ennen kuin kiirehdimme Anjan ja pumien luokse trimmaamaan Milaa. Pikatrimmin jälkeen nautiskelimme Järvenpään kesäisestä puistosta ja ihailimme Tuusulanjärven ruskeaa vettä. Järvenpäässä oli kesä kadehdittavan pitkällä.


Lauantaina koitti matkan todellinen tarkoitus, eli Royal Canin Show. Näyttely meni yli odotusten ja seurueemme kahmi kaikki palkinnot. Aino oli rotuna paras ja sai ensimmäisen sertinsä ja cacibin. Isossa kehässä ei tullut menestystä, mutta Aino kyllä pisti parastaan ja esiintyi hienosti.

Kuva: Mirjami Hornela

Tuomarina rotukehässä oli Leila Kärkäs ja arvostelu oli taas koiran näköinen ja mieltä lämmittävä.

"Hyvät mittasuhteet. Hyvä pään malli. Hyvä pää jaa korvat. Miellyttävä ilme. Hyvä kaula ja ylälinja ja häntä. Tasapainoiset kulmaukset ja sopiva luusto. Hyvä rintakehä. Erittäin hyvä sivuliike. Ahdas takaa ja edestä liike hieman vallaton. Karvapeite melko hyvän laatuista. Miellyttävä käytös" ERI AVK 1 SA PN1 SERT, CACIB, ROP


Paluumatkalla lauantai yöllä olimme jo niin väsyneitä, etten muista milloin viimeksi olisin nauranut niin paljon. Kaiken kaikkiaan reissu oli todella mukava. Ainon juoksu ja sen vaikutuksista reissu-urokseen hieman jännitin etukäteen, mutta Kirka käyttäytyi juuri niin kuin kohteliaan pumiuroksen kuuluukin käyttäytyä juoksun tuossa vaiheessa. En kuullut yhtään ihastunutta piippausta eikä ollut mitään hössötystä koko reissulla. Ihanaa, että rodussa on järkeviä uroksia. Koirien kanssa vietimme lauantai-iltana aikaa Helsingin rautatieasemalla ja pumit olivat kuin ikänsä olleet sellaisessa ihmisvilinässä. Omistajat taisivat olla enemmän päästään sekaisin kaikista niistä ihmisistä. En voi kun todeta Ainon olleen ihan mielettömän reipas koko reissun. Häntä ei laskenut missään vaiheessa, vaikka kyseessä oli Ainon ensimmäinen kunnon reissu ilman lauman tukea. Ihanan reipas pikkupumini.

torstai 21. toukokuuta 2015

Saajománnussa







Tiistaina kävimme lammastelemassa Pellon suunnalla. Olen luvattoman onnellinen siitä, että läheltä meitä löytyy paimennuspaikka, jonka opit ja ideologia sopivat meille. Haluan siis oppia työlähtöistä paimennusta ja samalla testailla pumieni ominaisuuksia ihan tulevaisuuden kasvatussuunnitelmia silmällä pitäen. Pidän tärkeänä, että pumit pysyvät jatkossakin ominaisuuksiltaan maatilan yleiskoirina, joilla on potentiaalia harrastukseen kuin harrastukseen. Edellisestä paimennusreissusta taitaa olla jo yli kaksi vuotta. Oli siis jo aikakin päästä lampaiden pariin, jotka ovat minulle koirien jälkeen kiehtovimpia eläimiä.

Tilan lampaat eivät olleet vielä tässä vaiheessa täysin koiraantuneita, joten lähdimme suoraan metsään koko lauman kanssa. Kaiken kaikkiaan lammaslauma sisälsi 25 päätä, mikäli pysyin laskuissa. Aino pääsi koiristani ensimmäisenä töihin. Se järkyttyi alkuun sitä vastassa olleista vieraista koirista ja uteliaista lampaista, mutta alkuhässäkän jälkeen se rohkaistui nopeaa. Oli mielenkiintoista huomata miten se pystyi heittämään hännän selkänsä päälle ja olemaan asiassa mukana reippaana. Armas oli myös alkuun hieman ulalla ja otti häiriötä muista koirista. Pienen palautuksen jälkeen se keskittyi itse asiaan, eli lampaisiin ja siitä näki selvästi miten se tarkkkaili lauman liikkeitä ja piti lukua lampaista. Mielenkiintoisen ja lupaavan alun jälkeen en taida jaksaa odottaa elokuuta ja seuraavaa varaamaani paimennusaikaa.

Omaa vuoroa odotellessa tutustuttiin poroihin





Päivän työt tehtynä



Armas ehti välillä odotella isäntääkin mukaan






Torstaina hyppäämme Ainon ja Kasevalaisten kanssa junaan ja suuntamme etelään.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Piteån kansallinen näyttely 17.5.2015

Käväisimme sunnuntaina kolean harmaassa Piteån näyttelyssä mutkan. Päivälle kertyi ajoa noin 620 km. Tällä kertaa meille tuli vain kokemusta palkkioksi reissusta, mutta se oli sitäkin parempaa. Aino esiintyi tuoden parhaimmat puolensa esiin eikä Armastakaan tarvinnut hävetä. Ainoastaan liikkeissä se heittäytyi turhan villiksi. Aino onneksi liikkui veljensäkin edestä.

Tuomarina oli Svein Bjarn Helgesen Norjasta. Tuomari käsitteli koiria kauniisti ja hänen arvostelunsa vastasivat koiria, joita niissä kuvattiin. Tykkäsin tuomarin tiukasta linjasta eikä Ainonkaan puuttuva CK/SA jäänyt harmittamaan, koska sille oli selkeä peruste. Aino nappasi nartuista ainoana Excellent- arvosanan, mutta CK ja jatkokilpailut jäivät saavuttamatta tällä hetkellä kaamean turkin vuoksi. Yritin viime hetkellä pelastaa sen turkkia vichyllä, mutta se vain pahensi asiaa.Vichy + tiepöly tekivät myös Armaksen turkista tympeän tahmen. No, saamme hetken odotella parempaa turkkia Ainolle, sillä se päätti aloittaa juoksunsa heti kotiin päästyämme.

Armas esiintyi mukavasti ja melkein tykkäsi käsittelystä pöydällä. Liikkeissä se innostui puskemaan polviini. Varsin raivostuttavaa, varsinkaan kun en voinut kehässä puuttua asiaan ja lopettamaan moista hapatusta kerralla. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin treeneissa menossa. Seuraavaksi pitää siis puuttua tuohon kiilaamiseen ja opettaa koira keskittymään suoraan eteenpäin liikkumiseen.

Tässä päivän pumit Mikan kuvaamina.


Azlandos Braveheart
"Very Good"




Teräsvillan Aina Valmis "Armas"
"Very Good"


Håpsan!

"Mkt god typ, god balans. Maskulint huvud. Mkt bra uttryckt. God hals. Kunde varit ngt mer samlad i kroppen. God svansföring. Normalt vinklar. Inte helt i pälskondition. Rörelse kunde varit friare."

Ylenmäen Obelix "Kirka"
Excellent, CK, BIR, CERT, CHAMPION


Zennovy Sabina
"Very Good"


Azlandos Altenia
"Very Good"


Teräsvillan Ainoa Oikea "Aino"
"Excellent"
"Excellent typ, mkt god balans. Utmärkt huvud o uttryck. Mkt god hals och överlinje. Kompakt kropp. God svansföring. Normalt vinkl. Inte i bästa pälskondition. Mkt bra rörelser."


Photo  © Mika Pasanen

perjantai 15. toukokuuta 2015

Sivustaseuraajana




Aino aloitti torstaina Mikan kanssa tokotreenauksen. Minun kanssani se on päässyt satunnaisesti treeneihin, koska työni on hieman haitannut ryhmässä treenausta. Minä olen tunnetusti huono treenaamaan tokoa ilman ryhmän painetta. Agilityä on kiva tehdä yksin, mutta tokoiluun tarvitsen jonkun hengittämään niskaani. Tänä keväänä päätin olla turhaan ottamatta ryhmäpaikkaa tokoon, vaan keskityn pääasiallisesti mejään ja agilityyn. Onneksi Mika innostui lähtemään Ainon kanssa treeneihin. Mielenkiintoista nähdä miten parilla alkaa mennä, sillä Aino on täysin erilainen treenattava kuin dobermannit ja malinoisit joihin Mika on tottunut. Ainon koko jo pelkästään laittamaa raavaan miehen kumartelemaan. Eikä siitä söpöydestä tarvine edes mainita mitään..


Ensimmäisellä treenikerralla Aino oli itselleen tyypillinen innokas ja röyhkeä. Se huuteli välillä treenikaverille hävyttömyyksiä aikansa kuluksi. Kuitenkin se näytti olevan kivasti kuulolla ja teki mitä osasi parhaansa yrittäen. Minä olin melkein kateellinen kun katselin heitä kentällä, mutta onneksi maltoin olla hiljaa enkä tyrkyttänyt hyviä vinkkejä pikkupumin kesyttämiseen.



torstai 14. toukokuuta 2015

Lomakuulumisia



Lomani on pitänyt minut niin kiireisenä etten ole edes ehtinyt kunnolla päivittää blogiani. On ollut koirakokousta toisensa perään ja niiden vuoksi sinne tänne juoksentelua. Lisäksi minua on kiusannut hammasvaiva, joka on juoksuttanut lääkärissä ja lopulta estänyt kaikenlaisen hyppimisen koirien kanssa. Onneksi kerrankin niin, että kyse on minun purukalustosta eikä koirien. Tulee paljon halvemmaksi. Ihmeen paljon rikkinäinen hammas voi aiheuttaa tuskaa ja vielä enemmän sen jälkeen kun sitä ei enää ole. Puoli päätä on edelleen kipeänä ja sykkeen noustessa särky saa ihan uuden ulottuvuuden.


Agilitytreenit ovat siis menneet ihan ohi parin viikon ajalta eikä metsään olla päästy, vaikka nyt alkaa kaikkialla olemaan maa paljaana. Onneksi Armas sentään on päässyt aloittamaan spanielikoulun ja toisen kerran jälkeen voin todeta olevani hyvin tyytyväinen pumipojan edistymiseen. Kevyen iloinen spanieliseura tekee Armakselle hyvää. 

Tässä on vielä pari päivää Piteån näyttelyyn ja edelleen kehätreenit on aloittamatta, vaikka viimeksi vannoin vaikka mitä. Onneksi olen tuotteliain ja luovin aina deadlinen lähettyvillä. Sopii siis toivoa, että se pätee myös koirankoulutuksessa eikä pelkästään turkkien trimmauksessa ja kirjallisissa töissä. Toki lieveilmiöinä voi olla vimmaista siivoamista, valokuvien järjestelyä, kaappien puunausta tai mitä tahansa muuta merkityksetöntä.



Nyt olemme keskittyneet lähipuistojen ja retkeilyreittien kiertelyyn Usvan tahtiin Mikan tehdessä pitkät lenkit erikseen Ainon ja Armaksen kanssa. Selkeästi Usvalle näyttää olevan liikaa yli 2km lenkit kerralla, joten olemme tehneet pieniä lenkkejä useammin päivän aikana. Rovaniemeä kuohuttaa nyt tulvat, ja mekin olemme niitä käyneet ihmettelemessä kuin emme ikinä ennen olisi nähneet veden nousevan tielle. Vettä tuntuu nyt riittävän joka suunnassa ja sää on ikävän harmaa.


Tänään on vielä illalla Ainon tokotreenit ja näyttelytrimmien tekoa. 


maanantai 11. toukokuuta 2015

Kevättä rinnassa- arvonnan tulos


Tässä tulee viimein viimeisimmän blogiarvontani tulos. Pahoittelen, että kesti näin pitkään päästä takaisin blogin äärelle. Arpoja kertyi yhteensä 45 ja Usva sai taas kunnian toimia onnettarena. Otan teihin voittajiin s-postitse yhteyttä. Kiitos kaikille osallistuneille!