Muurolan mejäkoe 5.-6.8

Vietimme Muurolan metsästysmajalla viime viikonlopun. Mika nautti metsässä rämpimisestä ja minä keittein lauantain nakkikeittoa jälkien tekijöille ja sunnuntain toimin kokeen sihteerinä. Kokeen järjesti tällä kertaa Lapin Mäyräkoirakerho. Avoimessa luokassa oli kolme kilpailijaa ja voittajassa viisi. Verenä oli puhdas hirven veri. Tulosjakauma oli erilainen kuin edellisenä viikonloppuna, mutta Muurolan maastoissa oli tällä kertaa taas poroja liikkellä. Porot koituivat Nupunkin muutoin hyvän suorituksen kohtaloksi.

Nuppu oli edennyt hyvin jälken suuntaisesti ja katkokulman se oli rengastanut vasemmalle kiertäen. Se vaikuttaa tulleen sille nyt tyypilliseksi tavaksi työskennellä verettömällä osuudella. Olisin ajatellut sen ihmisjälkeä ajaneena ottavan katkolla ihmisjälken, mutta se työskenteleekin oikeaoppisesti rengasten, eli samoin kuin olisi järkevää tehdä oikealla haavakkojäljellä. Makausten merkkaaminen on edelleen Nupun heikko kohta, mutta tuolla merkkaamisella olisi silti tullut ykköstulos ilma harmittavaa hukkaa. Sorkka oli taas kiinnostanut riittävästi. Nelosjäljen tehneet olivat nähdeet miten muutama poro oli lampsinut kolmosjäljeltä tielle. Toki varmempi koira olisi selvinnyt tuoreista poronjäljistä, mutta Nuppu on muutenkin nyt kovasti innostunut poroista. On se ykköstulos välillä niin pienestä kiinni!

Paikallinen karju

Kerhonmestaruus mejä 30.7

Nuppu osallistui Mikan kanssa Rkk ry:n mestaruuskokeeseen viikonloppuna. Olin itse sihteerin roolissa sunnuntaina. Kokeeeen oli ilmoitettu kuusi voittajaluokan ja kolme avoimen luokan koiraa. Maastot olivat hyväksi havaitut Mukkajärven alueen metsiköt, joissa tälläkin kertaa oli jonkin verran riitahavaintoja. Metsä oli ollut täynnä paarmoja, mäkäriä ja sääskiä. Lauantaina oli ollut jälkien teon aikana niin rankka sade, että piilomerkkeinä olleet tarratkaan eivät olleet enää meinanneet tarttua puihin. 

Voittajaluokan koirille tuomarina toimi Heikki Ryynänen. Mika ja Nuppu pääsivät jäljellä kolmantena ja heti jäljen jälkeen sain soiton Mikalta, että hän tuo Nupun pikapikaa metsästysmajalle minun syynättäväksi, koska Nuppu oli jäljellä kävellyt suoraan käärmeen päälle. Ei siis ollut tietoa oliko käärmes purrut koiraa vai ei. Onneksi koirassa ei näkynyt purujälkiä ja se oli edelleen ihan oma itsensä kun räpelsin sitä läpi ja liikutin sitä. Loppupäivä meni kuitenkin huolestuneena Nupun vointia kytäten ja sihteerinhommia naputellen. Muuta siinä ei ehtinyt juuri miettiä. Ei edes mahdollista tulosta.

Kyykärmeen kohtaamisesta ja paarmojen puremista huolimatta Nuppu oli jäljestänyt kelvollisen ykköstuloksen ja voitti KM pronssia. Itse kokeessa sijoitus oli jaettu viides sija. Kokeessa leivottiin kaksi jälkivaliota ja Nuppukin on nyt yhden ykkösen päässä tuosta tavoitteesta. 

Koejäljellä ikää 21 tuntia 25 minuuttia

Ehdimme edellisen kokeen jälkeen treenata kerran tuoreen lyhyen jäljen, jonka tarkoituksena oli tehdä makaukset ja sorkat mieleisiksi tarkistaa. Sorkan kohdalla tuloksen perusteella treeni kannatti. Tällä kertaa kokeessa oli käytössä, ensimmäistä kertaa meille, peuran sorkat, jotka olivatkin kerrassaan söpöjä kaikessa makaaberiudessaan. Seuraava koe onkin jo tulevana sunnuntaina ja treenit taitavat tälläkin kertaa jäädä ihan vain sorkan nuuskutteluun.