torstai 3. syyskuuta 2009

Treeniä ja kuulumisia


Melkein pari viikkoa on jäänyt päivittämättä ja aika paljon ollaan ehditty treenailla. Pitää kirjoittaa siitä mitä vielä muistaa.

Koirat ovat olleet todella paljon maalla (minun paiskiessa töitä) ja Nuppu on saanut nauttia pentuajastaan täysillä. Isotkin koirat toki nauttivat mökillä olosta, mutta pennun ilo ja vapauden riemu on käsin kosteltavaa. Ensimmäinen mökkipäivä menee aina rallia vetäessä pitkin pihaa. Toisena päivänä Nuppu jo kuljeskelee ja mittailee tiluksiaan kuin aikuiset koirat. Vahtihaukku on jo erittäin vakuuttava, vaikka vielä Nupun ei tarvitse siihen puuttua. Isot koirat makoilevat pitkin pihaa selvästi vartioiden, sillä aikaa kun pentu vetelee sikeitä kopissa tai tuvassa. Vieläkin isojen tehtyä hälyytyksen pentu menee terassille odottamaan, ellei tulija ole tuttu. Nupusta tulee luultavasti yhtä vakuuttava pihavahti kuin Mimmistäkin. Luonteessa on niin paljon samaa.

Toissa ti kävin pistäytymässä mökillä töiden lomassa. Innostuimme lähtemään mustikkaan. Yllättävän hyvin Nuppu jaksoi koko reissun. Ilmeisesti mustikat auttoivat sitä jaksamaan. Puolet saalistaani meni nimittäin pennun kitaan. Mitäs opetin sen syömään mustikoita. Nuppu oli kyllä varsin hellyyttävä tehdessään päättömiä syöksyjä pienen pieneen sankkoon ahmiakseen marjoja.. Marjareissu loppui reippaaseen sateeseen. Mimmi alkoi sateen yltyessä näyttämään kärsivää naamaansa ja kaikki muut, minua ja Nuppua, lukuunottamatta olivat valmiit lähtemään takaisin mökille.. Mustikoita kertyi vain noin 5 litraa, mutta mukavaa oli senkin edestä.

  

Mimmi vanhan muurahaiskeon päällä



Taas olisi aika puunata pumit esittelykuntoon..

Viime to (27.8) alkoi Nupun PETO-treenit. Nuppuhan toki tietää miten pienet pedot käyttäytyvät, mutta perustottistreenit ovat ihan paikallaan häiriön vuoksi. Ensimmäisellä kerralla keskityttiin koiran leikittämiseen. Nuppu tarttui hanakasti leluun ja roikkui siinä, mutta itselleen ei yrittänyt sitä juurikaan voittaa. Syy paljastui kun sain siltä verisen narun takaisin. Lähtevät hampaat vähän hillitsivät intoilua. Naksun opettaminen tuli tuolloin kotiläksyksi.

Aloin opettamaan Nupulle naksua silloin kun se oli 8 viikkoa, mutta jätin sen kesken kymmenen toiston jälkeen. Tulin miettineeksi, että jos opetan sille Nupulle naksun siinä vaiheessa niin minun koulutusintoa ei pidättelisi enää mikään. Pentu olisi joutunut heti pienestä pitäen opettelemaan niin pienelle turhanpäiväisiä juttuja. Päätin silloin jättää naksun tuonnemmaksi. Nyt se tuli ajankohtaiseksi. Pentu kun tuntuu repeävän onnesta kun oppii jotain uutta. Harmillisesti minulla oli vielä tuolloin tiukka työputki, joten annoin kotiläksyn isäni opettavaksi kun menivät taas mökille koirien kanssa. Olivat treenailleet sitä hyvällä menestyksellä.

Eilen otin muutaman kymmenen toiston ja tänään PETO-treeneissä Nuppu näytti jo ihan tietävän naksun merkityksen. Vielä haluan vahvistaa sitä, mutta otimme jo luopumisharjoituksia ja kontaktia. Nupulla on valmiiksi erittäin vahva kontakti minuun, joten alan nyt vahvistamaan sitä vielä lisää. Tosin jo nyt Nuppu häiritsee telkkarin katsomista napottaessaan lattialla.. Treeneissä otin odotellessa muutaman sivulle tulon ja Nuppu alkaa jo tarjoamaan sitä. Vielä vähän treeniä naksulla ja voinkin jo liittää siihenkin käskyn.

Luoksetulon paikkaa (edessä) olen rakentanut sille pienestä pitäen. Nuppua ei tunnu yhtään ahdistavan olla niin likellä minua, päin vastoin on hyvin levollisesti likellä. Muuten itse luoksetulo on erittäin vauhdikas. Kiitos siitä äidilleni, joka vahvistaa mökillä käskyä namipurkilla jatkuvasti. Nupulla ei ole vielä minkäänlaista ajatustakaan siitä, että luoksetulosta saattaisi seurata ikävä remmiin joutuminen. Mökillä sitä vain pyydetään luokse ja vapautetaan. Kaupungissa lenkkeillessä en koskaan ota sitä remmiin luoksetulon jälkeen. Kytkeminen tapahtuu siinä sivussa kun koirat kulkevat vierelläni. Tietenkin Nupullekin voisi opettaa "pantaan"-käskyn, jolla se juoksee vauhdilla pantaansa. Usvalla ja Mimmillä se toimii mainiosti. Käytännöllinen käsky kun päästää koirat pyörätien varrelta metsään tarpeilleen. Ohikulkijat eivät edes huomaa, että joku koirista on irti kun palaavat pantaansa huomaamatta..

Mimmin kanssa tein Nupun treenien jälkeen seuraamista ja jääviä (seisomista lukuunottamatta) sekä luoksetuloa. Mummolla on ihan mahdottomasti virtaa. Sivulla istuminen on vanhalle vaikeaa jäykän selän vuoksi, mutta liikkeestä istuminen toimii, kun Mimmillä on tilaa vaihtaa lonkkaistuntaan. On se niin sääli kun koirien pitää vanhentua niin nopeaa. Ties kuinka mahtavan TOKOkoiran olisin Mimmistä saanut, jos olisin vain voittanut oman kisakammoni ja treenannut kisat mielessäni. No, toisaalta riittää, että koiralla on älyttömän kivaa kun se pääsee näyttämään mitä osaa ja minä hihkun sille riemuissani. Mimmi innostui jopa hieman riekkumaan minun kanssa tavallista enemmän. Huomenna se on tietenkin jumissa, kun nytkin heittäytyi vauhdista maate kuin nuori likka. Pitää hommata sille se Back on Track- takki, kun kaikki sitä niin kehuvat. Usvakin varmaan tahtoisi moisen..

Usvan kanssa otin bh-liikkeitä. Seuraamisen päätin alkaa kasaamaan uudelleen. Senkin alku meni erittäin hyvin. Nyt minulla on selkeänä mielessä mitä haluan seuraamiselta. Toteuttaminen onkin sitten tietenkin eri asia. Liikkeestä jäävät olivat ihan käsittämättömän nopeita ja hyviä. Luoksetulo toimii. Voi, olisikin kokeessa ollut niin upea kuin tänään noissa pikatreeneissä.

Tottistelun jälkeen käväisimme vielä agikentän puolella katsomassa tuttuja. Pentu olikin kotiin päästessä jo aika väsynyt. Rankinta sillä tuntui olevan oman vuoron jälkeen autossa odottelu vuoroin Mimmin ja Usvan kanssa. Protestoi erittäin äänekkäästi mummojen treenioikeuksia vastaan. Iltapäivällä kävimme ruuanhaku lenkillä eläinkaupassa. Käveleminen keskustassa ja eläinkaupassa vierailukin toki vielä väsytti ennestään pentua.

Huomenna olisi ohjelmassa pentutreffit hiihtostadionilla ja jälkitreenit illalla. Ensi viikolle suunnittelin agia ja tietenkin tuota PETOa. Hyppytekniikkaa voisi jo ehkä uskaltaa ottaa pennun kanssa ponnareilla. Samaten putken voisi viimeistellä. En ole vieläkään osannut oikein lopullisesti päättää opetanko kontaktit läpijuoksuna vain pysäytyksellä. Kummassakin on riskinsä ja hyvät puolensa. Pitää vielä miettiä lisää ja antaa niiden olla rauhassa siihen asti. Nupusta voi tulla vielä kuumempi tapaus radalla kuin Usvasta, ainakaan siitä ei tule hiljaista seinäruusua vuoroaan odotellessa ;).  Tasan en pidä Nuppua ja Usvaa kentällä/hallissa yhtäaikaa kun treenaan jomman kumman kanssa..



Nuppu painoi ti 2.9 jo 9,6kg. Säkäkorkeuden mittaan jahka muistan kentällä käydessäni. Ei kuitenkaan ole vielä 42,5 cm ;).