Pikkupumit maailmalla..

..tai pikemminkin erämaassa. Lapsoset ketterät olivat ekaa kertaa mökillä ilman minua tai emoaan. Emän poissaolosta eivät kyllä ole pahemmin aikaisemminkaan piitanneet, se kun tuppaa aina komentelemaan ja varjelemaan niitä liikaa. Nyt juoksuisena se on sitten varsinainen b.i.t.c.h, jos siis pentusilta kysyttäisiin mielipidettä. Saattelimme Nupun kanssa pennut mökille ja mokomat eivät edes piipanneet meidän perään. Koko viikonloppu oli mennyt hyvin. Kaksoset ovat kuuleman mukaan varsin vaivattomia hoitaa, vaikka sitten käsipuolena. Meidän hyvä haltiahan loukkasi olkapäänsä viime pentukeikalla, samaan aikaan kun me löhösimme Grand Hotell Jällivaarassa. Sinnikkäästi oli hoitanut pentujen aamutoimet, vaikka olkapää oli ollut pois paikoiltaan. Minulla olisi tullut itku ja epätoivo samassa tilanteessa, mutta aikaisemmat sukupolvet ovat selkeästi sitkeämpää tekoa.

Usva lähti myös kesäloman viettoon mökille. Olin kyllä senkin ilmoittanut Oulun kv näyttelyyn, mutta totesin että koiran parhaaksi on päästä rentoutumaan mökille. Usva oli viikossa limonut ja huovuttanut nuttuaan sen verran lahjakkaasti, etten pitänyt koiraystävällisenä toimena aukoa sitä yhtenä iltana ennen näyttelyä. Tehdään se ajan ja kunnon aineiden kanssa tulevalla viikolla. Usva reagoi voimakkaasti polttiaisiin ja hyönteiskammoisena se putsaa turkkiaan aina pitkään ja hartaasti. Siinä puuhastellessa sitten liehukkeisiin syntyy takku jos toinenkin. Usva loisti onnea kun pääsi mökille ja majoittumaan omaan saunatupaan oman ihmisensä kanssa. Sehän ei mielellään päästä tupaansa Nuppua, eikä päästänyt Mimmiä enää loppuvaiheessa. Pennut olivat nyt saapastelleet sisään muina mukuloina ja vallanneet nojatuolin ja sängyn. Usva oli siinä vaiheessa siirtynyt tarkastelemaan koirankoppinsa kesäkuntoa. Hyvin olivat kaikki kolme kuitenkin mahtuneet samaan tupaan.



Tuvan valtaajat

Sen verran Aino oli tehnyt tuhmuuksia, että se oli hävittänyt ryytipenkin. Herneet, salaatit sun muut olivat saaneet kyytiä. Ainolla oli ollut hauskaa. Armas oli ollut sillä aikaa hyvin kiltti. Pentusista Aino oli kertoman mukaan kuluttanut aikaa tutkailemalla tonttia ja sen salaisuuksia läpi sekä metsästämällä pieniä liikkuvia juttuja. Armas oli seurustellut ihmisten kanssa ja puuhailut näköetäisyyden päässä. Aino oli käynyt tarkistamassa ihmisten lukumäärän silloin, jos sen perään ei oltu hetkeen huhuiltu. Usva oli sen verran viihdyttänyt pentuja, että se oli näyttänyt niille salaisen lempikuoppansa, joka sijaitsee grillikodan takana. Se on aikoinaan kaivettu vanhaan muurahaispesään Mimmin toimesta.

Parasta viikonlopussa taisi olla uiminen. Leksun puolesta oikein harmittaa kun sen kesä menee hotspotin vuoksi pieleen. Nyt sillä on lääkekuuri päällä ja iho näyttää paremmalta. Ehkä sekin vielä pääsee loppukesästä toteuttamaan itseään veden äärellä.


Ilmeet kirkastuivat kun tuli lupa lähteä rannalle

Ei tarvinnut montaa kertaa kehoittaa..



Oulun KV

Lyhyestä virsi kaunis..

Nuppu käväisi Oulun kv näyttelyssä pikapikaa. Tuomarina oli miellyttävä Giura Anca. Tulokseen ollaan erittäin tyytyväisiä.

"Elegant, with well balanced proportions. Very rustic also. With substance.
Correct in static position & also in movement. Good quality of coat"
VAL ERI, VAK 2, SA, PN2, VARA-CACIB

Erinomainen, lähes täydellinen

Välillä on kiva saada koirastaan näyttelyssä arvostelu, jossa ei ole vian vikaa löydetty koirasta.

"Feminin, excellent type and prop in body. Excellent coat. Well angulated in front and rear. Excellent set and carriage of ears. Strong muzzle. Excellent eyes. Typical movement."

Näin siis Nupusta tuumasi Jällivaaran kv (Ruotsissa) näyttelyssä Antonio De Lorenzo. Minun esittämistä hieman moitittiin ja opastettiin miten koiraa pitää liikuttaa. Minusta huolimatta Nuppu oli ROP ja sai CACIBin. Laskujeni mukaan tämän olisi nyt se viimeinen puuttuva, mikäli Rovaniemen Kv-näyttelyn vara-sellainen vahvistetaan oikeaksi.

Rovaniemen Kv:ssa viikko takaperin arviointi ei ollut ihan niin excellentti. Koiran kyllä tunnisti siitäkin. Tuomarina oli Tino Pehar Kroatiasta. Pehar oli arvostelussaan hyvin nopea ja kehä oli hetkessä ohi.Tuloksena Nupulle siis SA ja VARA-CACIB seuraavalla arvostelulla:

"4 years old, strong female. compact body. Typical head. Could have little wider underjaw. Excellent earset. Good topline & tailset. Very good angulation, good movement."

Usva oli molemmissa näyttelyissä hoitamassa oman hommansa lisäksi myös junnukoiran virkaa. Jällivaarassa se oli pn2 ja Rop-vet seuraavalla arvostelulla:

"Feminin excellen type. Large size. Excellent prop. in body. Top quality coat. Well angulated in front and rear. Not totally in line the hint quarter right side. Well set ears needs better carriage. The movement is typical. Best veteran."

Antonio De Lorenzo oli tarkka tuomari ja hän huomasi heti, että Usvalla on vanha vamma jalassa. Halusi tietää mitä sille on sattunut ja ylisti leikannutta eläinlääkäriä hyvästä työstä. Vammaa ei hänen mukaansa edes juurikaan liikkeistä huomaa. Hän sattui olemaan ns. "liiketuomari". Pitää muistaa kertoa ell. Ulla Eskeliselle terveiset.

Rovaniemellä Usva oli pn3 Tino Peharin sanelemana:

"12 very good condition for age. Typical head, lovely expression. Excellent topline and tailset. Good angulation. Super movement for her age. Good coat texture."

Pennut nauttivat kesästä ollen ihan täynnä mäkärien nakertamia patteja. Juhannuksen jälkeen lapsukaiset pääsivät kunnolla uimasille. Joki on lähellä, mutta en ole uskaltanut laskea rämäpäitä sen rannalla irti kovan virtauksen vuoksi. Hyvä niin, sillä juoksivat suoraan Norvajärveen enempiä miettimättä. Aino on kyllä harjoitellut ahkerasti pihan kahluualtaassa ja uimaliikkeet löytyivät heti molemmilta.

Tältä ekalta reissulta jäivät Nuppu ja Usva kokonaan pois. Pentuset olivat ihan lunkisti uudessa paikassa. Aino jopa niin vapautunut, että vilautteli Camel bootsejaan. Tahtoo olla neitikoiralla välillä hieman liikaa omatoimisuutta ja uteliaisuutta. Tulee niin Mimmin teinivuosien retket mieleen. Saatoin silloin aikoinaan tuskastella itsenäisen pumini kanssa, niin nyt hymyilen salaa tyytyväisenä kun katson Ainon puuhia. Armas on taas kuin pieni partiolainen, joka uskoo kun sanotaan eikä varmasti tee mitään tuhmaa. Ainakaan silloin jos joku on näkemässä, näkemättömät tuhmuudet menevät aina Ainon piikkiin.

Itse Ilkiö

Iines luopui viimein pentuturkistaan ja hulmuturkin alta paljastui varsin viehko neitikoira, jossa on selkeästi ripaus sekä isäänsä että äitiään. Iineksestä trimmaussessio oli kovasti hauska, vaikka paikallaan se ei olisi malttanut pysyä. Häntä huiskusi heti kun vain muistimme kiittää ja kehua rauhallisista hetkistä, mitä Iines malttoi ja jaksoi.

Lopuksi kuva ystävyksistä.

Ainon mielestä Usva on sen paras kaveri. Usvan vieressä nukutaan ja syödään luuta. Usva ei juuri koskaan sano pahasti. Ei edes silloin kun Ainolla vahingossa tarttuu Usvan karvainen korva suuhun ohi juostessaan. Usva ei leiki Ainon kanssa, mutta se antaa Ainon olla ihan lähellä. Se näyttää riittävän.