Niitä kuulumisia

Meillä on tosiaan ollut vilkasta viimeiset pari viikkoa. Lähinnä työni on vienyt energian blogin päitykseltä, sillä olen jakanut kaiken vapaan aikani tasan koirien ja nukkumisen kesken. Lisäksi on ollut kokouksia ja muita mukavia juttuja.

Yhtenä mukavana yllätyksenä oli Hau-Haun lähettämä paketti, mikä sisältä jaettavaksi ison kasan Hau-Hau Champion Training bar-ateriapatukoita. Makuina oli liha ja vihannekset sekä kana ja peruna. Omat koirani hullaantuivat patukoihin ja saatoin siis hyvällä omatunnolla pistää ne jakoon. Patukoita riitti niin treenikavereille, mätsäripalkinnoiksi kuin myös vuosikokouksen kahvipöytään. Kokouksessa muutama ilmeisesti luuli ensin ottavansa suklaapatukan kahvin kanssa. Hyvin näytti kelpaavan vaikka paljastuikin koiran namiksi.. Siis eivät syöneet kuitenkaan vaan veivät iloisina kotiin koirilleen.Vielä riittää laatikko seuraavaan mätsäriin palkinnoiksi.

Ainon ja Nupun treenieväät sekä viemiset treenikavereille. 

Vuosikokouksessa minulle napsahti tuttu nakki, eli jatkaan edelleen Rkk:n puheenjohtajana. Ensi vuodelle on taas uusi kivoja suunnitelmia jäsenten ja omienkin koirien piristykseksi.

Aino on päässyt käymään säännöllisesti agilitytreeneissä, mutta yhdet tokotreenit nukuimme ohi. Sunnuntai on siitä hankala päivä treeneille, sillä jos olen aamulla tullut töistä kotiin en välttämättä pääse hereille ehtiäkseni klo 13.00 alkaviin treeneihin. Ainon kanssa ollaan taas edetty hieman agilityssä.

Arnaksen kanssa olen käynyt omatoimitreeneissä ja sen kanssa sitä edistymistä vasta tapahtuukin. Viimeisimmässä treenissä oli palkkaus kohdallaan kiitos uuden apuvälineen (esittelen sen myöhemmin) ja pumipoika ei ehtinyt nostaa kierroksia, koska tiesi koko ajan mistä palkka tulee ja mitä pitää tehdä.

Nuppu on päässyt kerran agitreeneihin ja kerran rallytokoilemaan sitten viime treenipäivityksen. Meillä meni aikataulut hieman ristiin juurikin työvuorojeni vuoksi. Yhdet treenit jouduin jättämään väliin polveni taas revähdettyä (kummasti olen koko ajan nurin, milloin könyän minkäkin auton alta jalka mutkalla). Nupun kuulumisista pitää kirjoittaa ihan oma postaus, sillä se on kääntänyt ihan uuudenlaisen sivun elämässään. Positiivisia juttuja kuitenkin ja koira voi erittäin hyvin.

Usva vietti ihan ikioman päivän 22.11 päästessään mätsäriin ilman perheen muita koiria. Miten nautinkaan kun sain katsoa vanhan koirani intoa ja iloa sen tavatessa ihmisiä ja saadessaan rajattomasti huomiota. Harva melkein 14-vuotias koira enää jaksaa hyppiä riemusta tasajalkaa ja ravata kehässä innosta pinkeänä. Lotta siis vei Usvaa junnuissa keräten palkinnot ja minä veteraaneissa ja sennuissa hieman vaatimattomammalla menestyksellä (Vet 2. ja Sh 4.). Minulle mätsäripäivässä parasta oli kun ehdin taas mukaan talkoilemaan mätsärissä ja tapaamaan tuttuja ja ystäviä.

Jossain vaiheessa ehdin myös suorittaa metsästäjän tutkinnon ja käydä mielenkiintoisella luennolla, jossa aiheena oli aktiivisen harrastuskoiran ja työkoiran ruokinta. Taas sai uusia ja vanhojakin juttuja ajateltavaksi.

MyDogDna-passi

Meillä oli tänään pitkä lista asioita kun lähdimme käymään eläinlääkärissä. Alkujaan käynnin syy piti olla vain poskisolunäytteiden otto MyDogDna-passia varten. Armaksen silmäluomi ärsyyntyi kuitenkin (epä)sopivasti ja alkoi näyttää siltä, että vaati lääkettä. Rahan menoa kun ei voi estää, niin päätin että olisi Usvankin taas aika saada cartrophen piikkisarja nivelrikkoonsa.

Poskisolonäytteet otettiin Ainolta, Armakselta ja Nupulta. Kaikki kolme olivat hyvin yhteistyökykyisiä ja näytteet saatiin vaivatta otettua pienillä näyteharjoilla. Koirieni tulokset löytyvät aikanaan MyDogDna tietokannasta (koiria pääsee hakemaan palveluun rekisteröityneet) ja tulevat olemaan julkisia, jotta kaikki asiasta kiinnostuneet pääsevät vertailemaan koirieni tuloksia omien pumiensa tuloksiin. Näin kaikki hyötyvät.

Meillä on ollut mahdottoman vilkasta viimeiset pari viikkoa. Pitää tässä kirjoitella kuulumisista oma postaus.

Ajatuksia kasvattamisesta

Mitä koet kasvattamisen aloittamisen tuoneen lisää harrastukseesi?

Näin kysyttiin kun pyysin taannoin postausideoita .

Kasvattaminen on tuonut paljon uutta harrastukseeni, vaikka minulla on vasta takana yksi pentue.

Tärkein asia, minkä koen muuttuneen on vastuu. En ole enää pelkästään vastuussa siitä mitä teen omien koirieni kanssa, vaan myös siitä millaisia koiria tuotan muille. Tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän on ollut aina ohjenuorani, myös silloin kun aloin miettimään ensimmäistä pentuettani yli kymmenen vuotta sitten. Päätin, että teen vain sellaisia pentueita, mistä olisin valmis ottamaan itselleni koiran. Olen hyvin kriittinen ja minulle koiran hankkiminen ei ole hetken haluamista ja pikaista ostamista kun ensimmäinen "ok" vaihtoehto tulee kohdalle, vaan pitkän, tarvittaessa vuosien, harkinnan ja suunnittelun tulos. Vaihtoehtojen punnitsemista, sitä se on.

Samalla periaatteella mietin siis ensimmäistä pentuettani. Kasvattajana koen, että minulla on vastuu siitä millaisia jalostuvalintoja teen, koska ne valinnat näkyvät kasvattienomistajien arjessa. Jalostuvalintani näkyvät myös koko rodun tulevaisuudessa, jos kasvattejani käytetään myöhemmin jalostukseen. Kasvattajan vastuu tuo myös sen, että haluan jatkossakin kuulla ja tietää kasvateistani, miten niillä menee, millaisia ne ovat ja millaista niiden kanssa on elää. Koulutuksellisesti koirastaan on vastuussa sen oma ihminen, mutta koen positiivisena jos voin auttaa siinäkin asiassa. Koen, että siinä vaiheessa kun minulle ei ole merkitystä missä kasvattini on tai mitä sille kuuluu, niin minun ei enää kannata kasvattaa. Esimerkiksi taannoinen kasvattini äkillinen kuolema kosketti minua kovasti (ja koskettaa edelleen) ja mikäli jossain vaiheessa vastaava ei enää tunnu missään, niin minun on aika siirtyä ompelemaan pehmokoiria.

Koiraharrastajan statuksen muuttuessa kasvattajaksi tulee mukaan myös niitä enemmän ja vähemmän mielenkiintoisia puolia. Kasvattajiin kohdistuu paljon suoraa ja epäsuoraa arviointia ja kritiikkiä. Siinä vaiheessa kun julkaiset yhdistelmäsi niin tiedät varmasti, että ihmsiä puhututtaa. Jokaisella heistä on oma näkemyksensä jalostukseen ajateltavien koirien sopivuudesta siihen, ja jokainen heistä arvioi asiaa omasta näkökulmastaan ja omin intressein. Mikäli jalostuskoirasi myöhemmin sairastuu/kasvatti sairastuu/tulee mitä tahansa ongelmia niin tulee lisää puheita. Osa kertoo omistavansa kristallipallon ja nähneensä asian ennakkoon. Osa taas tarjoaa vilpittömästi apuaan ja tukeaan. Aloittelevan kasvattajan olisi hyvä miettiä millainen kasvattaja haluaa olla suhteessa muihin kasvattajiin. Onko tuomitseva ja ylikriittinen vai auttava ja tukeva. Toki itsekin syyllistyn välillä ylikriittisyyteen unohtaen, että ei ole täydellisiä koiria vaan kompromisseja pienen rodun sisällä pyöriessä. Minulla on kuitenkin ollut onni kohdata kasvattajuuteni alkutaipaleella pääasiassa mahtavia kasvattjia niin omasta rodusta kuin sen ulkopuolelta.

Uudet ihanat ihmiset, niiden kivojen kasvattien lisäksi, on näkyvä asia harrastuksessani. A-pentueen myötä sain ison joukon uusia ihmisiä elämääni. Olen kiitollinen heistä jokaisesta.

Blogiarvonnan tulokset

Hau-Hau Championin uutuustuotteiden blogiarvonnan voittajat ovat seuraavat henkilöt

small tarjaliisa.nieminen @ gmail.com
medium senni.mulari @ gmail.com
large m.morgenstern @ outlook.com

Usva toimi onnettarena taas ja tällä kertaa sain siitä jopa jonkinlaisen videon.

Otan voittajiin yhteyttä s-postitse osoitteiden saamiseksi. 

Onnea voittajille!

Treenaamisen riemua

Sunnuntaina kävimme Ainon kanssa tokoilemassa ja Nupun kanssa ekoissa rally-tokon treeneissä sitten aikoihin. Varsin virkistävä treeni-iltapäivä.

Treenit aloitettiin paikkamakuulla ja paikkaistumisella. Ainolla ei ollut malttia minkään vertaa, joten palkkailin sitä pienistä malttamisen hetkistä tarjoten muille hyvää (toivottavasti) häiriötreeniä.

Seuraavaksi treenasimme pareittain kontaktia häiriössä. Saimme kaveriksi pätevän pikkukokkerin ja Ainokin malttoi hyvin palkkautua kontaktista. Meidän häirikkövuorolla naksuttelin Ainolle nopeista maahanmenoista ja maassa pysymisestä. Oikein kiva harjoitus, joka rauhoitti Ainon alkuvilkkautta merkittävästi.

Varsinainen treenattava asia tällä kertaa oli liikkeestä maahan. Aino teki hyvällä vireellä nopeita maahanmenoja ja pääsin nopeaa etenemään ja tiputtamaan sitä pienestä liikkeestä maahan. Hitsi, että koira voikin edetä nopeaa. Itselleni tulee haastetta pysyä koiran tahdissa, eikä jäädä jumimaan mihinkään vaiheeseen. Toisaalta pitää myös malttaa olla kiiruhtamatta liikaa.

Saimme samalla Jaanalta hyviä vinkkejä seuraamisasennon suoristamiseen. En ole ottanut seuraamista varsinaisesti vielä työn alle, koska Ainolla on taipumusta tässä vaiheessa kovasti poikittaa ja hakea kasvojani. Se pysyy kontaktissa vaikka mitenkä päin kävellen. Kiva juttu toisaalta. Nyt vain vahvistamaan sitä oikeaa paikkaa. Tarkoitus on siis saada kontaktikävely niin vahvaksi peruuttaen, että sitten vain ikään kuin käännyn sen sivulle. Aino tosiaan pystyy kävelemään myös sivuttain kontaktissa, ja tämä taito on saanut minut kovasti pähkäilemään seuraavia askelia seuraamisen suhteen.

Lopuksi otimme vielä paikkamakuuta uudelleen. Tällä kertaa Aino jo hieman paremmin malttoi. Nyt vain kotona kovasti vahvistamaan kestoa asentoihin, niin päästään edistymään tässäkin.

Motivaatio oli taattu näillä eväillä. Moppilelu namitaskulla on Ainon pumishown palkintoja.

Nupun rally-tokon treenit menivät aivan mahtavasti, siihen nähden mitä minulla oli odotuksia tälle ensimmäiselle kerralle. Teimme yksittäisi ylimpien luokkien liikkeitä ja mukavaa oli. Nuppu teki toistoa toisen perään tehokkaasti ja edistymistä tapahtui jo pelkästään tällä treenikerralla. Koirasta näki ensimmäisen 20 minuutin kuluttua, että se on antanut itsestään jo melkein kaiken, Pieni levähdystauto ja uusia nameja lisää taskuihin niin koira taas jaksoi yrittää parhaansa.

Seisominen ja kiertäminen onnistui ihan mukavasti. Uskon haasteeksi tässä muodostuvan perusasennosta seisomaan nousemisen. Paikallaan nököttömisen Nuppu osaa. Tällä kertaa muutama eka yritys meni muistutteluun, eli menin palkkauksessa taaksepäin ja kevensin suorituksen kriteeriä.

Merkille meno on Nupulle tuttu tokon evl:n treeneistä. Otin muutaman kierron ja sitten muistin mikä meillä oli merkin käskysana. Se oli yksinkertaisesti "merkki"...jee. Toimi kivasti ja sain innostettua Nupun tulemaan hyvällä vauhdilla sivulle seuraamiseen. Seuraamista meidän täytyy kovasti kehittää, eli en saanut sitä aikoinaan imuttamalla sellaiseksi kuin halusin ja nyt pitää palata hieman taaksepäin.

Vasen täyskäännös on minulle tuttu toki alokasluokan kylteistä, mutta oikeasti se meni selkärankaan aikoinaan Mimmin kanssa rkk:n 90-luvun lopun tokotreeneistä. Silloin tehtiin vain saksalaista täyskäännöstä. Nuppu toimi remmissä hyvin, mutta ilman remmiä se oli muutaman kerran hukassa. Auttoi kun pidin naksun oikeassa ja namin vasemmassa kädessä ja vaihdoin apuna naksun kädestä toiseen. Pitänee häivyttää tämä apua.

Puolenvaihtoa jälkojen välistä ei olla treenattu edes temppuna, mutta sain sen mukavaan alkuun. Nuppu alkoi jo muutamalla toistolla huomaamaan mitä haetaan.

Sitten oli vielä kyltti nro 82, eli valkovuokko. Tässä päästiin vasta siihen, että muistutin Nuppua pyörähtämisestä. Pitkä matka vielä siihen, että voisin pyörähtää yhtä aikaa. Treenataan tätä kovasti.