Treenaamisen riemua

Sunnuntaina kävimme Ainon kanssa tokoilemassa ja Nupun kanssa ekoissa rally-tokon treeneissä sitten aikoihin. Varsin virkistävä treeni-iltapäivä.

Treenit aloitettiin paikkamakuulla ja paikkaistumisella. Ainolla ei ollut malttia minkään vertaa, joten palkkailin sitä pienistä malttamisen hetkistä tarjoten muille hyvää (toivottavasti) häiriötreeniä.

Seuraavaksi treenasimme pareittain kontaktia häiriössä. Saimme kaveriksi pätevän pikkukokkerin ja Ainokin malttoi hyvin palkkautua kontaktista. Meidän häirikkövuorolla naksuttelin Ainolle nopeista maahanmenoista ja maassa pysymisestä. Oikein kiva harjoitus, joka rauhoitti Ainon alkuvilkkautta merkittävästi.

Varsinainen treenattava asia tällä kertaa oli liikkeestä maahan. Aino teki hyvällä vireellä nopeita maahanmenoja ja pääsin nopeaa etenemään ja tiputtamaan sitä pienestä liikkeestä maahan. Hitsi, että koira voikin edetä nopeaa. Itselleni tulee haastetta pysyä koiran tahdissa, eikä jäädä jumimaan mihinkään vaiheeseen. Toisaalta pitää myös malttaa olla kiiruhtamatta liikaa.

Saimme samalla Jaanalta hyviä vinkkejä seuraamisasennon suoristamiseen. En ole ottanut seuraamista varsinaisesti vielä työn alle, koska Ainolla on taipumusta tässä vaiheessa kovasti poikittaa ja hakea kasvojani. Se pysyy kontaktissa vaikka mitenkä päin kävellen. Kiva juttu toisaalta. Nyt vain vahvistamaan sitä oikeaa paikkaa. Tarkoitus on siis saada kontaktikävely niin vahvaksi peruuttaen, että sitten vain ikään kuin käännyn sen sivulle. Aino tosiaan pystyy kävelemään myös sivuttain kontaktissa, ja tämä taito on saanut minut kovasti pähkäilemään seuraavia askelia seuraamisen suhteen.

Lopuksi otimme vielä paikkamakuuta uudelleen. Tällä kertaa Aino jo hieman paremmin malttoi. Nyt vain kotona kovasti vahvistamaan kestoa asentoihin, niin päästään edistymään tässäkin.

Motivaatio oli taattu näillä eväillä. Moppilelu namitaskulla on Ainon pumishown palkintoja.

Nupun rally-tokon treenit menivät aivan mahtavasti, siihen nähden mitä minulla oli odotuksia tälle ensimmäiselle kerralle. Teimme yksittäisi ylimpien luokkien liikkeitä ja mukavaa oli. Nuppu teki toistoa toisen perään tehokkaasti ja edistymistä tapahtui jo pelkästään tällä treenikerralla. Koirasta näki ensimmäisen 20 minuutin kuluttua, että se on antanut itsestään jo melkein kaiken, Pieni levähdystauto ja uusia nameja lisää taskuihin niin koira taas jaksoi yrittää parhaansa.

Seisominen ja kiertäminen onnistui ihan mukavasti. Uskon haasteeksi tässä muodostuvan perusasennosta seisomaan nousemisen. Paikallaan nököttömisen Nuppu osaa. Tällä kertaa muutama eka yritys meni muistutteluun, eli menin palkkauksessa taaksepäin ja kevensin suorituksen kriteeriä.

Merkille meno on Nupulle tuttu tokon evl:n treeneistä. Otin muutaman kierron ja sitten muistin mikä meillä oli merkin käskysana. Se oli yksinkertaisesti "merkki"...jee. Toimi kivasti ja sain innostettua Nupun tulemaan hyvällä vauhdilla sivulle seuraamiseen. Seuraamista meidän täytyy kovasti kehittää, eli en saanut sitä aikoinaan imuttamalla sellaiseksi kuin halusin ja nyt pitää palata hieman taaksepäin.

Vasen täyskäännös on minulle tuttu toki alokasluokan kylteistä, mutta oikeasti se meni selkärankaan aikoinaan Mimmin kanssa rkk:n 90-luvun lopun tokotreeneistä. Silloin tehtiin vain saksalaista täyskäännöstä. Nuppu toimi remmissä hyvin, mutta ilman remmiä se oli muutaman kerran hukassa. Auttoi kun pidin naksun oikeassa ja namin vasemmassa kädessä ja vaihdoin apuna naksun kädestä toiseen. Pitänee häivyttää tämä apua.

Puolenvaihtoa jälkojen välistä ei olla treenattu edes temppuna, mutta sain sen mukavaan alkuun. Nuppu alkoi jo muutamalla toistolla huomaamaan mitä haetaan.

Sitten oli vielä kyltti nro 82, eli valkovuokko. Tässä päästiin vasta siihen, että muistutin Nuppua pyörähtämisestä. Pitkä matka vielä siihen, että voisin pyörähtää yhtä aikaa. Treenataan tätä kovasti.