Juhlimisen aihetta

Tämän päivän tärkein asia ei ole Halloween ja bilettäminen, vaan minulle tärkeän koirakerhon 40-vuotisjuhlat. Rovaniemen käyttökoirat on ollut minulle kotiseura aktiivisen koiraharrastukseni alusta asti, eli vuodesta 1997. On ollut mielettömän upeaa seurata kerhon kehitystä, sekä eri harrastuslajien kehittymistä ensin rivijäsenen ja sen jälkeen hallituksen jäsenen ja lopulta yhdistyksen puheenjohtajan näkökulmasta. Yhdistyksessä toimiessa olen oppinut sen miten koiraharrastusmaailma toimii, mutta ennen kaikkea olen oppinut itsestäni monia sellaisia asioita, mitä en ehkä olisi päässyt kohtaamaan tavanomaisissa harrastuksissa, riviharrastajana. Koiraharrastushan on kaikessa intohimoisuudessaan hyvin omaleimaista ja tuo hyvin eritryyppisiä ihmisiä yhteen omine päämäärineen. Puheenjohtajuus on vetänyt minut välillä äärirajoille ja opettanut tasapainottelemaan ihmisten ja asioiden välissä, mutta myös lopulta opettanut tuomaan omaa ääneni kuuluviin. Näitä  taitoja tarvitaan kaikilla elämän osa-alueilla. Seitsemäntoista vuoden aikana olen tutustunut toinen toistaan mahtavimpiin persooniin ja saanut monia loistavia ystäviä. Käyttökoiravuosiani en vaihtaisi mihinkään ja taas innolla odotan talviharrastuskautta ja tulevaa vuotta uusine juttuineen. Kenties pääsemme kokeilemaan taas uusia harrastusjuttuja.

Aamuaurinko helli meitä torstaina

Usva. Sanat eivät riitä mummokoirasta puhuessa.

Ja Aino.. Taaskaan siitä ei saanut yhtään posetuskuvaa, kun se ei ehdi.

Perjantaissa on mukavaa myös Nupun kotiinpaluu. Se halusi välttämättä lähteä keskiviikkona äitini matkaan, mutta kuulema eilen jo odotteli kyytiä takaisin kotiin. On tuntunut hassulta liikkua vain kolmen pumin kanssa. Se on ihan erilaista kuin neljän koiran kanssa, vaikka Nuppu ei ole se joka sekoittaa remmit yms.