Agistelua ja tottistelua malinoisilla

Tänään oli Lexun vuoro viihdyttää minua opiskelujeni lomassa. Suuntasimme iltasella koulun pihalle treenaaman paikallaan oloa, luoksetuloa ja agia. Ihanaa, kun koira tekee ekalla käskyllä ja pysyy käskyn alla niin kauan kun annetaan vapautus. Pumpeloille on tullut annettua liikaa vapauksia, toisin kuin Lelulle. Lexu jaksaa todella hyvin tehdä töitä, kun on niiden aika, mutta heti vapautuksen jälkeen se uppoutuu omaan hajumaailmaansa. Tosin on koko ajan kuulolla, eli keskittyy jatkamaan työntekoa heti kun pyydetään.

Paikallaan olossa L. kestää jo häiriötä todella hyvin, eli minä saan hillua miten haluan (agia ajatellen).

Luoksetulon asento on välillä hieman vino, mutta korjaantuu kun vaihdan välillä palkitsevaa kättä. Olen siis liikaa palkinnut vasemalta. Sivulle tulo on näpsäkkä.

Agia treenasimme matalilla aidoilla (jotain lasten tasapainottelujuttuja). Paikallaanolo on jo varsin hyvä, ja siihen olenkin panostanut. Kulmat 90 ja 180 astetta onnistuivat hyvin, samoin vastaanotto.

Ensimmäistä kertaa palkkasin kunnolla patukalla ja se toimi hyvin, itseasiassa paremmin kuin odotin. Minä siis osasin jotensakin jo käyttää sitä palkkana.

Kotipihalla treenasimme hetken mielihjohteesta kaukokäskyjä, jotka myöskin onnistuivat hyvin.

Tästä on taas hyvä jatkaa.

Agitreeniä 23.4

Perjantai aloitettiin iloisesti agilityn merkeissä. Meinasin tosin nukkua onneni ohi. Jonna jo odottelikin Asgeirin kanssa meitä kentällä, kun viimein suvaitsimme saapua.

Ohjelmassa oli tänään suoraa kera A:n kontaktin. Usva otti kontaktin (läpi juostuna) kivasti vaikka kuppi oli jo aika kaukana esteestä. Puomia treenaammi siis edelleen maan kamaralta päin, koska sen kontaktiin osuminen on Usvalle huomattavsti vaikeampaa.

Olipas vain Asgeirin kontaktit menneet aimo harppauksen eteenpäin. Hyvä Jonna!

Jonna toivoi haltuunotto harjoituksia, niitä sitten saikin. Ilmeisesti onnistuin suunnittelemaan kohtuu haastavan pätkän. ;) Nyt ainakin tiedämme taas mitä kumpaisenkin pitää treenata. Minulla ohjaus on edelleen hukassa Usvan kanssa, ja tuntuu, että Usvasta on tullut entistä enemmän perskärpänen, mutta minusta se vain johtunee.

Seuraavalle kerralle: Irtomista ja enemmän itsenäistä työskentelyä.

Treenasimme myös keppien sisäänmenoa eri kulmista. Meni ihan kohtuu hyvin.

Mimmi pääsi välillä näyttämään miten kaikki oikeasti pitää tehdä. Klläpä vain oli taas mummussa vauhtia, kun ei ollut niitä rimoja!

Iltasella tytöt lähtivät sitten mökille, ja kuulema on kivaa! Nytpä saavat nauttia vapaasta viikonlopusta, kun seuraava meneekin sitten ulkomailla näytelmissä.

Agilitynäytös Kolpeneella 21.5

Kävimme Usvan kanssa tänään Kolpeneen koululla agilitynäytöksessä. Seurana meillä oli muutama muu koirakko. Usvan tehtävänä oli näyttää millaisia ovat medi-luokan agilitykoirat. Mimmin päätin jättää tällä kertaa kotia, sillä yleisömme koostui erityisnuorista ja -aikuisista, ja ohjelmaan kuului myös kaverikoirailua. Mimmi ei tunnetusti ole kaikista suvaitsevaisin kaverikoiraehdokas. Usva oli yllättän rauhallinen ja hiljainen (!), vaikka rotuesittelyssäkin mainittiin pumien olevan kovia haukkumaan. Agilityosuus meni kuten näytöksessä kuuluukin mennä. Usva siis hauskuutti yleisöä. Yllättäen puomin kontakti oli hyvä, pallo toimi palkkana jonkin matkan päässä. Usva siis juoksi läpi ja nappasi pallon.

Eilisen illan teimme pihatöitä. Pääsin viimein haravoimaan pihaa, eli nyt on etupiha ja takapihan yläosa haravoituna. Luhduttavaa kun enää jäljellä on vain yli puoli pihaa.. Pumit pysyvät jo mukavasti omalla tontilla. Usva yritti auttaa kovasti kuokkamiestä kivien keräämisessä. M. nosti etupihalta kivet kottikärryyn, josta Usva nosti ne pois ja kuljetti takapihalle. Ne kivet, mitkä pysyivät kottikärryssä ja ehtivät takapihalle kivikasaan, kulkeutuivat pian Usvan mukana takaisin etupihalle. Mimmi puolestaan makoili (ja haukkui) illan tyytyväisenä kasvimaahan kaivetussa montussa suuhun sopivan kivensä kanssa.

Tassut olivat aika likaiset ahkeroimisen jälkeen..

Epäviralliset agilitykisat 19.5

Ilta meni mukavasti agilityn merkeissä.

Aluksi ohjelmassa oli teoriaosuuden pito uusille alkeiskurssilaisille, eli kävimme läpi esteet ja niiden oikean suorittamistavan. Mimmi, Usva ja Asgeir olivat esimerkkikoirina. Toivottavasti kurssilaiset eivät nyt luule, että heidänkin koiristaan tulee samanlaisia kuumakalleja. Olisi tietenkin ollut suotavaa, että esimerkkinä olisi ollut myös niitä hivenen rauhallisempia agilitykoiria ;). Meidän koirien kanssa kun ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu.

Mimmi oli niin vetreänä, että uskalsin ilmoittaa sen epävirallisiin. Meitä varten räätälöitiin oma mummojen mölliluokka. Mimmi siis suoritti ratansa ilman hyppyjen rimoja. Kaikki muut esteet olivat normaaleja. Yllätyin Mimmin intoa ja vauhtia, millä se radan suoritti. Mielettömiä käännöksiä ja puhtaat kontaktit. Se teki töitä ilman sitä jännittyneisyyttä mikä viimeisissä virallisissa kisoissa oli aistittavissa. Uskoakseni se on pitemmän aikaa jännittänyt hyppy esteitä, juurikin sen takia ettei se enää hahmota rimojen etäisyyttä kunnolla. Mimmi ei tosiaankaan jäänyt kertaakaan haukkumaan esteiden eteen. Mummelin kanssa on mukava harrastaa agia, nyt kun voi tehdä kaiken ihan puhtaasti koiran ehdoilla, eli jos Mimmi ei halua treenata jonain päivänä, sen ei tarvitse.

Usva sitten, hmm. Voisi sanoa että minun ohjaaminen on ihan syvältä. Ykkösten rata ei mennyt edes sinne päinkään. Kakkos-kolmosten radalla oli jo sellaisia kohtia mistä pidin. Kontakteista ei kannata mainita mitään vielä mitään, kun harjoittelu on ihan alussa. Usva kyllä oli innolla mukana, se piristää aina vaikka oma suoritus olisikin kuinka kamalaa tahansa.

Kiva koirakansalainen-testi 17.5

Ilmoitin Mimmin kiva koirakansalainen testiin heti kun testistä ilmoitettiin. Aikoinaan päätin, että jos en pääse sen kanssa kisaamaan missään lajissa niin ainakin suoritamme tuon testin. No, kaikkea muuta on tullut sitten tehtyä vuosien varrella. Usvan ilmoitin varalle, jos testiin ei tule muuten tarpeeksi porukkaa.

Monta kertaa meinasin perua osallistumisen, sillä koirat tulivat etelän reissulta kotia vasta edellisenä yönä. Mimmistä näki heti että se oli joutunut kököttämään yli 10h autossa (itse lensin aikaisemmin kotia töiden takia). Tuomaria tervehtiessä se onnistui ilmeisesti reväyttämään jumiutuneen selkänsä... Muru on Mimmille äärettömän mieluinen ihminen, ja Mimmi muuttuukin aina Murun nähdessään pikkupennuksi (kiemurtelee ja mielistelee).  Tuomarin käsittely meni siis parahdellessa onnesta soikeana. Kaikki muut liikkeet menikin sitten juuri niin kuin arvelinkin. Mimmi siis suoritti testin hyväksytysti ja sai diblomin. On se niin leppoisaa vanhan koiran kanssa.

Usva yllätti minut totaalisesti. Minulla ei siis ollut mitään erityisiä kauhukuvia, mutta pieniä epäilyksiä kuitenkin. Ihan turhaan olin huolissani. Usvaa ei haitannut ollenkaan vaikken palkannut sitä testin lomassa, vaan se jaksoi tehdä töitä palkatta ja oli varsin hyvällä tuulella koko ajan. Tauoilla se sitten viihdytti itseään leikkimällä kävyillä ja kivillä. Kovasti Usva alussa haikuili agilitykentälle.. Usvakin todettiin yhteiskuntakelpoiseksi ja sai diblomin. 

Etelässä 12.-16.5

Kävimme vähän etukäteen nauttimassa kesästä etelä-Suomessa (Helsinki-Järvenpää). Mitään erikoista (juhlimista ja shoppailua lukuunottamatta) emme puuhailleet. Koirat nauttivat Järvenpäässä vihreästä pihasta ja olisivat ulkoileet kernaasti vuorokauden läpeensä. Matkaan tarttui uusi vinttaripanta ja hieno maatokuvioinen remmi. Koirat saivat täydennystä lelukokoelmaansa ja paljon herkkuja (se niistä linjoista), sattui olemaan Vip-edustajallamme sen verran hyviä tarjouksia ;) Olipa vain karua palata takaisn kotia, kun takapihakin oli vielä lumen peitossa.

8.5 Agitreeniä: Kontaktit

Meinasi unohtua kirjoittaa yhdet treenit.

Usvan kanssa treenien aihe oli kontaktit. Purin puomin toisen pään irti ja juoksutin Usvaa sitä pitkin kupille. Kovi on vielä vaikeaa juosta maassa olevaa puomin kappaletta pitkin. Kahdestakymmenestä toistosta peräti seitsemän oli kelvollista. Jotenkin Usva ei ollut parhaassa mahdollisessa vedossa, vaan hieman vaisu. Sekin saattoi johtua ihan vain siitä etten pystynyt keskittymään itse koiraan kunnolla, kun kyttäsin (ja stressasin) vain sen juoksemista. Siis minä olin outo, ei koira. :D Nyt sitten viikon tauko ja uudestaan kentälle.

6.5 Vapaapäivä (jälki ja agitereenit)

Vapaapäivänä on hyvä puuhata kaikenlaita hyödyllistä. Niinpä sitten aloitin päivän jälkien polkemisella. Takapihalta alkavan metsän kaistaleeseen sain Mimmille jaUsvalle soppelit kevään ensimmäiset jäljet. Lexalle poljin sitten vähän kauemmaksi jäljen. Kyllä maalla on mukavaa :).

Usvan jäljen en valitettavasti malttanut antaa vanhentua kovinkaan kauaa, vaan ajoin sen n. 30 min vanhana (normaalisti sen jäljet on pitkälti toista tuntia vanhoja). Usva taas tuttuun tapaan kaahasi jäljelle. Sillä oli niin kiire, että neljästä kapulasta nousi vain kolme. Usva olisi ajanut mielellään pitemmänkin jäljen, mutta seuraavalla kerralla sitten. Ruokapönttö jäljen päässä ei edelleenkään kiinnosta, vaan jäljen loputtua Usva etsii jatkoa jäljelle. Jälki on siis itsessään se, mikä motivoi pumpeloa.  Nyt pitää vain jatkaa rauhoittavan rutiinin luomista tuohon alkuun, sillä koira käy edelleen yhtä kuumana kuin agilitysuoritukseen olisi lähdössä.

Mimmin jälki oli myös liian lyhyt ja nameja oli selvästi liian tiheässä, koska Mimmi palasi välillä hakemaan unohtuneen. Ruokapönttö jäljen päässä (sis. ihanaa  teollista mössöä) oli ihan pop. Mimmi oli heti asiassa mukana kun sai jälkiliinan peräänsä. Mukavaa puuhaa vanhalle koiralle, sillä jäljestämisessä ei haittaa vaikka näkö ei olisikaan enää kunnossa.

Lexu yllätti taas positiivisesti. Sillä oli kova into jäljelle. Teki suhteellisen tarkkaa työtä ja kulmakin meni tarkasti. Nyt voi jo jättää namit seuraavalla kerralla pois ja pidentää hieman jälkeä. Keppien ilmaiseminen on tarkoitus aloittaa heti kun takapiha on sulanut, eli kun on tilaa treenata. Tarkoitus olisi opettaa keppien ilmaiseminen samalla tavalla kuin Usvalle. Toivottavasti onnistun opettamaan Lexun yhtä tehokkaaksi ja varmaksi (siis jos ei oteta huomioon tämän päivän yhtä unohtunutta keppiä ;) ).

Iltapäivällä meillä kävi odotettu vieras. On aina yhtä mukava seurata kuinka suurella riemulla tytöt ottavat kasvattajansa vastaan. Näkee, että ovat pentuina saaneet hyvän hoidon.

Iltasella muistin, että on Usvan agilitytreenipäivä. Suihkasimme sitten sinne. Kylläpäs vain oli Merja suunnitellutkin sitten sopivan haastavat treenit. Minulla oli ohjaaminen vielä totaalisella kevättauolla. Mutterinmallisessa hyppypätkässä minulla oli koko ajan sekä koira, että seuraava este hukassa. Onneksi loppua kohden hieman parantui suorittaminen. (Putkeen pitää alkaa treenata lisää imua joka suunnalta lähetettynä). Olimme molemmat todella väsyneitä treeneien jälkeen.

Pitkästä aikaa..

Tässä on odotettu lumien sulamista, jotta päästäisiin kentälle treenaileen agia. Muutamat kontaktitreenit kävin ottamassa Usvan pari viikkoa sitten puomin palasella. Ihan hyvin lähti alkuun nämä "running contacts" treenit. Enemmän ollaan nyt kuitenkin treenattu yleistä tottelemista ja emännän uskomista. Esimerkiksi meillä on ollut tapana lenkillä vapautumisen (panta pois ja menoksi) jälkeen kirmata ihan päättämästi, siis suoraan pannasta juoksuun. Tämä sama näkyy agilitykisoissa lähdössä, eli kun pannan poistaa Usva on heti menossa ja kerää kierroksia. Nyt siis viimein treenaamme sitä että lenkillä kun pannan ottaa pois, niin kaikki koirat istuvat ja napottavat minua. Ei siis enää mitään suinpäin syöksymisiä pusikkoon ja leikkiin. Muutaman kerran "karkulaiset" on pitänyt hakea pusikosta takaisen lähtöpisteeseen, mutta nyt parin toiston jälkeen jo osaavat odotella vapautusta. Toivottovasti tämä auttaa nyt sitten agin puollella.

Kävin 25.-27.4 mutkan etelässä. Vantaalla  järjestettiin agilityn seuratoimijaseminaari. Luennot olivat varsin hyödyllisiä ja mielenkiintoisia. Kaikista antoisinta oli kuunnella agilitykoiran lihashuollosta.



Koiratkin saivat kevätkampaukset :)