Aino on astutettu!

Vietimme antoisan viikonlopun Kuusamossa Veijoa treffaten. Pariskunnalla kohtasivat kemiat ja nyt jäämmekin sitten odotteleman saammeko pentuja kesäksi.

"Karvainen lapsesi"

Ai, minäkö muka?

Otsikon lausahduksen kuulen aina epäsäännöllisen säännöllisesti. Lähinnä tilanteissa, joissa keskustelevat perheelliset yrittävät ottaa hyvää hyvyyttään minut lapsia koskevaan keskusteluun mukaan. Viimeisin keskustelu herätti minut miettimään lausahdusta ja sitä kaikkea mitä se voisi pitää sisälläään. 

Tässä mainitussa keskustelussa, josta en onnistunut pyristelemään irti, päädyttiin pohtimaan miten kaikilla hassuilla tavoilla voisin osallistua "karvaisten lasteni" kanssa lastentapahtumaan ilman että kukaan huomaisi niiden olevan koiria. Sinällään keskustelu sai hupaisia piirteitä viihdyttäen siihen osallistuneita, jopa minua. Päädyin lopulta kuitenkin miettimään, että miten joku muu olisi voinut tilanteessa asiaan suhtautua. Jos kärsisin siitä, etten ole äiti-ihminen, perheellinen joidenkin määritteiden mukaan, olisin voinut kokea keskustelun loukkaavana ja kiusallisena. Nyt se oli huvittava ja vain hieman kiusallinen. 

Kiusallinen sen vuoksi, etten keksinyt miten kertoa tosikkomaisen ystävällisesti etten näe järkeä siinä, että koiriani verrataan lapsiin, koska ne ovat minulle koiria. Ei enempää eikä vähempää, vaan juurikin oman eläinlajinsa edustajia, ei ihmislapsen korvikkeita. Mikäli kokisin tarpeelliseksi hankkia lapsen korvikkeita, niin todennäköisesti ensimmäisenä tekisin jotain sen eteen että lisääntyisin ja saisin niitä karvattomia lapsia. Joten, kun en sitten keksinyt ystävällistä tapaa tuoda ajatuksia ilmi saamatta keskustelukumppaneita nolostumaan yritin olla mahdollisimman tylsä aiheen tiimoilta. Yleensä se toimii keskustelun tappajana. 

Toki myönnettäköön, että on paljon niitä ihmisiä, jotka puhuvat koiriensa kohdalla lapsistaan tai karvalapsistaan. Se suotakoon heille. Minulle tuo on niin vierasta, että ihmisen puhutellessa koiriani lapsikseni alan väistämättä miettiä pidetäänkö minua jotenkin yksinkertaisena vai onko vika puhujassa. Tämä siitäkin huolimatta, että samalla ymmärrän asiasta puhuttavan ihan vilpittömin mielin ja yleensä vain siksi etten jäisi keskustelun ulkopuolelle ja tuntisi itseäni jotenkin erilaiseksi.

Kävimme työkaverin kanssa hieman tuota aikaisemmin mielenkiintoisen keskustelun aiheesta miten perhe määritellään. Hän kysyi minulta määrittelenkö itseni ja puolisoni perheeksi vai olemmeko pariskunta. Vastasin pariskunta ja jätin mainitsematta miten määrittelin meidät pitkään laumaksi, jos tuli puhe koirista. Silloin kun koiria oli viisi elimme laumassa ja laumana ihan konkreettisesti. Nyt kun koiria on kotona vain kaksi, niin olemme lähinnä koirallinen pariskunta. Harvoin kyllä tuon ei-koiraharrastajille omatoimisesti esille, että minulla on koiria tai harrastavani koiria. Syystä minkä olen aikaisemminkin maininnut, eli sille milloin jaksan puhua koirajuttuja on aikansa ja paikkansa. Toki sosiaalisessa mediassa eli facebook, instagram yms. profiloidu voimakkaasti koiraharrastajana, mutta se on eri asia miten paljon missäkin tilanteesta asiasta puhun. Sosiaalinen media on minulla käytössä ihan vain koiraharrastustani varten.

Se, etten määrittele koiriani lapsikseni tai mielestäni koirat eivät tee pariskunnasta perhettä, niin se ei tarkoita etteikö koirani merkitsi minulla todella paljon, perheen verran tunteita. Minun määrittelyni ei sulje pois sitä, etteikö joku muu saisi määritellä perhettään toisin. Asioiden määrittely joksikin ei sulje merkitystä pois, ellei asia määritellä merkityksettömäksi.

Tämän kirjoituksen punainen lanka kai olisi se miten annettaisiin koirien olla koiria ja lapsien lapsia. Se, että toisilla on toisia tai jopa molempia on ihan normaalia ja minä pystyn keskustelemaan myös lapsijuttuja ihan sujuvasti ilman että koiriani vedetään mukaan ja pistetään kapaloon. Joskus on jopa vain kiva olla hiljaa ja seurata muiden keskustelua nyökkäillen välillä ystävällisesti hymyillen osallistumisen merkiksi. Silti, vaikka en aina jaksakaan puhua koiristani tai koirista yleensä, niin saa niistä silti minulta kysyä ja aiheesta viritellä keskustelua. Ihan samalla tavalla kuin mielelläni juttelen lasten kasvatuksesta ja pohdin varhaisen kiintymyssuhteen rakentumista ja sen merkitystä yksilön kehityksessä.

Polskeessa polskimassa..

..ja muita maaliskuisia mietteitä.

Maaliskuu oli meillä varsin aktiivinen kuukausi. Tehtiin ja puuhattiin niin paljon, ettei ollut jaksamista enää hehkuttaa tekemisiä blogin puolella. Yllä oleva kuva koostaa kivasti koko kuukauden yhteen.



Kävimme siis Koirauimala Polskeessa uittamassa koiria spanieleiden vanavedessä. Uintikerta oli Lapin spanielikerhon sponsoroima ja todella tervetullutta vaihtelua meidän arkeen. Polske oli uusi tuttavuus minulle, mutta ihastuin paikan käytännöllisyyteen ja mukavaan ilmapiirin. Koirat selkeästi näyttivät nauttivan uimisesta.

Aino ja Nuppu käyttivät tuolla ensimmäisellä kerralla uittajan palveluita eivätkä pistäneet yhtään huonona asiana vierasta ihmistä auttamassa uimisessa. Aino lähti uimaan kevyellä kannustuksella ja Nuppu tarvitsi hieman vetoapua. Nuppu kuitenkin huomasi hyvin nopeaa jutun jujun ja selkeästi nautiskellen ui laajaa ympyrää altaassa. Uittaja oli todella hyvä käsittelemään koiria ja vei ne reippaasti uimaan.

Armas pääsi ilman uittajaa altaaseen, sillä epäilin ettei se olisi kivaa seuraa altaassa kaikessa raisuudessaan. Ratkaisu oli oikein hyvä, sillä Armas odotteli malttamattomana omaa vuoroaan tyttöjen uidessa ja se hyppäsi uimaan epäröimättä lelun perään. Todennäköisesti Armaskin olisi ottanut uittajan palvelut mukisematta vastaan, mutta koska uiminen on sen juttu niin meni hyvin ilmankin. Pitkällä narulla oli helppo alkuun ohjata sitä kulkemaan rampin kautta kuivalle maalle, mutta senkin se huomasi nopeaa itse. Lelu oli taas niin ihana, että se suussa piti mennä pesulle asti. Tuonne pitää päästä vielä uudelleen uittamaan koiria. Oli sen verran mukava kokemus kaikille meille.

Maaliskuun aikana Armaksella kertyi mukavasti hiihtokilometrejä Mikan kanssa ja Aino pääsi potkukelkalla vauhdin hurmaan. Mitä enemmän kilometrejä Armakselle kertyi alle sitä paremmin se alkoi vetää. Aino puolestaan oli ihan liekeissä potkukelkasta ja jäällä viilettämisestä.

Liikkumisen ohella Armas on treenannut ahkerasti tiistain tottisryhmässä ja edistymistä tapahtuu koko ajan. Erityisen onnellinen olen siitä meidän surkuhupaisasta paikallaolosta, josta on tullut jo ihan oikea paikallaolo istuen tai maaten. Nyt on menossa haku kesän ryhmiin ja toivon pääseväni Armaksen kanssa aloittamaan myös rally-tokon. Nose work treeneissä olemme myös ahkerasti käyneet ja harjoituksenomaiset hajutestit ovat menneet hyvin molemmilla. Olenkin ilmoittanut kaksikon ihan oikeisiin testeihin toukokuulle.

Armas

Aino on päässyt säännöllisesti nose workin lisäksi rally-tokotreeneihin ja temppuryhmään, josta jälkimmäinen loppui harmikseni maaliskuun myötä. Temppuryhmä toi yhdessä tekemisiimme mukavaa rentoa vaihtelua ja pääsin naksuttelun ilossa taas uuteen ulottuvuuteen. Taivas tuntuu olevan rajana siinä mitä sillä voin Ainolle opettaa. Lisää vain tarvitsisin vapaata aikaa, mutta eikähän sekin tässä järjesty huhtikuun aikana.

Aino

Aino

Maaliskuun mukaviin asioihin kuului myös Nupun 8-vuotissynttärit. Asiasta innostuneena ilmoitin sitten Nupun jo kahteen näyttelyyn, joista toinen on pian Pellossa. Synttärisankari otti vanhenemisen tyynesti. Toinen oikein mukava uutinen oli Ainon C.I.B-tittelin vahvistaminen.

Nuppu

C.I.B Camms Censation "Veijo"

Maaliskuun aikana selkeytyi taas pentusuunnitelmat ja kävimme Kuusamossa katsomassa Veijoa, joka osoittautui olevansa luonteeltaan juuri sellainen pumiuros, josta Ainoon yhdistettynä haluan pennun. 

Meitä oli vastassa iloinen pumi, joka toivotti meidät tervetulleeksi kotiinsa häntä heiluen. Veijo on siis avoin ja äänivarma pumipoika, joka elää uroslaumassa. Rakenteeltaan se on tasapainoinen ja luustoltaan jämäkkä, mutta ei silti anna liian raskasta vaikutelmaa. Veijon sukutaulussa on monta tuttua koiraa, terveitä ja pitkäikäisiä tapauksia, jotka ovat osittain samoja kuin edesmenneideni sukutauluissa. Yhdistelmä toisi siis jotain uutta ja jotain vanhaa meille ja siinä yhdistyy suuresti arvostamani vanhat Karvakorvat. Nyt odottelemme malttamattomina Ainon juoksun alkamista. Toiveissa on siis kesäpennut.

Veijo

Lisätietoja suunnitellusta pentueesta täältä!