Elokuun loppupuolella alkoi meidän syyskausi.
Innostuin itsekin taas agilityn treenaamisesta kun Saana ja Usva kävivät muutaman kerran ennen kisoja hiomassa yhteistyötä. Ihmeellistä miten kolmella treenikerralla saa hyvä ohjaaja koiralle toimivat kontaktit!! Kisat parilla menivät myös yli odotusten.
A kisa: rv 5,00 aika + 0,81 tulos: 5,81 sijoitus 2/12
B kisa: rv 0,00 aika -5,43 sijoitus 1/12 luva, sert ----> siirto 2-luokkaaan!!!!
C kisa: rv 0,00 aika +0,88 tulos 0,88 sijoitus 1/5
D kisa(hyppy): rv 5 aika -7,32 sijoitus 2/5
Arvatenkin olen äärimmäisen onnellinen Usvan luokkanoususta. Erityisen tyytyväinen olen parin hyvään yhteistyöhön. Usva sopii todella hyvin Saanan käsiin. Hymyilylle ja tyytyväiselle myhäilylle ei taida tulla loppua. ;)
Parin treenatessa on hauska katsoa, miten Usva unohtaa täysin muun maailman ja keskittyy Saanaan täysillä. Välillä sille tulee oivalluksen hetkiä, kun se huomaa minunkin vielä olevan kentän laidalla. :D
Tässä lempparikuva kisoista:
Nyt hieman harmittaa, että Usvalla menee syyskuun lähikisat ohi kaiken maailman näyttelyiden ja muiden höpsötysten kanssa ;).
Höpsötyksistä pääsee aasinsillan kautta Nuppuun. Nupulla alkoi Saanan ja Usvan treenauksen kautta myös koulu. Agia ollaan taas tehty niin paljon kuin minun selkä antaa myöten. Tottista puuhataan joka välissä. Agin suhteen ollaan edelleen keskitytty kontakteihin ja paikalla oloon. Aa:n kontaktit miellyttävät minua tällä hetkellä eniten.
Tiistaina Nuppu sai ahaa-elämyksen agilityn kanssa ja syttyi lajiiin totaalisesti. Usva ja Saana treenasivat taas keskiviikkona, eikä Nupun valituksesta meinannut tulla loppua kun joutui odottamaan välillä autossa Mimmin kanssa.
Koirat ovat nyt päässeet kolmen viikon aikana kentälle ja hallille melkeinpä joka päivä treenaamaan jotain. Olemme myös ryhtyneet sosiaalisiksi ja alkaneet taas tavata ystäviämme. Ihme, että tunsivat meidät vielä. Meillä on siis ollut mukavia metsäretkiä puli, vehnä+ käppänä sekä pumi ystäviemme kanssa. Nuppu tulee todella mukavasti eri-ikäisten narttujen kanssa toimeen. Kuviakin on todisteena "uudesta" elämästämme. Sosiaalisuuden ja aktiivisen treenaamisen on siis mahdollistanut uusi työni, jossa illat ja viikonloput ovat vapaana.
Jälkitreeneihin emme ole ehtineet surukseni mukaan, mutta 7.9 on jo sovittuna ekat mejätreenit. Sinne olisi menossa Nuppu ja Leksu.
Mimmille kuuluu hyvää, huolimatta trimmauspöydältä alas muksahtamisesta. Harmillinen onnettomuus sattui kun trimmasin mummelin takaosaa, ja vetreä vanhus päätti että "kiitti nyt riitti" sinkoutuen pöydältä alas. Naamalleen muksahtamisesta seurasi seuraavana päivänä eläinlääkärireissu, jossa poistettiin kolme etuhammasta. Etujalan lihas oli hieman revähtänyt alastulossa, mutta sitä Mimmi ei ontunut kuin pari ekaa päivää. Suu on nyt kunnossa ja mummeli tuskin muistaa tapahtunutta enää seuraavan trimmin yhteidessä ;).
Jännitin rauhoitusta, koska noista mummeleista ei koskaan tiedä. Mimmi ei rauhoittunut hampaan poistoon kevyestä rauhoituspiikistä, eikä edes mummo-annos nukutusainetta riittänyt. Nukahti vasta normaalilla annostuksella ja heräsi sitten salamana herätyspiikkiin. Kopsakassa kunnossa siis sen suhteen. Lääkäri kävi taas kaikki patit läpi, ja ennen kainaloiden pikkupatteja oli sitä mieltä, että voitaisiin tutkia koepaloilla mitä patit ovat. Kainalossa on siis imusolmukkeet suurentuneet/patteja imusolmukkeiden yhteydessä. Näiden pattien kopeloinnin jälkeen saatiin kehoitus nauttia elämästä onnellisen tietämättömänä se aika mikä on jäljellä. Lääkärikäynti vahvisti omaa näkemystäni siitä, mikä on järkevää. Elämästä täysillä nauttiminen onkin ollut Mimmin kohdalla tavoite jo pitemmän aikaa.
Mimmi tosiaan liikkuu taas hyvin ja on hyvin energinen. Selän liikkuvuudesta pidämme nyt erityisesti huolta. Minusta ei ole pitämään Mimmiä toimettomana eläkkeellä, joten taas treenailemme tokojuttuja, niitä liikkeitä joita mummokoira rakastaa. Agiakin tehtiin taas tällä viikolla. Putkea ja keppejä, ne kun ovat lempparit.
Vietin 14.-15.8 viikonlopun valkoistenpaimenkoirien luonnetestissä aitiopaikalla, koetoimitsijana ja sihteerinä. Viikonloppu oli mukava. Erityisen mielenkiintoista oli nähdä useampi valkkari samoilla tuomareilla ja pari saksanpaimenkoiraa. Muitakin rotuja oli, ja tietyt yksilöt jäivät hyvin mieleen. Tässä on muutama satunnainen kuva, mikä kameraan tallentui.
