Näyttelyä odotellessa..

Pääsäinen meni rennosti mökkeillessä. Koirat ovat saaneet mennä ja myörytä pitkin metsiä ja jäätä. Täällä on maastot jo sulaneet varsin mukavasti. Tällä viikolla olisi tarkoitus vielä käydä mejäilemässä jossain välissä.



Ristijärven näyttely on 30.4, eli vajaan viikon päästä. Pitkään aikaan ei olla käyty missään näyttelyssä, eikä oikein jaksa innostaakaan. Somerolle ja Helsinkiin ilmoitin myöskin Usvan ja Nupun. Pakko kai se tästä on orientoitua näytelmiinkin. Veri vetäisi nyt metsätreeneihin huomattavasti enemmän. Sen verran olen saanut aikaiseksi, että koirat pyykättiin viikko sitten ja viikonloppuna keritsin mökillä niille esitrimmit näyttelyä ajatellen. Oikeat näyttelykampaukset tehdään perjantaina tai sitten kun inspiraatio iskee. Nyt turkit olivat vain niin pitkäksi venähtäneet, että oli pakko alkuun karvoa varovaisemmin ja katsoa mihin kuosiin ne asettuvat.



Trimmauspöytä ei mahtunut mökkireppuun... ;)

Nupun turkki on kypsynyt kovasti, kun verrataan esimerkiksi Hyvinkään näyttelyä. Nytkin se jo kelpaisi tuollaisenaan kehään, kunhan vain vetäytyy vielä kiharoille. Minun pitää vain malttaa, etten nyysää sen karvaa liikaa. Usvan turkki on sama luotettava, helppolaittoinen ja runsas kuin aina ennenkin. Siihen ei ikinä vaikuttaneet edes juoksut. Ainoa kosmeettinen virhe siinä on tällä hetkellä, leikkauksen jälkeen, toisen polven huomattavasti lyhyemmät karvat. Minulla nyt on tapana kasvattaa jalkakarvoista afgaanimaisen pitkät, mutta minkäs teet kun ne eivät kulu metsässä ja muualla remutessa pois. Afgaanien kanssa sitä kasvoi siihen, että turkkirodulla pitää olla turkki, ja hyvännäkoinen sekä hyvinhoidettu sellainen. Ehkäpä sitä joskus vielä raaskii ottaa sen trimmerin käteen ja...juu ei.Nytkin noita katsoessa tulee hyvälle tuulelle, ja sitä ihmettelee miksi piti taas muutaman kuukauden tauon trimmien välissä.



Kummasti sitä saa väännettyä asiaa koirankarvasta. Ehkäpä muutamat rästiesseetkin saan tässä samalla vauhdilla kirjoitettua, yhtä tyhjänpäiväisistä asioista.

Kevät

Tästä tulee tällainen joutava kuvapostaus, sillä meille ei juurikaan ole tapahtunut muutamaan viikkoon mitään mullistavaa. Treenailtu ollaan tavallista vähemmän, sillä minulle iski yllättäen työsuma, eli sainkin taas tehdä töitä ihan riittämiin. Saunaremppa vie myös ison osan vapaa-ajasta. Niin, ja se Gradu..mitähän sitä sitten elämällään tekee kun on saanut gradun tehtyä?

Sen verran ollaan itsekseen käyty hallilla, että saatiin pussi jollekin mallille. Teki hieman työtä miettiä miten opettaa pussi yksin, kun jonkun pitäisi ohjata koiraa ja toisen avustaa kankaassa. No, sekin onnistui putken painojen avulla. Nyt Nuppu tekee putkea täyttä päätä, mutta yhteistreeneissä tietenkin testataan todellinen taso. Muista esteistä rengas ja muuri ovat myös ihan hyvällä mallilla. Keinua pitää vielä pohdiskella kovasti. Nuppu ei pelkää keinun alastuloa, mutta ylösmeno mietityttää kovasti, sama tuli sitten eteen puomilla. Puomin tehotreenillä se on nyt toivottavasti oppinut erottamaan kumpi on kumpi. Tyypillisiä aloittelevan koiran ongelmia.



Perjantai ja lauantai menivät mökillä mukavasti. Sää oli ihan surkea, mutta päästiinpä ainakin kokeilemaan Nupun uutta välikaudentakkia, jonka tein sille talvella. Hyvin istui ja Nuppukin näytti hyvin tyytyväiseltä päivystäessään tiluksia räntäsateessa. Mummokoirat ovat näemmä jättäneet sille kaikki vahtivuorot, jotka sattuvat huonolle säälle.





Totisen pihavahdin asusteesta puuttuu vaaleanpunainen Hello Kitty-kaulapanta, minkä sille taannoin askartelin. Malinois olisi ehkä pumia tehokkaampi vahti noin ulkonäöllisesti, mutta meidän malinoisille on annettu siihen hommaan liian paljon hyväntahtoisuutta ja sinisilmäisyyttä. Eikä se viihdy yksin pihalla ilman isäntäänsä. Pumit vahtikoon, niin ei pääse vieraat edes vilkaisemaan porttia päin ilman hälytystä. Eikä kyllä portista sisään ilman isäntäväkeä.

Lex oli hyvin tyytyväinen reissuun, sillä se pääsi kahdelle pitkälle hiihtoretkelle ja sai jousta pihalla lumipallojen perässä sielunsa kyllyydestä. Nyt löytyi se liikuntamäärä millä saa malinoisin väsymään..











Usva alkoi taas mökillä ontua. Pitää miettiä vielä uudelleen näyttelyihin menoa. Onneksi Ristijärven viimeinen ilmoittautumispäivä on vasta huomenna. Ehtii vielä käydä koiran läpi ja ihmetellä mikä nyt aiheuttaa ontumisen. Polvestahan se todennäköisesti johtuu, ainakin välillisesti. Ei siis klinkkaa jalkaa vaan kävelee takajalat alla selkä köyryssä, eli selkä saattaisi olla jumissa. Polvileikkauksen jälkeen Usva alkoi liikkua väärin kuormittaen selkäänsä toispuoleisesti. Sama vika emännällä ja koiralla. No, kellä tahansa 10-vuotiaalla koiralla olisi mennyt paikat jumiin niinkin järjettömän rallauksen jälkeen, minkä Nuppu houkutteli Usvan juoksemaan umpisessa hangessa.



Mimmi tuntuu taas vilkastuvan kevään korvalla.