Mätsäri, agialkeita ja jäljestystä

Näyttelyjuttuja olemme treenailleet pitkin viikkoa Nuppusen kanssa.

Keskiviikkona 20.8 oli mätsäri, johon oli Nupunkin tarkoitus osallistua. Mökiltä tultuaan Nuppunen oli kovin kipeä ja valitteli suutaan. Hammashan siltä oli lähtenyt. On se vain kipuherkkä pikkuinen diiva. En sitten lähtenyt viemään näytille kärttyisän kipeää pentua, vaan otin Usvan pelkästään mukaan. Mimmiäkin kyselin, mutta muori oli mökkireissusta jähmeänä ja väsynyt. Mimmi on mökillä koko ajan puuhailemassa jotain, viimeisin villitys on rannalla lekottelu kivi suussa.. Mätsärireissu teki Usvalle hyvää. Se oli innoissaan päästessään yksin mukaan ja esiintyi kuin nuoruusvuosinaan. Lopputulos oli Best in Show 3.

Perjantaina käväisimme hallilla viihtymässä. Eka puolituntinen meni koirien hurjastellessa pitkin hallia minun istuskellessa lattialla leppoisasti kuvaten.

http://www.youtube.com/watch?v=Z7aoxSUxmos

Tehtiin sitten oikeitakin töitä. Nupulle opetin putkea ja keppejä. Putki menee jo sivulta ohjaten. Kepit lähtivät sujumaan ihmeen hyvin. Aikuiset koirat tekivät esteet muutaman kerran aluksi ja pentu näytti imevän oppia itseensä. Nupun treenatessa Mimmi ja Usva treenasivat paikalla makuuta. Hyvin malttoivat, vaikka pienellä oli ylikivaa vieressä.

Sunnutaina tein taas kaikille jäljet. Nuppu tuntuu jo tietävän mitä siltä odotetaan. Vauhtia on vain liikaa. Kymmenen metrin jäljet (2kpl)  olivat sille selvästi liian lyhyet. Alkuun pitää kokeilla jotain rauhoittavaa, vaikka sitten niitä filmipurkkeja, muuten siitä tulee samanlainen sähikäinen kuin Usvasta jäljellä. Yhtään maahan tiputettua jälkinamia Nuppu ei malttanut syödä. Jälki itsessään imi koiraa.

Mimmi teki mainiota työtä jäljellä. Sillä oli edelleen lyhyt jälki, mutta tällä kertaa ilman namia. Eikä tuo näytä niitä enää jäljellä tarvitsevan. Jälkimerkit se ilmaisi jäljestyksen ohessa. Hassu muori.. Tietenkin sillekin voisi opettaa keppien ilmaisun. Eipä tuosta ole mitään vaivaa tai haittaa.

Lexun jälki oli kuulema liian vaikea. Jana oli kuin oppikirjasta. Jäljen alkupuolella oli yksi terävä kulma. Lex lähti jäljestämään ihan väärään suuntaan kulman kohdalta. Mutta jäljelle palautuksen jälkeen se teki kulman hyvin. Muutenkin jäljestäminen oli kovin..sekavaa kun koira poukkoili sinne tänne. Syykin selvisi sitten myöhemmin. Hirvi ja hirvikoira oli kulkenut Lexun ja Usvan jälkien yli!

Usvan janatyöskentely ei oikein toiminut. Jäljen löydyttyä se ei yllättäen ottanut takajälkeä, vaan lähti oikeaan suuntaan. Kaikki neljä keppiä oli jäljen alussa ja ne koira poimi erittäin hyvin. Puolessa välissä jälkeä Usva alkoi epäröimään. Näki, että se olisi halunnut ajaa jälkeä, mutta ei uskaltanut. Maassa oli tuoreet hirven jäljet. Rohkaisin koiraa menemään jälkien yli, mutta paras terä jäljestyksestä oli kadonnut vaikka koira kyllä jäljesti loppun asti suhteellisen tarkasti.

Jäljen lopuksi lähdimme yhdessä hakemaan jäljen aloituskrepin. Usva yritti koko ajan estää minua menemästä metsään, roikkui lahkeessa ja yritti pysäyttää tulemalla eteen. Liekkö hirvi ollut vielä lähistöllä. Hetkeä myöhemmin löytyi sitten jämpti, joka pysyttelikin pihapiirissä, kunnes isäntä tuli hakemaan koiransa. Oli kuullut tutkapannasta kuinka olin koiralle höpöttänyt ja tiennyt sitten suunnistaa asutusten lähistölle. Onneksi en ollut puhunut kovinkaan rumia vieraalle koiralle..

Siikajoen pentunäyttelyn joudumme jättämään väliin, kun tuli treeneissä takapakkia hampaiden näyttämisen kanssa. Suunnitelmissa on pentunäyttely Helsingissä marraskuussa. Siihen mennessä on kaikki hampaatkin ehtineet vaihtua. Onpahan aikaa treenailla kaikessa rauhassa. :)

Tässä vielä linkki mummovideoon, joka on kuvattu keväällä.

http://www.youtube.com/watch?v=ZXTJSsgkSGM

Koirakavereita ja pientä treenailua

Aamupäivällä treenailin Nupun kanssa maahan menoa. Haluan sille samanlaisen maahan menon kuin mitä on Mimmillä. Mimmi siis tippuu suorilta jaloilta maahan heti käskyn kuultuaan. Vieläkin, vaikka kaikki muut käskyt se ohittaa huonoon kuuloon vedoten. Usva puolestaan laskostaa itsensä nätisti ja hitaaaasti maahan, sille en siis sitä osannut/älynnyt opettaa oikein. No, Nuppu vaikuttaa edelleen erittäin nopealta oppimaan. Minä vain vitkuttelen asioiden opettamisen kanssa, sillä pohdin liiankin tarkkaan miten ja mitä sille opettaisin. Pitäisi vain muistaa Mikan neuvo olla analysoimatta liikaa ja keskittyä vain kouluttamaan koiraa. Seisomistakin otin Nupun kanssa muutaman kerran, samoin hampaiden katsomista. Pää tuntuu olevan Nupulle pyhää aluetta ja hampaita saammekin varmasti treenailla jonkin tovin ennen kuin Nuppuloinen lopettaa mutinat.

Puolenpäivän jälkeen läksimme katsomaan Annan lauman uutta jäsentä  Pietua. Olipas vain reipas pieni koira. Ei yhtään säikkynyt puminarttuja. Nupun kanssa Pietu pääsikin aika pian leikkimään. Usva oli kuin pentua ei olisikaan, ilmeisesti on saanut penneleistä tarpeekseen. Mimmi nuuhkaisi ja antoi olla. Kävimme sitten pienen lenkin seitsemän koiran voimin..mahdoimme olla näky, kun koiria oli viidestä eri roturyhmästä.







Vierailun jälkeen suunnistimme kentälle. Usvan kanssa otin pientä agipätkää. Jouduin totemaan, että 7kk treenitauko näkyy ja pahasti molempien liikkumisessa. Intoa olisi, mutta koira ei irtoa enää minnekään. Enkä minä osaa ilmeisesti ohjata enää. Mimmin kanssa hassuttelimme kepeillä. Nupun kanssa meinasin kokeilla keppejä, mutta nappula alkoi syödä kenttää, joten päätin mielentyyneyden säilyttämiseksi siirtyä asfaltti-kentän puolle. ;)

Näyttelyremmi pennulle kaulaan ja liikkumista treenaamaan. Olipa vain vaikeaa. Jotenkin emme osanneet Nupun kanssa kävellä suoraan, saatikka sitten ympyrää. Hyvin se liikkuu, mutta valitettavasti kehässä emme voi liikkua miten haluamme ja minne haluamme. :D Haluaisin opettaa Nupulle heti alkuun, että se juoksee hiukan minun edelle, kuten Usva teki parhaimpina kehävuosinaan. Nyt Nuppu tarjosi minulle innolla parasta seuraamistaan ja hyvä se olikin.. Välillä se lähti "irtoamaan" hienosti ja sainkin palkattua sitä siitä. En muistanutkaan, että näyttelyjuttujen opettaminen olikin näin vaikeaa..ennemmin kohta tahkoaa tottisliikkeitä ;)

Nuppusta saan kyllä olla ylpeä. Vieraisilla se ei ole montaakaan kertaa päässyt käymään, mutta osaa olla varsin fiksusti. Kun mitään ei tapahdu, eikä minnekään olla menossa, se asettuu makoilemaan. Ei mitään turhia vinkumisia yms. Muutenkin se vaikuttaa olevan varsin helppo tapaus reissatessa.

Arki meillä sujuu jo erittäin hyvin. Ulkoa löytämiään aarteita Nuppu tarjoaa vaihtamaan namiin (noutoa voisikin alkaa jo opettamaan). Sisällä se tuo repimiään lehden palasia ja odottaen saavansa niistä palkkion. Tuhoja pentu ei ole ehtinyt tekemään kuin yhden nahkakengän koristereunan muotoilun verran. Siitä en voinut ollla edes harmissani, sillä jos olisin itse koira, niin pyrkisin ihan varmasti syömään kengät. Ovat ihanan pehmoista nahkaa.. Maalla Nuppu on täysin sisäsiisti ja kaupungissa sattuu satunnaisia pieniä vahinkoja sisälle. Välillä on päiviä, jolloin kämppä on ihan kuiva. Kerrostalon portaat Nuppu on alkanut kävelemään alas, mutta kannatuttaa itsensä mielellään ylös jos vähänkin väsyttää. Siinähän tuo menee olkapäällä.. Lenkeillä Nuppu on pääasiassa irti, kuten muutkin, ja tuntuu kuin se olisi lauman tottelevaisin jäsen mitä tulee luoksetuloon ja matkassa pysymiseen.

Tortaina meillä olisi ensimmäinen mätsäri ja odotan mielenkiinnolla miten tuomarin käsittely yms. sujuu. Nuppuhan osaa edelleen liudan rumia sanoja ;)

Treeniä

Keskiviikkona oli taas pitkästä aikaa ilta vapaana, joten päätin sitten lähteä Nupun kanssa kentälle katselemaan palveluskoiria ja ottamaan oppia. Oikeastaan ihmisten tapaaminen oli minulla päälimmäisenä mielessä. Nuppu ei tosin ollut kovinkaan sosiaalisella tuulella. Saimme kuitenkin onnistuneita ihmiskontakteja, kiitos siitä kaikille treenikavereille! Uuteen koirakaveriinkin yritin Nuppua tutustuttaa, mutta ei oikein lämmennyt Armi-kultsulle vielä keskiviikkona.

Ukkostamaankin alkoi kesken "treenien", mutta eipä se näyttänyt Nuppua yhtään hidastavan. Innolla pyysi saada tehdä lisää ja taas lisää töitä. Uskomaton pentu. Se ottaa mielettömän ihanasti kontaktia minuun ja työskentelyinto on mitä mainioin. Ihanaa, kun joku on minusta niin kiinnostunut ;). Treenasime perusasentoa ja seuraamista ihan huomaamatta.

Torstaina kävin trimmaamassa Titiuu-pumin ja Mimmi, Usva sekä Nuppu pääsivät mukaan. Koirat eivät olleet aikaisemmin tavanneet, mutta ihmeen hyvin tulivat heti toimeen. Nupulla ja Titiuulla meni leikit heti yksiin. Olipa vain ihana katsoa kuinka pennut leikkivät ja juoksivat minkä kintuistaan pääsivät.





Iltasella olikin sitten jälkitreenien vuoro.

Leksulle tein alo-jälkeä hieman haasteellisemman jäljen ja koira ajoi sen aika kivasti treenimäärään nähden. Kuulema jäljessä oli muutama kulma liikaa, mutta mitä jäljenpänä seurasin niin Lex selvitti ne oikein mallikkaasti ;). Nyt pitäsi aloittaa viimein niiden keppien ilmaisun opettaminen. Tiedänkin jo miten sen opetan, mutta löytyisi vain muutama hetki aikaa..

Nuppu pääsi viimein ajamaan ensimmäisen jälkensä. Jälki oli noin. 10 metriä pitkä ja joka askeleella oli lihapullan palanen. Muutaman namin Nuppu keräsi talteen alusta, mutta sitten jälki alkoi vetää sitä voimakkaammin ja namit jäivät syömättä. Lopussa oli purkissa lihapullan palasia, joihin ahne pentu meinasi sitten tukehtua.. Olin iloisesti yllätynyt miten mukavasti ensimmäinenen jälki sujui. Tahtoo tehdä lisää.. Nupun kohdalla pinnistelin, että saisin alun oikein rauhalliseksi, ettei sille tulisi samanlaista kiirettä jäljelle kuin Usvalla on.

Jälkitreeneissä Nuppu oli sosiaalisella tuulella. Se kävi tervehtimässä ihmisiä ja jopa alkoi leikkimään Armin kanssa, mitä se ei keskivikkona tehnyt. Lauman mukana olo vaikuttaa siihen erittäin paljon, mitä tulee uusien tuttavuuksien solmimiseen. Nupulle näemmä riittää jo pelkästään se, että isot koirat käyvät vain hetken paikalla ja ovat lopun aikaa autossa. Hassu pentu, mutta hyvä kun tuonkin nyt tietää.

Usvan jälki oli suhteellisen lyhyt, mutta erittäin vaikeaan maastoon. Pohja oli osittain soinen ja kuoppainen. Jälkeä polkiessa astuin kerran suon silmäkkeeseen. Metsä paikoin turhankin tiheää. Huonosti hajustuneita keppejä laitoin jäljelle kuusi, eikä Usva sitten nostanut niistä yhtään. Hiljensi hieman keppien kohdalla, mutta ei ilmaissut niitä muuten. Jäljen se ajoi erittäin tarkasti ja tavallista rauhallisemmalla tahdilla. Viikonloppuna olisi tarkoitus sitten tehdä uusi jälki paremmin hajustuneilla kepeillä.

Mimmi pääsi viimeisenä intoa puhkuen jäljelle. Se jäljesti yllättävän hyvin, vaikka näki tuulen pyörittäneen jälkeä mallikkaasti. Ajatella, että meinasin jättää muorin kotia.. Oikeasti on ihan sama montako jälkeä tekee ja ajaa, kun saa ne tehtyä siten, että seuraava on heti valmis kun toiselta tulee. Koirien vaihto käy varsin näppärästi kun kaikki osaavat odottaa vuoroaan.

Perjantaina oli tarkoitus lähteä tekemään peltojälkeä, mutta onnistuin jumittamaan selkäni aamulenkin jälkeen niin lahjakkaasti, etten päässyt puoleen päivään sängystä pois. Syynä lienee alkuviikon selälleen lentäminen ja raskaiden tavaroiden nosteleminen siihen päälle iltavuorossa.

Lauantaille olisi sitten ohjelmassa Nupun trimmaus, sekä muutama pieni jälki koirille. Verijäkeäkin olisi kiva kokeilla, mutta maltan nyt olla sekoittamatta sitä vielä mukaan..

Nuppu painoi eilen 8,4 kg ja säkäkorkeutta on n. 39cm.

Kipeitä koiria

Eilen oli varsin tapahtumarikas päivä. Kävimme taas piipahtamassa muutaman tunnin eläinlääkärin luona.

Usvalla alkoi aamulla korvatulehdus, samalla huomasin sen silmän sidekalvojen olevan ärtyneet. Uimisestahan se tietenkin johtui. Ei auttanut kun varata aika illaksi lääkärille. Ilman näkemistä ei reseptiä suostunut kirjoittamaan.

Iltapäivälenkillä metsässä Nuppu keksi ottaa jotain pientä suuhunsa. Oletin sen olevan metsänroska, ja sitä se toivottavasti olikin.. Hetkisen päästä pusikosta alkoi kuulua kamala huuto ja kiljuminen. Nuppu ryntäsi kakoen ja valittaen syliin. Suun aukominen ja nieleminen teki silminnähden älyttömän kipeää. Keräsin koirat kasaan ja lähdin kotia soittamaan eläinlääkärille valittavan pennun kanssa. Lääkärit olivat joko kiinni töissään tai lomalla. Nuppu alkoi mennä veltoksi ja poissaolevaksi, mikä tosin on pennuille (ja Usvalle) tyypillistä kun jotain kamalaa sattuu. Onneksi sama lääkäri, jolle Usvalle oli illaksi aika lupasi meidät ylimääräiselle ajalle. Klinikalla Nuppun valitus oli jo vaimennut säälittäväksi vikinäksi. Kipeää kävi siis aina kun Nuppu nielaisi.

Rauhoituksessa pääsin näkemään mitä nielusta löytyi. Mitään ylimääräistä siellä ei ollut, mutta nielurisat ja ruokatorven pää olivat erittäin ärtyneet. Äänijänteet olivat myös hieman punakat. Nuppu on jonkin aikaa (reilun viikon) yskinyt satunnaisesti, ja sillä tavoin oireillut tulehtunutta kurkkua. Tänään kävin hakemassa antibiootit, niillä ja kipulääkkeillä mennään. Ilmeisesti se mitä Nuppu metsässä nielaisi oli raapaissut nielua ja vaiva tuli sitten esille.

Tänään Nuppu on jo ollut oma reipas itsensä. Tosin ehkä hieman kärttyisä. Ruoka maistuu samaten mustikat metsässä. Käpyjä ja kiviä se ei tänään enää tavoitellut entiseen tapaansa, toivottavasti otti opikseen. :)

Ei kahta ilman kolmatta.. Mimmi lensi tänään vanhempieni luona kerrostalon käytävässä oikein lahjakkaasti nurin portaissa, ja mätkähti kivilattialle mahalleen. ilmeisesti polveen sattui, sillä vikoi toista takajalkaansa. Kevyellä hieronnalla, silityksellä ja sympatialla sain sen jatkamaan portaissa kulkemista. Tuli kyllä taas kirottua ankarasti idiootit, jotka vaativat kerrostalon kiviportaiden vahausta! Usva oli kuulema edellisenä päivänä lentänyt myöskin nurin. ihmettelinkin miten se liikkui niin jäykästi tänään. Mimmille annoin puolikkaan Rimadylin ensiapuna, sille kun tahtoo jäädä jännitystiloja selkään noista kaatumisista. Hirvittääkin ajatella kuinka moinen sattuu. Itse kaaduin samaisissa portaissa kipsin ja kyynärsauvojen kanssa helmikuussa. Saman verran tuli portaita laskettua alas. Eipä tuntunut mukavalta..

Suunnitelmissa oli oikein reipas ja harrastusten täyteinen viikko.