Pesupäivä

Tänään odotettu päivä viimein koitti, eli pumit joutuivat pyykkiin. Olen joulukuun alusta asti odottanut sopivaa hetkeä porukan pesuun kunnon trimmiä varten, mutta pakkaset olivat välillä niin hurjia etten ole tohtinut. Nuppu ehti jouluksi saada pesun ja puunauksen, joten sen kanssa ei ole hetkeen huolta asiasta. 

Kampasin Usvan, Ainon ja Armaksen ennen pesua kuten pumin kanssa kannattaa tehdä.

Usvalla oli pidempi kampausväli, eli sen kampasin ja siistin viime mätsäriä (27.12) varten. Edelleen turkki oli ihan hyvässä iskussa ilman takkuja. Jalkakarvoihin käytin harjaus/hoitonestettä (K9) mummokoiran oman mukavuuden vuoksi. Ainon puolestaan kampasin  noin kolme viikkoa sitten ja se oli saanut ns, valjastakun rintakehäänsä tämän viikon aikana. Varustauduin operaatioon klipperillä päästäkseni helpolla, mutta takku lähti keveästi tavallisella kammalla. Ollaan siis menossa kohti Nupun turkinlaatua Ainonkin nutun kanssa. Ainon kampaamisessa meni noin 45min kun keräsin taas kaikki potentiaaliset takunalut, eli pienet irtoavat solmut ja tupsut turkista pois.

Ainon pohjavillat kolmisen viikkoa sitten

Armas tuli kammattua hieman joutuisammin, koska isäntänsä odotteli sitä kuntolenkille kaveriksi. Armaksella kampausväli oli myös kolmisen viikkoa. Tuolloin se oli ollut paikoin lahjakkaassa (reisien sisäpinnat ja pippelin edusta) takussa, että klippasin siltä pahimmat pois ja kampasin ronskimmin kaikki pienet takunalut ja irtoavan karvan pois. Nyt siitä lähti vain hieman pohjavilla, mutta ei ollut yhtään takkua.

Armaksen karvausta noin kolmen viikon takaa.

Pesuoperaatiossa ei kauaa nokka tuhissut kiitos Mikan, joka oli apuna sääästämässä selkääni. Shampooksi valikoitui äärimmäisen hyväksi todettu K9 crisp texture shampoo. Saman merkin hoitosuihketta käytän Usvan jalkakarvojen kampaamiseen ja lumelta suojeluun. Masterpetin vaniljan tuoksuista shampoota ei tule käytettyä kuin erikoisen pahanhajuisiin koiriin, sillä vaikka se on karkeakarvaisille tarkoitettu niin en koe sen tekevän mitään ihmeellistä turkille pesun ja imelän hajustamisen lisäksi. Meillä on myös pullot Biogancen ja Bio-Groomin karkealle karvalle tarkoitetut shampoot, mutta ne eivät ole osoittautuneet niin hyviksi kuin K9 sarja. Hexociliä on käytetty Leksun hotspotiin ja Usvan selkänäppyihin, mutta onneksi sille ei ole ollut nyt tarvetta. 

Masterpetin pullo on sen verran sievä, että se tulisi ehkä valittua hyllystä ensimmäisenä ilman parempaa tietoa.

Pesun jälkeen pumit puristettiin pyyhekuiviksi ja ne saivat kuivata vapaasti. Tällä tavalla turkki kihartuu juuri sopivasti trimmiä ajatellen. Aino ja Armas olivat todella nopeaa kuivia, mutta Usvaan tarttui kylmä ja se halusi täkinmutkaan lämmittelemään. Ainoon ja Armakseen ei kylmä ehtinyt missään vaiheessa tarttua, sillä ne olivat sen verran puuhakkaita ja villitsivät toinen toistaan uskomattomiin säntäilysuorituksiin eteinen-keittö-olohuone akselilla. Leksua moinen ilmonpito harmistutti ja se olisi mielellään pistänyt nuorison kuriin ja järjestykseen.

Usva on tyytyväinen

Armaksen karkeaa nuttua

Huomenna toivottavasti löytyy aikaa ja inspiraatiota trimmille ennen töihin menoa.

Suomalaista koiraharrastusta 1920-luvulta

Lupailin aikaisemmin kuvia kokoelmastani nimenomaan palveluskoirista. Tässä tulee parhaat palat ja lisukkeena muutaman ns. erikoisuus.

Valokuvaamokuvat on otettu Vaasassa ja koirien omistajien kotipaikat löytyivät salapoliisityön jälkeen Vaasasta ja Muolaasta (luovutettu alue Karjalassa). Eniten minua kiinnostaa kuvien paikka, eli kuvissa esiintyy taustalla ajalle suhteellisen kivat kenneltilat ja mielenkiintoinen koulutuskenttä esteineen. Jos jollainen on tietoa kuvissa esiintyvistä koirista tai paikoista, niin mielelläni viisastun asiassa. Palveluskoiraharrastaja joka keräsi/kuvasi aikalaisena kuvat ei valitettavasti ole enää kertomassa asiasta, eikä kuvien myyjällä ollut antaa juuri mitään tietoja niistä. Myyjä oli onnellinen kun kuvat pääsivät harrastavaan kotiin.

Saksanpaimenkoiria esittelemässä taitojaan 1924

Skotlanninpaimenkoiria, ainakin Tuttu ja Paka-Tiltu. Taru voisi olla ihan jotain muuta myös mustan maskin perusteella.

Olisko tässä yksi ensimmäisistä nöffeistä Suomessa. Eri lähteiden mukaan ensimmäiset olisiva tulleet juuri 1920-luvulla. 

Kahden ylimmän kuvan kääpiökoira on typustetty ja muistuttaa kovasti alkuaikojen kääpiöpinseriä. Niistäkin ensimmäiset tulivat Suomeen 1920-luvulla. Alimpien kuvien Taaja ja Bela voisiva olla idän "tuonteja" nimien, omistajan asuinpaikan ja Taajan korvien typistysmallin perusteella.

Synttärihulinaa ja doboilua

A-pentue täytti keskiviikkona 21.1 hurjat 2 vuotta!

Pentueesta ainoastaan Edi oli edustavan näköinen syntymäpäivänä. Aino ja Armas huutavat synttäritrimmiä, mutta täällä on taas ollut niin järkyttävän kylmä, etten ole raskinut leikellä kuin näköesteenä olleita karvoja.

Kuluneella viikolla Aino on käväissyt agitreeneissä (eskariryhmä) ja Armaksen kanssa olemme paneutuneet noudon saloihin kotona. Pohdiskelin kovasti sitä miten meillä ei ole nyt hetkeen ollut kunnon etenemissuunnitelmaa agilityn puolella. Tavoitteita on, mutta niitä ei saavuta ilma johdonmukaista työskentelyä. Aino ja Armas alkoivat molemmat yskähdellä, joten sunnuntaina  ja parin seuraavan viikon treenit jäävät väliin. Kennelyskää on taas liikkeellä. Minulla on nyt sitten aikaa kotitreenien ohella miettiä mitä, milloin ja miten vien talvikauden kaksikon agilitytreenejä eteenpäin.

Nyt sitten kotilauman ollessa karanteenissa Nupun muutto äitini luo tuntuu entistä paremmalta idealta. Nimittäin oletetun tartunnan aikaan ja jälkeen koirat eivät ole olleet kontaksissa toisiinsa. Tämä pelasti meidän tämän päivän dobotreenit.

Nuppu siis lähti tuuraaman Ainoa/Armasta dobon alkeiskurssille. Minulla oli yhteisjumppavastaisena hieman ennakkopelkoja ja Nupulla tiedossaoleva jumppapalloinhotus. Yhdessä me sitten lähdimme reippaina kurssille ja tykästyimme lajiin ihan tosissamme. Nuppu oli innokas ja eikä epäröinyt tarjota pallon päälle kiikkumista. Minä puolestani ymmärsin tehdä liikkeitä muistaen selkäni asettamat rajoitukset. Löysin myös muutaman todella kivan liikkeen, millä saan selkääni lisää hallintaa. Nautin Nupun kanssa treenaamisesta, sillä se aktiivisesti tarjosi koko ajan osaamiaan asioita. Treenit olivat parasta Nuppua. Lättänäpallon päälle pompsahtaminenkin oli ihan tuttu juttu pesuvatiharjoitusten kautta. Nyt on sitten suunnitteilla uusi dobokurssi ja oman pallon ja lättänän tilaaminen.

Kuusamon Koiran- ja Kissakoulu

Pientä treeniä ilman karttaa

Tänään käväistiin iltasella hallilla. Tarkoitus oli treenata verkkokeppejä ihmelaitteen avustuksella, mutta tottishallissa ei ollutkaan verkkoja kepeille. Pienesti teki mieli kokeilla kujakeppejä, mutta maltoin mieleni ja pysymme edelleen verkoissa. Päädyttiin sitten treenaaman tottista,kun ei se sekään hukkaan mene. Ainolla oli motivaatio kohdallaan ja parantui entisestään kun Usva haahuili ympärillä. Pieni kilpailu tekee aina hyvää.

Se, että ei ole kunnollista treenisuunnitelmaa, ei tee hyvää ainakaan minulle. Nyt siis juoduin vaihtamaan treenattavaa asiaa lennosta ja meni aikaa turhaan haahuiluun ja miettimiseen. Saan itsestäni puristettua parhaan tehon ja innon irti jos minulla on tarkka suunnitelma mitä treenataan ja miten. Minullahan on ajoittain ongelmana treenattavien asioiden ylipähkäily ja ennakkoon tehdyt suunnitelmat nopeuttavat toteutusta. Uusi aika hallille on jo varattuna ja tämän päivän treenisuunnitelma pääsee pian käyttöön ja ehkä ihmelaitekin esittelyyn.

Tämän päivän treeneistä oikeasti hyödyllisin asia oli lopussa ottamani rauhoittuminen. Sain porukan loppukierroksille ja siitä sitten istuuduimme koko porukka rauhoittumaan. Meno oli jo niin letkeää, että Aino eksyi treeniliivien namitaskuun ja meinasi kiireessä nielaista naksuttimen. Onneksi naksussa oli käsilenkki ja sain kiskaistua koko komeuden Ainon kitusista pois. Onni on ahneet pikkupumit, mutta liika on liikaa.

Ainon vastaus kysymykseen "miltä naksu maistuu?"

Tänään postipoika muisti meitä kahdella (!) kirjeellä Unkarista. Toista, eli paprikalähetystä osasin odottaa, mutta Unkarin Pumi Klubin jäsenposti oli mukava yllätys. Toissavuoden (2013) erikoisnäyttelystä sai ihania paprikapusseja osallistumislahjaksi ja siitä lähti minun hurahtaminen paprikaan ruuan maustamisessa. Ruokakaupassa myytävä paprikajauhe on kalpea varjo kun sitä vertaa unkarilaiseen vastaavaan. Jälkimmäistä ei vain tahdo oikein löytää mistään, joten ratkaisin ongelman tilaamalla mausteet suoraan unkarista. Hintaa niille tietenkin tuli enemmän kuin paikalliselle, mutta on ne sen väärti. Seuraavaksi olisi etsinnässä täydellisen gulassikeiton resepti, sellainen missä voisi käyttää myös hirvenlihaa.

MyDogDna-passi ja PLL vapaat pumit

Eilen ja tänään tulivat Nupun, Ainon ja Armaksen dna-passien tulokset. Kaikki kolme ovat PLL vapaita, eli eivät kanna primaarisen linssiluksaation geeniä, joka siis olisi tuskallinen silmäsairaus.

Tästä linkistä lisää PLL sairaudesta pumeilla. Suositeltua on, että vähintään jokainen jalostukseen käytettävä koira tutkittaisiin em. sairauden varalta.

MyDogDna-passi toi minulle paljon lisää mielenkiintoista opiskeltavaa mm. väreistä ja niiden genetiikasta. On myös mielenkiintoista nähdä miten eri pumiyksilöt, omat mukaan lukien. sijoittuvat geneettisellä kartalla suhteessa muihin pumeihin ja muihin paimenkoirarotuihin. Toivoisin vain, että lisää pumeja testattaisiin, jotta nähtäisiin onko meillä geneettisesti miten erilaisia linjoja olemassa. Tieto auttaisi tulevaisuudessa paljon mm. jalostuvalintoja miettittäsessä. Geneettistä monimuotoisuutta lisäämällä on mahdollista vastustaa sairauksien lisääntymistä ja ilmenemistä.Jos saisimme nyt edes kaikkiaan kolmekymmentä pumia testattua, niin saatavan tiedon määrä lisääntyisi. Tällä hetkellä näyttäisi olevan testattuna noin 25 pumia.

Ainon, Armaksen ja Nupun profiilit ovat julkisia, kuten muutan muunkin pumin, joten suosittelen edelleen asiasta kiinnostuneita kirjautumaan MyDogDnan sivuille ja tutustumaan palveluna antiin. Tästä linkistä pääsee katselemaan ilman kirjautumista mallikoiran (kultainennoutaja) tietoja.

*******************

Pirkkalassa tapahtuu!

Laadukkaita koira- ja kissatuotteita tarjoushinnoin kahden päivän ajan 24.-25.1.2015 Pirkkalassa. La klo 10-16 ja sunnuntaina klo 12-16. Maksuvälineinä käyvät käteinen ja kortit. Tuotteet ovat myynnissä myyntierittäin, niitä ei myydä yksittäin. Tervetuloa ostoksille ja viihtymään! Tuotemerkkeinä
 Hau-Hau Champion, Premium PrimaCat ja Planet Pet Society.

Kuvaa klikkaamalla lisätietoja

Koirakuvahaaste

Innostuin osallistumaan Paikka ja Hyppy-blogin mukavaan koirakuvahaasteeseen seuraavilla kuvilla. Yllättäen kuvien valinta ei ollut helppoa, sillä inspiraation iskiessä ei ollut käytettävissä kuin murto-osa kuvista mitä koiristani on tullut napsittua vuosien varrella.

Harrastus

Ilo

Luottamus

Koirakaveri

Vanha jengimme.
Tämä porukka mahtui keveästi emäntineen pikkuiseen kaksioviseen Fiastaan vuosimallia -82

Taide

 Vauhti

Ihminen

Mustavalkoinen

Hauskaa

Lelu

Tunteita ja tuoksuja

Meillä on ollut pari viimeistä viikkoa täällä keskivertoa kiihkeämpää. Ainolla on ollut juoksun mehevimmät päivät ja Nuppu on vakaasti valeraskaana, eli tursuaa maitoa ja hoitaa joululahjaksi saamaansa hirvipötkylää varsin hartaasti. Leksulla alkoi Ainon juoksun edetessä vaivaamaan eturauhanen niin, että pissa ei enää kulkenut kunnolla. Tähän vaivaan se sai Ypozanea ja lääke tehosi heti. Armas oli kuin ei mitään olisikaan ilmassa siihen asti kunnes tärpit alkoivat. Silloinkin se oli maltillinen, mutta aikeista ei voinut erehtyä. Minun yövuorojen ajan se vietti yönsä äitini ja Nupun luona.

Ainon juoksu päättyi virallisesti lauantaina, mutta Armas ja Lex heittivät kiinnostumasta siitä jo paria päivää aikasemmin. Aino on myös sitä mieltä, että juoksu on ohi ja urosten kanssa ollaan niin kuin ennenkin. Tänään emme kuitenkaan vielä uskaltautuneet ohjattuihin treeneihin Ainon kanssa. Nuppu sai myös jäädä viettämään vapaapäivää. Tuli taas niin kovat pakkaset, etten raskinut viedä Nuppua pakkasen armoille kaljun mahansa kanssa. Riittää, että pääsevät lenkille vaatettuina.

Nupulla on tosiaan nyt mahakarvat ajettu pois ja nisät täynnä maitoa. Käytin sitä eläinlääkärissä viikolla hammastarkistuksessa, kun tuntui ettei se ole pitkään aikaan pureskellut mitään kovaa. Lääkärissä todettiin kaikki hampaat ehjiksi ja vähäinen hammaskivi poistettiin. Nuppu ultrattiin märkäkohdun poissulkemiseksi ja sen vuoksi sen maha karvattiin kaljuksi. Ainoa vika mikä koirasta löydettiin oli hieman ärtynyt ja punoittava nielu. Lääkäri määräsi sille antibiootit ja kipulääkekuurin. Valeraskauteen en tällä kertaa ottanut mitään lääkettä kun se ei varsinaisesti ole haitaksi. Lääkärikäynnin jälkeen Nuppu oli pari päivää hyvin pahoillaan karvattoman mahansa vuoksi. Ilmeisesti sitä kutitti sen verran, että se sai poloisen piipittämään ylenmäärin huomiota itselleen. Välillä sitten piipityksen syy oli huoli hirvi-lapsesta ja milloin mistäkin. Nuppu ei ole ennen ollut kova piipittämään, mutta yllättäen muuttonsa ja valeraskauden myötä se on oppinut uuden tavan hallita ympäristöään..

Nuppuhan halusi loka-marraskuun vaihteessa lähteä äitini matkaan yökylään, ja päätti sitten ettei enää jää siitä kyydistä pois. Äitini oli ehtinyt jo kysellä oman puolikkaansa perään (virallisesti Nupun toinen omistaja) mutta Nuppu teki sitten itse päätöksen asuinpaikastaan. Meidän laumaelämä on ollut Nupulle liian stressaavaa ja se on näkynyt koirassa. Nuppu kun on hyvin vahvasti yhden ihmisen ainoa koira ja laumassa muiden läsnäolo tuntuu ärsyttävän sitä. Nyt Nuppu nauttii elostaan äitini silmäteränä väljässä asunnossa. Onneksi näen Nuppua melkein päivittäin ja se lähtee edelleen mielellään treeneihin minulle kaveriksi. Nuppu kuitenkin kieltäytyy lähtemästä meidän mukana "kotiin" kun sitä kysyy matkaan. Nupun ollessa kylästelemässä äitini mukana meillä se pitää visusti huolta ettei unohdu äidiltäni pois matkasta. Ratkaisu oli siis kaikille osapuolille hyvä. Meillä on lauma rauhoittunut Nupun muuton myötä, ja Aino on päässyt viimein näyttämään miten hyvin sillä kantaa omat jalat.

Pari viikkoa Nupun muutosta alkoi Aino kysellä paikkaansa laumassa ja joutui toteamaan, että se on edelleen Armaksen alapuolella. Usvan yli Aino on hyvää vauhtia kiipeämässä. Olen välillä joutunut laittamaan tiukasti rajoja siihen miten meidän laumassa toimitaan, muta Usvaa ei näytä Ainon kipuamiset haittaavan niin kauan kuin sen fyysinen koskemattomuus säilyy.

Minulla on ollut vaikeuksia sopeutua vain neljän koiran arkeen. Viimeksi eilen illalla väsyneenä melkein hätäännyin kun yksi tuntui puuttuvan laumaluvusta. Lauman päälukua ei kuitenkaan ole tarkoitus kasvattaa missään vaiheessa, sillä Nuppu on edelleen kiinteä osa porukkaa.

Vapaapäivän värkkäyksiä

Välillä on kiva puuhailla muutakin kuin koirajuttuja, varsinkin nyt kun koko lauma on juoksuhöyryissä eli treenitauolla. Minusta ei ole villasukkien neulojaksi, joten kokeilen kaikkea muuta kivaa. Tänään oli vuorossa kutistemuovi.

Ensin piirretään muoville kuvioita ja sen jälkeen ne kutistetaan kuumailmapuhaltimella. Tämä oli sen verran hauskaa ja helppoa, että täytyy kaivaa akryylimaalit esiin ja alkaa kehitellä ideoita.Hieman oli sulatusvaiheessa ongelmia esineiden suoraksi saaminen, mutta kaipa tässäkin oppii niksit. 

Lisää kuvateksti