Tänään käväistiin iltasella hallilla. Tarkoitus oli treenata verkkokeppejä ihmelaitteen avustuksella, mutta tottishallissa ei ollutkaan verkkoja kepeille. Pienesti teki mieli kokeilla kujakeppejä, mutta maltoin mieleni ja pysymme edelleen verkoissa. Päädyttiin sitten treenaaman tottista,kun ei se sekään hukkaan mene. Ainolla oli motivaatio kohdallaan ja parantui entisestään kun Usva haahuili ympärillä. Pieni kilpailu tekee aina hyvää.
Se, että ei ole kunnollista treenisuunnitelmaa, ei tee hyvää ainakaan minulle. Nyt siis juoduin vaihtamaan treenattavaa asiaa lennosta ja meni aikaa turhaan haahuiluun ja miettimiseen. Saan itsestäni puristettua parhaan tehon ja innon irti jos minulla on tarkka suunnitelma mitä treenataan ja miten. Minullahan on ajoittain ongelmana treenattavien asioiden ylipähkäily ja ennakkoon tehdyt suunnitelmat nopeuttavat toteutusta. Uusi aika hallille on jo varattuna ja tämän päivän treenisuunnitelma pääsee pian käyttöön ja ehkä ihmelaitekin esittelyyn.
Tämän päivän treeneistä oikeasti hyödyllisin asia oli lopussa ottamani rauhoittuminen. Sain porukan loppukierroksille ja siitä sitten istuuduimme koko porukka rauhoittumaan. Meno oli jo niin letkeää, että Aino eksyi treeniliivien namitaskuun ja meinasi kiireessä nielaista naksuttimen. Onneksi naksussa oli käsilenkki ja sain kiskaistua koko komeuden Ainon kitusista pois. Onni on ahneet pikkupumit, mutta liika on liikaa.
Ainon vastaus kysymykseen "miltä naksu maistuu?" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.