Jouluiloa kaikille!

 

Viimeistä kertaa Polskimassa

Kävimme keskiviikkona Pulmun kanssa jättämässä hyvästit Koirauimala Polskeelle, joka valitettavasti sulkee ovensa pääsiäisenä. Polskeessä olemme käyneet näin jälkikäteen ajateltuna ihan liian harvoin, sillä omalta osaltani olisin mielelläni ollut enemmänkin tukemassa paikallista koirayrittäjyyttä. Tälläkin kertaa kaverina meillä oli Penni-kerry, joka teki omia uimahyppyjään samalla kun Pulmua opetettiin uimaan ilman turhaa kiirettä. Jatkossa jos mielimme uimaan sisätiloihin täytyy suunnata Ouluun.

Kiitos Sarille, kun mahdollistit meille iloiset polskuttelut!

Kiirettä pitää

Taas meni viime viikko itsensä edestä ja tämä tulevakin näyttää tekevän samoin. Toki töiden tekeminen on aina palkitsevaa ja hyödyttää myös koiria, mutta hieman harmittaa että Ainon ja Armaksen agilitytreenit kirjaimellisesti nukuin ohi viime viikolla ja tänään jätin väliin huonon ajakelin vuoksi. Nupun maanantain ryhmään jouduin ilmoittamaan ettei päästä lopputalvesta kulkemaan, koska kaikki menot/työt sattuvat aina maanantaille. Torstaina oli kerhon vuosikokous ja se vei viime viikon hereillä olohetket (niitä ei kerry paljoa yövuorolaiselle), kun piti kuljettaa palkintoja joko kaiverrettavaksi tai sieltä pois. Unohtamatta kaikkea muuta tekemistä mitä siihen liittyi.

Viime viikonloppu meni sitten mukavissa merkeissä. Lauantain paahdoin sunnuntaina alkavan perustottiskurssin materiaalia, lähinnä siis diat olivat viimeistelyä vailla. Sunnuntaina nukuin pitkään ja pakkasin Ainon ja Usvan luentomateriaalien lisäksi matkaan. Aino sai olla mallikoirana ja Usva keskittyi ikänsä oikeuttamana häiriköintiin ja seurusteluun.

Täytyy taas kerran todeta, että ihmisten kouluttaminen on yksi koiraharrastuksen palkitsevimmista puolista oman koiran kouluttamisen lisäksi. Sain pitää luennon hyvän ystäväni kanssa ja samalla kun kerroin muille tietämiäni asioita tajusin itsekin taas uusia asioita. Palaset ikään kuin loksahtavat paikoilleen kun asioita sanoo ääneen ja kuuntelee mitä toisella on asiasta sanottavaa. Jännä, että vaikka koirien kanssa on nyt tullut puuhattua virallisesti (lasketaan siitä kun sain oman koiran) kohta 17 vuotta niin jokaiselta ryhmältä/koirakolta jota kouluttaa oppii aina jotain uutta. Se tekee tästä asiasta minulle palkitsevaa. Koskaan ei ole valmis. Toki oma koulutustausta (kasvatustiede, psykologia) tuo aina sen mielenkiintoisen lisän, että tarkastelen koirakon toimintaa sekä ihmisen, että koiran kautta.

Sunnuntaina lähti aluilleen Ainolle opetettava uusi temppu ikään kuin pakosta samalla kun näytin kurssilaisille naksuttimen ideaa. Respan kello tuli postissa kaukomailta muutama viikko sitten, mutta sunnuntaina esittelin sen vasta koirille. Ainolle on tarkoitus opettaa Ratata-pumin innoittamana kellon soittaminen silloin kun se tahtoo ulos. Aino on huono pyytämään pihalle, toisin kuin veljensä, joten ajattelin josko löytäisin sille selkeän keinon ilmaista itseään. Toki tiedän mihin tämä johtaa. Siinä vaiheessa kun Aino hoksaa, että kellolla pääsee pihalle se tulee kilkkaamaan taukoamatta. Silti tämäkin tie on mielenkiintoista kokeilla. Armakselle en varmaan opeta kelloa merkitsemään samaa asiaa kuin Ainolle. Riittää, että Armas osaa nykyisillä keinoillaan ilmaista haluavansa ulos. Naurattaa ajatellakin, että sen kaiken muun elämöinnin lisäksi Armas myös takoisi onnetonta kelloa haukkujensa tahdissa. Tai sittenkin, jos sen opettaisi kilisyttämään kelloa voisi se unohtaa haukkumisen. Ystäväni kertoi opettaneensa koirana helisyttämään tuulikelloa ulos halutessaan ja sain heti ylevän sekä samalla huvittavan ajatuksen nopeatempoisesta Armaksesta vastaavassa herkässä hommassa.

Anna minulle naksu ja idea niin..

Ainolle toinen varsinainen harjoituskerta. Kriteerinä kellon koskeminen tassulla. Hyvistä suorituksista jackpot ja isommat kehut.

Armaksella kriteerinä pallon päälle nouseminen ja niiaus. Tätä tehtiin itseasiassa toista kertaa, mutta etenin tavallista nopeampaa, koska koira tarjoaa mielellään niiaamista jos jotain pitää tarjota. Välillä tulee tahtomattaan palkittua tuosta pallon viskelystä iloisella naurulla, mutta en voi sille mitään että Armaksen kanssa on niin hauska treenata.

Omia naksutteluja on hyödyllistä katsoa videolta. Siinä näkee miten oma sijainti koiraan vaikuttaa siihen miten täsmällisesti saa naksautettua, eli hoksattua ajoissa koiran aloittavan halutun toiminnon. Ainon videossa näkee miten koira jo koskee kelloa ennen kuin minä (istun sen edessä) edes huomaan asiaa. Armaksen videossa näkyy, että olisin jo muutaman kerran voinut odottaa sen tekevän liikkeen loppuun oikein ennen naksautusta. Naksautin siis liian aikaisin ja palkkasin siten väärästä asennosta. Näiden treenien ideana oli ennen kaikkea väsyttää koiria hieman ennen minun lähtöä töihin. Itseasiassa olisi vielä videolla Usvan ja Leksun treeniä, joten voi olla että ne vielä ilmestyvät tähän, tai johonkin toiseen postaukseen.

***

Oikeasti viime viikon tärkein asia oli Ainon ja Armaksen terveystulosten saaminen. Ainon lonkat olivat C/C, mutta kyynärät onneksi terveet 0/0. Lonkat tulivat yllätyksenä, mutta eivät onneksi vaikuta mihinkään. Armaksen lonkat olivat B/B ja kyynärät 0/0. Kyynärissä oli mukana lisälausunto, joka kertoi niiden olevan rajatapaukset. Arvosteluasteikon kuitenkin tietäen niin, jos olisivat olleet huolestuttavat niin olisivat merkitty ykkösiksi. Pitää vielä laittaa kennelliiton lausuvalle lääkärille viestiä ja kysellä tarkempaa tietoja Ainon lonkista ja Armaksen kyynäristä. Selkälausunnot ovat vielä tulematta ja voin rehellisesti sanoa että jännittää. Saimme viime viikolla Amerikasta terveysjuttuihin liittyvän paketin, mutta sen sisällöstä myöhemmin tarkemmin.

Eräs päivä elämästämme

Kysyessäni bloggausideoita tuli muutama toive meidän aamurutiineista tai meidän päivästä yleensäkin. Minulla sattui kerrankin olemaan kännykässä niin paljon virtaa, että sain yhden päivän tallennettua lähes kokonaan kuvin. Vapaapäivämme ovat hyvin vaihtelevia, kun taas nukkumapäivät työöiden välissä ovat hyvin tarkkaan aikataulutettuja ja rutiininomaisesti läpi vedettyjä.

Leksu kokeili ja tykkäsi Hau Hau Champion Super Premiun Lohi & Perunasta. Pumeille kupeissa Mushia kasviksilla, raejuustolla ja lampaanrasvalla.

Puuhakas päivämme oli kyseisen viikon ainoa vapaapäivä (17.9) ja meidän varsinainen aamu alkoi 8.40, jolloin heräsimme koko lauma kännykän jo torkuttettua vaikka kuinka kauan. Äkkiä ruuat kuppeihin ja Lex tarhaan oman kipponsa kera. 

Pumit kävivät ruokailtuaan käpyttelemässä aamutarpeillaan. Normaalisti käytän pumit ensimmäisenä aamupissalla ennen ruokaa, mutta olimme käyneet mittailemassa kiveliöntietä viimeisen kerran 03.30 aamuyöstä, eli hieman ennen kuin laitoin nukkumaan. Teen tosiaan pelkästään yövuoroja enkä lyhyemmillä vapailla vaihda unirytmiä ns. normaaliksi vaan valvon ja nukun sen mukaan mitä elimistö sanelee.

Aino ja Armas maistelivat pihlajanmarjoja jälkiruuaksi. Kummasti nuo marjat ovat vetäneet puoleensa pumeja koko syksyn. Tosin tykkäävät myös muista marjoista, varsinkin mustikoista.

Tässä vaiheessa alkoi jo tulla kiire, sillä olin saanut Usvalle ajan eläinlääkärille klo 10.20. Leksu piti muistaa hakea sisälle ja lastata pumit autoon. Olimme hyvissä ajoin paikalla näyttämässä Usvan näppyjä. Saimme lääkkeet, hyvät neuvot ja ohjeet pirullisen vaivan nujertamiseen. Luulen, että Usvan näpyt ansaitsevat ihan oman bloggauksen, sillä ne ovat sen verran tiiviisti olleet osa elämäämme jo jonkin aikaa.

Eläinlääkäristä kiirehdimme kentällä. Koko päivän suurin kiireen aiheuttaja oli illan bh-koe, jossa olin vastaavana koetoimitsijana. Tällä kertaa olin myös luvannut yrittää ehtiä leikata kentän nurmikon ennen koetta. Aikataulullista haastetta loi myös äitini meno, jonon olin luvannut viedä hänet klo 13.00 aikoihin. Vartiokadulta suoriuduimme siis ripeästi varastotielle ja ruohonleikkurin kimppuun.

Kävipä niin hauskasti että en ensin saanut leikkuria toimimaan. Onneksi paikalle pöyrähti tilattuna valkoisella ratsulla peräti kaksi prinssiä auttamaan leikkurin kanssa. Toki leikkuri teki uuden stopin heti auttajien poistuttua paikalta. Kunnon vimmalla sain repäistyä leikkurin käyntiin ja homma pääsi alkuun. Pumit avustivat kentällä keräämällä talteen kaikki illan kisaajia mahdollisesti haittaavat pupunkakat ja muut tippuneet namuset. En halua edes tietää kuinka paljon papanoita vetivät kitusiinsa. Kivaa niillä kuitenkin näytti olevan juosten ja remuten.

Sain vajaassa parissa tunnissa ajettua kriittisimmän osan kenttää ja kiiruhdimme äitiäni kuskaamaan. Siitä sitten hakemaan mikrosirunlukijaa ja kassaa tapahtumaan sekä ostamaan mustekasetti tulostimeen. Tämän jälkeen kello olikin lähempänä kahta ja tuli kiire kotia laittamaan koepaperit kuntoon, sillä klo 16.00 olimme sopineet kokoontumisen kentälle talkoilijoiden kesken. Kotona koitin pitää kaikki koirat puuhakkaina sen aikaa kunnes olisin taas menossa kentälle.

Nyt löytyi koko laumalle kelpaava täyte kongeihin!

Meillä oli viime hetkellä peruuntunut häiriökoira, joten Usva mukaan ja menoksi. Koe alkoi klo 17.00 ja tottelevaisuus loppui klo 19.00 jolloin siirryimme kaupunkiosuudelle.

Usva oli nukkunut autossa kolme tuntia ja oli täynnä virtaa. Se pomppi pomppa päällään neljällä jalalla ja välillä jopa  roikkui kengännauhoissani innosta puhisten. Ei yhtään sen ikätason mukaista käyttäytymistä, onneksi. Luulen, että kaupunkiosuuden häiriökoirana toimiminen korvasi pelottavan eläinlääkärireissun, sillä sen verran onnelliselta Usva vaikutti. Usva jaksoi ohittaa oppikirjamaisesti (jos tuomarin hellää puskemista ohimennen ja ajoittaista minun kanssani höpöttämistä ei lasketa) kaikki kahdeksan tälle osuudelle selvinnyttä koiraa.

Kotimatkalle pääsimme klo 21.00 aikoihin puoli kuolleena väsymyksestä. Kotona odotti neljä virtaa täynnä olevaa kaveria...

Pumien aktivointia yhteistyössä Hau-Hau Championin kanssa

Aloitin yhteistyön Hau-Hau Championin kanssa ja ensimmäinen testailupaketti saapui tuota pikaa.

Paketin ympärillä kävi kova kuhina. Tuntui, että tavarat viedään käsistä, ei pelkästään koirien toimesta, vaan mieheni iski heti silmänsä ihanan siniseen t-paitaan ja hauskaan pipoon. Pöllö-lelu on niin suloinen, että sen melkein tekisi mieli säästää itselle koristeeksi, mutta luulen sen päätyvän Usvalle huomisen eläinlääkärireissun palkkioksi. Wild Life pupu päätyy treenireppuun visusti piiloon arkileikeistä. Sen verran tiedän jo etukäteen sen kiinnostavan kaikkia.

Purutangot pääsivät heti käyttöön, sillä verkkopallot huusivat täytettä ja pumit kinusivat tekemistä. Syötän suurimman osan herkuista koirilleni joko treenatessa tai ne joutuvat muuten puuhastelemaan herkkujensa eteen. Koirillani on siis joka päivän herkkuhetki, josta Usva pitää tiukasti kiinni ja viimeistään Armas muistaa muistuttaa potkimalla herkkutynnyriä.

Söpön pienet annosateriat päätyvät nekin aktivointiin, eli kongien täytteeksi. Tästäpä tuli mieleen, että meillä on vain kolme kongia ja viisi koiraa...

Leksa pääsee maistelemaan postin tuomaa Hau-Hau Champion Super Primiun Salmon & Potato- ruokaa. Se syö tällä hetkellä muutenkin Hau-Haun kuivamuonaa eri makuja sekaisin, sillä Aino ja Usva voittivat kilotolkulla kuivamuinaa Pumi Show'sta. Ruoka on sopinut Leksulle todella hyvin.

Hau-Hau Champion Dental Care purutangot M-kokoisina olivat kuin tehdyt noille meidän verkkopalloille. Tehtävä oli lisäksi sopivan haastava, koska purutanko oli tiukasti kiinni pallon silmissä. Toiset selvisivät nopeampaa tehtävästä kuin toiset. Leksu-raukka joutui syömään tankonsa ilman palloa, sillä nimittäin on taipumus vetää mutkat suoriksi ja tehdä aktivointileluille brutaaleja toimenpiteitä saadakseen namit ulos. Muoviset pallot se repii auki ja verkkopallot pieneksi silpuksi. Purutangot upposivat kaikkien kitusiin nopeaa ja harvinaista kyllä tyhjät pallot vielä nuoltiin ja niistä meinasi jopa tulla riitaa.