Piteån kansallinen ja pumijuttuja 28.- 29.5.2016

Kuva: Mirjami Hornela

Toukokuun viimeinen viikonloppu oli kovasti odotettu ja sen eteen tehtiin paljon töitä. Piteån kansallinen näyttely oli vain sivuseikka ja vauhdinottoa viikonlopun varsinaiselle tapahtumalle eli Pumit ry:n kevätkokoukselle ja yhdistyksen mätsärille.

Piteån näyttelyssä oli taas kerran mukava käydä. Sain juteltua pumijuttuja kolmella kielellä ja tehtyä hieman pr-työtä yhdistyksen eteen. Aino ja Armas pärjäsivät ihan mukavasti, vaikka ei vielä sertejä saatukaan. Tällä kertaa oli tyytyminen varaserteihin. Itse näyttelystä ei kuvia valitettavasti ole, sillä saimme auton liian lähelle kehää ja päädyimme käyttämään molemmat koirat yksitellen kehässä autosta käsin. Kameramiehini oli siis koiravahtina sisarusten käydessä vuoron perään esiintymässä. Taktikointi kannatti, sillä kumpainenkin keskittyi kehässä liikkumiseen kaikennäköisen kiilaamiseen sijaan. Armaskin jopa liikkui paremmin kuin ikinä ennen, toki ei vieläkään riittävän hyvin. Liekkö tuoreilla, keitetyillä, maksanameilla (jotka tätä kirjoittaessa tajusin vieläkin olevan näyttelyrepussa..) ja bh:n seuraamistreeneillä ollut vaikutusta. Tuomarina meillä oli Ann Long-Doyle Irlannista, jolla itselläänkin on pumi. Oli siis mielenkiintoista käydä hänen kehässään.

"Strong male, well ang. over all, good head shape. Good ear prop., strong bone, strong hind quarters. Could have moved better on the day, but over all sound" Champion class EXCELLENT, Competition class 2. Best Male 3. Reserve CAC

Ainoa hieman haittasi vapiseva pöytä, jota en meinannut saada millään tuettua heilumattomaksi. Aino sai koottua itsensä pöydällä tasapainoilusta huolimatta ja esiintyi hyvin.

"Strong soud bitch. Good conformation over all. Lovely dark eye. Good shaped head. Correct earset. Good bone. Strong hind quarter. Good coat. Moved with drive." Champion class Excellent, Competition class 1, Best Bitch 2. Reserve CAC

Piteåsta kurvasimme Ouluun ja yövyimme ihastuttavassa Lasaretin hotellissa. Hotelli oli sijainniltaan mitä parhain koiria ajatellen ja olisin mieluusti voinut viipyä siellä pitempäänkin. Ympäristö oli ihastuttava ja hotelli tunnelmallinen, jossa oli hyvällä maulla sekoitettu uutta ja vanhaa.

Sunnuntaina oli sitten hartaasti odotettu kevätkokous, joka saatiin sukkelasti nuijittua läpi ja kiirehdimme pussittamaan mätsäripalkintoja ja laittamaan kaiken kuntoon ennen osallistujien saapumista. Meillä oli Hau-Hau Champion sponsorina ja saimmekin varsin mukavasti palkintoja, jotka tuntuivat olevan myös osallistujien mieleen. Minulle oli langennut tuomarin osa ja pääsin arvostelemaan isoja aikuisia. Kuinka ollakaan, taas kerran valikoitui sinisten ja punaisten voittajiksi metsästyskoiria niiden upeiden liikkeiden ja lihaskunnon vuoksi. Päivän oli kaikkinensa onnistunut ja erityisesti mieltä lämmitti se miten saimme paikalle muita pumisteja talkoilemaan ja osallistumaan tapahtumaan. Kiitos kaikille!

Kuva: Mika Pasanen

Kaikkea kivaa yhtä aikaa

Tänä kesänä olen joutunut toteamaan, että kesässä vapaita viikonloppuja on kerrassaan liian vähän ja jokaiselle viikonlopulle on ohjelmaa, osalle jopa tuplasti. Talvella taas niitä "vapaita" viikonloppuja tuntuu olevan kesänkin edestä, varsinkin kun tylsistyneenä odotan kevään tulevia koiratapahtumia. Alkukesästä jouduin vain muutaman kerran tekemään valintaa minne menemme ja mitä temme, mutta elokuu osoittautui mahdottomaksi.

Varauduin ja otin osan kesälomastani elokuun viikoille 33 ja 34, mutta työvapaat viikonloput eivät auttaneet kuin osaksi ongelmaan. Tänä viikonloppuna olisi ollut mejäkoe, koiranäyttelyjä ja mätsäri sekä mökin maalausta yhtä aikaa. Tietenkin valitsin mökin noista, mutta hieman kirpaisi kun katsoin ettei ajattelemiini näyttelyihin ollut ilmoitettu yhtään pumia. No, Koirat kuitenkin pääsivät nauttimaan vapaudestaan mökillä ja varmasti niillä oli siellä mukavampaa kuin ikinä näytelmissä.

Ensi viikonloppu kirpaisee kuitenkin kaikista eniten. Minulla menee tietenkin koko viikonloppu ryhmänäyttelyiden järjestämisessä, mutta samaan aikaan olisi ollut myös Ruotsin puolella lähinäyttely, jonne olisi ollut kiva viedä omat koirat. Vielä enemmän harmittaa kun en pääse nyt osallistumaan Hau-Haun juhlavuoden Eläköön koirat-tapahtumaan, joka pidetään Helsingissä.

Harvoja ihmisiä fanitan, mutta Silvia Trkman on yksi niistä ja hänen poiiiivista menoaan olisin mielelläni ollut katsomassa ensi viikonlopuna Hau-Haun tapahtuman agilitykutsukilpailuissa monien muiden huippujen ohella. Lisäksi tapahtumassa on luvassa muutakin mielenkiintoista ohjelmaa ja shoppailumahdollisuuksia.

Kiinnostuneet saavat ostettua lippunsa täältä, ja viimeiset liput näyttävätkin olevan jo puoleen hintaan. Ne, jotka eivät pääse syystä tai toisesta Helsinkiin asti 21.-23.8.15 ovat tervetulleita Napapiirin Elo-Showhun samana viikonloppuna kilpailemaan vaikka pehmokoiransa kanssa.

Virikkeitä ja väriä kesään

Muistan lapsena kuinka mukavaa oli saada uusia kesäleluja. Hiekkamuotteja, puhallettavia uimaleluja, värikkäitä palloja ja uusi sulkapallosetti. Nyt aikuisena on mukava välillä päivittää koirien leluvalikoimaa. Tälle kesälle saimme Hau-Hau-tiimiltä testattavaksi erilaisia kesäleluja. Meillä vain kesä antoi pitkään odottaa itseään enkä päässyt heti tekemään tätä postausta.

Ylärivi: Hau-Hau Champion Water Fun kahvakuula, Summer- kumifrisbee, Water Fun neonpreeni pallo, Summer-kumirengas vetokahvalla.
Alarivi: Water Fun Kelluva Pallo, Hau-Hau Champion Kanafileet 800g, Water Fun neonpereeni lelu neonvihreä ja keltainen.

Täällä pohjoisessa kesä on ollut poikkeuksellisen kylmä ja harmaa. Yritin odottaa valoisimpia päiviä, jotta saisin parhaat mahdolliset kuvat koiristani kokeilemassa leluja. Nämä lelut ovat nimittäin niin upean värisiä, että niiden kuuluisi päästä oikeuksiinsa kuvissa. Sitä valoisaa kuvauspäivää ei tullut, joten koetin valita vähiten harmaan päivän, jolloin pakkauduimme autooni ja suuntasimme koirien kanssa rannalle. Tein kaksi eri koekäyttöä nähdäkseni mitkä lelut olivat koirieni suosikkeja.

Lex kokeili ensimmäisenä ja malttamattomimpana kaikkia leluja vuoron perään. Lopulta se valitse tarjolla olleista leluista kerta toisensa jälkeen keltaisen Hau-Hau Champion Water Fun kelluvan neopreenilelun. Leksu yleensä valitsee kaikista leluista pallon, jos sellainen vain on vaihtoehtona ja se kokeili myös tälläkin kertaa punaista kelluvaa Water Fun palloa ensimmäisenä. Kulmahampaiden puuttumisen vuoksi pallo ei pysynyt kunnolla sen suussa vedessä, joten pehmeä neonpreenilelu oli kuin tehty pappakoiralle. Harvoin tulee vastaan malinoisin kestävää lelua, mutta tämä ei mennyt rikki vielä kahdenkaan eri uintikerran jälkeen. Toisella reissulla Leksu siis valitsi heti saman lelun uintikaverikseen. Sisäleikeissä punainen water fun pallo on saanut kovasti kyytiä!

Yleensä Leksu ui mielellään ilman leluakin, eli se viihdyttää itseään uiskentelemalla ympyrää vesikuplia metsästäen. Lopputulos on aina hylkeen mallinen malinois, joka oksentaa vettä ja juoksee ulkona pissalla seuraavan yön. Lelun ansiosta kitaan ei mennyt yhtään ylimääräistä nestettä ja koira keskittyi uimiseen hyvässä uintiasennossa.

Näkyy ja kelluu hyvin!

Armas rantautuu

Armas pääsi lelujen kimppuun seuraavaksi. Ensimmäisenä se kokeili neonvihreää Hau-Hau neonpreenilelua lelua, jota se nouti innokkaasti. Ilmeisesti lelu oli fyysiselle nuorelle urokselle liian helppo pala purtavaksi, joten se siirtyi nopeaa Kelluvaan kahvakuulaan, joka myöskin on Hau-Haun Water fun sarjaa. Pallo sai aikaan suuren riemun, sillä se yritti välillä karata koiran kidasta ja sai pumipojan entistä innostuneemmin jahtaaman sitä. Vaikka kahvakuulasta sanana tulee ensimmäisenä mieleen painava ja kova pallo, niin tämä on kaikkea muuta. Se on kestävä, mutta pehmeä ja kevyt, olematta kuitenkaan liian hempula vastus pumipojalle.

Koppi!

Sanomattakin oli selvää, että tästä tuli Armaksen suosikkilelu. Kokeilimme kahvakuulaa myöhemmin myös agilityhallissa palkkana ja se toimi sielläkin. Kahvakuula (ja pallo) on materiaaliltaan joustavaa ja kestävää TPR-kumia, joten sen uskoisi kestävän molempien urosten käytössä.

Toiseksi mieluisin leluista oli Hau-Hau Champion Summer-kumirengas vetokahvalla. Itse ihastuin lelussa sen väriin ja siitä on itseasiassa  saatavilla myös muitakin herkullsia värejä. Lelu oli juuri sopivan kokoinen Armakselle (12 x 36cm) ja se kellui hyvin, vaikka ei varsinaisesti kuulu vesileluihin.

Pikku-Aino pyöri kuin väkkärä lelujen kimpussa ja tuntui ettei siitä saa yhtään terävää kuvaa. Se kokeili suussaan kaikkia leluja, kunnes pääsi neopreeni-pallon kohdalle. Sen jälkeen sitä ei enää saanutkaan irti pallosta. Kotona Aino oli sitä mieltä, ettei palloa saanut säilöä uimakassiin, vaan se haki sen uudestaan ja uudestaan sisäleikkeihinsä. Yleensähän meillä ei pallot nuorisoa kiinnosta, mutta tässä oli sitä jotain!

Tämä se on!

Usva oli ensimmäisellä uimakerralla mukana ja tuntui, että sillä oli sama kriteeri hyvän lelun valinnassa kuin Leksullakin. Lelu on siis hyvä silloin kun se pysyy vanhan koiran kuluneissa hampaissa. Usvahan on nyt yli 14-vuotias ja sen näkö on jo huono. Usvankin ehditon suosikki oli neopreenilelut ja niistä se tuntui parhaiten vedestä näkevän pinkin pallon, johon Ainokin niin ihastui.

Mummo viilettää

Lopuksi tein vielä vesitestin Summer- kumifrisbeelle. Testissä se kellui hyvin, mutta kun heitin sen veteen sain pintajännityksen rikki ja frisbeen uppoamaan järven pohjaan. Olimme veneenlaskupaikalla, joten niin matalassakin kohdassa oli vettä toista metriä. Kävimme mieheni kanssa keskustelua lelun kohtalosta ja niin vain saimme koirien kanssa vielä yhden ohjelmanumeron mieheni lähtiessä sukeltamaan lelua hyytävän kylmään veteen. Tästä operaatiosta en valitettavasti saanut lupaa julkaista kuvia. Teemme Ainon ja Armaksen kanssa tässä vielä lähempää tuttavuutta tähänkin leluun, mutta meidän frisbee-jutuista sitten myöhemmin lisää. 

Kesälelutestissä minun suosikkejani oli materiaalin puolesta kuminen pallo ja kahvakuula. Kumiset lelut tulevat varmasti kestämään leikistä toiseen. Väriensä ja hintansa puolesta liputan neopreenilelujen puolesta. Uimalelut tahtovat olla sellaisia, että ne eivät montaa kesää kestä ja Hau-Haun Water Fun leluissa kohtaa hyvin hinta-laatusuhde. Neonpreenileuissa on hyvänä puolena niiden nopea kuivuminen jota ripustuslenkki vielä helpottaa.

Toivottavasti muualla on säät suosineet uimareita, meillä pohjoisessa uimarannat ovat olleet hiljaisia ja itsellänikin on talviturkki vielä heittämättä. Saa nähdä meneekö ensi kesään.

Kevättä rinnassa- arvonnan tulos

Tässä tulee viimein viimeisimmän blogiarvontani tulos. Pahoittelen, että kesti näin pitkään päästä takaisin blogin äärelle. Arpoja kertyi yhteensä 45 ja Usva sai taas kunnian toimia onnettarena. Otan teihin voittajiin s-postitse yhteyttä. Kiitos kaikille osallistuneille!

Pika-arvonnon voittaja

Hau-Hau Championin tukeman kakkapussi-kampanjan mukaisesti PetNetstoressa ovat kaikki "Kakkapussit ja tarvikkeet" ryhmän tuotteet -50% koodilla SIISTI15. Tarjous on voimassa maaliskuun loppuun, eikä sitä voi yhdistää muihin kampanjakoodeihin. 

Onnea Usva-mummo!

Usva täyttää tänään hurjat 14 vuotta! Koen itseni onnekkaaksi, kun olen saanut pitää ystäväni näinkin pitkään. Usva on edelleen virkeä eikä suostu jäämään mistään paitsi arjessa. Se on siis varsin tiukasti elämässä kiinni ja vaikka sen kuulo on selkeästi huono, niin mitään sillä ei jää huomaamatta. Kummasti Usva ehtii aina jääkaapille, ja vanhoille koirille tyypillisesti melkein koko mummeli on kaapissa tekemässä inventaariota kun vähänkin ovea raottaa.

Hau-haulta tuli Usvan pantaan kuin tehty juhlakuosinen hihna.

Vanhojen koirien kanssa mennään aina päivä ja viikko kerrallaan, mutta toivon hartaasti meille vielä muutaman hyvän vuoden lisää. Usvalla on tiettävästi vielä yksi veli ja sisko elossa. Onnea ja rapsutuksia myös Iinekselle ja Mörölle!

Perjantaina syötiin ennakkoon syntymäpäivän kunniaksi herkkupäivällinen uudelta hienolta Hau-Hau ruoka-alustalta. Hienoihin juhlavuoden tuotteisiin pääsee tutustumaan täällä.

Varma kevään merkki?

No, se on tietenkin lehtien mielipidepalstojen koirankakkakeskustelut. Meillä on täällä pohjoisessa vielä sen verran paljon lunta, että Lapin Kansan tekstaripalstoille eivät ihmiset vielä suolla..kakkaa. Muualla Suomessa käsittääkseni koirankakka on jo kuuma peruna niin lehti- kuin somekeskusteluissa. Koiranomistajien omalla viitseliäisyydellä on äärimmäisen iso rooli koirankakkakeskustelun synnyssä. Ulosteiden kerääminen ei ole iso vaiva, mutta sillä on iso merkitys koiraharrastajien imagon muodostumisessa. Tietenkin voidaan miettiä kuinka järkevää on pakata maatuva luonnontuote muoviin ja kärrätä se kaatopaikalle. Toisaalta, jos kakan keräämisellä saadaan edes yksi koiranvihaaja/myrkyttäjä vähemmäksi, niin luullakseni se on sen arvoista.

Hau-Hau Championin yllätyspaketista paljastui 60v. juhlavuoden tuotteiden lisäksi koirankakkapusseja ja pussikotelot. Me lähdimme heti testaamaan vaaleansinistä söpöläistä. Olen aina miettinyt josko moinen olisi kätevä, mutta olen jättänyt aina ostamatta. Suurin syy ostamattomuuteen on ollut epäilys siitä, että kakkapussikotelo ei pysy meidän menossa mukana. Minulla aina vähintään vähintään kolme koiraa kerralla lenkillä ja hihnat kietoutuvat väkisinkin toisiin. Olen siis arvellut, että kakkapussikotelo solmiutuisi remmeihin ja jossain vaiheessa rikkoontuisi.

Testilenkin jälkeen ajatukset muuttuivat.
Kakkapussikotelo pysyi hyvin menossa mukana ja vieläpä ehjänä. Lenkillä tuli ns. jackpot ja sain käyttää kolme kakkapussia. Kotelosta ne olivat näppärä tempaista esiin, toisin kuin taskuista. Normaalisti saan pelätä, että pussien mukana tulee taskuistani ulos avaimet, parkkirahat ja muovikortit.

Lisäksi huomasin ohikulkevien pappojen ja mummojen myös huomaavan kakkapussikotelon ja sain ystävällisiä hymyjä, varsinkin silloin kun vetäisin näyttävästi pussin kotelosta esiin ja kiipesin lumipenkalle keräämään koirani tuotoksen talteen.

Pussikotelo oli myös riittävän kevyt, eikä siis tuntunut siltä, että raahaan ylimääräistä painoa remmeissä mukana.

Kakkapussien pitäminen kotelossa on myös käytännöllistä, sillä säästyy noloilta tilanteilta mm. kaupan kassalla kun kaivelet taskuistasi kolikoita ja tyhjät pussit tursuilevat taskuista pitkin kaupan lattiaa. Been there, done that. Normaalisti käytän vain maatuvia kakkapusseja, mutta niiden huonona puolena on taskussa lahoaminen. Oletettavasti ne pysyvät "tuoreina" kakkapussikotelossa. Kokeilussa olevaan kotelomalliin saa ostettua myös siihen mahtuvia maatuvia bio-pusseja.

Koirankakkojen keräämisen innoittamana tässäkin blogissa arvotaan seuraavat tuotteet:

Arvonta on ns. pika-arvonta ja voittaja julkistetaan 18.3.2015.
Arvontaan voivat osallistua tämän blogin rekisteröityneet lukijat kirjoittamalla kommenttikenttään s-postinsa sekä nimen millä lukevat blogia.



Hau-Hau Championin tukeman kakkapussi-kampanjan mukaisesti PetNetstoressa ovat kaikki "Kakkapussit ja tarvikkeet" ryhmän tuotteet -50% koodilla SIISTI15. Tarjous on voimassa maaliskuun loppuun, eikä sitä voi yhdistää muihin kampanjakoodeihin. 

Täyden kympin pappa!

Lex täyttää tänään 10 vuotta! Synttäreiden ja kauniin sään innoittamina kävimme metsästämässä (etsimässä) nameja lumivallien päältä ja piti tietenkin ottaa myös muutama keväinen kuva. Leksu sai ihan yksin etsiä ja syödä pussillisen sen lempinameja. Melkein tunnin pappa jaksoi kiikkua ja nuuskuttaa, mutta autolle palatessa näki, että sen jalkoihin jo vastaa moinen kaahotus.

Ilta oli sitten tavallista kiireisempi ja täyttyi kokouksista. Näyttelytoimikunnan (Juhannuksen Kv) kokouksesta kiirehdin Pumit ry:n hallituksen kokoukseen (onneksi Skype on olemassa). Nuppu tuli illaksi vahtimaan lapsiaan meidän ollessa pois kotoa. Sain sitten otettua kokouksien välissä DM-testit sekä Nupulta että Ainolta ja Armakselta. Huomenna kuoret postiin.

Poskisolunäytteen ottoa

Posti toi yllätyspaketin Hau-Haulta, mutta siitä pika-arvonnan kera viimeistään perjaintaina lisää!

Kevättä rinnassa-blogikisa

Meillä täällä pohjoisessa alkaa turruttava pimeys väistyä kovaa vauhtia ja lämpötila käy plussan puolella harva se päivä. Sää on itseasiassa liian keväinen ottaen huomioon vuodenajan. Ajatukset karkaavat väkisinkin tulevaan kesään, vaikka sinne on vielä matkaa.

Vuoden vaihtuessa ja kevään koittaessa moni aloittaa jonkin uuden harrastuksen, vähintään sen kuntosalilla käynnin (taas kerran) uudelleen. Minä päätin piristää itseäni ja koiriani dobopallolla ja lupauksella alkaa jumppailemaan koirieni kanssa säännöllisesti kaiken muun tekemisen ohella.

Varaslähtönä kevääsen päätin virittää blogiarvonnan, joka on samalla myös haaste teille kanssabloggaajille.

Tämä arvonnan/haasteen säännöt:

1. Yhden arvan saa jokainen rekisteröitynyt lukija laittamalla s-postinsa kommenttikenttään

2. Yksi arpa irtoaa kertomalla kommenteissa mitä kivaa tai uutta on aikeissa kehitellä oman ja koiransa piristykseksi kevään/kesän aikana. Ei vaadi rekisteröitymistä lukijaksi.

3. Yhden arvan lisää saa tekemällä blogipostaus aiheesta "Kevättä rinnassa" sekä linkkaamalla tämän arvonnan postaukseensa. Ei vaadi rekisteröitymistä lukijaksi.

Jaossa on siis maksimissaan kolme arpaa/henkilö. Laitathan kommenttikenttään kuinka monella arvalla osallistut sekä yhteystietosi.

Kilpailuaikaa on 30.4.2015 asti.

Arvonnan sponsoroi Hau-Hau Champion. Arvon kaksi pakettia, jotka sisältävät Training snacks-pussin, Grain Free Dental Sticks- pussin sekä hienon juhlavuoden tuubihuivin.

Naposteltavaa

Meillä koirien päivärutiineihin kuuluu herkkujen kinuaminen. Yleensä herkku löytyy kongin tai verkkopallon sisältä, jotta sen eteen joutuu vähän näkemään vaivaa, mutta välillä namia saa ihan vain herkkuämpäriä kolistelemalla ja vetoavasta tuijottamalla. Armaksella on oma herkkutanssinsa ja Usva taas tyytyy joko ämpärin potkimiseen tai sinne murtautumiseen. Leksu on tehnyt elämänsä diilin eli se suostuu jäämään ulkotarhaan vain maksusta. Aino puolestaan vaanii ihmisten eväitä ja iskee silloin kuin vähiten odottaa. Meillä siis menee hurjasti pikku purtavaa kuukaudessa.

Mitä meillä sitten syödään?

Tämä satsi riittää viidelle koiralle noin pariksi kuukaudeksi ja kustansi noin 70 euroa.

Pyrin syöttämään koirani mahdollisimman lisäainevapaasti ja suosin mahdollisimman pitkälle kotimaista myös koiranherkuissa. Tilasin vasta täydennystä herkkuämpäriin ja nyt sieltä löytyy taas hetkeksi purtavaa. Yleensä käytän kuivattuja ruhonosia ja raakaluita ja suosin vähemmän vuotaluita ja rouhetikkuja. Valkoisissa "purkkaluissa" on ikävänä piirteenä niiden sottaisuus. Monesti koirilla on parrat ja tassukarvat valkoisessa jänkissä ja nukkamatot samassa sotkussa. Kuivatuissa ruhonosissa ei ole samaa ikävää piirrettä, mutta toisaalta ne ovat nopeampia syödä ja siten niiden tarjoama hupi on lyhytaikaisempaa. Toki vuotaluissakin on laatueroja ja toiset menevät muutamalla rouhaisulla siinä missä laadukkaammat tarjoavat enemmän haastetta.

Malinoisin tapa pureutua asioihin

Siansaparot otettiin korvaamaan siankorvia sen jälkeen kun kyllästyin siihen että aina joku pumeistani oli tukehtumassa korvaansa. Saparot ovat siitä näppäriä. että niiden koko säkissa vaihtelee, joten jokaiselle koiralle löytyy sopivan kokoista purtavaa. Nykyiset ovat siitä kivoja, että ne syövät saparoista kaiken, kun taas Mimmillä oli tapana imeskellä saparoiden nikamat puhtaiksi ja syljeskellä nikamia sitten ympäriinsä. Yleensä noita irtonikamia löytyi tyynyiltä ja sohvalta. Saparot, kuten muutkin kuivatut osat tilaan VIP-storesta kilon säkeissä.

Aikaan jolloin vielä syötiin siankorvia lähes päivittäin. Tuolloi neljän koiran laumalla meni noin 50 siankorvaa kuukaudessa.

Kanafileet otettiin valikoimiin kun Nuppu kyllästyi kaikkiin muihin pureskeltaviin. Niitä tilasin nyt 1,5kg säkin ja tuntuu että ne hupenevat silmissä. Toki säkistä meni Nupulle oma osansa. Kanafileet ovat lisäaineettomia, mutta aina vain minua hämmentää niiden epätodellinen väri ja koostumus.

Mahalaukkusuikaleet tulee myös kilon säkeissä ja ne maistuvat koirille hyvin. Toki ne ovat, ainakin tuoteselosteen mukaan, kaikista rasvaisempia herkkuja mitä meiltä nyt löytyy. Olisin veikannut näppituntumalta siansaparoita rasvaisemmiksi, mutta mahalaukku voittaa muutamalla prosenttiyksillä. Mieheni valittaa kuivattua mahalaukkua ikävän hajuiseksi. Toki niissä on oma tuoksunsa, mutta siihen tottuu.

Kalaa meillä koirat syövät vain lohta raakana ja satunnaisesti olen löytänyt eläinkaupoista kuivattuja muikkuja. Viimeksi ostin kuivattuja kuoreita, joka oli epäilyttävän valkoista sekä seitä, joista kumpikaan ei ollut kotimaista. Halusin kuitenkin kotimaista kalaa ja sattumalta löysin Häkkisen kalaherkut ja heidän Saimaan muikut. Tilasin heti useamman pussin noita herkkuja. Koirani ovat ihan hulluina niihin.

Lisäksi herkkuämpäristä löytyy Hau-Hau Championin Grain Free Dental Sticksejä eri kokoisina.

Leksulle kelpaa myös pähkylät ja siemenet talipalloja unohtamatta

MyDogDna-passi ja PLL vapaat pumit

Eilen ja tänään tulivat Nupun, Ainon ja Armaksen dna-passien tulokset. Kaikki kolme ovat PLL vapaita, eli eivät kanna primaarisen linssiluksaation geeniä, joka siis olisi tuskallinen silmäsairaus.

Tästä linkistä lisää PLL sairaudesta pumeilla. Suositeltua on, että vähintään jokainen jalostukseen käytettävä koira tutkittaisiin em. sairauden varalta.

MyDogDna-passi toi minulle paljon lisää mielenkiintoista opiskeltavaa mm. väreistä ja niiden genetiikasta. On myös mielenkiintoista nähdä miten eri pumiyksilöt, omat mukaan lukien. sijoittuvat geneettisellä kartalla suhteessa muihin pumeihin ja muihin paimenkoirarotuihin. Toivoisin vain, että lisää pumeja testattaisiin, jotta nähtäisiin onko meillä geneettisesti miten erilaisia linjoja olemassa. Tieto auttaisi tulevaisuudessa paljon mm. jalostuvalintoja miettittäsessä. Geneettistä monimuotoisuutta lisäämällä on mahdollista vastustaa sairauksien lisääntymistä ja ilmenemistä.Jos saisimme nyt edes kaikkiaan kolmekymmentä pumia testattua, niin saatavan tiedon määrä lisääntyisi. Tällä hetkellä näyttäisi olevan testattuna noin 25 pumia.

Ainon, Armaksen ja Nupun profiilit ovat julkisia, kuten muutan muunkin pumin, joten suosittelen edelleen asiasta kiinnostuneita kirjautumaan MyDogDnan sivuille ja tutustumaan palveluna antiin. Tästä linkistä pääsee katselemaan ilman kirjautumista mallikoiran (kultainennoutaja) tietoja.

*******************

Pirkkalassa tapahtuu!

Laadukkaita koira- ja kissatuotteita tarjoushinnoin kahden päivän ajan 24.-25.1.2015 Pirkkalassa. La klo 10-16 ja sunnuntaina klo 12-16. Maksuvälineinä käyvät käteinen ja kortit. Tuotteet ovat myynnissä myyntierittäin, niitä ei myydä yksittäin. Tervetuloa ostoksille ja viihtymään! Tuotemerkkeinä
 Hau-Hau Champion, Premium PrimaCat ja Planet Pet Society.

Kuvaa klikkaamalla lisätietoja

Niitä kuulumisia

Meillä on tosiaan ollut vilkasta viimeiset pari viikkoa. Lähinnä työni on vienyt energian blogin päitykseltä, sillä olen jakanut kaiken vapaan aikani tasan koirien ja nukkumisen kesken. Lisäksi on ollut kokouksia ja muita mukavia juttuja.

Yhtenä mukavana yllätyksenä oli Hau-Haun lähettämä paketti, mikä sisältä jaettavaksi ison kasan Hau-Hau Champion Training bar-ateriapatukoita. Makuina oli liha ja vihannekset sekä kana ja peruna. Omat koirani hullaantuivat patukoihin ja saatoin siis hyvällä omatunnolla pistää ne jakoon. Patukoita riitti niin treenikavereille, mätsäripalkinnoiksi kuin myös vuosikokouksen kahvipöytään. Kokouksessa muutama ilmeisesti luuli ensin ottavansa suklaapatukan kahvin kanssa. Hyvin näytti kelpaavan vaikka paljastuikin koiran namiksi.. Siis eivät syöneet kuitenkaan vaan veivät iloisina kotiin koirilleen.Vielä riittää laatikko seuraavaan mätsäriin palkinnoiksi.

Ainon ja Nupun treenieväät sekä viemiset treenikavereille. 

Vuosikokouksessa minulle napsahti tuttu nakki, eli jatkaan edelleen Rkk:n puheenjohtajana. Ensi vuodelle on taas uusi kivoja suunnitelmia jäsenten ja omienkin koirien piristykseksi.

Aino on päässyt käymään säännöllisesti agilitytreeneissä, mutta yhdet tokotreenit nukuimme ohi. Sunnuntai on siitä hankala päivä treeneille, sillä jos olen aamulla tullut töistä kotiin en välttämättä pääse hereille ehtiäkseni klo 13.00 alkaviin treeneihin. Ainon kanssa ollaan taas edetty hieman agilityssä.

Arnaksen kanssa olen käynyt omatoimitreeneissä ja sen kanssa sitä edistymistä vasta tapahtuukin. Viimeisimmässä treenissä oli palkkaus kohdallaan kiitos uuden apuvälineen (esittelen sen myöhemmin) ja pumipoika ei ehtinyt nostaa kierroksia, koska tiesi koko ajan mistä palkka tulee ja mitä pitää tehdä.

Nuppu on päässyt kerran agitreeneihin ja kerran rallytokoilemaan sitten viime treenipäivityksen. Meillä meni aikataulut hieman ristiin juurikin työvuorojeni vuoksi. Yhdet treenit jouduin jättämään väliin polveni taas revähdettyä (kummasti olen koko ajan nurin, milloin könyän minkäkin auton alta jalka mutkalla). Nupun kuulumisista pitää kirjoittaa ihan oma postaus, sillä se on kääntänyt ihan uuudenlaisen sivun elämässään. Positiivisia juttuja kuitenkin ja koira voi erittäin hyvin.

Usva vietti ihan ikioman päivän 22.11 päästessään mätsäriin ilman perheen muita koiria. Miten nautinkaan kun sain katsoa vanhan koirani intoa ja iloa sen tavatessa ihmisiä ja saadessaan rajattomasti huomiota. Harva melkein 14-vuotias koira enää jaksaa hyppiä riemusta tasajalkaa ja ravata kehässä innosta pinkeänä. Lotta siis vei Usvaa junnuissa keräten palkinnot ja minä veteraaneissa ja sennuissa hieman vaatimattomammalla menestyksellä (Vet 2. ja Sh 4.). Minulle mätsäripäivässä parasta oli kun ehdin taas mukaan talkoilemaan mätsärissä ja tapaamaan tuttuja ja ystäviä.

Jossain vaiheessa ehdin myös suorittaa metsästäjän tutkinnon ja käydä mielenkiintoisella luennolla, jossa aiheena oli aktiivisen harrastuskoiran ja työkoiran ruokinta. Taas sai uusia ja vanhojakin juttuja ajateltavaksi.

Blogiarvonnan tulokset

Hau-Hau Championin uutuustuotteiden blogiarvonnan voittajat ovat seuraavat henkilöt

small tarjaliisa.nieminen @ gmail.com
medium senni.mulari @ gmail.com
large m.morgenstern @ outlook.com

Usva toimi onnettarena taas ja tällä kertaa sain siitä jopa jonkinlaisen videon.

Otan voittajiin yhteyttä s-postitse osoitteiden saamiseksi. 

Onnea voittajille!

Treenaamisen riemua

Sunnuntaina kävimme Ainon kanssa tokoilemassa ja Nupun kanssa ekoissa rally-tokon treeneissä sitten aikoihin. Varsin virkistävä treeni-iltapäivä.

Treenit aloitettiin paikkamakuulla ja paikkaistumisella. Ainolla ei ollut malttia minkään vertaa, joten palkkailin sitä pienistä malttamisen hetkistä tarjoten muille hyvää (toivottavasti) häiriötreeniä.

Seuraavaksi treenasimme pareittain kontaktia häiriössä. Saimme kaveriksi pätevän pikkukokkerin ja Ainokin malttoi hyvin palkkautua kontaktista. Meidän häirikkövuorolla naksuttelin Ainolle nopeista maahanmenoista ja maassa pysymisestä. Oikein kiva harjoitus, joka rauhoitti Ainon alkuvilkkautta merkittävästi.

Varsinainen treenattava asia tällä kertaa oli liikkeestä maahan. Aino teki hyvällä vireellä nopeita maahanmenoja ja pääsin nopeaa etenemään ja tiputtamaan sitä pienestä liikkeestä maahan. Hitsi, että koira voikin edetä nopeaa. Itselleni tulee haastetta pysyä koiran tahdissa, eikä jäädä jumimaan mihinkään vaiheeseen. Toisaalta pitää myös malttaa olla kiiruhtamatta liikaa.

Saimme samalla Jaanalta hyviä vinkkejä seuraamisasennon suoristamiseen. En ole ottanut seuraamista varsinaisesti vielä työn alle, koska Ainolla on taipumusta tässä vaiheessa kovasti poikittaa ja hakea kasvojani. Se pysyy kontaktissa vaikka mitenkä päin kävellen. Kiva juttu toisaalta. Nyt vain vahvistamaan sitä oikeaa paikkaa. Tarkoitus on siis saada kontaktikävely niin vahvaksi peruuttaen, että sitten vain ikään kuin käännyn sen sivulle. Aino tosiaan pystyy kävelemään myös sivuttain kontaktissa, ja tämä taito on saanut minut kovasti pähkäilemään seuraavia askelia seuraamisen suhteen.

Lopuksi otimme vielä paikkamakuuta uudelleen. Tällä kertaa Aino jo hieman paremmin malttoi. Nyt vain kotona kovasti vahvistamaan kestoa asentoihin, niin päästään edistymään tässäkin.

Motivaatio oli taattu näillä eväillä. Moppilelu namitaskulla on Ainon pumishown palkintoja.

Nupun rally-tokon treenit menivät aivan mahtavasti, siihen nähden mitä minulla oli odotuksia tälle ensimmäiselle kerralle. Teimme yksittäisi ylimpien luokkien liikkeitä ja mukavaa oli. Nuppu teki toistoa toisen perään tehokkaasti ja edistymistä tapahtui jo pelkästään tällä treenikerralla. Koirasta näki ensimmäisen 20 minuutin kuluttua, että se on antanut itsestään jo melkein kaiken, Pieni levähdystauto ja uusia nameja lisää taskuihin niin koira taas jaksoi yrittää parhaansa.

Seisominen ja kiertäminen onnistui ihan mukavasti. Uskon haasteeksi tässä muodostuvan perusasennosta seisomaan nousemisen. Paikallaan nököttömisen Nuppu osaa. Tällä kertaa muutama eka yritys meni muistutteluun, eli menin palkkauksessa taaksepäin ja kevensin suorituksen kriteeriä.

Merkille meno on Nupulle tuttu tokon evl:n treeneistä. Otin muutaman kierron ja sitten muistin mikä meillä oli merkin käskysana. Se oli yksinkertaisesti "merkki"...jee. Toimi kivasti ja sain innostettua Nupun tulemaan hyvällä vauhdilla sivulle seuraamiseen. Seuraamista meidän täytyy kovasti kehittää, eli en saanut sitä aikoinaan imuttamalla sellaiseksi kuin halusin ja nyt pitää palata hieman taaksepäin.

Vasen täyskäännös on minulle tuttu toki alokasluokan kylteistä, mutta oikeasti se meni selkärankaan aikoinaan Mimmin kanssa rkk:n 90-luvun lopun tokotreeneistä. Silloin tehtiin vain saksalaista täyskäännöstä. Nuppu toimi remmissä hyvin, mutta ilman remmiä se oli muutaman kerran hukassa. Auttoi kun pidin naksun oikeassa ja namin vasemmassa kädessä ja vaihdoin apuna naksun kädestä toiseen. Pitänee häivyttää tämä apua.

Puolenvaihtoa jälkojen välistä ei olla treenattu edes temppuna, mutta sain sen mukavaan alkuun. Nuppu alkoi jo muutamalla toistolla huomaamaan mitä haetaan.

Sitten oli vielä kyltti nro 82, eli valkovuokko. Tässä päästiin vasta siihen, että muistutin Nuppua pyörähtämisestä. Pitkä matka vielä siihen, että voisin pyörähtää yhtä aikaa. Treenataan tätä kovasti.