tiistai 30. syyskuuta 2014

Pumeja kerrakseen


Hau-Haulta tuli yllätyspaketti piristämään  meidän arkea. Pumit olivat pähkinöinä nähtyään paketin sisältävän jotain pörröistä ja mahdollisesti vinkuvaa. Paketista paljastui kolme Reiskaa, eli Hau-Hau:n nimikkokoira miniversiona. Reiskahan on rodultaan pumi. Lisäksi paketista löytyi vielä kaksi meille ihan uutta herkkupussia. Hau-Hau Champion Kana-riisinuijat pääsivät heti maisteltaviksi ja Kanafilee-bataatti päätettiin säästää jollekin toiselle sateiselle päivälle.

Tutustellaan..
Armas innoistui Reska-lelusta niin, että unohti kokonaan taloudessa olevan juoksuisen nartun. Se vietti koko illan harmaata kaveriaan kanniskellen ja imeskellen.


Aino myös totesi Reiskan olevan loistoseuraa, sellainen Usvan kaltainen kiltti kaveri. Paha vain, että juoksun alkuhöyryissä kiukkuisena pörräävä äiti-koira iski silmänsä Ainon pehmoon. Aino katsoi pehmon omistajuuden säilyvän parhaiten sillä itsellään kun se istui jonkun sylissä Reiska suussaan.

Mitä siellä tapahtuu?

Nuppukin pääsi lopulta kokeilemaan Reiskan retuutusta ja se taisikin kunnolla purkaa paineitaan, koska oli niin hyvällä tuulella leikittyään hetken lelulla. Usva puolestaan malttoi odotella taustalla, että kaikki muut saavat kokeilla uusia leluja rauhassa. Sitten se pääsi vauhtiin.









maanantai 29. syyskuuta 2014

Iholla


Usvalla on pidemmän aikaa ollut vaivaa kummallisista näpyistä ihossaan. Ensimmäisen kerran niitä ilmaantui muutama vuosi sitten ja ne tulivat ja menivät, kunnes tämän kesän aikana näpyt yltyivät ihan vitsaukseksi asti. Näppynen on ensin kutiava ja vaaleapäinen inhotus,joka jossain vaiheessa räjähtää ja muodostaa renkaanmallisen ruven nahkaan. Muistan toissa kesänä, että jouduimme jättämään yhden näyttelynkin väliin kun Usva oli limonut turkkinsa ihan takuille muutamassa päivässä. Tänä kesänä sellaista ei tapahtunut koska  näpyt  keskittyivät ilmaantumaan pitkin selkärankaa ja kupeita. Voi mummokoiraa, kuinka ne välillä kutisivat. Minä voitelin pahimpia kutinakohtia nestemäisellä kortisoniliuoksella ja rapsutin sieltä minne Usva ei itse yltänyt.

Jokunen viikko sitten kun vaiva oli pahimmillaan ja Usvalta tulehtui myös takajalasta rasvapatti. Patti turposi niin isoksi, että näytti repeävän siihen paikkaan. Sitäkin haudoin desinfiointiaineella ja kortisoniliuoksella kunnes pääsimme lääkäriin. Lääkäri totesi patin olevan paranemaan päin hoidollani ja antoi meille mukaan Vetaraxoid kuurin. Lääke vaikutti kyllä kutinoihin, mutta ei vähentänyt näppyjä. Haittavaikutusten vuoksi lopetin kuurin viiden päivän jälkeen asteittain. Usva alkoi siis lääkkeen aikana juomaan ja pissailemaan ihan hillittömästi. Lopulta se pissasi jopa sisälle, mikä on Usvalle äärimmäisen epätyypillistä. Vetaraxoid kuurin aikana tapahtui ihme ja kumma: vuosia paikoillaan nököttänyt peukalonpään kokoinen rasvapatti katosi Usvan koivesta kokonaan. Siis se samainen patti, mikä ehti aiheuttaa meille huolta ja tuskaa. Patin myötä lähti karvat sen kohdalta ja patista jäi pieni arventapainen ihon alle. Siitä olen varma, että Usva ei sitä nykertänyt irti, vaan patti ikään kuin suli pois. Onneksi en alkanut leikkauttamaan sitä pois silloin kun se oli pahimmillaan.

Siistimistä vaille lyhytturkkinen mummeli


Vetaraxoidin jälkeen Usva sai kymmennen päivän ab-kuurin. Kuurin aikana  iho alkoi vaihtumaan ja näpyt rauhoittuivat, mutta heti kuurin loputtua ne tulivat takaisin. Tässä vaiheessa henkilääkärimme ohjasi meidät ihojuttuihin erikoistuneelle lääkärille. Kuten ensimmäinen lääkäri oli toinenkin sitä mieltä että vaivan aiheuttaja olisi stafylokokki bakteeri, joka tekee pinnallista tulehdusta juurikin näppyjen muodossa.

Usvalle määrättiin nyt 4 viikon ab-kuuri, Viacutan pro öljyä, pesuneste ja vielä on tulossa niskaan laitettava öljy. Nyt antibiootteja on mennyt kohta kaksi viikkoa ja iho on huomattavasti parempi. Leikkasin Usvan turkin alas ja se piristi koiraa kummasti. Kolmannen ab-viikon jälkeen pitääkin soittaa lääkärille, että syötänkö lääkettä neljännen viikon vaiko annetaanko loput lääkkeet tarvittaessa lyhempinä kuureina kuten oli hieman puhetta. Kipulääkkeet saimme otettavaksi joko kokoaikaiseen käyttöön nivelrikon vuoksi tai sitten tarvittaessa.

Meillä on nyt Usvan kanssa joka aamu yhteinen apinahetki, jolloin käyn sen nahan läpi ja katson missä mennään. Usva nauttii näistä rapsutushetkistä silmät sikkuralla ja saa hirveän hepulin kun lopetan iholla olon. Sitä, mikä nyt laukaisi pitkään kyteneen vaivan esiin, olen pohtinut paljon. Usvahan oli selkeästi stressaantunut alkuvuoden ja erityisesti alkukesän oman ihmisensä, eli isäni terveydentilan vuoksi. Usvasta näki selkeästi milloin isäni ei voinut hyvin,eli Usva alkoi oireilla aina päivää paria aikaisemmin (puuskutus, pahoinvointi, yleinen levottomuus) ennen kuin isäni vointi muuttui merkittävästi. Usva eli isälleni. Nyt kun Usvalla ei ole enää mitään "hoidettavaa" ja stressattavaa niin vaiva mahdollisesti tuli sen vuoksi esiin. Toinen mahdollinen vaihtoehto on, että koira on yksinkertaisesti vain niin vanha, että mm. ravintoaineet eivät imeydy samalla tavalla kuin nuorena ja vastustuskyky alkaa olla huonompi. Olkoon syy mikä tahansa, niin kaikki mahdollinen kokeillaan, että iloinen mummokoira saisi nauttia elämästään.


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Eräs päivä elämästämme

Kysyessäni bloggausideoita tuli muutama toive meidän aamurutiineista tai meidän päivästä yleensäkin. Minulla sattui kerrankin olemaan kännykässä niin paljon virtaa, että sain yhden päivän tallennettua lähes kokonaan kuvin. Vapaapäivämme ovat hyvin vaihtelevia, kun taas nukkumapäivät työöiden välissä ovat hyvin tarkkaan aikataulutettuja ja rutiininomaisesti läpi vedettyjä.
Leksu kokeili ja tykkäsi Hau Hau Champion Super Premiun Lohi & Perunasta. Pumeille kupeissa Mushia kasviksilla, raejuustolla ja lampaanrasvalla.

Puuhakas päivämme oli kyseisen viikon ainoa vapaapäivä (17.9) ja meidän varsinainen aamu alkoi 8.40, jolloin heräsimme koko lauma kännykän jo torkuttettua vaikka kuinka kauan. Äkkiä ruuat kuppeihin ja Lex tarhaan oman kipponsa kera. 


Pumit kävivät ruokailtuaan käpyttelemässä aamutarpeillaan. Normaalisti käytän pumit ensimmäisenä aamupissalla ennen ruokaa, mutta olimme käyneet mittailemassa kiveliöntietä viimeisen kerran 03.30 aamuyöstä, eli hieman ennen kuin laitoin nukkumaan. Teen tosiaan pelkästään yövuoroja enkä lyhyemmillä vapailla vaihda unirytmiä ns. normaaliksi vaan valvon ja nukun sen mukaan mitä elimistö sanelee.



Aino ja Armas maistelivat pihlajanmarjoja jälkiruuaksi. Kummasti nuo marjat ovat vetäneet puoleensa pumeja koko syksyn. Tosin tykkäävät myös muista marjoista, varsinkin mustikoista.



Tässä vaiheessa alkoi jo tulla kiire, sillä olin saanut Usvalle ajan eläinlääkärille klo 10.20. Leksu piti muistaa hakea sisälle ja lastata pumit autoon. Olimme hyvissä ajoin paikalla näyttämässä Usvan näppyjä. Saimme lääkkeet, hyvät neuvot ja ohjeet pirullisen vaivan nujertamiseen. Luulen, että Usvan näpyt ansaitsevat ihan oman bloggauksen, sillä ne ovat sen verran tiiviisti olleet osa elämäämme jo jonkin aikaa.


Eläinlääkäristä kiirehdimme kentällä. Koko päivän suurin kiireen aiheuttaja oli illan bh-koe, jossa olin vastaavana koetoimitsijana. Tällä kertaa olin myös luvannut yrittää ehtiä leikata kentän nurmikon ennen koetta. Aikataulullista haastetta loi myös äitini meno, jonon olin luvannut viedä hänet klo 13.00 aikoihin. Vartiokadulta suoriuduimme siis ripeästi varastotielle ja ruohonleikkurin kimppuun.

Kävipä niin hauskasti että en ensin saanut leikkuria toimimaan. Onneksi paikalle pöyrähti tilattuna valkoisella ratsulla peräti kaksi prinssiä auttamaan leikkurin kanssa. Toki leikkuri teki uuden stopin heti auttajien poistuttua paikalta. Kunnon vimmalla sain repäistyä leikkurin käyntiin ja homma pääsi alkuun. Pumit avustivat kentällä keräämällä talteen kaikki illan kisaajia mahdollisesti haittaavat pupunkakat ja muut tippuneet namuset. En halua edes tietää kuinka paljon papanoita vetivät kitusiinsa. Kivaa niillä kuitenkin näytti olevan juosten ja remuten.


Sain vajaassa parissa tunnissa ajettua kriittisimmän osan kenttää ja kiiruhdimme äitiäni kuskaamaan. Siitä sitten hakemaan mikrosirunlukijaa ja kassaa tapahtumaan sekä ostamaan mustekasetti tulostimeen. Tämän jälkeen kello olikin lähempänä kahta ja tuli kiire kotia laittamaan koepaperit kuntoon, sillä klo 16.00 olimme sopineet kokoontumisen kentälle talkoilijoiden kesken. Kotona koitin pitää kaikki koirat puuhakkaina sen aikaa kunnes olisin taas menossa kentälle.
Nyt löytyi koko laumalle kelpaava täyte kongeihin!
Meillä oli viime hetkellä peruuntunut häiriökoira, joten Usva mukaan ja menoksi. Koe alkoi klo 17.00 ja tottelevaisuus loppui klo 19.00 jolloin siirryimme kaupunkiosuudelle.


Usva oli nukkunut autossa kolme tuntia ja oli täynnä virtaa. Se pomppi pomppa päällään neljällä jalalla ja välillä jopa  roikkui kengännauhoissani innosta puhisten. Ei yhtään sen ikätason mukaista käyttäytymistä, onneksi. Luulen, että kaupunkiosuuden häiriökoirana toimiminen korvasi pelottavan eläinlääkärireissun, sillä sen verran onnelliselta Usva vaikutti. Usva jaksoi ohittaa oppikirjamaisesti (jos tuomarin hellää puskemista ohimennen ja ajoittaista minun kanssani höpöttämistä ei lasketa) kaikki kahdeksan tälle osuudelle selvinnyttä koiraa.


Kotimatkalle pääsimme klo 21.00 aikoihin puoli kuolleena väsymyksestä. Kotona odotti neljä virtaa täynnä olevaa kaveria...

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Pumien aktivointia yhteistyössä Hau-Hau Championin kanssa

Aloitin yhteistyön Hau-Hau Championin kanssa ja ensimmäinen testailupaketti saapui tuota pikaa.


Paketin ympärillä kävi kova kuhina. Tuntui, että tavarat viedään käsistä, ei pelkästään koirien toimesta, vaan mieheni iski heti silmänsä ihanan siniseen t-paitaan ja hauskaan pipoon. Pöllö-lelu on niin suloinen, että sen melkein tekisi mieli säästää itselle koristeeksi, mutta luulen sen päätyvän Usvalle huomisen eläinlääkärireissun palkkioksi. Wild Life pupu päätyy treenireppuun visusti piiloon arkileikeistä. Sen verran tiedän jo etukäteen sen kiinnostavan kaikkia.

Purutangot pääsivät heti käyttöön, sillä verkkopallot huusivat täytettä ja pumit kinusivat tekemistä. Syötän suurimman osan herkuista koirilleni joko treenatessa tai ne joutuvat muuten puuhastelemaan herkkujensa eteen. Koirillani on siis joka päivän herkkuhetki, josta Usva pitää tiukasti kiinni ja viimeistään Armas muistaa muistuttaa potkimalla herkkutynnyriä.

Söpön pienet annosateriat päätyvät nekin aktivointiin, eli kongien täytteeksi. Tästäpä tuli mieleen, että meillä on vain kolme kongia ja viisi koiraa...

Leksa pääsee maistelemaan postin tuomaa Hau-Hau Champion Super Primiun Salmon & Potato- ruokaa. Se syö tällä hetkellä muutenkin Hau-Haun kuivamuonaa eri makuja sekaisin, sillä Aino ja Usva voittivat kilotolkulla kuivamuinaa Pumi Show'sta. Ruoka on sopinut Leksulle todella hyvin.



Hau-Hau Champion Dental Care purutangot M-kokoisina olivat kuin tehdyt noille meidän verkkopalloille. Tehtävä oli lisäksi sopivan haastava, koska purutanko oli tiukasti kiinni pallon silmissä. Toiset selvisivät nopeampaa tehtävästä kuin toiset. Leksu-raukka joutui syömään tankonsa ilman palloa, sillä nimittäin on taipumus vetää mutkat suoriksi ja tehdä aktivointileluille brutaaleja toimenpiteitä saadakseen namit ulos. Muoviset pallot se repii auki ja verkkopallot pieneksi silpuksi. Purutangot upposivat kaikkien kitusiin nopeaa ja harvinaista kyllä tyhjät pallot vielä nuoltiin ja niistä meinasi jopa tulla riitaa.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Jälkikoe 7.9.


Nuppu esitti parasta osaamistaan viikonlopun kokeessa ja sai tulokseksi AVO1 46p. sijoitus 1/4 ja siirron voittajaluokkaan. Takana yksi koejälki ja kaksi treenijälkeä tänä vuonna. Voin sanoa, että en juurikaan auttanut Nupun suoritusta sillä yskin ja välillä melkein oksensin limaa ekalla suoralla, sen jälkeen muljautin talvella rikkoutuneen polveni. Viiden yön työputki, flunssa ja huono kunto olivat tässä maastossa melkoisen tappava yhdistelmä. Hetken jo mietin kokeen keskeyttämistä näkökentän mustuessa, mutta koska Nupulla oli koko ajan menohaluja päätin jatkaa vaikka taju olisi mennyt. Keskityin siis hengittämiseen ja pystyssä pysymiseen. Toisella suoralla henki alkoi jo kulkea paremmin ja kolmannella melkein jo nautin raikkaasta ilmasta.  Ajoittain edessä näkyvät askeleen painallukset ja piilomerkit antoivat voimaa ja uskoa että koira todellakin on tekemässä loistavaa työtä. Narun päässä oli koko ajan tasaisen hyvä tuntuma.

Nupun vire oli todella loistava. Nyt sillä ei ollut valeraskautta ja ravinnon saanti oli kohdallaan. Se oli  syönyt edellisen ruuan 6.9 klo 23.00 ja jäljen ajoimme 7.9 klo 8.25. Ruuan se sai heti kokeen jälkeen, mutta söi sen vasta puolen päivän aikaan. Se ei siis ollut liian nälkäinen eikä liian kylläinen. Sorkka kiinnosti sitä kovasti, koska edellisen viikonlopun treeneissä se sai aamuruokansa sorkan alla olleesta kupista.

Tuomari lausui suorituksesta seuraavaa.

"Ohjattu lähtö. Nuppu lähtee jäljestämään jälkitarkasti ja rauallisesti. 1. Osuuden alkupuolella tekee koira pienen takavarmistuksen, muutoin jäljellä pysytään koko suorituksen ajan. 1. Kulm suoraviivaisesti makaus merkaten. 2. kulma suoraviivaisesti makaus nopealla nuuhkaisulla Sorkalle koira tulee suoraa ja jää nuuhkimaan sitä. Erinomainen suoritus."



Minulla oli Sports Tracker päällä kun lädimme jäljelle. Siitä on mukava jälkikäteen katsoa miten on tullut käveltyä koiran perässä. Tuossa ekassa tarkistus mutkassa Nuppu kävi pissalla jäljen päälle ja jatkoi iloisesti jäljestämistä. Toinen mutka on pieni tarkistusmutka makauksella. Piirsin toisen automme karttaan, koska se aiheutti minulle ylimääräistä sydämentykytystä. Valkoinen automme näkyi todella hyvin jäljelle ja Nuppukin sen huomasi. Hyvä ettei vilkutellut isännälleen. Onneksi sorkka veti enemmän puoleensa ja Nuppu malttoi kaartaa jäljen mukana sorkalle asti.

Seuraavaa koetta varten täytyykin sitten opetella itsekin tekemään voittajaluokan jälkiä ja alkaa treenata koiran kanssa verettömiä osuuksia. Suuri kiitos onnistuneesta koepäivästä kuuluu Nupun lisäksi miehelleni, joka taas kerran teki ja opasti puolestani toisen kilpailijan koejäljen. 

perjantai 5. syyskuuta 2014

Serkkuja odotellaan syntyviksi

Kasevan kennellin on tulossa puminpentuja, eli serkkuja Teräsvilloilleni. Isänä pentueessa on Fifikus Magnas ja emänä Scirpasta Ki Slány.



Kasevan kennelin blogissa on hauska kilpailu pentumäärästä. Kannattaa käydä kurkkaamassa. Arvontaan pääsee TÄSTÄ klikkaamalla.