Hyvää joulun aikaa!

Rauhallista joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta!

Osallistuimme oheiselle videolla kansainväliseen pumi-ihmisten yhteiseen joulutervehdykseen. Kooste lyötyy kokonaisuudessaan facebookista Pumi Life -sivulta. Joulun aika minulla menee muuten tiiviisti töiden merkeissä ja vuoden viimeisten koulutehtävien tekemisessä. Tämän ensimmäisen opiskeluvuoden vuoden saldo olikin lopulta 132 opintopistettä. Ensi vuosi menee vielä tiukasti opintojen kanssa, mutta vakaa tarkoitus olisi päästä jälleen myös koirien kanssa kunnolla treenaamaan nosea ja rallya säännöllisesti ihmisten ilmoille. Alkutalvella kävi ajatukset myös agilityn treenaamisessa, mutta sitten Armas alkoi ontua toista takajalkaansa. Ontuminen jäi viikon levolla pois palaten välillä takaisin. Lihasvamma ei olisi yhtään mahdoton liukkaiden kelien ja koiran ainaisen kiireen huomioon ottaen, mutta pessimisti minussa tietenkin aina ensimmäisenä miettii polven eturistisidettä ja sen mahdollista vammaa. Agility on siis toistaiseksi aktiivisesti pois mielestä, ainakin siihen asti että pääsemme matto + kivalattia yhdistelmää pitävämmälle ja joustavammalle pohjalle kokeileman uusiutuuko ontuminen. Ellei sitä ennen jo jouduta koipilääkärille. Talven aikana paikallisseurallemme nousee uusi hieno treenihalli, joten uskon treeni-innonkin kasvavan sen myötä. Toki vapaa-aika ei lisäänny ennen kuin saan kouluhommat pakettiin molempien tutkintojen osalta. 

Tässä kohtaa vuotta täytyy myöntää, että tämä kaikki koronakauheus ei olisi voinut tulla parempaan aikaan (kun kerta oli tullakseen) opintojen ja työn kannalta ja  koirien kanssa treenaamisen näkökulmasta. Toki minulla on koko ajan ollut huono omatunto koirien harrastusten ollessa tauolla, mutta tiedostan kuitenkin etteivät ne mene rikki siitä, että eivät pääse nyt hetkeen viikottaisiin yhteistreeneihin. Toisaalta nyös korona on pakottanut harrastukset välillä tauolle, joten senkään vuoksi ei aina olisi treenaus onnistunut. Onneksi koirillani riittää vielä ns. harrastus-ikää eikä minun tarvitse miettiä onko minulla treenikavereita saati treenikuntoisia koiria, jos vaikka tämä treenitauko venähtää vielä tätä vuotta pidemmäksi. Pumi vain paranee vanhetessaan.

Loppuun muutama kuva kolme vuotta marraskuun alussa täyttäneestä Pulmusta. Sanat eivät riitä kuvailemaan tuota otusta ja sen pöhköyttä, mutta ehkä kuvat puhuvat puolesta. Pulmu on 13,5 kg täynnä hännän heilutusta ja hyvää mieltä.

 

Syksyn kuulumisia

Elo-syyskuu oli lopulta mukavan vilkas koirarintamalla tämän kummallisen ajan keskellä. Heti kun olimme toipuneet Pumipäivistä olikin pumien mätsärin järjestäminen Iissä. Saimme mukavan mätsärin järjestettyä tehokolmikon voimin. Kuvatkin saimme liki reaaliaikaisesti kaikista sijoittuneista nettiin. Yksi onnistuneen tapahtuman tärkein osa on hyvin tehty etukäteistyö. Tästä kiitos Mirjamille, joka oli ahkeroinut tosissaan mätsärin eteen. Oli mukava mennä  talkoilemaan niin sanotusti valmiiseen pöytään.

Seuraavana viikonloppuna eli 5.-6.9 meillä oli yhdistetty näyttely- ja pumiretki Seinäjoen kautta Tampereelle. Seinäjoella käväisimme kehässä Tarja Löfmanin arvosteltavana. Pulmu malttoi esiintyä suhteellisen hyvin, kunnes alkoi loikkia ympyrän viimeisillä metrillä niin, että hihankin irtosi näyttelypannasta. Sillä ei tosin ollut merkitystä, koska Pulmu piti itse hihnasta tiukasti kiinni. Tuomari kysyi ennen liikkeitä pöydällä Pulmua arvostellessa "Onko se aina näin rauhallinen?" kerroin, että kunhan päästään liikkeelle niin koiran vilkkaus tulee kyllä näkyville. Tuomari mittasi Pulmun 45 cm korkeaksi ja rotumääritelmää tutkien totesi sen olevan sentin ylisuuri. Tämä vaikutti arvosanaan, mutta arvostelu itsessään on ihan kiva. Kuvia ei näyttelystä valitettavasti tullut.

Osallistujaluettelojen viime hetken päivitys oli Pulmun mielestä kuolettavan tylsää.

Näyttelyn jälkeen suuntasimme Tampereelle hotelliin ja valmistelemaan seuraavan päivän tapahtumaa eli Pumien Poikapäivää. Tapahtumaan oli sunnuntaina kerääntynyt kiitettävä määrä uroksia ja pääsin suurinpaan osaan tutustumaan temppuradalla. Ei olisi uskonut, että hetken aikaa pihassa oli liki 20 eri-ikäisiä pumiurosta. Kaikki käyttäytyivät fiksusti ja ääntä porukasta lähti kiitettävän vähän. Tapahtuman jälkeen oli yhdistyksen syyskokous ja sain kunnian jatkaa edelleen puheenjohtajana. Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan virkistävä kunhan unohdetaan viimeinen ilta Tamperella. Pulmuun iski hotellin nurmikolla punkki-invaasio ja sen naamasta sai lopulta nyppiä kuusi tuoretta punkkia irti ja yksi piti jahdata kiinni. Kotona siltä löytyi vielä pepusta yksi punkki. Voi yökötys! Lähti taas kaikki etelään muttamisen halut hetkeksi.

Näyttelyn jälkeen napattu kuva

Aino aloitti juoksun (17.9) tällä kertaa reilusti Pulmua aikaisemmin ja pisti tyttöjen välit lujille. Nyt Aino onkin ollut juoksun ajan pääasääntöisesti mökillä syystöissä apulaisena, jotta Armas säästyisi eturauhasvaivan uusitumiselta. Tämän juoksun jälkeen  Aino on tarkoitus steriloida. Viiden kuukauden välein tuleva juoksu ei anna paljoa armoa vanhenevalle urokselle eikä hormoonitoiminnan kannalta montakaan tasaista kuukautta nartulle itselleen. Toivotaan, että lauman elo muutenkin rauhoittuu operaation myötä.

Meillä on nyt syksyn teemana koirien hampaiden hoito. Pulmu ja Nuppu ovat jo päässeet hammaskiven poistoon ja Ainolle sekä Armakselle täytyy varata aika seuraavaksi. Nupulta jouduttiin poistamaan muutamia  välihampaita ja operaatio oli sen verran iso, että Nuppu joutui kahdeksi viikoksi nestemäiselle ruokavaliolle suussa olevien tikkien vuoksi. Äitini sai tehosekottimella olla tekemässä erilaisia hienoja soseita, joita Nuppu yllättäen alkoikin syömään ihan mielellään. 

Tämä syksy tulee olemaan poikkeuksellinen monella tapaa. Talvikaudelle jätin ensimmäistä kertaa ikinä ilmoittamatta koirat treeniryhmiin, koska töiden vuoksi kesälläkin ohjattu treenaaminen jäi turhan vähälle. Minulla alkoi taas pidempi sijaisuus ja töiden yhdistäminen täysipainoiseen opiskeluun vie vapaat illat täysin. Onneksi hallilla on yleensä ollut päivisin vapaata treeniaikaa, joten pyritään nyt aktivoitumaan tavoitteellisen treenaamisen kanssa. Tämän hetken hallitilanne vain pyrkii rajoittamaan tehokkaan treenaamisen pääasiassa agilityyn, mutta onneksi koirat eivät välitä mitä teemme, kunhan pääsevät hallille tekemään töitä. Syksy tulee siis olemaan tiukka meille kaikille, sillä vaikka nytkin olen ollut pääsääntöisesti töissä opiskellen myös kesän, niin minulla on ollut ruhtinaallisesti vapaata aikaa ja olen aika hyvin saanut itse määritellä sen milloin teen töitä. Opinnot eivät onneksi rasita vaativuudellaan vaan työmäärällä kun vähän väliä pitäisi malttaa istua kirjoittamaan essee milloin mistäkin sosiaalialan ilmiöstä. Itse asiassa tätäkin kirjoittaessa pitäisi oikeasti olla kirjoittamassa ihan muita juttuja. Opintoihin kuuluu paljon reflektoivia tehtäviä ja kerran pääsimme miettimään oman elämän tähtihetkeä. Kurssi oli taidelähtöiseen työskentelyyn liittyvä ja tähtihetki piti toteuttaa 3D-teoksena, joten alla oleva syntyi esittämään minun tähtihetkeä. Metsässä, koiran kanssa jäljestämässä. 

Pumipäivillä Kuralassa 14.-16.8.2020

Kesä ei ihan ole ollut sellainen kuin olisin toivonut tapahtumien osalta, mutta onneksi odotetuin tapahtuma toteutui ja pääsimme osallistumaan Pumipäiville. Tällä kertaa mukaan lähti vain Pulmu ja olikin mukava päästä keskittymään yhteen koiraan ihan kunnolla. Pulmu on sosiaalinen ja suhteellisen huomaamaton hiljaa ollessaan, joten sen kanssa on helppo olla ja välillä keskittyä myös ihmisten kanssa seurusteluun. Siitä millainen Pulmu on äänekkäänä ja huomion itselleen ottavana ei nyt tässä mainita mitään.. 

Tällä kertaa koulutin itse vain yhden ryhmän päivässä Pumien Perustaitoja, jotta pääsin myös Pulmun kanssa puuhailemaan. Olin valinnut tutut ja turvalliset jutut eli nose, agilityn ja rally-tokon. Ensi vuonna voisimme kokeilla sitten hakua ja fh-jälkeä. Agilityssä oli tarkoitus saada uutta agi-intoa minulle ja Pulmua vähän herätellä lajiin. Sehän ei ole vielä treenannut putkea enempää. Rallyssa Mirjami oli tehnyt kivat treenit meille ja sain huomata, että hieman väsynyt koira ei tee vitosen palkkalla töitä. Onneksi ystävän taskusta löytyi se kympin palkka. Nosessa Pulmu oli jo pidemmällä kuin olisin osannut vielä odottaa ja olin yhtä hymyä koko lauantain. Nosekouluttajalla olisi ollut kovasti lisää tarjottavaa, mutta vielä olimme vasta purkkiradan tasolla. Jospa ensi vuonna pääsisin kokeilemaan myös ilmassa roikkuvaa fetapurkkirataa koirieni kanssa. Ideoita tuli kovasti kaikissa kolmessa lajissa ja sitä kaivattua treeni-intoa. 

En kauheasti kehtaa kehua tapahtumaa, jota olen itse ollut mukana järjestämässä muiden kanssa, mutta voin todeta että mistään hinnasta en halua jättää Pumipäiviä myöskään ensi vuonna väliin. Sää taas suosi ollen pahimmillaan + 27 astetta ja ruokakin oli hyvää sekä Kartanon puolesta että yhteisessä illanvietossa. Treeniä, pumi-ihmisiä ja pumeja, voiko mitään muuta kesäviikonlopulta toivoa? 

Pulmun terveystutkimukset

Heinäkuun alussa terveysasiat alkoivat poltella ja olla ajankohtaiset, joten päätin tilipäivän lähestyessä pistää toimeksi. Sopivasti ystäväni oli pohjoisessaa reissullaan ja myös kuvia vailla, joten saimme  liki extempore järjestymään pienimuotoisen "juokkokuvauksen" kolmelle pumillemme.  Kuvauttaminen jännittää aina, vaikka mitään suurta yllätystä en osannut odottaa, koska Pulmun pentueessa terveystulokset ovat olleet hyvin tasaiset. Silti olin kiitollinen kun tulokset tulivat nopeasti ja kaikki osoittautui olevan kunnossa luuston osalta. Seuraavaksi pitäisi varata aika silmäpeilaukseen ja tilata MyDogDna- testikitti. Nyt on mukava tietää, että ainakaan luuston osalta ei pitäisi ongelmia edes vanhetessa kovin helposti tulla.

Heinäkuu on muutenkin ollut meille mukavaa ystävien tapaamisen aikaa pumijuttuja höpötellen.  Seuraavaksi onkin sitten Pumipäivien ja Poikapäivän odottelu, että pääsen oman "rotuisteni" seuraan. Muutaman näyttelyynkin voisi Pulmun vielä syksyn aikana ilmoittaa. Varsinainen kesälomakin minulla on vielä edessä..

Lofootit - Sinne ja takaisin

Tämän kesän reissutavoite oli päästä käymään Norjassa Lofoottien saarilla. Näin muutama vuosi sitten videon Haukland Beachiltä ja se jäi kummittelemaan mieleeni sitkeästi. Sopivan sauman tultua ja Norjan ja Suomen välisen raja uudelleen avauduttua juhannuksen jälkeen päätimme lähteä reissuun. Matkustusmukavuuden vuoksi päädyimme ottamaan vain kaksi koirista mukaan, joten tällä kertaa oli Armaksen vuoro jäädä hoitoon äidilleni. Armaksella ei ollut kyllä yhtään huono tuuri, sillä se pääsi heti mökkeilemään. 

Ylitimme rajan Kilpisjärvellä ja raja-aseman jälkeen norjalaiset poliisit toivottivat meidät tervetulleiksi varmistaen ettemme olleet ruotsalaisia. Yövyimme mennessä Kilpisjärvellä tutussa hirsirivitalossa. Norjan puolelta, eli lofooteilta olin varannut meille Vestvågøyasta läheltä Leknesiä pienen vierasmajan, jossa yövyimm kaksi yötä. Palatessa yövuomme taas Kilpisjärvellä, vaikka kuskilla olisi ollut energiaa jatkaa kotiin asti. Joskus on kiva olla reissussa vähemmällä urheiluhengellä.

Pohjois-Norjan maisemat eivät ikinä petä. Heti Kilpisjärven jälkeen maisema muuttuu ja Lofooteille saapuessa tuntui rakennuksia katsellessa kuin olisi jossain etelämpänä matkoilla. Sää suosi minua ollen koko reissun enemmän ja vähemmän  +16 astetta ja suhteellisen tuulista. Mies vaikutti välillä palelevan. Yllättävää Lofooteissa oli se ettei siitä ollut tullut vielä niin sanottua turistirysää, vaikka siellä turisteja riittää. Tuntui kuin kaikki pikkukylät vain olisivat eläneet omaa elämäänsä turisteista piittaamatta. Verrokkina minulla oli Nordkapp, jossa markkinamiehet olivat jo keksineet matkailijoiden hyödyntämisen. Huomion arvoista oli myös se, ettei sääskiä ja mäkäriä ollut juuri lainkaan Norjan puolella. Raja ylitettyä verenimijöitä alkoi heti liiskaantua auton tuulilasiin ilma sakeana.

Koirien kanssa oli helppo liikkua ja niihin suhtauduttiin ystävällisesti. Kiinni ne toki täytyi pitää, koska irtonaisia lampaita saattoi tulla missä vain vastaan. Hieman huvitti, että Pulmun piti lähteä Norjaan asti että pääsi näkemään ensimmäiset lampaansa. Paikallisia koiria, tai norjalaisten omia rotuja, en onnistunut juurikaan bongaamaan, ainoastaan bordercollieita näkyi muutama keulimassa remmien nokissa. Reissun ainoana huonona puolena oli Pulmun ja Ainon jostain nappaama vatsatauti, jota Pulmu poti nelisen päivää ja Aino puolitoista. Minulla koirat ovat äärimmäisen harvoin ripulissa, joten en ollut osannut varautua asiaan varusteita pakatessa. Onneksi perinteinen kana-riisi auttoi Canikurin puutteessa.

Kaikkiaan autossa tuli reissun aikana istuttua reilut 2000 kilometriä ja palatessa voin kertoa nukkuneeni liki koko Kilpisjärvi-Rovaniemi välin, välillä vain vastaten asianmukaisen fiksusti kuskin keskustelunavauksiin. Lofootit oli kaikkiaan kiva kokemus, mutta silti mieli vetää edelleen jäämeren rannalle, eli toivottavasti pääsen seuraavaksi käymään Vuoreijassa. Koirien kanssa tietenkin.

Kesä on ihmisen parasta aikaa?

Tännekin viimein tuli kesä, vaikka edellisen postauksen aikaan näytti vielä toivottomalta lumen määrän perusteella, ja olemme saamme nauttia lämmöstä ihan kiitettävisti. Ensimmäiset kuumat päivät vetivät koirista mehut, mutta pieni saksien näyttäminen turkeille helpotti tilannetta kovasti. Lumet sulivat juhannukseksi, vaikka hieman epäilytti vielä toukokuun lopussa.

Toukokuun viimeinen päivä kävimme pyörähtämässä Iissä pumiyhdistyksen kevätkokouksessa ja noseworkin yhteistreenissä. Pulmu oli tällä kertaa ainoana mukana ja nauttikin suunnattomasti päästessään ihmisten ja koirien pariin. Oli niin mukava taas nähdä muita rodun harrastajia. Tuollaiset pienimuotoisetkin tapaamiset piristävät kummasti. Treeni-intokin pilkahti noiden yhteistreenien myötä.

Treeneissä Pulmu osoitti jo omaavansa jonkinlaisen haisun mitä sen pitää etsiä, vaikka se on lähinnä kulkenut muiden mukana  treeneissä ja satunnaisesti päässyt haistelemaan. Olen vähän himmaillut sen lajiin kouluttamisen kanssa, koska olen kokenut että tarvitsen uusia idoita etten vain toista samoja virheitä mitä olen huomannut tehneeni Ainon ja Armaksen kanssa hajuilmaisun opettamisessa. Nyt on tullut pidettyä ihan riittävän pitkä tuumaustauko ja aika alkaa töihin. Toki vielä hieman syö treenimotivaatiota kun noseworkin säännöistä mm. hajutestin osalta ei ole tullut vielä mitään selkoa.

Täytyy taas Pulmusta todeta, että on ilo liikkua noin kivan koiran kanssa. Ei tule mieleen paikkaa minne sitä ei kehtaisi viedä. Paljon se on koiran luonteesta kiinni, mutta myös siitä että olen sitä kaikkialle mahdollisiin paikkoihin pyrkinyt aina ottamaan mukaan. Mukana ollessa se ei ole vain nököttänyt boxissa tai autossa, vaan on saanut ihmetellä ja opetella olemaan erilaisissa tilanteissa ja paikoissa.

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna olisi pitänyt olla meidän oma Nord näyttely, jonka toimikunnassa olen, mutta COVID-19 sotki senkin osalta suunnitelmat. Viikonloppuna ei tuntunut siltä että jossain muualla olisi pitänyt olla, mutta näyttelyä edeltävien viikkojen aikana havahduin aina välillä ajatukseen että jotain on tekemättä. Normaalisti olisin pienesti stressannut palkintoasioiden kanssa. Toisaalta oli kiva pitää näyttelyvapaa kesä järjestelyiden osalta ensimmäistä kertaa sitten yli kymmeneen vuoteen, mutta toisaalta alkaa olla jo ikävä muiden koiraihmisten pariin jännittämään kehä laidalle. Minulle tuli sopivasti viikon "kesäloma" juhannuksen jälkeen, joten teimme sitten pienen retken Lofooteille. Siitä enemmän kun saan kuvat järjestykseen.

Kevätkuulumiset

Ainonen

Meinasin otsikoida postauksen "Karanteenikuulumisiksi" mutta emme sanan varsinaisessa merkityksessä ole asettuneet eristykseen vaan vietämme normaalia elämää virusta vältellen. Ainoa selkeä vaikutus tällä ajalla ja epidemialla on, että emme pääse treeneihin tai hallille treenaamaan ja työ pitää minut erityisen kiireisenä. Tavoite on tietenkin pysyä terveenä, joten olemme tietoisesti alkaneet opetella tekemään viikon tai edes puolen viikon kauppaostokset kerralla. Asia on itseasissa ollut pitään muutenkin to do-listalla. Ystäviä en normaalioloissa ikinä ehdi tapaamaan, joten sosiaaliset suhteet hoituvat edelleen sujuvasti ahkeralla somettamisella ympäri Suomea levittyneiden ystävien kanssa. Toki harmittaa, että kaikki kevään kivat jutut on peruttu ja meidän oman Nord näyttely on myös peruttu. Kaikki nämä ovat kuitenkin pieniä murheita siihen mitä maailmalla on tapahtunut ja kuinka pitkään tämä kummallinen aika tuleekaan vielä jatkumaan.

Onneksi sosiaalinen media takaa myös koiraihmisille tekemistä ja kivoja vinkkejä koiran aktivointiin. Pumit ry:n fb-sivuilta löytyy kivoja haasteita ja Pulmun rally-tokotreenit siirtyivät facebookiin. Melkein ehdin jopa osallistua World Virtual Pumi Show'hun, mutta en onnistunut mahduttamaan koirien trimmausta työvuorojen väliin siten, että olisin ehtinyt videon vielä koiristani tehdä. Jos töitä olisi vähemmän myös Sporttirakin jäsenyys houkuttelisi kovasti. Toisaalta saan kyllä kaiken ylimääräisen ajan käytettyä kouluhommien tekoon. Nytkin olin alkamassa kirjoittamaan tiukassa aikataulussa esseetä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, mutta eksyinkin tänne kirjoittamaan meidän kuulumisia.

Armas

Toisaalta, vaikka treenitauko harmittaa, niin se tuli hyvään aikaan. En ehtinyt alkuvuodesta treeneihin niin monesti kuin olisin toivonut työvuorojen osuttua aina su-ma akselille. Niissä vähissä treeneissä missä kävin minua vaivasi riittämättömyyden tunne. Minulle ei ilmeisesti sovi treenata koiran tasoa selkeästi vaativammassa ryhmässä, mutta silläkin on ollut vaikutusta etten ole ehtinyt kauheasti treenata treenien välissä. Nyt ollaan tauolla puuhasteltu pikkujuttuja. Toki tauko tuli siinäkin mielessä hyvään saumaan, sillä Aino ja Pulmun juoksut osuivat sopivasti keväälle.

Pulmu

Tällä kertaa Aino aloitti ensin ja Pulmu seurasi reilun viikon myöhässä. Yleensä Armas käy kiihkeänä noin viisi päivää, mutta tyttöjen tärppien vain pitkittyessä tulikin ongelmia. Huomasin apukeittiön lattialla veritippoja ja Armaksen pippeliä talouspaperilla pyyhkiessä ei veren alkuperä jäänyt epäselväksi. Kävimme  13.4 päivystyksessä ja tutkimusten jälkeen Armaksella todettiin eturauhanen hivenen turpeaksi ja saimme antibiootit, kipulääkkeet ja Leksun kanssa aikoinaan tutuksi tulleen Ypozanen. Verinen pissa jäi nopeasti pois laajakirjoisella AB:lla. Ypozanesta en huomannut mitään sivuvaikutusta Armaksella, kun Leksulla se vaikutti sen seurallisuuteen kovastikin. Ypozane toi sitten 6kk dopingvaroajan, mutta eipä tässä olekaan tulossa mitään mihin osallistuisi hetkeen.

Yövuorolaisen unta vartioimassa Nukkumatti ja Nukkumaija

Äitienpäivänä kävimme juhlistamassa äitejä, ja Nuppu sai juhlapäivän kunniaksi manikyyrin. Kynsiä leikatessa kävin sen nisät samalla läpi ja huomasin niissä nisäkasvaimiin viittaavia muutoksia. Eilen kävimme lääkärissä näyttämässä nisiä ja muutamaa rasvapattia. Yhdestä patista otettiin ohutneulanäyte, mutta sekin osoittautui vaarattomaksi. Nisien suhteen ei tarvitse nyt hermoilla ja Nuppu saa jatkaa hyväkuntoisen veteraaniin elämää. Tosin, nisiä pitää seurata ja hampaat pitää ennen kesää siltä hoidattaa. Hammaskivien poisto olisi edessä myös Armaksella.

Kuka on kuka?

Kevein mielin kevääseen

Viimeksi kirjoittelin muutoksista joita odotin tulevaksi. Nyt kun viimein sain paikallisen kerhon sihteerin mapin järjestykseen ja painettua sen kiinni, voin kertoa että mieli on keveä. Tarkoituksena oli heittää mappi uuden sihteerin portaille ja kaasuttaa mielipuolisesti nauraen pois paikalta, mutta irtaantuminen  noista hommista näyttää tapahtuvan pienin askelin uutta auttaen. Viime torstaina oli ensimmäinen koirakokous tälle vuodelle, mutta se ei tapahtunut omien koirien kustannuksella, eli yksi osa tavoitetta saavutettu. Oli mukava päästä jo miettimään kesän näyttelyä ja sen palkintoja, vaikka puuhakkain aika sen suhteen onkin vasta edessä.

Yksi asia kaiken muutoksen keskellä on varmaan: tekeminen ei lopu. Ikinä. Käyttökoirien aktivistin hommien tilalle tuli opiskelujutut. Niiden iänikuisten yliopisto-opintojen lisäksi opiskelen nyt myös sosionomiksi amk:ssa Kemissä. Kävin syksyllä pääsykokeissa kokeilemassa ilman odotuksia ja sain koulupaikan. Kemissä ei onneksi tarvitse käydä kuin muutamana päivänä kuussa kuluttamssa koulun penkkejä. Motivaatio on korkealla ja samalla sain uutta intoa tahkota vanhojakin opintoja, joita ei paljoa olisi edes jäljellä. Nyt kun on suunta viimein selvillä, ja kaikki opinnot tukevat toisiaan, niin voisin pikkuhiljaa luopua ikuisesta opiskeluoikeudesta yliopistossa.. 

Koirille kuuluu paljon ja pääasiassa kivaa. Pulmu on ollut hyvin dramaattisesti valeraskautettu ja Aino ei siitä paljoa ole jäänyt huonommaksi. Armas on oma energinen itsensä, ja on yrittänyt olla narttujen välisissä suhteissa auttavana ja häiritsevänä tekijänä. Onneksi valeraskusbuumi näyttää jo hellittävän ja eri huoneisiin pesänsä tehneet nartut jo leikkivätkin ulkona keskenään. Nuppu tulee kuulema perässä valeraskautensa kanssa, ja kohta jo varmaan marssiikin pitkin asuntoa vinkuva hirvipötkylä suussaan tyytymättömästi huokaillen.

Tämän kevään treenikuviot meillä on mukavasti. Armaksella on agilityryhmässä paikka ja Ainolla sekä Pulmulla omat ryhmäpaikkansa rally-tokossa. Kursseillekin olen kerennyt ja niitä on mukavasti vielä tulossakin tässä kevättalven aikana. Ensimmäinen näyttelykin on ihan pian ja ollaan jopa treenattu.  Nyt tuntuu harrastaminen kivalta. Miään varsinaisia tulostavoitteita en tällä vuodelle asettanut, vaan tehdään ja mennään sen mukaan mikä tuntuu hyvältä.