Kiirettä pitää

Taas meni viime viikko itsensä edestä ja tämä tulevakin näyttää tekevän samoin. Toki töiden tekeminen on aina palkitsevaa ja hyödyttää myös koiria, mutta hieman harmittaa että Ainon ja Armaksen agilitytreenit kirjaimellisesti nukuin ohi viime viikolla ja tänään jätin väliin huonon ajakelin vuoksi. Nupun maanantain ryhmään jouduin ilmoittamaan ettei päästä lopputalvesta kulkemaan, koska kaikki menot/työt sattuvat aina maanantaille. Torstaina oli kerhon vuosikokous ja se vei viime viikon hereillä olohetket (niitä ei kerry paljoa yövuorolaiselle), kun piti kuljettaa palkintoja joko kaiverrettavaksi tai sieltä pois. Unohtamatta kaikkea muuta tekemistä mitä siihen liittyi.

Viime viikonloppu meni sitten mukavissa merkeissä. Lauantain paahdoin sunnuntaina alkavan perustottiskurssin materiaalia, lähinnä siis diat olivat viimeistelyä vailla. Sunnuntaina nukuin pitkään ja pakkasin Ainon ja Usvan luentomateriaalien lisäksi matkaan. Aino sai olla mallikoirana ja Usva keskittyi ikänsä oikeuttamana häiriköintiin ja seurusteluun.

Täytyy taas kerran todeta, että ihmisten kouluttaminen on yksi koiraharrastuksen palkitsevimmista puolista oman koiran kouluttamisen lisäksi. Sain pitää luennon hyvän ystäväni kanssa ja samalla kun kerroin muille tietämiäni asioita tajusin itsekin taas uusia asioita. Palaset ikään kuin loksahtavat paikoilleen kun asioita sanoo ääneen ja kuuntelee mitä toisella on asiasta sanottavaa. Jännä, että vaikka koirien kanssa on nyt tullut puuhattua virallisesti (lasketaan siitä kun sain oman koiran) kohta 17 vuotta niin jokaiselta ryhmältä/koirakolta jota kouluttaa oppii aina jotain uutta. Se tekee tästä asiasta minulle palkitsevaa. Koskaan ei ole valmis. Toki oma koulutustausta (kasvatustiede, psykologia) tuo aina sen mielenkiintoisen lisän, että tarkastelen koirakon toimintaa sekä ihmisen, että koiran kautta.

Sunnuntaina lähti aluilleen Ainolle opetettava uusi temppu ikään kuin pakosta samalla kun näytin kurssilaisille naksuttimen ideaa. Respan kello tuli postissa kaukomailta muutama viikko sitten, mutta sunnuntaina esittelin sen vasta koirille. Ainolle on tarkoitus opettaa Ratata-pumin innoittamana kellon soittaminen silloin kun se tahtoo ulos. Aino on huono pyytämään pihalle, toisin kuin veljensä, joten ajattelin josko löytäisin sille selkeän keinon ilmaista itseään. Toki tiedän mihin tämä johtaa. Siinä vaiheessa kun Aino hoksaa, että kellolla pääsee pihalle se tulee kilkkaamaan taukoamatta. Silti tämäkin tie on mielenkiintoista kokeilla. Armakselle en varmaan opeta kelloa merkitsemään samaa asiaa kuin Ainolle. Riittää, että Armas osaa nykyisillä keinoillaan ilmaista haluavansa ulos. Naurattaa ajatellakin, että sen kaiken muun elämöinnin lisäksi Armas myös takoisi onnetonta kelloa haukkujensa tahdissa. Tai sittenkin, jos sen opettaisi kilisyttämään kelloa voisi se unohtaa haukkumisen. Ystäväni kertoi opettaneensa koirana helisyttämään tuulikelloa ulos halutessaan ja sain heti ylevän sekä samalla huvittavan ajatuksen nopeatempoisesta Armaksesta vastaavassa herkässä hommassa.

Anna minulle naksu ja idea niin..

Ainolle toinen varsinainen harjoituskerta. Kriteerinä kellon koskeminen tassulla. Hyvistä suorituksista jackpot ja isommat kehut.

Armaksella kriteerinä pallon päälle nouseminen ja niiaus. Tätä tehtiin itseasiassa toista kertaa, mutta etenin tavallista nopeampaa, koska koira tarjoaa mielellään niiaamista jos jotain pitää tarjota. Välillä tulee tahtomattaan palkittua tuosta pallon viskelystä iloisella naurulla, mutta en voi sille mitään että Armaksen kanssa on niin hauska treenata.

Omia naksutteluja on hyödyllistä katsoa videolta. Siinä näkee miten oma sijainti koiraan vaikuttaa siihen miten täsmällisesti saa naksautettua, eli hoksattua ajoissa koiran aloittavan halutun toiminnon. Ainon videossa näkee miten koira jo koskee kelloa ennen kuin minä (istun sen edessä) edes huomaan asiaa. Armaksen videossa näkyy, että olisin jo muutaman kerran voinut odottaa sen tekevän liikkeen loppuun oikein ennen naksautusta. Naksautin siis liian aikaisin ja palkkasin siten väärästä asennosta. Näiden treenien ideana oli ennen kaikkea väsyttää koiria hieman ennen minun lähtöä töihin. Itseasiassa olisi vielä videolla Usvan ja Leksun treeniä, joten voi olla että ne vielä ilmestyvät tähän, tai johonkin toiseen postaukseen.

***

Oikeasti viime viikon tärkein asia oli Ainon ja Armaksen terveystulosten saaminen. Ainon lonkat olivat C/C, mutta kyynärät onneksi terveet 0/0. Lonkat tulivat yllätyksenä, mutta eivät onneksi vaikuta mihinkään. Armaksen lonkat olivat B/B ja kyynärät 0/0. Kyynärissä oli mukana lisälausunto, joka kertoi niiden olevan rajatapaukset. Arvosteluasteikon kuitenkin tietäen niin, jos olisivat olleet huolestuttavat niin olisivat merkitty ykkösiksi. Pitää vielä laittaa kennelliiton lausuvalle lääkärille viestiä ja kysellä tarkempaa tietoja Ainon lonkista ja Armaksen kyynäristä. Selkälausunnot ovat vielä tulematta ja voin rehellisesti sanoa että jännittää. Saimme viime viikolla Amerikasta terveysjuttuihin liittyvän paketin, mutta sen sisällöstä myöhemmin tarkemmin.